Väyrynen, tuo politiikan ylilutiksi jäänyt.

Äänimäärätkin alkoi olla Väyrysellä samat kuin Ossilla. Mutta toki ne kolme oli laadukkaita ääniä, ei mitään bulkkiääniä.

Ei ihme, että Ossin esikuva on luuseri Väyrynen, molemmilla meni tavoitteisiin pääsy täysin pieleen ja molemmille nauretaan.

Ossi voi virallisesti kertoa, että hänen ura muistuttaa vahvasti Väyrysen uraa.

Väyrynen ei ole tunnettu nopeasta älystä, tai älystä ylipäätään.

Molemmat pettyneet syvästi elämäänsä ja neuvostovastaisuuteen. Missä on YYA kyselevät katse harhaillen.

Molemmat jäänteitä suomettumisen ajalta ja oppivat olemaan nöyriä ryssille. Eivät toipuneet siitä kurjuudesta koskaan. He eivät osaa ajatella itsenäisesti.

Ei kummallakaan enää edes isänmaata, kun neuvostoliitto romahti.

Molemmat kovasti yritti, mutta kun kyvyt ei riittänyt mihinkään.

Molempien änkyröinti ja puusilmäisyys esti näkemästä kokonaisuuksia.

Kaksi surullisen hahmon ritaria ja luuseria.

Kumpikaan ei juurikaan ylpeile saavutuksillaan.

Molempia yhdistää suunnaton katkeruus pieleen mennyttä elämää kohden ja se, että vielä Natomaassa Kharon noutaa molemmat. Myös molempien urat menivät täysin pieleen, ei tullut Väyrysestä pääministeriä, puhumattakaan presidenttiä. Ossista ei tullut urallaan kapteenia, eikä kelvannut mihinkään eläkkeelleen jäätyään. Vähemmästäkin ihminen katkeroituu parempiosaisia kohtaan.

Niin käy sääliksi Väyrynen ja Ossi. Molemmat niin masentuneita ja koko elämä mennyt pieleen. Toivottavasti keväällä aurinko paistaa Väyrysen ja Ossin risukasaan.

Väyrysen ei ole hyvä olla, Väyrysen on paha olla, Väyrynen tuntee olevansa nolla.

Väyrysen ja Ossin urat oli sellaista epämääräistä ja määrätiedotonta räpeltämistä, pelkkä usko neuvostoliittoon ei kantanut Suomessa.

Väyrysen ja Ossin isänmaakin eli neuvostoliitto kaatui, Kapin syy.

Väyrynen ei edes päässyt Sannan tasolle, eli pääministeriksi. Väyrynen oli sellainen pula-ajan Antti Rinne.

Ossia niin suututti, kun ei urallaan päässyt Kapin tapaan Kapteeniksi. Väyrynenkin on puna-armeijan reservinkapteeni Ossin tapaan, Ossi myös evp yliluti.

Molemmat on toistaneet samaa jo useamman vuosikymmenen, mutta kukaan ei heitä kuuntele, syystäkin.

Ossia ei voi rinnastaa Väyryseen. Paavo sentään kirjoittanut monta kirjaa, Ossi pystyy vain sadat kerrat heittämään aina samat lauseen mittaiset.
Tosin Paavo oli väärässä kun yhdessä kirjassaan vakuutteli että Neuvostoliitto on ikuinen.

Ossin ja Väyrysen säheltämäinen ja vouhotus on kieltämättä hyvin hauskaa seurattavaa, positiivista on myös se, että molemmat on täysin harmittomia höperöitä.

Väyrysestä voisi tulla VKK littumaan kierroslaskija ja vaihtoehto VKKlle.

Vieläkään Paavoa ei ole pyydetty palaamaan, Väyrynen on kohta puristellut väyrysensä ihan littuun.

Ossi ilahtuu, kun saa täällä huomiota osakseen. Ossi on kovin yksinäinen. Jokohan Väyrystä on pyydetty palaamaan politiikkaan, vai joutuuko Paavo taas soittamaan henkilääkärilleen.

Pyytäkää nyt ihmeessä Väyrystä palaamaan politiikkaan. On odottanut kuola valuen pyyntöä.

Ossia kyrsii, kun niin kovasti toivoi Väyrystä uutta Kekkosta ja YYA sopimusta.

Erittäin keskustahenkinen ja maauskova hohtava avaus.

Molemmille nousi venäjäkiimaisuus päähän ja kovasti kumartelivat venäläisille, housut kintuissa.

Molemmat halusi johtajaksi, mutta kyvyt ei riittänyt kuin hyvin alkeellisiin tehtäviin.

Niin käy molemmat luuserit niin sääliksi.

Kumpikaan ei kyennyt ajattelemaan itsenäisesti, vaan Kremlin narratiivia toistivat apinan kaltaisesti.

Väyrynen nykyään esittelee itsensä Ossimaisesti: Väyrynen, Paavo Väyrynen presidenttiehdokas evp.

On muuten reservin kapteeni eikä oo ikinä ollut kertausharjoituksissa.

Väyrysen vaalimenestyksestä tulee Ossin kohellus mieleen.

Tursu tuli samaan tulokseen. Ossi vielä sinnittelee kuntatasolla, ehkä se neljäs ääni vielä joskus!

Putin on katkera kun kommunismi suli alta, jota niin kovasti oli edes auttanut.
Paavo on katkera, kun "kuningasajatus" presidenttiydestä karahti kiville, jota oli pikkupojasta asti haaveillut. Haave olisikin ehkä toteutunut, jos Neuvostoliitto olisi saanut jatkoaikaa .
Tämä selittää Paavon sympatiat vielä nytkin idän politiikkaa kohtaan. Onhan Putin KGB- mies, joka haaveilee NL:n paluusta. Ehkä silloin vielä saattaisi Paavollakin olla paikka toteuttaa unelmiaan.

Näin. Paavo on jäänyt viime vuosituhannelle.

Väyryseltä kysyttiin, oletko koskaan ollut väärässä?
Paavo kovasti mietti, ja totesi.
No, kerran taisin luulla olleeni väärässä, mutta silloinkin erehdyin.

Hesarin kuukausiliitteessä on Paavon pitkä haastattelu.
Kun sitä lukee, niin huomaa miten Paavolla on ihan omat käsitykset maailman tapahtumista. Myötäilee venäläistä näkemystä, ja Orbanin kanssa löytää paljon yhteistä.
Paavo oli ulkoministeri kun NL hyökkäsi Afganistaniin. Kaikki länsimaat tuomitsivat hyökkäyksen, mutta Suomi ei tuominnut.
Paavo on katsellut värilasein, etenkin itänaapurin tekemisiä, ja jonkinlainen ihailu idän diktatuuriin Paavolla on ollut. Olisiko toteuttanut Suomessa sitä, jos valtaa, ja mahdollisuuksia olisi saanut.
Alun perinkin, Paavo toimi väärässä puolueessa. Kommunistit olisi ollut lähinnä hänen ideologiaa, mutta sieltä ei olisi kertynyt ääniä paljoakaan.

Faktan tarkastus on erimieltä kuin Paavo kaikissa kohdin , mitä tulee Venäjän hyökkäyssotaan, tuossa haastattelussa.
Onkohan vanhalta politiikolta hävinnyt viimeisetkin vakavasti otettavat ajatukset?