Keroputaan eli avoimen dialogin malli ei ole lääkkeetön

Kiitos kommentistasi ja palautteesta. Minulla ei ole tapana antaa ihmisten puhua paskaa ja haukkua minua ilman vastaanpanemista. Sellainen haukkuminen on kiusaamista ja kiusaajien suut on tukittava vastarinnalla. Ja hyvä, jos olet (lukiossa?) saanut hyvän biologia-arvosanan, mutta siitä on mielestäni todella pitkä matka biokemian asiantuntijaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi ja palautteesta. Minulla ei ole tapana antaa ihmisten puhua paskaa ja haukkua minua ilman vastaanpanemista. Sellainen haukkuminen on kiusaamista ja kiusaajien suut on tukittava vastarinnalla. Ja hyvä, jos olet (lukiossa?) saanut hyvän biologia-arvosanan, mutta siitä on mielestäni todella pitkä matka biokemian asiantuntijaksi.

Lue lisää

Kiitos itsellesi! En väittänytkään olevani biokemian asiantuntija.

Eikä kukaan ole taatusti sanonut, että puhut paskaa, et ole tehnyt sitä missään vaiheessa, eikä ole missään nimessä haukkunut sinua.

Joskus ihmisillä on huono päivä, joku suuttuu asioista, on liian herkkä, tai herkkänahkainen; ja ei aina mene se kommentointi ihan nk. pitäisi. Asiat riitelevät keskenään, eikä toivottavasti ihmiset.

Olet varmasti älykäs, hieno ja sivistynyt ihminen. Siitä ei ole yhtään mitään epäilystä.

.... Koska otetaanko siellä koskaan huomioon lääkkeiden yksilöille mahdollisesti aiheuttamia haittoja, uusia puhkeavia sairauksia ja niiden aiheuttamia inhimillisiä kärsimyksiä?

Kerro Sinä, koska vaikutat olevan alalla.

Asiaa on käsittääkseni tutkittu vaikka kuinka kauan ja kaikki tietävät että lääkkeet pitävät ihmiset poissa epähumaaneista mielisairaaloista. Mikä tahansa, mikä pitää potilaat poissa sairaaloista on mielestäni inhimillistä, eettistä ja humaania.

Anonyymi kirjoitti:

Asiaa on käsittääkseni tutkittu vaikka kuinka kauan ja kaikki tietävät että lääkkeet pitävät ihmiset poissa epähumaaneista mielisairaaloista. Mikä tahansa, mikä pitää potilaat poissa sairaaloista on mielestäni inhimillistä, eettistä ja humaania.

Lue lisää

Pointti sekin. Riippuu miltä puolelta ja kannalta sitä katsoo, potilaiden, vai hoitohenkilökunnan näkökulmasta?

Anonyymi kirjoitti:

Pointti sekin. Riippuu miltä puolelta ja kannalta sitä katsoo, potilaiden, vai hoitohenkilökunnan näkökulmasta?

Henkilökunta vain työllistyy hyväpalkkaisissa sairaala-ammateissa. Kyllä se on potilaan etu, että pysyy poissa sairaalasta, jos tämä on jollekin epäselvää. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla - psykoosinestolääkitys pitää psykiatrin loitolla.

Anonyymi kirjoitti:

Henkilökunta vain työllistyy hyväpalkkaisissa sairaala-ammateissa. Kyllä se on potilaan etu, että pysyy poissa sairaalasta, jos tämä on jollekin epäselvää. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla - psykoosinestolääkitys pitää psykiatrin loitolla.

Lue lisää

Vuosia sitten kun käytin psykoosinesto lääkkeitä ja muitakin lääkkeitä, olin osastolla vähän väliä.
Kun lopulta lopetin lääkitykset, ei enää tarvinnut osastolla olla kertaakaan, ei tosin ole tarvinnut tavata psykiatriakaan enää vuosiin.

Anonyymi kirjoitti:

Vuosia sitten kun käytin psykoosinesto lääkkeitä ja muitakin lääkkeitä, olin osastolla vähän väliä.
Kun lopulta lopetin lääkitykset, ei enää tarvinnut osastolla olla kertaakaan, ei tosin ole tarvinnut tavata psykiatriakaan enää vuosiin.

