Kekkonen asututti

Yksinkertaista suorittavaa työtä olisi tehnyt.

Anonyymi kirjoitti:

Yksinkertaista suorittavaa työtä olisi tehnyt.

Melkein kaikki työ oli siihen aikaan yksinkertaista ja suorittavaa. Mutta sitä oli kerralla vain määränsä. Sitä paitsi pula oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin nauloista ja lapioista.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein kaikki työ oli siihen aikaan yksinkertaista ja suorittavaa. Mutta sitä oli kerralla vain määränsä. Sitä paitsi pula oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin nauloista ja lapioista.

Lue lisää

Ja ruuasta oli konkreettinen pula. Ensin piti saada katto päälle, leipää ja maitoa pöytään.
Kaupunkien asuntototilanne oli myös hirvittävä.
Nopeampi teollistuminen olisi olut hyvä, mutta ei tyhjästä. NOKIA 1949, kun ei oltu nähty vielä televisiotakaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ja ruuasta oli konkreettinen pula. Ensin piti saada katto päälle, leipää ja maitoa pöytään.
Kaupunkien asuntototilanne oli myös hirvittävä.
Nopeampi teollistuminen olisi olut hyvä, mutta ei tyhjästä. NOKIA 1949, kun ei oltu nähty vielä televisiotakaan?

Lue lisää

Ja juuri maaseudulle asuttaminen helpotti ruokapulaa parin vuoden viiveellä. Ilman evakko- ja rintamamiestiloja meillä olisi nähty nälkää vielä 1950-luvullakin. Käytössämmehän ei ollut enää luovutetun Karjalan viljelysmaita.

Suurimpana vaikuttajana tietenkin Veikko Vennamo!

Anonyymi kirjoitti:

Suurimpana vaikuttajana tietenkin Veikko Vennamo!

Vennamo toimi enimmäksen kenttätyön ja päätöksenteon rajapinnassa.
Varsinainen mahdollistava lainsäädännön valmistel tehtiin muiden toimesta

Mistä tuo tieto Kekkosen vuotamisesta on peräisin.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tuo tieto Kekkosen vuotamisesta on peräisin.

Ei ole suoraa näyttöä siitä, että hän olisi henkilökohtaisesti käynyt Tukholmassa vuonna 1944.
Aiemmin todistamattomat epäilyt ovat kohdistunwet muihin, neuvotteluihin osallistneisiin, henkilö

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tuo tieto Kekkosen vuotamisesta on peräisin.

Lukisit enemmän ja niin ei tarvitsisi kysellä päivänselvyyksiä.

Juhani Suomen kirja Urho Kekkonen 1936-1944 Myrrysmies kertoo miksi Ryti ja Mannerheim vieroksuivat Kekkosta. Miksi Kekkonen määrättiin Valpon valvontaan ja matkustuskieltoon? Miksi äärivasemmiston arvostelijana tunnettu Kekkonen ryhtyi yhteistyöhän kommunistien kanssa? Kirja on todellinen tausta-aineisto ajan tapahtumille.

Kekkonen vuoti luottamuksellisia tietoja maamme rajojen ulkopuolelle ja EK asetti hänet matkakieltoon kesällä 1944. Maalaisliiton sisällä Kekkosen luottamus romahti kesäkuussa 1944 ja hän jäi lähes yksin. Myöhemmin Kekkonen kosti kaikille niille maalaisliittolaisille jotka toivat noita kiistattomia asioita esille Kekkosen maanpetoksellisuudesta vieläpä sota-aikana. Muutamat näistä maalaisliittolaisista joutuivat sotasyyllisyysoikeuteen ja muiden uran Kekkonen pyrki katkaisemaan Neuvostoliiton avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole suoraa näyttöä siitä, että hän olisi henkilökohtaisesti käynyt Tukholmassa vuonna 1944.
Aiemmin todistamattomat epäilyt ovat kohdistunwet muihin, neuvotteluihin osallistneisiin, henkilö

Lue lisää

Voiko lyhyemmin ja ytimekkäämmin sanoa?


"Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin."


Laitisen kolumnista.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tuo tieto Kekkosen vuotamisesta on peräisin.

