teillä masentuneet on aloittaa mielialalääkitys???
Mä itse venytän ja venytän sitä vaan, en millään viittis aloittaa sitä, olen vielä hoitoalalla töissä että tuntuu että syön sitten samoja nappeja kuin asiakkaanikin...
Olen muutama vuosi sitten syönyt Zoloftia 50mg varmaankin toista vuotta, mutta lopetin sen sitten kun tuntui ettei se vaikuta mitenkään. Että siihen lääkkeeseen en ainakaan haluaisi palata.
Mutta koko ajan on paha olo, ihmissuhdevaikeuksia, saamattomuutta, itkuisuutta, mikään ei kiinnosta, mitään en muista, enkä jaksa aina keskittyy eli kaikki menee päin p..tä. Alkoholia kuluu jonkin verran ja sen jälkeen vasta onkin kaamee olo.
Et oliskos aika jo hakee joku resepti vai odottelenko mä vaan vielä jos tää tästä iloksi muuttuis???
Mä itse venytän ja venytän sitä vaan, en millään viittis aloittaa sitä, olen vielä hoitoalalla töissä että tuntuu että syön sitten samoja nappeja kuin asiakkaanikin...
Olen muutama vuosi sitten syönyt Zoloftia 50mg varmaankin toista vuotta, mutta lopetin sen sitten kun tuntui ettei se vaikuta mitenkään. Että siihen lääkkeeseen en ainakaan haluaisi palata.
Mutta koko ajan on paha olo, ihmissuhdevaikeuksia, saamattomuutta, itkuisuutta, mikään ei kiinnosta, mitään en muista, enkä jaksa aina keskittyy eli kaikki menee päin p..tä. Alkoholia kuluu jonkin verran ja sen jälkeen vasta onkin kaamee olo.
Et oliskos aika jo hakee joku resepti vai odottelenko mä vaan vielä jos tää tästä iloksi muuttuis???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa varmaan käydä lääkäriltä kysymässä tai soittaa puhelin lääkärille, mutta alkoholia ei kannata käyttää se aina vaan pahentaa tilannetta ihan oikeesti koska siitä tulee riippuvaiseksi, etkä varmaankaan halua päätyä samanlaiseksi kuin esim. Mervi Tapola tai ne kaikki muut alkoholista pöhöttyneet.
kynnys oli, melko pohjalle piti mennä, "minähän en hullu ole", sitten kun vaihtoehto oli elämän lopettaminen tai jatkaminen, elämä voitti.
Itse mietin niitä masennuksen aikoja ja nykyistä elämääni joskus. Tiedän, että koko lähipiiri (vaikka eivät käsittäneet sitä tuskaa), iloitsevat minusta virheineni. Miten olen muuttunut, osaan sanoa ei, minua ei käytetä kynnysmattona, en enää ole rakastunut rakkauden tunteeseen, olen huomannut, että on muutakin kuin täydellinen meikki, kilot ja bilettäminen.
Fraasi, mutta kannattaa ottaa oma elämä hallintaan ja hoitoalan ihmisenä tiedät kai, että alkoholi mitätöi mielialalääkkeet.
Olen itsellä tuntenut nuita juurikin samoja tuntemuksia "en ole hullu, sekopää", joten en tarvi mitään apua, eikä kukaan osaa auttaa. Lääkkeisiin en haluaisi itse edelleenkään siirtyä, vaikka minulle on niitä monelta taholta suositeltu (ei kuitenkaan lääkäri). Elän masennuksen ja tavallisen "normaalin" elämän sekoitusta. Välillä tunnen olevani melkein terve, kunnes taas painun aivan pohjalle. On raskasta yrittää nousta joka kerta uudelleen, kun tietää että ei se ole vieläkään viimeinen kerta kun tarvitsee nousta.