Lue lisää

Itse asiassa sama juttu täällä. Itselläni oli aika paljon samanlainen tilanne. Vuosien varrella minulle määrättiin vaikka minkälaisia lääkkeitä, niin ahdistus, masennus, kuin neuroleptejä. Ja niiden kaikkien vuosikymmenten aikana olin huomattavasti itsetuhoisempi ja ajauduin vähän väliä päivystykseen ja M1-lähetteellä psykiatriselle osastolle.

Tämä onkin sellainen asia, jota alalla olevien piirissä ei juurikaan tuoda esille, ei käsitellä sitä, eikä tutkita enemmän, miksi näin on ja tapahtuu joidenkin kohdalla.

Ovatko diagnoosi ja lääkitykset kenties sittenkin olleet vääriä, vai henkilön elimistö ja aivot eivät enää kestäkään lääkkeiden aiheuttamia muutoksia elimistössä? Haittavaikutukset aiheuttavat monenlaista ongelmaa lääkkeiden käyttäjälle, mm. anhdedoniaa ja extrapyramidaalioireita.

Itse jouduin tekemään vaikean ja raskaan päätöksen lopettaa lääkkeiden käyttö myös paitsi niiden aiheuttamien haittojen, uusien sairauksien puhkeamisen, mutta myös sen takia, että en nimenomaan halunnut enää olla jatkuvana riesana ja kuormittaa toistuvasti terveydenhuoltoa. Itsetuhoisuus ja masennus ovat myös tiloina niin raskaita, että aiheuttavat jatkuvan stressitilan niistä kärsivälle. Ihmisellä on tapana etsiä ratkaisuja elämään, vaikka se ei sopisikaan joidenkin maailmankuvaan, tai ajatteluun. Omalla kohdallani en ole lääkkeiden lopettamisen jälkeen nähnyt, tai kuullut harhoja, enkä myöskään ollut enää itsetuhoinen.

Kaikkien päätösten tekeminen edellyttää aina paljon pohdintaa, mutta se on omalla tavallaan myös eettinen valinta.

Anonyymi kirjoitti:

Itse asiassa sama juttu täällä. Itselläni oli aika paljon samanlainen tilanne. Vuosien varrella minulle määrättiin vaikka minkälaisia lääkkeitä, niin ahdistus, masennus, kuin neuroleptejä. Ja niiden kaikkien vuosikymmenten aikana olin huomattavasti itsetuhoisempi ja ajauduin vähän väliä päivystykseen ja M1-lähetteellä psykiatriselle osastolle.

Tämä onkin sellainen asia, jota alalla olevien piirissä ei juurikaan tuoda esille, ei käsitellä sitä, eikä tutkita enemmän, miksi näin on ja tapahtuu joidenkin kohdalla.

Ovatko diagnoosi ja lääkitykset kenties sittenkin olleet vääriä, vai henkilön elimistö ja aivot eivät enää kestäkään lääkkeiden aiheuttamia muutoksia elimistössä? Haittavaikutukset aiheuttavat monenlaista ongelmaa lääkkeiden käyttäjälle, mm. anhdedoniaa ja extrapyramidaalioireita.

Itse jouduin tekemään vaikean ja raskaan päätöksen lopettaa lääkkeiden käyttö myös paitsi niiden aiheuttamien haittojen, uusien sairauksien puhkeamisen, mutta myös sen takia, että en nimenomaan halunnut enää olla jatkuvana riesana ja kuormittaa toistuvasti terveydenhuoltoa. Itsetuhoisuus ja masennus ovat myös tiloina niin raskaita, että aiheuttavat jatkuvan stressitilan niistä kärsivälle. Ihmisellä on tapana etsiä ratkaisuja elämään, vaikka se ei sopisikaan joidenkin maailmankuvaan, tai ajatteluun. Omalla kohdallani en ole lääkkeiden lopettamisen jälkeen nähnyt, tai kuullut harhoja, enkä myöskään ollut enää itsetuhoinen.

Kaikkien päätösten tekeminen edellyttää aina paljon pohdintaa, mutta se on omalla tavallaan myös eettinen valinta.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: jotkin lääkkeet aiheuttavat valitettavasti anhedoniaa ja extrapyramidaalioireita.