Sodan jatkuessa Kekkonen oli poliitikoistamme sodan varauksettomimpia ja innokkaimpia kannattajia ja Suur-Suomen rakentajia aina kevääseen 1943 saakka. Mutta sitten tapahtui käänne. Kekkonen oli käynyt Tukholmassa ja sieltä palattuaan hän pyysi Maalaisliiton ryhmäkokouksessa esittää tilannekatsauksen. Hän luki hieman hermostuneena paperista katsauksensa, jonka mukaan sodasta olisi pyrittävä irti mahdollisimman nopeasti. Alustuksesta ei käyty keskustelua, mutta äkilliseltä näyttänyt mielenmuutos hämmensi muun ryhmän. Tästä kerrotaan mm. Kalliokosken elämäkerrassa.

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 sodanjohto ilmoitti pian suorasukaisesti, että armeijamme ei tule kauan kestämään, ellei se saa merkittävää apua. Mistäpä muualta kuin Saksasta se olisi voinut apua saada. Myös maan elintarviketilanne oli erittäin huolestuttava viljavarastojen ollessa loppumaisillaan.

Akuutista hädästä maan pelastaakseen presidentti Ryti oli Mannerheimin ja eräiden muiden huomattavimpien johtajiemme kanssa neuvoteltuaan tehnyt ns. Ribbentrop-sopimuksen, jossa hän oli luvattua apua vastaan ilmoittanut, että hän tai hänen nimittämänsä hallitus ei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksesta ennalta tietoisiin kuului Maalaisliitosta mm. Viljami Kalliokoski, mutta ei Urho Kekkonen.

Kekkonen oli sopimuksesta tyrmistynyt. Hän oli suunniltaan Maalaisliiton ryhmäkokouksessa, jossa hän huusi, että ”sopimus on vallankaappaus” ja hän vaati julkilausumaa pikaisesta sodasta irrottautumisen puolesta. Kekkonen jäi lähes yksin, tukea hän sai vain Schildtiltä. Seuraavassa ryhmäkokouksessa kahden päivän kuluttua ministeri Reinikka kieltäytyi antamasta selostusta ryhmälle, koska ”ryhmässä on sellaisia jäseniä kuin Kekkonen, jonka kautta tiedot saattavat mennä Ruotsiin ja sieltä Venäjälle”. Tästäkin kerrotaan mm. Kalliokosken elämäkerrassa.

Kaikki pätevät historioitsijat pitävät tuota Ribbentrop-sopimusta erittäin merkityksellisenä siksi, että sen kautta saamamme apu oli ratkaiseva vihollisen suurhyökkäyksen pysäyttämiseksi, jonka jälkeen pääsimme verrattain hyvistä asemista rauhantekoon. Sopimuksella saimme Saksalta sotilasapuna, mm. uhrautuvasti taistelleen lento-osasto Kuhlmeyn ja vähän muitakin apujoukkoja, ensimmäiset panssarinyrkkimme ja –kauhumme ja paljon muita aseita ja ammuksia. Saimme myös merkittävää elintarvikeapua, mm. viljalähetyksiä.
Sopimuksen allekirjoittaminen yksin oli Rydiltä sankariteko. Hän uhrasi itsensä, jotta isänmaa pelastuisi. Ja kun sopimus oli täyttänyt tarkoituksensa, se mitätöityi Rydin jätettyä paikkansa ja Mannerheimin nimitettyä Hackzellin hallituksen Rydin nimittämän Linkomiehen hallituksen tilalle.

Jos Kekkonen ei tuon sopimuksen luonnetta ja merkitystä tajunnut, hän oli todella ulkona tilanteesta tai sitten tyhmä. Kun kumpikaan ei ole uskottavaa, Kekkonen vastusti sitä härskisti, Suomen kohtalosta välittämättä, vain rakentaakseen näin itselleen kulissin, turvatakseen selustansa vastaisen varalle. Tätä näkemystä tukee se, että Kekkosen ”alter ego” Juhani Suomi kommentoi sopimusta tiiliskivikirjassaan ”Myrrysmies” vain kolmessa kappaleessa.

Kekkosen passi takavarikoitiin kesällä 1944, luultavasti pääministerin aloitteesta. Näin estettiin matkat ja vuodot Tukholmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tuo tieto Kekkosen vuotamisesta on peräisin.

Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.

