Johonkin se katoaa kun ihminen ikääntyy ja väsyy.
Jos kokee, että on toiselle ihmiselle yhdentekevä ja arvoton, haluaa vaan kadota jonnekin kauas, etsiä elämään muita asioita, jotka tuottavat iloa.
Jos kokee, että on toiselle ihmiselle yhdentekevä ja arvoton, haluaa vaan kadota jonnekin kauas, etsiä elämään muita asioita, jotka tuottavat iloa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se häviää syviin pettymyksiin, s8ihen että toisella ei ole tunteita sinua kohtaan.
Toisaalta, kukaan ei ole mitään velkaa kenellekään, tunnetasolla.
Itse en jaksa uskoa siihen että se rakkaus voi koskaan kadota, mutta minä raasu olenkin se houkka joka uskoo sellaisiin höpöhöpö juttuihin kuten rakkauteen ensisilmäyksellä ja mikä hulluinta niin vielä siihenkin että se voi kestää kauan jopa sen pienen ikuisuuden.
Mutta.... Minä olenkin juuri se houkka....
Te idealistit olette ihania. Paleleeko teitä edes koskaan?
Aina
Maailma on kova paikka idealisteille, tätänykyä.
Kun elää liian kauan ? on tyytyväinen niin pieniin asioihin, että rakkauden kaltaiset suuret asiat alkavat olla liian raskaita miettiä.
Enemmänkin miettii, miten jaksais iaamuista iltaan vaan.
Kuten em. niin minä olenkin houkka ja isoilla kirjaimilla ihan.
Ei se miksikään muutu. Idealismi? Mitä se on? On tässä kuitenkin sen verran elämää nähnyt että maailmassa ei ole sijaa idealismeille... Idealisti ja romantikko on kaksi eri asiaa näkisin, vaan se ei ole multa pois vaikka olisin väärässäkin ... Ilman hampaita saati sarvia tuumaten :)
Se menee siihen nalleen, joka katosi.
Sahanpurut on ympäri maailmaa.
Niin aina. Miksipä muuksi se olisi muuttunutkaan ;)