Vaikka kehitysaluetuet (maakuntien runsas tukeminen) ja kehitysapu (kehittyneiden maiden antama apu köyhille maille) kohdistuvat eri mittakaavan alueisiin – kansallisiin vs. kansainvälisiin – niillä on yllättävän paljon samankaltaisuuksia.
Kehitysaluetukien ja kehitysavun samankaltaisuudet
1. Tavoite: tasapainoinen kehitys ja erojen kaventaminen
- Molemmat pyrkivät kaventamaan hyvinvointi- ja kehityseroja.
- Kehitysalueiden tuet tähtäävät alueelliseen tasa-arvoon kansallisella tasolla.
- Kehitysapu pyrkii globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen.
2. Taloudellisen kasvun edistäminen
-Molempien tarkoitus on parantaa tuen kohteena olevan alueen tai maan taloudellisia edellytyksiä.
-Tämä voi tarkoittaa investointeja koulutukseen, infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon tai elinkeinoihin.
3. Vaarana tehottomuus tai riippuvuus
-Sekä kehitysalueiden tuet että kehitysapu johtavat riippuvuuteen ulkopuolisesta tuesta, jos ei tueta rakenteellista uudistumista.
-On olemassa melkoinen riski, että tukirahat käytetään tehottomasti.
4. Tukien oikeutus perustuu solidaarisuuteen
Molemmissa tukimuodoissa korostetaan moraalista velvollisuutta auttaa heikommassa asemassa olevia.
Tuki perustellaan yhteisvastuulla: kansallisella tasolla koko maan hyvinvoinnin nimissä, globaalilla tasolla ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden nimissä.
5. Ulkopuolinen rahoitus ja hallinta
-Tuet ovat usein ulkopuolisen tahon rahoittamia ja hallinnoimia: kehitysalueiden tukia hallinnoi esimerkiksi valtio tai EU, kehitysapua antavat valtiot tai kansainväliset järjestöt.
-Tämä luo tilanteen, jossa tuen vastaanottaja ei itse täysin hallitse omaa kehitystään.
6. Pitkäaikaisuus ja strateginen suunnittelu
- Molemmat vaativat pitkäjänteistä suunnittelua, eivätkä nojaa yksittäisiin toimiin.
- Hyvää kehitystä syntyy harvoin – tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja paikallista omistajuutta.
Kehitysaluetukien ja kehitysavun samankaltaisuudet
1. Tavoite: tasapainoinen kehitys ja erojen kaventaminen
- Molemmat pyrkivät kaventamaan hyvinvointi- ja kehityseroja.
- Kehitysalueiden tuet tähtäävät alueelliseen tasa-arvoon kansallisella tasolla.
- Kehitysapu pyrkii globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen.
2. Taloudellisen kasvun edistäminen
-Molempien tarkoitus on parantaa tuen kohteena olevan alueen tai maan taloudellisia edellytyksiä.
-Tämä voi tarkoittaa investointeja koulutukseen, infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon tai elinkeinoihin.
3. Vaarana tehottomuus tai riippuvuus
-Sekä kehitysalueiden tuet että kehitysapu johtavat riippuvuuteen ulkopuolisesta tuesta, jos ei tueta rakenteellista uudistumista.
-On olemassa melkoinen riski, että tukirahat käytetään tehottomasti.
4. Tukien oikeutus perustuu solidaarisuuteen
Molemmissa tukimuodoissa korostetaan moraalista velvollisuutta auttaa heikommassa asemassa olevia.
Tuki perustellaan yhteisvastuulla: kansallisella tasolla koko maan hyvinvoinnin nimissä, globaalilla tasolla ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden nimissä.
5. Ulkopuolinen rahoitus ja hallinta
-Tuet ovat usein ulkopuolisen tahon rahoittamia ja hallinnoimia: kehitysalueiden tukia hallinnoi esimerkiksi valtio tai EU, kehitysapua antavat valtiot tai kansainväliset järjestöt.