Etsivän keskuspoliisin nuorena poliisina Kekkonen hankki tunnustuksia nyrkeillään, jotka hän suojasi käsineillä.

Kekkonen katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli tehnyt Paavo Nurmesta ammattilaisen. Hän halusi jatkaa Talvisotaa, kun Suomen valtionjohto oli valmis rauhaan. Kekkonen vaati Suomen urheilujoukkueelta natsitervehdystä 1936 Berliinin olympialaisissa. Siihen ei urheilijat tiettävästi suostuneet.

Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin.

Presidentti Risto Ryti antoi ottaa Kekkoselta passin pois maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Tätä ja monia muitakaan tietoja ei mainita Kekkos-kirjallisuudessa.

Paasikivi-seura ja Urho Kekkosen perinneyhdistys ovat keskittyneet palvomaan esikuviaan ja unohtaneet kaikki kiusalliset tiedot heidän elämästään. Niin moni ihminen on ollut rähmällään Suomen historian vääristelyssä jo Kekkosen valta-aikaan, joten heidän on vaikea tunnustaa oman menneisyytensä syntejä.

Anonyymi kirjoitti:

Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.

Etsivän keskuspoliisin nuorena poliisina Kekkonen hankki tunnustuksia nyrkeillään, jotka hän suojasi käsineillä.

Kekkonen katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli tehnyt Paavo Nurmesta ammattilaisen. Hän halusi jatkaa Talvisotaa, kun Suomen valtionjohto oli valmis rauhaan. Kekkonen vaati Suomen urheilujoukkueelta natsitervehdystä 1936 Berliinin olympialaisissa. Siihen ei urheilijat tiettävästi suostuneet.

Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin.

Presidentti Risto Ryti antoi ottaa Kekkoselta passin pois maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Tätä ja monia muitakaan tietoja ei mainita Kekkos-kirjallisuudessa.

Paasikivi-seura ja Urho Kekkosen perinneyhdistys ovat keskittyneet palvomaan esikuviaan ja unohtaneet kaikki kiusalliset tiedot heidän elämästään. Niin moni ihminen on ollut rähmällään Suomen historian vääristelyssä jo Kekkosen valta-aikaan, joten heidän on vaikea tunnustaa oman menneisyytensä syntejä.

Lue lisää

Kekkonen oli Suomen Presidentti neljännesvuosisadan Kapi ja huippujohtaja, joka katsoi Suomen edun ensin. HO HOO, HO HOO!

Sinä et vain Kapi ymmärrä isoja kuvioita asenteesi vuoksi. Maaninen suhtautuminen Keskustaan on sairasta. HO HOO, HO HOO!

Anonyymi kirjoitti:

Voiko lyhyemmin ja ytimekkäämmin sanoa?


"Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin."


Laitisen kolumnista.

Lue lisää

Kekkonen haaveili suuresta Suomesta...

Antti Heikkilän kirja ”Anti-Myrrysmies: Napoleon”.

Kekkonen tietysti on kyseessä, ja kirja on vastapamfletti Juhani Suomen Kekkos-kuvalle. Kirjoittaja on Paasikiven entisen sihteerin Toivo Heikkilän poika.

Tuon kirjan avaussivulta kappale Känän – siis sen alkuperäisen, eli Urho Kekkosen tekstiä; Akateemisesta Karjalaseurasta siinäkin on kyse:

”Olihan mitä luonnollisinta, että nuorisolla oli kauaskantoisia ajatuksia ja tällä sukupolvella oli valtavin ajatus kaikista: päätä huimaava tavoite kaikkien suomalaisten kansansirpaleiden yhdistäminen. Suur-Suomi oli yhtä valtava sekä maantieteellisesti että ideologisena käsitteenä. Sen rajat ulottuivat Pohjanlahdesta Vienanmereen ja Viron tasangoilta Jäämereen. Ideologisesti se merkitsi, että Jumalan avulla oli Pohjolan hegemonia kuuluva suomalaisugrilaiselle rodulle.”

Vennaonäyttäytyi suurelle yleisölle merkittävänä. Tosiasiassa hän työskentelii operatiivisen kenttätyön parissa, tosin johdossa.

Mahdollistavan lainsäädännön valmistelivat muut tahot

Anonyymi kirjoitti:

Vennaonäyttäytyi suurelle yleisölle merkittävänä. Tosiasiassa hän työskentelii operatiivisen kenttätyön parissa, tosin johdossa.

