On ollut näitä kohtauksia viime aikoina, kun on stressiä asioista. Tai oikeammin sanottuna, on koko ajan päällä ollut muutaman päivän ja se vie voimia. Iltaisin on ollut parempi olo. Puhuminen jonkun kanssa vähän rauhoittaa, mutta se on vain välillä mahdollista. Hoidan kohtausta tällä hetkellä niin, että annan tunteiden tulla. Enkä vaadi itseltäni ylimääräistä. Mutta välillä joudun ottamaan beetasalpaajaa. Kohta taas otan, että pääsen hoitamaan erään asian. Miten olette toimineet, kun on tullut sellainen kohtaus? Olo on avuton välillä, niin kuin pikkuvauvalla. Taantuu jonnekin, ei ole läsnä omassa itsessään sillä tavalla kuin normaalisti.
PTSD- kokemuksia?
Anonyymi-ap
17480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vieraantuneisuus saattaa olla pysyvä olotila kovia kokeneille. Mutta niinkin voi elää.
Onko omakohtaista kokemusta? Jos on niin miten pärjäät?
On. Välillä paremmin sitten taas huonommin. Useimmiten jaksamisen äärirajoilla.
Voi ei. Onko sinulla mitään selvitytymiskeinoa, ettet mene vaan huonompaan kuntoon? Itse käyn välillä jossain kävelyllä tai muuten liikun jonnekin vaikka autolla. Se tässä on pahinta, että joutuu koko ajan selviytymään itse ihan kaikesta. Kukaan ei välitä. Välillä toivoo, että olisi joku joka voisi tulla vaikka juttelemaan vähän. Mutta nyt kun voin huonosti, saan olla ihan omissa oloissani. Vaikka olen auttanut muita, niin kukaan ei auta minua. Vähitellen olen ajautunut tähän tilaan, että olen ihan yksin. Ja osa ihmisistä on hylännyt, mutta olen itse joutunut myös rajaamaan joitakin pois, kenen kanssa alan voimaan todella huonosti. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki ihmissuhteet ovat olleet sellaisia, että minua on yritetty käyttää ja myöskin käytetty hyväksi.
On valitettavan totta, että herkkiä ja kilttejä ihmisiä käytetään liian usein hyväksi.
Eikö trauman käsittely ole auttanut ?
Missä niitä pääsisin käsittelemään? Kävin kyllä psykoterapeutilla joskus ja silloin käsittelin ajankohtaisista asioista selviytymistä. Oli kiven takana saada edes terapeuttia, lopulta sain ratkaisukeskeisen. Ei hänen ammattitaitonsa minun ongelmiin riittänyt niin, että olisin mitään siitä hyötynyt pitkän päälle. Ihan mukava ihminen oli. Kolmatta vuotta kävin. Lisäksi joutuisin nykyään kustantamaan terapian kokonaan itse, maksaa mielettömästi. Sain sentään osan Kelalta. Raha ei riitä. Kela ei korvaa työkyvyttömyyseläkkeellä oleville mitään. Olen siis tänä päivänä työkyvytön. Lisäksi nämä traumajutut on sellaisia, että ne ovat vähitellen kehittyneet invalidisoiviksi niin, että haittaa isosti. Lapsuuden traumoista olisin varmastikin vielä selvinnyt, mutta en niistä mitä viime vuosina tuli. Kuin olisin ollut jonkun pahan hampaissa pitkään. Pahoja asioita yksi toisensa perään. Jossain vaiheessa tuli vaan liikaa kaikkea ja väsyin totaalisesti. En tässä ala kertomaan, mitä kaikkea olen saanut kokea. Pahimmalta on tuntunut se, että ystävinä pitämäni ihmiset ovat pettäneet. Ihmiset joihin luotin, puukottivat selkään. Myös sukulaisissa ikäviä ihmisiä. Kaikesta ei vaan toivu.