-Tämä luo tilanteen, jossa tuen vastaanottaja ei itse täysin hallitse omaa kehitystään.
6. Pitkäaikaisuus ja strateginen suunnittelu
- Molemmat vaativat pitkäjänteistä suunnittelua, eivätkä nojaa yksittäisiin toimiin.
- Hyvää kehitystä syntyy harvoin – tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja paikallista omistajuutta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eräski kylätalo sai maalämpöön ja aurinkokennoihin rahaa EeUulta. Sähköä syntyy enemmän kuin talo tarttee. Tienaako talo? Ei, vaan joutuu antamaan sähön ilmaiseksi pois, koska sai yhteiskunnalta rahaa.
-Tämä luo tilanteen, jossa tuen vastaanottaja ei itse täysin hallitse omaa
Kehitysaluetuen voi vaihtaa maataloustueksi, sama tilanne verrattaessa kehitysapuun.
Ei veden kantaminen kaivoon niin toivottoman huono homma ole . Kyllä se sielä jonkun aikaa pysyy. Rahan kans on eri homma, kun ei sitä välttämättä ole missään, muuta kuin numeroita tilillä.
Molemmat tuet estävät kehitystä kohteissa koska kohdistuvat monasti säilyttäviin rakenteisiin.
Hyvää kannattaa säilyttää, vrt. vanha konsti ja pussillinen uusia.
1. Tukien kohdentaminen aktiiviviljelijöille
Nykyhaaste: Tukia maksetaan osittain passiivisille maanomistajille, jotka eivät aktiivisesti viljele tai kehitä tuotantoa.
Uudistus: Tiukennetaan aktiiviviljelijän määritelmää ja suunnataan tuet niille, jotka todella harjoittavat tuotantoa ja investoivat tilansa kehittämiseen.
2. Kestävyyteen perustuva tukijärjestelmä
Ekologinen tehokkuus: Tuen määrä voisi perustua esimerkiksi hiilensidontaan, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tai vesien suojeluun.
Esimerkki: Maksetaan enemmän tukea tiloille, jotka siirtyvät hiilineutraaliin viljelyyn tai suojelevat luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi jättämällä pientareita tai kosteikkoja.
3. Kannustimet tilojen koon ja yhteistyön kasvattamiseen
Ongelma: Suomessa tilakoko on pienempi kuin monissa muissa maissa, mikä heikentää tuotannon tehokkuutta ja kilpailukykyä.
Ratkaisu: Tukea tilojen yhteistoimintaa, koneiden yhteiskäyttöä ja sukupolvenvaihdoksia, jotka mahdollistavat tilojen kasvun ja modernisoinnin.
4. Digitaalisten työkalujen ja teknologian hyödyntäminen
Tehokkuus: Tarkempi tiedonkeruu ja digitalisaatio mahdollistavat tukien kohdentamisen niille toimenpiteille, joilla on mitattavaa vaikutusta.
Esimerkki: Lohtukohtainen satelliittiseuranta voisi automatisoida tukiehtojen valvontaa ja vähentää hallinnollista taakkaa.
5. Tukien sitominen tuloksiin, ei pelkkiin toimenpiteisiin
Nykyjärjestelmä: Monissa tukimuodoissa maksetaan pelkästä toimenpiteen tekemisestä riippumatta sen tehokkuudesta.
Uudistus: Siirrytään enemmän tulosperusteiseen tukijärjestelmään. Esim. ei vain "tehtiin suojavyöhyke" vaan "parannettiin veden laatua 20 %".
6. Yrittäjyyden ja markkinalähtöisyyden korostaminen
Tavoite: Vähemmän riippuvuutta tuista pitkällä aikavälillä.
Keinot: Tukea jalostusastetta nostavaa toimintaa (esim. tilamyymälät, suoramyynti, elintarvikebrändit), jotta maatiloille syntyy lisäarvoa myös markkinoilta.