Anonyymi kirjoitti:

Pointti sekin. Riippuu miltä puolelta ja kannalta sitä katsoo, potilaiden, vai hoitohenkilökunnan näkökulmasta?

Vaikka mielestäni ihmisellä pitäisikin olla valta valita, että syökö hän lääkkeitä, vai onko hän lopun elämäänsä laitoksessa ilman lääkkeitä, niin väitätkö ihan oikeasti että se ikuinen laitoshoito olisi humaanimpi kohtalo, kuin elää omassa kodissa lääkkeiden tukemana?

Näkökulmista myös kysyisin, että luuletko että kaikilla lääkäreillä on sama näkökulma? Olisiko keroputaan mallia olisi edes kokeiltu jos koko hoitohenkilökunnalla olisi sama näkökulma? Tai kinastelisitko sinä täällä muiden potilaiden kanssa näkökulmasta, jos kaikilla potilailla olisi sama näkökulma?

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mielestäni ihmisellä pitäisikin olla valta valita, että syökö hän lääkkeitä, vai onko hän lopun elämäänsä laitoksessa ilman lääkkeitä, niin väitätkö ihan oikeasti että se ikuinen laitoshoito olisi humaanimpi kohtalo, kuin elää omassa kodissa lääkkeiden tukemana?

Näkökulmista myös kysyisin, että luuletko että kaikilla lääkäreillä on sama näkökulma? Olisiko keroputaan mallia olisi edes kokeiltu jos koko hoitohenkilökunnalla olisi sama näkökulma? Tai kinastelisitko sinä täällä muiden potilaiden kanssa näkökulmasta, jos kaikilla potilailla olisi sama näkökulma?

Lue lisää

Asioita ja ihmisiä ei pitäisi koskaan yleistää. Tämän pitäisi olla kaikille aika lailla selvää?

Se, että jos joku on tyytyväinen olotilaansa, ja elämä menee hyvin, eikä ole elämää hankaloittavia oireita, ja käyttää lääkkeitä, niin se on ihan fine. Yhtälailla myös sellainen henkilö, jonka olotila pahenee käyttäessään lääkkeitä, tai tulee lisäsairauksia, ja ei enää koe saavansa kyseisestä hoidosta itselleen mitään hyötyä, niin se on yhtä lailla hyväksyttävää. Eli, jos ihminen päätyy sellaiseen ratkaisuun ja päätökseen, että syystä, tai toisesta, lääkkeiden haittavaikutusten tms. takia ei enää käytä mt-palveluita tai lääkkeitä, se on minun mielestäni hyväksyttävä. Ihmisellä on silloin riittävät perusteet olla käyttämättä itselle jotakin haittaa, tai vahinkoa aiheuttavaa lääkitystä. Minusta se on ihmisen perusoikeus. Muuten se rikkoo ihmisen oikeuksia, ja jos ihmisiä aletaan pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämänajan, vaikka olisi tiedossa, että ne aiheuttavat haittaa, ja se perusteltaisiin jonkijn sairauden hoidolla, niin se pakottaminen olisi mielivaltaista.

Mitä tulee tuohon viimeiseen asiaan, mitä otit esille. Itse jouduin elämään kodissa, jossa ei ollut demokratiasta tietoakaan. Eli lyhyesti sanottuna, meillä oli kotona perheessä diktatuuri, jossa isä päätti kaikista asioista. Ei siis ollut mitään vapautta, ei sanan, eikä minkään muunkaan. Itse vastustan sellaista ajattelua, ilmapiiriä, tai olosuhteita, joissa ihmisten ajatuksia, mielipiteitä, tai kokemuksia ei oteta huomioon, tai arvosteta. Tai että jokin yksittäinen henkilö, tai taho alkaa sanella ja päättää kaikesta, ottamatta huomioon kaikkien, tai jokaisen ihmisen mielipidettä, olosuhteita, tilannetta, tai kohtaloa. Minusta meidän ei tarvitse olla jokaisen kanssa samaa mieltä ja tämä koskee myös minua. Ei tarvitse siis olla samaa mieltä. Mutta silti voi edes yrittää kuunnella, lukea, katsoa asiaa toisen näkökulmasta.