Nuo on hirveitä juttuja ja aiheuttavat monenlaista tosi hankalaa ja pelottavaa oiretta. Ja tulevat aina muiden ihmisten tai jonkun ihmisen toimesta siis traumat ja traumatisoituminen. Voimia ja jaksamista kaikille jotka kärsii tuosta kirjainyhdistelmästä. Kaikki sympatia teille. 🙏💜
Kiitos! 🙏🫶
Olen aika varma että minulla PTSD olen jotenkin tressaantunut jatkuvasti ahdistun monestakin muistosta. Ja joitakin paikkoja välttelen niin paljon etten kykene menemään enää sinne. Tää olo ollut jo vuosia koska se puskee muistoja mieleen. Itken. Pelkään. Olo on niin kuin kirjoitit samalla avuton. Läheisetkin huomanneet asian. Se jotenkin helpottaa kun he sanoo että sinulla on trauma ja ymmärtää. En ole itseni. Välillä helpottaa mut sit se taas iskee. En oikein tiedä mitä tehdä tää on jotenkin ihan hirveän raskasta. Pelkään että jään tällaiseksi. Mulla jää elämä elämättä tuntuu välillä siltä.
No minulla tullut nämä niin pahaksi, että välttelen ihmisiä. Mutta silmäni myös aukesivat sille, millaisia ihmisiä onkaan ympärilläni pyörinyt. Aivan käsittämätöntä. Tänä ja viime vuonna tullut muistutus siitä: älä edelleenkään luota kehenkään.
Mutta kyllä silti haluaisin uskoa parempaan maailmaan. Se uusi ja parempi maailma vaan ei tule juuri sillä aikataululla, mitä itse olisin toivonut. Ehkä tässä sitten halutaan näyttää jotain, että asiat menee edelleen niin kuin niiden pitää mennä, ei niin kuin minä haluaisin niiden menevän.
Joihinkin asioihin ja päivittäisiin valintoihin voin vaikuttaa, mutta osa asioista tulee opetuksina, jotka on hyvä käydä juuri nyt läpi. Koska en ole niitä oppinut. Että ei tule samoja asioita sitten joskus myöhemmin vastaan, vaan olen jo saanut opin. En tiedä kuinka kauan tätä kestää, mutta olen päättänyt jaksaa ja saada elämäni takaisin. Elämä, mikä riistettiin väkivalloin joskus ja sieltä silloin lähti tapahtumaketju liikkeelle.
Minua ei pelasta kukaan ulkopuolinen taho, vain omasta itsestäni löytyy siihen pelastukseen avaimet. Näin se on ja on aina ollut. ap
Voimia sinulle ❤️ Mäkin mieluummin eristäytyisin ja olisin vaan kotona. Kuitenkin yrittänyt mennä välillä ja tuntuu että se lievittää myös sitä ajatuskierrettä. Mutten todellakaa tee sitä tarpeeksi. Annan pelolle ihan liikaa valtaa. Kun ne ajatukset nousee omassa päässä niin hirveiksi. Itselläni myös se että olen lopulta antanut läheisten nähdä sen romahduksen kun se tulee. Kuinka valtava se tunne aalto on. Kuinka sieltä tulee ne traumat vuosien vuosien takaa mieleen ja niitähän tuntuu riittävän. Luulen Itselläni jotenkin tämä nykyinen maailman meno pahentanut kaikkea. Nään ihmisten julmuuden ja ilkeyden ja lue joka päivä netistäkin. Se ruokkii ahdistusta lisää. En oikein jaksa uskoa tällä hetkellä tähän maailmaan enää. Välillä tuntuu että kaikki on menetetty. Mut niin monta kertaa itseni kasannut että Kaipa kasaan nytkin. Kyllä mulle on tärkeää ollut kuulla muilta se että ne sanoo että mulla on niin hirveän rakkoja kokemuksia takana että kaikki on ymmärrettävää. En selviäisi yksin tästä mitenkään ilman tukea. Se on ollut jopa niin konkreettista että vieressäni on istuttu ja sanottu ettei ole hätää tuollaisessa tilanteessa joku vuosi sitten. Se loi turvaa.Vaikka loppupeleissä itse tästä kuitenkin nostan.
