Moikka!
Onko kukaan varattu ihminen ihastunut toiseen mieheen/naiseen? Kerro
siitä hieman...
Minä olen varattu ja seurustelen neljättä vuotta todella ihanan miehen
kanssa. Jostain syystä kuitenkin olen ihastunut toiseen 3 vuotta itseäni
nuorempaan mieheen...Rakastan omaa kultaani aivan käsittämättömän
paljon, mutta silti näin on käynyt.. Asia ei ole aivan yksiselitteinen,
koska myös ihastumiseni kohde on ihastunut minuun..Tilanne on hankala,
sillä minun täytyy salata asioita rakkaaltani.
Se ei jotenkin tunnu yhtään väärältä. Mutta onko se? Kyllä se on, tiedän sen, mutta en tunnusta... Ihastumiseni ei ole ihan hirmuisen vakavaa, mutta on jatkunut jo monta kuukautta.
Juttu on pitkä, mutta kysy jotain, jos sen perusteella osaisit neuvoa mitä minun tulisi tehdä...
Onko kukaan varattu ihminen ihastunut toiseen mieheen/naiseen? Kerro
siitä hieman...
Minä olen varattu ja seurustelen neljättä vuotta todella ihanan miehen
kanssa. Jostain syystä kuitenkin olen ihastunut toiseen 3 vuotta itseäni
nuorempaan mieheen...Rakastan omaa kultaani aivan käsittämättömän
paljon, mutta silti näin on käynyt.. Asia ei ole aivan yksiselitteinen,
koska myös ihastumiseni kohde on ihastunut minuun..Tilanne on hankala,
sillä minun täytyy salata asioita rakkaaltani.
Se ei jotenkin tunnu yhtään väärältä. Mutta onko se? Kyllä se on, tiedän sen, mutta en tunnusta... Ihastumiseni ei ole ihan hirmuisen vakavaa, mutta on jatkunut jo monta kuukautta.
Juttu on pitkä, mutta kysy jotain, jos sen perusteella osaisit neuvoa mitä minun tulisi tehdä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä kanssa olen ihastunut toiseen, vaikka mulla avomies jo monta vuotta.
Se mun ihastuskin on kai varattu, mutta en ole varma. Mä en koskaan ole edennyt tässä toisessa suhteessa, mut haluja kyllä olisi. Joskus tulee vaan mieleen, että pokaan sen toisen ja katon, miten käy, kun tää elämäkin on ainut ja nyt olisi koettava ne omasta mielestä hyvät asiat.
Sen verran mua petetty että tiedän mitä se on, mutta selvinyt olen. Ketään ei voi omistaa.
Näillä sivuilla joskus kirjotellu, mutta moralistit ovat minut teilanneet.
Uskoisin että jos tilaisuus tulee, menen sen vieraan miehen mukaan ja tuskin kadun.
Teeppäs se. Loppupeleissä kannattaa tehä niinku mieli tekkee, monesti mitä pikemmin, sen parempi
Samassa jamassa ollaan...mutta joskus olen ajatellut olenko oikeasti ihastunut häneen vai siihen ihastumisen tunteeseen...
Olenko valmis "tuhoamaan" kaiken nykyisen ja hyppäämään tuntemattomaan...?
Olen myös kokenut petettynä olon ja selvinnyt siitä, mutta en halua itse tehdä samoin,
mutta vannomatta paras.
Saattaapi olla, että minäkin olen vaan ihastunut ihastumiseen...On se niin ihana juttu :)
Mitä sitä turhaa kituttaa suhteessa, joka ei etene. Mikäli se ihastuksesi on valmis sinut ottamaan, niin mikäettei kannata mennä. Saat elämään taas sitten varmaan enemmän intohimioa, jännitystä ja kihelmöintiä! Kerranhan täällä eletään!