Silti tässä yhteiskunnassa kaikkien toimijoiden tulee ottaa huomioon humaaniset, inhimilliset ja eettiset näkökohdat. Koskivat ne mitä tahansa, esim. tulevaisuudessa tehtyjä päätöksiä, myös hoitolinjauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Asioita ja ihmisiä ei pitäisi koskaan yleistää. Tämän pitäisi olla kaikille aika lailla selvää?

Se, että jos joku on tyytyväinen olotilaansa, ja elämä menee hyvin, eikä ole elämää hankaloittavia oireita, ja käyttää lääkkeitä, niin se on ihan fine. Yhtälailla myös sellainen henkilö, jonka olotila pahenee käyttäessään lääkkeitä, tai tulee lisäsairauksia, ja ei enää koe saavansa kyseisestä hoidosta itselleen mitään hyötyä, niin se on yhtä lailla hyväksyttävää. Eli, jos ihminen päätyy sellaiseen ratkaisuun ja päätökseen, että syystä, tai toisesta, lääkkeiden haittavaikutusten tms. takia ei enää käytä mt-palveluita tai lääkkeitä, se on minun mielestäni hyväksyttävä. Ihmisellä on silloin riittävät perusteet olla käyttämättä itselle jotakin haittaa, tai vahinkoa aiheuttavaa lääkitystä. Minusta se on ihmisen perusoikeus. Muuten se rikkoo ihmisen oikeuksia, ja jos ihmisiä aletaan pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämänajan, vaikka olisi tiedossa, että ne aiheuttavat haittaa, ja se perusteltaisiin jonkijn sairauden hoidolla, niin se pakottaminen olisi mielivaltaista.

Mitä tulee tuohon viimeiseen asiaan, mitä otit esille. Itse jouduin elämään kodissa, jossa ei ollut demokratiasta tietoakaan. Eli lyhyesti sanottuna, meillä oli kotona perheessä diktatuuri, jossa isä päätti kaikista asioista. Ei siis ollut mitään vapautta, ei sanan, eikä minkään muunkaan. Itse vastustan sellaista ajattelua, ilmapiiriä, tai olosuhteita, joissa ihmisten ajatuksia, mielipiteitä, tai kokemuksia ei oteta huomioon, tai arvosteta. Tai että jokin yksittäinen henkilö, tai taho alkaa sanella ja päättää kaikesta, ottamatta huomioon kaikkien, tai jokaisen ihmisen mielipidettä, olosuhteita, tilannetta, tai kohtaloa. Minusta meidän ei tarvitse olla jokaisen kanssa samaa mieltä ja tämä koskee myös minua. Ei tarvitse siis olla samaa mieltä. Mutta silti voi edes yrittää kuunnella, lukea, katsoa asiaa toisen näkökulmasta.

Silti tässä yhteiskunnassa kaikkien toimijoiden tulee ottaa huomioon humaaniset, inhimilliset ja eettiset näkökohdat. Koskivat ne mitä tahansa, esim. tulevaisuudessa tehtyjä päätöksiä, myös hoitolinjauksia.

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen lisäys, että jos jokin yksittäinen toimija, tai taho ei ota huomioon ihmisen ajattelua, mielipiteitä, tai kokemuksia ja alkaa sanella ja päättää, esim. että pakotetaanko diagnosoidut potilaat käyttämään elinikäisesti jotakin lääkettä, huolimatta niiden sivuvaikutuksista ja lisäsairauksista, niin se rikkoo demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita ja perusteita.

Joillekin jotkin lääkkeet, kuten SSRI, SNRI ja neuroleptit ovat aiheuttaneet käyttäjilleen mm. itsetuhoisuutta ja itsemurhan riskiä, mutta myös muita sairauksia, jotka aiheuttavat heille merkittävää kärsimystä, Jos sitä ignoorataan, se on väärin eettiseltä ja humaaniselta näkökannalta katsottuna.