Enkä oikein haluasi tännekään tästä kirjoittaa. Kun täällä kiusataan niin paljon jonka vuosi olen myös huomannut ahdistuvani enemmän. Mutta oikein tiedä nyt mine tätä oloa taas purkaa.
On lahja, että olet saanut oikeat ihmiset ympärillesi. On minullakin niitä joitakin, jotka on tukemassa. Mutta konkreettisesti tässä ei ole rinnalla ketään, joka vaikka antaisi sen halauksen välillä. Mutta läheisiä on. Olen vähän sellainen erakko. Voimia toivon sinulle, maailma muuttuu paremmaksi, vaikkakin hitaasti. Ensin on nostettava se pahuus pintaan ja näkyville, että siihen voidaan puuttua. Voimia koitokseen, nimeltä elämä ❤️
Kiitos ❤️ Hienosti kirjoitit. Koitetaan siis jaksaa. Eihän sitä muuta voi.
Mulla auttaa musiikin kuuntelu. Kylläpä sitä onkin tullut kuunneltua, tunteja päivässä. Eikä korvien helfetillinen tinnikään ole kiusana silloin.
Tuttua.
Itse sain lääkityksen joka on nyt auttanut ja pidän sitä Jumalan lahjana. Ei Hän vaatinut minulta sitä, että omassa voimassani (voimattomuudessani) pakottaisin itseni tiettyyn muottiin tullakseni hyväksytyksi ja rakastetuksi. Hän antoi suurimman hädän keskellä avun joka ei tullut itsestäni oman suorittamiseni kautta, jotta Hänen armonsa sai vihdoin kirkastua minullekkin jääräpäälle.
Kärsimyksenkin keskellä Jeesus on kanssani tosiystävän lailla, eikä koskaan hylkää. Hän ei väkivalloin pakota ja painosta muuttumaan ja ryhdistäytymään, vaan jakaa murheen murheellisen kanssa, kohtaa, ymmärtää ja antaa levätä, mutta auttaa lempeästi eteenpäin kun on sen aika kulkien itse siinä rinnalla tukena koko ajan.
Joka asiassa saa kääntyä Hänen puoleensa, eikä Hän koskaan mitätöi, vähättele tai kiellä apuaan. Hän rakastaa sinua ja minua ehdoitta ja tahtoo, että kaikki tulisivat Hänen luokseen ja pelastusivat taivaan kotiin ikuiseen rauhaan ja iloon.
Hän on syvästi murheellinen ja huolissaan jokaisesta eksyneestä ja kutsuu jokaista, mutta ketään Hän ei pakota, sillä rakkaus perustuu aina vapaaehtoisuuteen.
Jumala on pyhä ja täydellinen, eikä Hänessä ole mitään vääryyttä. Hän ei ole välinpitämätön, Hän näkee kaikki rikkomukset ja antaa niistä jokaisesta oikeudenmukaisen tuomion. Hän on oikeudenmukainen tuomari eikä jätä mitään vääryyttä rankaisematta.
Hänen taivaaseensa ei voi päästä mitään pahaa ja jokaisen joka sinne halajaa tulee olla täysin puhdas. Yksikin rikkomus elinaikanasi ja se tahraa sinut taivaaseen kelpaamattomaksi. Jäljelle jää mahdollisuus puhdistautua kaikesta saastaisuudesta Jeesuksen sovintoverellä joka yksin riittää. Hän kuoli ja kärsi rangaistuksen ristillä viattomana meidän sijastamme, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä ragaistusta omista rikkomuksistamme. Hän otti rikoksemme omiin nimiinsä ja kärsi rangaistuksen joka kuului meille.
Sinun ei tarvitse hyväksyä Hänen maksamiaan lunnaita jos ylpeytesi ei anna periksi vaan saat myös halutessasi itse kärsiä rangaistuksesi.
Jumalan siunausta jokaiselle.