Mietittekö koskaan vl:t miten paljon tuskaa ja murhetta uskontonne aiheuttaa otsikon mukaisille ryhmille keskuudessanne?
Suurperhe on kunnia-asia ja lapset tulevat "Jumalan tahdosta". Kääntäen siis, kun lapsia ei tule niin henkilöissä on oltava jotain vikaa kun Jumala niin rankaisee.
Naimisiin on mentävä ja se on Jumalan tahto. Jos elää yksin, on jotenkin viallinen.
Lapsettomilla pareilla, puhumattakaan yksinäisistä ihmisistä on kovat ympäristön epäilykset ja paineet päällään.
Suurperhe on kunnia-asia ja lapset tulevat "Jumalan tahdosta". Kääntäen siis, kun lapsia ei tule niin henkilöissä on oltava jotain vikaa kun Jumala niin rankaisee.
Naimisiin on mentävä ja se on Jumalan tahto. Jos elää yksin, on jotenkin viallinen.
Lapsettomilla pareilla, puhumattakaan yksinäisistä ihmisistä on kovat ympäristön epäilykset ja paineet päällään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paavali opetti asiasta hyvin...
Usko Vainaa 12.7.2005 klo 12.03
Kääntäen siis, kun lapsia ei tule niin henkilöissä on oltava jotain vikaa kun Jumala niin rankaisee.
>Miten niin? Ei se ole Jumalan rangaistus!
(olet ehkä lukenut liikaa tämän foorumin provo-viestejä, jotka ovat uponneet kuin veitsi voihin?)<
Usko Vainaa 12.7.2005 klo 12.03
Naimisiin on mentävä ja se on Jumalan tahto. Jos elää yksin, on jotenkin viallinen.
>Ikinä en ole kuullut kenenkään tuolla tavalla saarnaavan (ikää on jo 23v.). Jos ihminen ei löydä itselleen puolisoa, sekin on Jumalan tahto.
Elän yksin enkä koe olevani mitenkään vialla.
Yksin elävä on yhtä arvokas kuin perheellinenkin.
Ja mikäli nimimerkki "Usko Vainaa" tarkoittaa sitä, että "joutuu" elämään "puutteessa", niin voisin sanoa, että elämä ei ole pelkkää seksiä!
Ja kaiken lisäksi; Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kukaan voi pakottaa ketään uskomaan.
Lapsettomuus on varmasti lapsettomalle pariskunnalle kipeä asia. Samoin suuri lapsiluku saattaa aiheuttaa epäilyksiä suurperheen vanhemmille. Aviopuolison puuttuminen myös voi tuntua vaikealta. Kaikki nämä ovat kuitenkin Jumalan suuressa viisaudessaan meidän itse kunkin ihmisen parhaaksi sallimia elämänkohtaloita. Jumalan sana opettaa, että mikään osa ei ole toistaan parempi tai arvokkaampi Jumalan edessä. Jokaisen elämä sellaisenaan on lahja Jumalalta ja arvokas sinänsä. Avoimuus ja rakkaus erilaisissa elämäntilanteissa elävien kesken on tärkeää paitsi uskon kuin inhimillisen ymmärryksen kannalta.
väärin. Kuinkas muutenkaan.
Uskovaiset ihmiset on erittäin helppo syyllistää. Lestadiolaisten ihanneyksikkö on suurperhe, jota liikaa korostamalla saadaan aikaan syyllisyydentuntoa yksinäisissä ihmisissä ja lapsettomissa perheissä. Pienissä, sisäänlämpiävissä piireissä juorut liikkuvat. Eikä yhtään auta, että seksuaalisia poikkeavuuksia (homous, lesbous) pidetään syntinä.
En ole väittänyt, että joku vl saarnaisi lapsettomuutta tai yksinäisyyttä vastaan: sen te tiedätte oikein hyvin.
voit sanoa, että lestadiolaisten ihanneyksikkö on suurperhe? Miten niin? Kuka niin on sanonut?
Tämä asia varmasti mietityttää monia nuoria, seurustelevia pareja. Suurperhe ei ole mikään helppo tehtävä. Mutta jos Jumala sellaisen antaa, se otetaan vastaan. Ihan niinkuin meidän jokaisen on tyytyminen omaan elämäämme, oli se sitten lapsettomuus, sairaus, yksinäisyys tai ihan mikä tahansa...
Jotain on siis pielessä, mutta mitä? Oletko vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluva vanhapoika, vanhapiika tai jotenkin seksuaalisesti poikkeava? Vai oletko ulkopuolinen, joka on kovasti tutkinut aihetta? Toteutuuko tämä syyllistäminen nyt tässä, kun otit asian esille ja kerroit, kuinka säälittäviä me olemme, vaikka emme sitä itse huomaakaan?
Kuulun kategoriaan ”vanhapoika” ja ihailen aivan valtavasti monia suuria perheitä. Yksinäisen elämä on todellakin tuskaa ja murhetta. Mutta tiedän, että sitä se on perheellisilläkin. Siispä se on tasapeli. Toki elämässä on valtavia onnen hetkiäkin. Lisäksi pieniä ilon aiheita on paljon. Onko kyse sittenkin elämän asenteesta? Ruoho on aidan takana taatusti vihreämpää, jos katsomme vain niitä oman tonttimme mustuneita ja kuivuneita alueita ja vertaamme niitä naapurin vielä vihertäviin laitumen alueisiin.
