Tiiättekö mitä, mä oon tässä viime aikoina miettiny että koko rakkaus on yks iso huijaus, niinku se kaupan “iso perhepizza”, joka on oikeesti vaan vähän isompi lätty ja täynnä pettymyksiä. Siis kuka tätä mainosti meille? Disney? Beatles? Kaverin kaveri joka meni naimisiin ja jaksoi postailla “paras päivä ikinä ❤️❤️” vaikka seuraavana viikkona se oli jo tiskaamassa yksin ja mietti, miksei kukaan enää sano “oot söpö kun oot väsynyt”.
Mä väitän, että rakkaus on yhteiskunnan huumetta. Pidetään porukka pehmeenä ja hiljasena, ettei kukaan huomaa että verot nousee ja kahvin hinta on ihan karannu käsistä. "Rakkaus voittaa kaiken." Joo varmaan, mut ei se kyllä maksa sähkölaskua eikä auta kun printteri sanoo paper jam.
Ja sit tää moderni “itsearvostus ja self-love” juttu. Joo totta kai pitää rakastaa itseään, mutta kuka keksii, mitä se tarkottaa? Pitäiskö mun halata peiliä vai laittaa aamulla positiivinen biisi soimaan kun vedän farkut jalkaan jotka ei mahdu enää? Ehkä mä vaan rakastan sitä, että saan olla rauhassa ja syödä iltapalaa sängyssä kuin pieni luolakarhu, joka on päättänyt että Tinder on valhe.
Tuntuu että nykyään kaikki haluaa “syvää yhteyttä” mutta ei kukaan jaksa edes pitää keskustelua yllä jos vastauksessa ei oo vähintään kolme emojiä ja yksi sisäpiirivitsi. Ja sit kun yrittää olla oma itsensä, niin se on “liikaa”. Miten voi olla liikaa, jos on jo valmiiks ihan loppu?
En mä tiiä. Ehkä rakkaus on vaan semmonen glitch ihmisaivoissa: joku evoluution bugi, joka saa meidät tekemään typeriä asioita kuten leipomaan pullaa ihmiselle, joka ei edes tykkää pullasta. Tai ehkä se on ihan ok. Ehkä me tarvitaan vähän hulluutta, että tää arki ei tunnu pelkältä kalenterilta ja pakastevihanneksilta.
Mut jos joku kysyy tänään, tarviiko rakkautta, mä sanon että en. Mä tarvitsen kahvia, lämpimän sukan ja sen tunteen kun löytää alennuksesta jotain mikä oikeesti sopii päälle.
Rakkaus on bonus, ei perus.
Nyt menen nukkumaan, kun masentaa.
Mä väitän, että rakkaus on yhteiskunnan huumetta. Pidetään porukka pehmeenä ja hiljasena, ettei kukaan huomaa että verot nousee ja kahvin hinta on ihan karannu käsistä. "Rakkaus voittaa kaiken." Joo varmaan, mut ei se kyllä maksa sähkölaskua eikä auta kun printteri sanoo paper jam.
Ja sit tää moderni “itsearvostus ja self-love” juttu. Joo totta kai pitää rakastaa itseään, mutta kuka keksii, mitä se tarkottaa? Pitäiskö mun halata peiliä vai laittaa aamulla positiivinen biisi soimaan kun vedän farkut jalkaan jotka ei mahdu enää? Ehkä mä vaan rakastan sitä, että saan olla rauhassa ja syödä iltapalaa sängyssä kuin pieni luolakarhu, joka on päättänyt että Tinder on valhe.
Tuntuu että nykyään kaikki haluaa “syvää yhteyttä” mutta ei kukaan jaksa edes pitää keskustelua yllä jos vastauksessa ei oo vähintään kolme emojiä ja yksi sisäpiirivitsi. Ja sit kun yrittää olla oma itsensä, niin se on “liikaa”. Miten voi olla liikaa, jos on jo valmiiks ihan loppu?
En mä tiiä. Ehkä rakkaus on vaan semmonen glitch ihmisaivoissa: joku evoluution bugi, joka saa meidät tekemään typeriä asioita kuten leipomaan pullaa ihmiselle, joka ei edes tykkää pullasta. Tai ehkä se on ihan ok. Ehkä me tarvitaan vähän hulluutta, että tää arki ei tunnu pelkältä kalenterilta ja pakastevihanneksilta.
Mut jos joku kysyy tänään, tarviiko rakkautta, mä sanon että en. Mä tarvitsen kahvia, lämpimän sukan ja sen tunteen kun löytää alennuksesta jotain mikä oikeesti sopii päälle.
Rakkaus on bonus, ei perus.
Nyt menen nukkumaan, kun masentaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.