Tästä syystä yhteiskunnassa olevien toimijoiden ja myös asiantuntijoiden on otettava huomioon kaikki myös humaaniset, inhimilliset ja eettiset näkökohdat.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen lisäys, että jos jokin yksittäinen toimija, tai taho ei ota huomioon ihmisen ajattelua, mielipiteitä, tai kokemuksia ja alkaa sanella ja päättää, esim. että pakotetaanko diagnosoidut potilaat käyttämään elinikäisesti jotakin lääkettä, huolimatta niiden sivuvaikutuksista ja lisäsairauksista, niin se rikkoo demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita ja perusteita.

Joillekin jotkin lääkkeet, kuten SSRI, SNRI ja neuroleptit ovat aiheuttaneet käyttäjilleen mm. itsetuhoisuutta ja itsemurhan riskiä, mutta myös muita sairauksia, jotka aiheuttavat heille merkittävää kärsimystä, Jos sitä ignoorataan, se on väärin eettiseltä ja humaaniselta näkökannalta katsottuna.

Tästä syystä yhteiskunnassa olevien toimijoiden ja myös asiantuntijoiden on otettava huomioon kaikki myös humaaniset, inhimilliset ja eettiset näkökohdat.

Lue lisää

Jännää. Tiedätkö miksi ne aiheuttaa noita? En löytänyt nopeasti mitään tutkittua tietoa.. asiasta

Anonyymi kirjoitti:

.... Koska otetaanko siellä koskaan huomioon lääkkeiden yksilöille mahdollisesti aiheuttamia haittoja, uusia puhkeavia sairauksia ja niiden aiheuttamia inhimillisiä kärsimyksiä?

Kerro Sinä, koska vaikutat olevan alalla.

Lue lisää

Lääkkeet määrätään vasta sitten, kun avojoito ei tehoa ja silloinkin aina minimimäärä. Eli otetaan huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet määrätään vasta sitten, kun avojoito ei tehoa ja silloinkin aina minimimäärä. Eli otetaan huomioon.

Osastolla ei

Anonyymi kirjoitti:

Jännää. Tiedätkö miksi ne aiheuttaa noita? En löytänyt nopeasti mitään tutkittua tietoa.. asiasta

Sanon suoraan, että en tiedä syytä sille, miksi jotkut lääkkeet aiheuttavat joillekin potilaille ja käyttäjille itsetuhoisuuden oireen lisääntymistä. Koska en ole tutkija, ja myönnän suoraan, että olen tyhmä siltä osin.

Tosin ainakin omien havaintojeni mukaan alalla näitä oireita pidetään lähes poikkeuksetta merkkinä ja todisteena sen diagnosoidun "perussairauden" pahenemisena. Jostakin kumman syystä lääkkeiden osuutta asiaan ei tutkita, eikä siis näin ollen myönnetä.

Mutta omalla kohdallani kävi oikeasti niin, että silloin kun käytin lääkkeitä, olin huomattavasti itsetuhoisempi. Plus siihen päälle tuli extrapyramidaalioireita ja anhedoniaa. Oireet pahenivat noin 10 vuotta lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Se olotila oli jatkuva ja tuotti myös jatkuvaa kärsimystä. Sitten kun lopetin asteittain lääkkeiden käytön, myös sivuvaikutukset alkoivat vähissä erin kadota, siis myös tarve juoda alkoholia väheni ja lopulta katosi, jota olin käyttänyt ainakin 10 vuoden ajan siitä mt-diagnoosin antamisesta ja myös itsetuhoisuus ja itsemurhayritykset loppuivat.

Alallahan näitä asioita ei paitsi tutkita, ei oteta huomioon, ei kuunnella lääkkeiden haittavaikutuksista kärsiviä, kaikki oireet laitetaan mt-diagnoosin piikkiin. Ignooraaminen on hyvin tyypillistä. Eikä se ole minusta ainakaan oikein. Jos jokin lääke alkaa aiheuttaa yksilölle merkittävää haittaa, niin silloin pitäisi tarkistaa niin diagnoosin, kuin lääkitysten oikeellisuus.

