Kuinka moni nainen olisi valmis kuolemaan sukupuolten tasa-arvon vuoksi?

Tuntuu kyllä siltä, että mielensä pahoittajat ovat pääasiallisesti naisia. Ehkä jokunen neitimäinen ituhippi löytyy sitten seasta, joka uhrautuu ja pahoittaa mielensä kaikesta ja kaikkien puolesta.

Monet suffragetit, kuten Mary Sophia Allen, aloittivat vankeuteen tuomittuina nälkälakon. Heitä pakkoruokittiin esimerkiksi nieluun työnnetyn letkun kautta, mikä aiheutti monille heistä pysyviä vammoja. Pakkoruokinta kiellettiin 1913, ja säädettiin niin kutsuttu Cat and Mouse Act ('kissa ja hiiri -laki'), jonka nojalla nälkälakon vuoksi sairastuneet vangit voitiin vapauttaa terveydellisistä syistä ja palauttaa vankilaan kärsimään rangaistuksensa loppuun parantumisensa jälkeen. Nälkälakoista ja pakkosyötöistä seurasi silti muutamia kuolonuhreja.

Aloittaja lienee mielensä pahoittanut miesoletettu. Niitä on tämän hallituksen aikana nähty. Joillekin jopa Pariisin Olympialaisten avajaisten esitykset aiheuttivat kiukkuitkua ja somepostailua.

Nainen kun pomoksi pääsee, niin on siinä moni ukko helisemässä.

Mutta vain Tampereella...

Evoluutio loi miehen ja naisen erilaiseksi, aina aivoja, ajattelun ja arvojen keskusta myöden, ideologista utopiaa kuvitella että asia olisi toisin.

Naisia tapettiin noitinakin joskus historiassa.

Keskiajalta aina 1900-luvulle rikoksista syytetyt naiset ovat kohdanneet sukupuoleen liittyvää demonisointia ja seksualisointia.

Noin 100 000 naista kuoli roviolla noituudesta tuomittuna monissa Euroopan maissa vuosien 1450 ja 1650 välillä. Noitavainot kohdistuivat yleensä vanhoihin ja naimattomiin naisiin, jotka tunsivat metsän parantavat kasvit.

Anarkisti ja feministi Louise Michel osallistui vallankumousliikkeeseen, joka hallitsi Pariisia 18. maaliskuuta ja 30. toukokuuta välillä vuonna 1871. Liike nimettiin Pariisin kommuuniksi ja sen jäsenet kommunardiksi. Armeija lopetti vallankumouksen hyökkäämällä kommuunin kimppuun, ja 30 000 ihmisen uskotaan kuolleen tuolloin.

Louise Michelin ja yli tuhat muuta naista pidätettiin ja vangittiin. Oikeudenkäynnin aikana tuomarit halusivat Louise Michelin tunnustavan, että hän oli toiminut rakastamansa miehen takia, erään anarkistin. “Ettekö olleet läheisessä suhteessa miehen kanssa?”, häneltä kysyttiin. Michelin vastaus oli lyhyt: “Minulla oli ainoastaan yksi intohimo, vallankumous!”

Tuolloin tuomareiden oli mahdotonta kuvitella, että naisilla on oma poliittinen tietoisuus, että he voivat olla vallankumouksellisia ja tarttua aseisiin. He ajattelivat, että nainen oli välttämättä miehen vaikutuksen alaisena

nainen on siinä kuin mieskin valmis uhrautumaan perheen vuoksi , se on luonnonvalintaa se tietyissä olosuhteissa