En yhtäkkiä muista, että joku olisi joskus syyllistänyt ko. aiheesta. Silloin tällöin saattaa tulla esimerkiksi sellainen kysymys, että miten vaimo ja lapset jaksavat. Niissä on mielestäni paljon hyväntahtoista ”mitä sinulle tänään kuuluu” –asennetta. En pidä sitä ollenkaan pahana, että ihmiset ovat kiinnostuneita toistensa asioista. Joskus tulee rankkaa huumoria. Silloin saatan antaa samalla mitalla takaisin, mutta ne eivät ole pahantahtoisia juttuja, vaan enemmänkin sisäpiirijuttuja, joista ulkopuolinen vetää varmasti omat väärät johtopäätöksensä. Jos joku tykkää naureskella elämäntilanteelleni, niin siitä vaan. Ei se minulta ole pois. Harvemmin tulee mitään ilkeitä juoruja tai pahantahtoisia puheita. Ne saa jättää omaan arvoonsa. Nämä, jotka pahaa puhuvat, ovat itse poikkeuksetta ahtaalla oman itsensä kanssa. Heitäkin saamme ymmärtää.
Aihe tuntuu joskus aika kuluneelta. Ei tällainen siviilisäädyn korostaminen ole paljoakaan tavallisessa arjessa esillä. Puhumattakaan, että seksuaalisia kokemuksia tai jonkinlaista poikkeavuutta retosteltaisiin porukalla. Ehkä jollakin elämä pyörii näiden asioiden ympärillä, mutta se ikä on kait mennyt minulta ohi. Seksuaalisuus on kaunis ja hyvä asia myös minulle huolimatta siitä, että minulla ei ole niitä tietynlaisia kokemuksia.
Onko kysyjällä se ajatus, että siviilisääty tai joku vastaava asia on itsetunnon mitta? Itse ajattelen niin, että jos olen paljon yksin tai esimerkiksi vain samojen työkavereiden kanssa, alkaa oma elämä tuntua säälittävältä, oli elämäntilanne mikä tahansa. Kun itsellä menee heikosti, niin jo se, että kaveri on hiljaa, saattaa tuntua siltä, että varmasti se ajattelee jotakin pahaa minusta. Jos yksin miettii niitä omia pieniä ongelmia, niistä tulee ylitsepääsemättömiä. Ihailen monia suuria perheitä juuri sen takia, että elämässä katsotaan eteenpäin. Koettelemuksista otetaan oppia, mutta niitä ei liikaa murehdita.
Vai onko se tiivis perheyhteys tai sen puuttuminen se ratkaisevin asia? Se on totta, että yksinelävällä ei ole sellaista perhettä ympärillä kuin suurperheen vanhemmilla. Tästäkin voidaan ajatella vaikka niin, että vaikka se yksinäisen perhe ei ole kovin tiivis, se on sitäkin isompi. Siinä tilanteessa eivät sukulaisuussuhteet rajoita perheen kokoa. Perheeseen kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa. Perheisiin ja kasvatukseen liittyviä asioita pidetään paljon esillä ja se on mielestäni hyvä. Eivät ne asiat ole kovin vieraita yksinäisellekään. Kaikkihan olemme olleet joskus lapsia ja kasvatettavina. Sitä paitsi kasvatus ja huolenpidon tarve meidän kaikkien kohdalla jatkuu yhä edelleenkin, hautaan saakka, vaikka sen luonne on muuttunut siitä, kun olimme vaippaikäisiä.
esittelee toimintaansa ja päämääriään, niin kuvassa on aina suurperhe.
Koska ehkäisyä ei sallita, tuloksena useimmiten on suurperhe.
Jos vl:t ihannoisivat vaikka 2- palsista perhettä, he sallisivat abortin ja ehkäisyn.
Raamatussa: "lisääntykää ja täyttäkää maa".
Siinähän noita perusteita.
Miksi turhaan kieltää päivänselvää asiaa, sitä en ymmärrä?
Uusi ryhmä tuohon joukkoon on gay-uskovaiset. He ovat homoja, jotka eivät ole vanhojapoikia. Vanhatpojat ovat heteroita. Luusereita, jotka eivät ole saaneet vaimoa. Gay puolestaan harrstaa enemmän tai vähemmän intiimiä kanssakäymistä oman sukupuopuolen kanssa. Ja se on gay-uskovaiselle suuri onni ja autuus. Hän on paljon iloisempi ja onnellisempi kuin, jo vanhanaikaiseksi jääneet vanhatpojat.
vl-uskon mukaan intiimiä kanssakäymistä harrastava homo ei voi olla vl-uskovainen, mutta hän on kuitenkin uskovainen, ja ihan hyvä nimi gay-uskovainen, kuitenkin usko perustuu uskosta Jeesukseen oli nimi mikä tahansa.
Jokaisella ihmisellä on oikeus uskoon, ja se kuka meistä on synnitön heittäkööt sen ensinmäisen kiven.
Homon "synti" on näkyvää niin monien on heidät helppo tuomita, kuitenkin Jumala näkee jokaiseen sydänmeen tietäen salaisimmatkin syntimme.
Vaikka ihmisille koittaisimmekin esittää itse täydellisyyttä, niin Jumala ei ole huijattavissa.
http://asexuality.org
kukaan kuullut tälläsistä?