Liian moni psyykelääkkeitä käyttänyt on päätynyt itsemurhaan todennäköisesti yhtenä osasyynä on psyykelääkkeet. Kaikkea ei siis voi laittaa lääkkeidenkään tilille, yksilön elämässä olosuhteetkin, koetut traumat ja päihteiden käyttökin vaikuttaa asiaan. Tämä on tietysti totta. Mutta niin myös useilla psyykelääkkeillä on vaikutusta itsetuhoisuuteen. Tällä palstallahan oli eräs hyvin fiksu kommentoija, joka selitti tuota kyseistä asiaa, että mitkä asiat siihen vaikuttavat. Mutta valitettavasti tälläkin palstalla näitä on jatkuvasti teilattu. Syytellään disinformaation ja valheiden levittämisestä. Minulla ei ole todellakaan mitään syytä valehdella, tai kuvitella mitään. Omat empiiriset kokemukset asiasta riittävät todisteeksi, että joillakin lääkkeillä on valitettavasti kyseinen vaikutus aiheuttaa myös itsetuhoisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolla ei

Osastolle on pitkät jonot ja sinne pääsee vasta sitten kun avohoito ja lääkehoito ei enää tekoa.

Anonyymi kirjoitti:

Osastolle on pitkät jonot ja sinne pääsee vasta sitten kun avohoito ja lääkehoito ei enää tekoa.

Ei aina. Jotkut joutuu kiirellä ilman avoa

Määrätäänkö lääkkeitä diagnoosin vai oireiden mukaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mielestäni ihmisellä pitäisikin olla valta valita, että syökö hän lääkkeitä, vai onko hän lopun elämäänsä laitoksessa ilman lääkkeitä, niin väitätkö ihan oikeasti että se ikuinen laitoshoito olisi humaanimpi kohtalo, kuin elää omassa kodissa lääkkeiden tukemana?

Näkökulmista myös kysyisin, että luuletko että kaikilla lääkäreillä on sama näkökulma? Olisiko keroputaan mallia olisi edes kokeiltu jos koko hoitohenkilökunnalla olisi sama näkökulma? Tai kinastelisitko sinä täällä muiden potilaiden kanssa näkökulmasta, jos kaikilla potilailla olisi sama näkökulma?

Lue lisää

" Lopun elämäänsä laitoksessa ilman lääkkeitä.." Se ei yleensä mene laitoksessa noin, siellä on syötävä lääkkeitä. Keroputaasta en tiedä mitään.
Jos hakeutuu/pääsee vapaaehtoiseen osastohoitoon, kyllä siellä lääkitään, se on ehtona sille, että saat olla osastolla. Joskus on joitain laitettu osastolta ulos, kun eivät ole suostuneet lääkitykseen.
Jos taas katsotaan lääkitys pakolliseksi, eikä potilas millään haluaisi, niin voidaan määrätä pakkohoitoon, jolloin voidaan lääkitä pakolla.

Anonyymi kirjoitti:

Asioita ja ihmisiä ei pitäisi koskaan yleistää. Tämän pitäisi olla kaikille aika lailla selvää?

Se, että jos joku on tyytyväinen olotilaansa, ja elämä menee hyvin, eikä ole elämää hankaloittavia oireita, ja käyttää lääkkeitä, niin se on ihan fine. Yhtälailla myös sellainen henkilö, jonka olotila pahenee käyttäessään lääkkeitä, tai tulee lisäsairauksia, ja ei enää koe saavansa kyseisestä hoidosta itselleen mitään hyötyä, niin se on yhtä lailla hyväksyttävää. Eli, jos ihminen päätyy sellaiseen ratkaisuun ja päätökseen, että syystä, tai toisesta, lääkkeiden haittavaikutusten tms. takia ei enää käytä mt-palveluita tai lääkkeitä, se on minun mielestäni hyväksyttävä. Ihmisellä on silloin riittävät perusteet olla käyttämättä itselle jotakin haittaa, tai vahinkoa aiheuttavaa lääkitystä. Minusta se on ihmisen perusoikeus. Muuten se rikkoo ihmisen oikeuksia, ja jos ihmisiä aletaan pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämänajan, vaikka olisi tiedossa, että ne aiheuttavat haittaa, ja se perusteltaisiin jonkijn sairauden hoidolla, niin se pakottaminen olisi mielivaltaista.