7. Hallinnollisen yksinkertaistamisen ja läpinäkyvyyden parantaminen
Ongelma: Tukijärjestelmät ovat monimutkaisia ja raskaita hallinnoida.
Uudistus: Yksinkertaistetaan tukimuotoja ja tehdään järjestelmistä käyttäjäystävällisempiä viljelijöille.
"Ongelma: Suomessa tilakoko on pienempi kuin monissa muissa maissa, mikä heikentää tuotannon tehokkuutta ja kilpailukykyä."
3/4 EUn maatiloista on alle 5 hehtaarin kokoisia....
Niin Nigeriassakin
Ilmasto ja sijainti vaativat tehokkuutta.
Markkinoilla kilpaillaan pohjoisista olosuhteista huolimatta samoilla ehdoilla
Yhteistyö ja koneiden jakaminen voivat alentaa yksikkökustannuksia ja parantaa kannattavuutta
Esimerkin löysit afrikasta?
Suomessa maatilojen keskikoko on noin 17 hehtaaria.
Ei kehittämisestä mitään tule,kun tuotanto ei ole kannattavaa missään muodossa.Ei se ole kehitystä jos täytyy olla miljoona velat ja rahoitus yhtiöille koneista puolet lisää.Lopettaa ei voi niihin lähteneet,koska vaihtoehtona on telttamajoitus
Pääomia pitäisi saada puskuroitua, mutta se on kiellettyä nykyä yhteiskunnassa muutenkin.
Mikä yhteiskunnassamme kieltää sinua puskuroimasta pääomia?
Verotus tuntuu toimivan tehokkaasti. 44 k€ hävisi viime vuonnakin taivaan tuuliin tuon kautta
Verotus on yritys, työ ja kulutuksen osalta vähän kireämpi kuin eussa keskimäärin.
Kun taas pääomavwrotus on alhaisempi.
Pääomaverotus on aivan liian korkea
Ja kun jäljelle jäävän rahan sijoittaa maatilaan ja uuteen ennen kokeilemattomaan, uudenaikaiseen tuotantoon, niin ei mee enää paljoo veroja.
Kyllä pääomalle saa paremmat tuotot muualta kuin maaorjailusta
Aloittajalla on lietteinen asenneilmasto.
Maatalouspiirien viivytystaisto välttämättömän edessä osuu lopulta omaan nilkkaan
Omien maakuntien aluetuissa ja kehitysavussa ulkomaille on se ero, että aluetukirahoista iso osa jää omaan maahan, tuo hyvinvointia ainakin joillekin kansalaisille ja kiertää taas verorahoina takaisin.
Monissa tapauksissa rahat hyödyttävät suoraan lähinnä hanketoimijoita, mutta on sekin jotain.
Hyvä pointti. Kehitysavun vaikutukset ovat epäsuorempia, hallinto ja kontrolli haastavampia, poliittiset motivaatiot erilaisia jne.
Mutta perusluonne on samankaltainen.
Suurin osa aluetuista on rahan hävittämistä. Kun rahat käytetään tuottamattomasti sen sijaan että ne käytettäisiin tuottavasti, niin hyvinvointimme jää alemmalle tasolle, kuin missä se voisi olla.
Aluetuissa ja kehitysavussa on olleellista mihin se käytetään. Osaamiseen satsaaminen on yleensä järkevää niin kehitysaluetuessa kuin kehitysmaidenkin tukemisessa. Infrahankkeissa oleellista on, että rakennettu infra tulee aitoon käyttöön ja että se tulee ylläpidettyä. Firmojen tukeminen suoraan on harvoin järkevää. Sekin on fiksuinta tehdä koulutuksen ja siihen liittyvien tutkimus / tuotekehityshankkeiden kautta - niin kehitysalueita kuin -maita tuettaessa.
Miten sitten maatalouden tukemisessa?
Maatalouden tukeminen ja aluetuet ovat eri asioita, vaikka ne sieltä neukkukuutiosta käsin katsottuna vähän samalta voi näyttääkin.