..ihan jokaiselle... myös minulle. Sitten sinun poikakaverille, sinun miehellesi ja sinun ystävällesi. Maailma on täynnä kauniita ja rohkeita. Kyse on vain siitä mitä sinä itse valitset ja mitä haluaisit sinulle läheisten valitsevan. He voivat valita väärin, niin myös sinä. Omaa elämää ei kannata heittää hukkaan, mutta koskaan et voi tietää mikä valinta olisi paras. Voit joutua katumaan valintojasi, mutta sitä ei voi tietää etukäteen. Sen mitä menettää ymmärtää vasta sitten kun sen on menettänyt...
Olen itse varattu ja se kehen olen ihastunut on myös varattu. Oma avioliittoni on aivan ihana, mutta mä oon tällainen näköjään. En ole varma olenko ihastunut ihastumiseen, koska ihastuksen kohteeni on aika vieras vielä, emmekä ole tavanneet kuin pari kertaa. Puhelimessa on puhuttu työasioita, ja pääosin ihan muuta. Tämä mies kiertää Suomea ristiin rastiin, joten en näe häntä usein. Taitaa olla vielä pelimieskin, ainakin puheet on sitä luokkaa. Eikä hän ole varmaan muhun ihastunut. Todennäköisesti sillä on useampiakin juttuja eri paikkakunnilla ja mä raukka vaan oon hassahtanut siihen. Mutta se odotus on ihanaa ja kiduttavaa. Meille on tulossa eka tapaaminen työasioiden ulkopuolella, mutta ajankohta on vielä avoin. Siis se voi olla 1 kk tai 3 kk ja se rasittaa. Ja tapahtuuko sillä tapaamisella mitään?? Toivottavasti ei mitään liian pitkälle vietyä. Mutta haluavatko miehet vaan sitä yhtä asiaa naiselta? Toivoisin, että kaikki menis jotenkin hyvin ja osaisin lopettaa tän tunnevouhotteluni, kun tää on aika kuluttavaa. Olen ollut 10 v uskollinen fyysisesti, enkä haluaisi pilata hyvää avioliittoani. Toisaalta tää on vaan elämää ja kerran sitä eletään.
" Jos aina tahtoo empiä, ei koskaan ehdi lempiä."
no oiskohan tommosta ikinä sattunu maailmassa!! Kääk ennenkuulumatonta!!!!!
tapahtumaan!kaikki keinot otettava käyttöön ettei sitä tapahdu.Kohdatessa ei saa flirttailla.Ei saa näyttää mahdollista mieltymystään.Ei saa hymyillä,ainakaan liikaa.Ei saa katsoa silmiin,liian kauaa.Ei saa puhua pehmeällä äänellä.Ei saisi kuunnella aktiivisesti,eikä ymmärtää.Koska:
Kun sitten olet ihastunut varattuun,kärsimys on sinun yksin.Varatulla on kumppani jonka kanssa harrastaa seksiä,kun taas sinä olet yksin.Joten älä ihastu,jos se vain on mahdollista,älä ihastu varattuun.
mennään tehdään lupaus olla uskollinen ja yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa
moni luulee...
Valitettavasti järki ei aina, eikä edes usein määrää mitä teemme ja mihin meemme. En valitse ihastumisen kohdetta koskaan mitenkään, sehän vain napsahtaa. Eikä se tapahdu siinä paikassa, sen huomaa sitten joskus. Tunne on hiipinyt sisälle ja se on myöhäistä katua. Järjellä voi aina yrittää tappaa näitä tunteita, mutta eihän siitä mitään tule.
Jos kaksi varattua ihmistä ihastuu toisiinsa, tekee kumpikin yhtä väärin. Ehkäpä heillä/meillä toiveet ja tavoitteet on samat ja asia on edes siltä kohtaa helpompi, kun kumpikin on varattuja.
Ihastuminen on aina kiduttavaa ja joskus ihanaa, siinä on vaan vielä omat vivahteensa, kun se on salaista...