Mitä tulee tuohon viimeiseen asiaan, mitä otit esille. Itse jouduin elämään kodissa, jossa ei ollut demokratiasta tietoakaan. Eli lyhyesti sanottuna, meillä oli kotona perheessä diktatuuri, jossa isä päätti kaikista asioista. Ei siis ollut mitään vapautta, ei sanan, eikä minkään muunkaan. Itse vastustan sellaista ajattelua, ilmapiiriä, tai olosuhteita, joissa ihmisten ajatuksia, mielipiteitä, tai kokemuksia ei oteta huomioon, tai arvosteta. Tai että jokin yksittäinen henkilö, tai taho alkaa sanella ja päättää kaikesta, ottamatta huomioon kaikkien, tai jokaisen ihmisen mielipidettä, olosuhteita, tilannetta, tai kohtaloa. Minusta meidän ei tarvitse olla jokaisen kanssa samaa mieltä ja tämä koskee myös minua. Ei tarvitse siis olla samaa mieltä. Mutta silti voi edes yrittää kuunnella, lukea, katsoa asiaa toisen näkökulmasta.

Silti tässä yhteiskunnassa kaikkien toimijoiden tulee ottaa huomioon humaaniset, inhimilliset ja eettiset näkökohdat. Koskivat ne mitä tahansa, esim. tulevaisuudessa tehtyjä päätöksiä, myös hoitolinjauksia.

Lue lisää

" Jos ihmisiä aletaan pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämän ajan....."
Avohoidossa ei voida pakottaa.
Minullekin sanottiin neurolepteistä, että niitä pitäisi syödä loppuelämän ajan, mutta en kuitenkaan jatkanut monen vuoden käytön jälkeen, ei minua kukaan pakottanut.
Psykiatri ei tykännyt lainkaan, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen, käytiin keskustelua asiaan liittyen, mutta ei hän pystynyt pakottamaankaan. Olen nyt ollut jo monta vuotta ilman lääkkeitä, ja riittävän hyvin on mennyt.

Anonyymi kirjoitti:

" Jos ihmisiä aletaan pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämän ajan....."
Avohoidossa ei voida pakottaa.
Minullekin sanottiin neurolepteistä, että niitä pitäisi syödä loppuelämän ajan, mutta en kuitenkaan jatkanut monen vuoden käytön jälkeen, ei minua kukaan pakottanut.
Psykiatri ei tykännyt lainkaan, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen, käytiin keskustelua asiaan liittyen, mutta ei hän pystynyt pakottamaankaan. Olen nyt ollut jo monta vuotta ilman lääkkeitä, ja riittävän hyvin on mennyt.

Lue lisää

Niin, se pääpaino siinä lauseessa oli nimenomaan, etupainotteella, jos ihmisiä aletaan jonkin systeemin puolelta pakottaa käyttämään lääkkeitä koko elämän ajan...

Viimeaikaisten mediassa tehtyjen uutisten ja alalla olevien asiantuntijoiden puolelta on hieman näkynyt hieman sellainen asenne, ja rivien välistä luettavissa, että he toivoisivat enemmän ns. mahdollisuuksia esim. lainsäädännöllisin keinoin vaikuttaa tuohon asiaan. Muutama asiantuntija otti esille tuon kyseisen asian liittyen väkivaltatapauksiin, joissa oli tekijöinä mt-diagnosoituja. Se oli aika iso juttu siellä YLE: n verkkosivuilla. Jäi hieman hämäräksi niiden uutisjuttujen todellinen tarkoitus, tai päämäärä.

Sekin on nimittäin aika monelle valjennut, että psykiatrian puolella ei pidetä siitä, että jos nostaa esille lääkkeiden sivu, tai haittavaikutukset, tai lääkkeiden mahdollisesti aiheuttamat uudet lisäsairaudet. Alallahan katsotaan asiaa siitä näkökulmasta, että annettu diagnoosi määrittelee hoitolinjaukset ja oikeuttaa tehdyt hoitopäätökset. Vaa`assa ei paina heidän puolellaan mitään ns. lääkkeiden haittavaikutukset. Jos on yhtään katsonut, tai lukenut heidän puoleltaan tulleita ulostuloja, niin he usein sanovat, Potilas uskoo, tai kuvittelee, että lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia. Näitä potilaiden kertomia asioita esim. lääkehaittojen, tai sivuvaikutusten osalta ei edes välttämättä uskota. Ja vaikka niitä osa lääkäreistä ehkä tiedostaa, niin silti tehtyjä hoitopäätöksiä, tai linjauksia puolustellaan "sairauden hoitamisella", tai "sairauden hyvässä hoitotasapainossa pysymisellä". Itsetuhoisuus ja itsemurhat selitetään ja tilitetään melkein lähes poikkeuksetta henkilön kantamalla sairaudella. Lääkkeiden osuutta asioiden kulkuun ei yleensä myönnetä, eikä etenkään psykiatrian puolella. Se johtuu aika pitkälti medikalisaatiosta ja myös siitä, että ne hoidot ja hoitolinjaukset pohjautuvat ja painottuvat niin paljon lääkkeisiin ja niiden määräämiseen.

Toistaiseksi on tilanne se, että avopuolella ei pakoteta käyttämään lääkkeitä. Miten lienee tulevaisuudessa?

Se taas törmää joihinkin oikeusvaltiossa oleviin kaikille kuuluviin oikeuksiin, ja myös ihmisoikeuksiin. Ja rikkoo eettisiä sääntöjä ja humanistista ajattelua.

Tyhjä toivo voi olla vaarallista. Jos toivon että pystyn lentämään kerrostalon katolta niin minusta jonkun tulisi puuttua asiaan ja puhkaista toivo-kuplani! Ymmärrän, että monet toivovat vapautusta psykoosinestolääkkeistä jo niiden taloudellisen hinnan takia, mutta se vain ei ole realismia valtaosan (eli kymmenientuhansien ihmisten) kohdalla. Tosiasioita on pystyttävä hyväksymään eikä toivoa mahdottomia. Luulen, että tässäkin asiassa auttaisi luonnontieteellinen maailmankuva (edes lukiosta saatu), jotta pystyisi ymmärtämään joidenkin asioiden olevan yksinkertaisesti mahdottomia.

Diagnoosin tekohetkellä se voi ollakin oikea diagnoosi. Mutta tilanteet ihmisten elämässä muuttuvat lähes jatkuvasti, diagnoosit pitäisi tarkistaa määräajoin.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnoosin tekohetkellä se voi ollakin oikea diagnoosi. Mutta tilanteet ihmisten elämässä muuttuvat lähes jatkuvasti, diagnoosit pitäisi tarkistaa määräajoin.

Mut kukaan ei tee tätä ellet ite potki

Anonyymi kirjoitti:

Tyhjä toivo voi olla vaarallista. Jos toivon että pystyn lentämään kerrostalon katolta niin minusta jonkun tulisi puuttua asiaan ja puhkaista toivo-kuplani! Ymmärrän, että monet toivovat vapautusta psykoosinestolääkkeistä jo niiden taloudellisen hinnan takia, mutta se vain ei ole realismia valtaosan (eli kymmenientuhansien ihmisten) kohdalla. Tosiasioita on pystyttävä hyväksymään eikä toivoa mahdottomia. Luulen, että tässäkin asiassa auttaisi luonnontieteellinen maailmankuva (edes lukiosta saatu), jotta pystyisi ymmärtämään joidenkin asioiden olevan yksinkertaisesti mahdottomia.

Lue lisää

Siinä on aika iso ero, toivooko voivansa paremmin, vai toivooko pystyvänsä lentämään katolta.
Kyllä toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Ja jos toivoo, että haluaisi voida paremmin, niin mahdollisuudet voivat olla vähän isommat, kuin silloin, jos ei jaksa toivoa lainkaan, on niin sanotusti toivonsa menettänyt.

Ja moni joilla on, niin kieltävät ehdottomasta kertomasta omaisille.

Anonyymi kirjoitti:

Ja moni joilla on, niin kieltävät ehdottomasta kertomasta omaisille.

Kyllähän se hoito, ja koko omaisten osallisuuskin sairaan omaisen hoidossa, onnistuu paremmin silloin kun omaisilla on tieto, ja he pääsevät osallisiksi hoitoon.
Toki, kuten joku mainitsikin, kaikilla ei valitettavasti tukiverkkoa ole.