Mahdollistavan lainsäädännön valmistelivat muut tahot

Lue lisää

Tietysti, ei kai nyt kukaan usko että yksi tai kaksi henkilöä olisi hoitanut tämän alusta loppuun. Jotkut henkilöt, olikohan Paasikivi yhtenä jotka halusivat että koko siirtoväki asutetaan Oulunjoen pohjoispuolelle. Hävytön ehdotus, sanoisin

Siirtoväen Huollon Keskuksen, SHK:n johtajuus tarjosi Urho Kekkoselle tekemistä ja toimintaa keväällä ja kesällä 1940, mutta siirtoväen paluumuuton järjestelyihin UKK ei Juhani Suomen mukaan 1941 osallistunut, vaikka puhui elintarviketilanteesta.

Talvisodan jälkeen UKK menetti paikkansa ulkoasiainvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana esitti sensuurin rajoittamista. SKS1:n vastapainoksi perustettuun
"Itämeren piiriin" UKK liityi ja toimi sen johtokunnassa ja UKK oli myöskin Suomi-Viro- seuran puheenjohtajana NL:n miehittäessä Viron kesällä 1940.
UKK asettui Risto Rytin presidenttiyden taakse ja kannattajaksi, mutta vaati ehdoksi uutta hallitusta koskevaa sopimusta. Uuden hallituksen kokoonpano oli kuitenkin UKK:lle pettymys.
AKS:n viettäessä helmikuussa 1942 Äänislinnassa 20-v-juhliaan, onnittelusähkeen alla oli myös UKK:n nimi.

Maaliskuussa 1942 UKK pudotettiin Maalaisliiton eduskuntaryhmän valtuuskunnasta ja puolueen keskushallituksen työvaliokunnasta. Urho Kekkonen luonnehti itse itseään
"poliittisesti kuolleeksi henkilöksi."

Kesällä 1942 UKK kävi Saksassa tapaamassa valtakunnan urheilujohtaja Hans von Tschammer und Ostenia. ( J. Suomi )

21.11.2009 HS:n urheilusivuilla olleen Antero Raevuoren kirjan arvostelun Urho kekkosta koskevasta kohdasta:
"Urho Kekkosen pyrkimys Hitlerin Saksan ajaman Uuden Euroopan Urheiluliiton johtoon."
Ja olisikohan hieman myöhemmin Saksan häviön selvittyä Rovaniemen illanistujaisissa ollut kyse samalla tavoin uudesta tehtävästä ja Urho Kekkosen poliittisesta tulevaisuudesta sodan jälkeen...

Sensuuripäällikkö Vilkuna ja Turja Päämajasta pyysivät Juhani Suomen mukaan Kekkosta kirjoittajaksi Suomen Kuvalehteen ja ensimmäinen Pekka Peitsi- kirjoitus ilmestyi 1941 lopulla, tietoja J.Suomi kirjoittaa UKK:n saaneen mm. ystäviltään Vilkunalta Päämajasta ja Pakaslahdelta ulkoministeriöstä.
Kun Kekkonen ystävineen pohti Rovaniemellä 1942 lopussa uutta tilannetta, olisikohan
Stalingradin tilanne ollut jo selvillä?
J.Suomi kirjoittaa UKK - Pekka Peitsen pitäneen seinällään nuppineulakarttaakin, johon UKK merkitsi Saksan - NL:n rintamamuutokset.

Teheranin konferenssin julkilausumat joulukuussa 1943 lienevät olleet jossain määrin aikalaistiedoissa ennen tiedustelupäällikkö Aladár Paasosen esitelmiä?
Ev. A. Paasonen piti esitelmänsä Päämajassa korkeimmalle sotilas- ja poliittiselle johdolle 3.3.1943 ja hieman myöhemmin eduskunnassa. Kirjassaan marsalkan tiedustelupäällikkönä, W&G, 1974,s. 136., Paasonen kirjoittaa "esitelmänsä eduskunnassa otetun vastaan kylmästi, jopa vihamielisesti."

Mutta eikö samaan aikaan muodostunut monenlaisia uusia "rauhanoppositioita" ja NL:kin painotti rauhantahtoaan 1944 alussa H:gin suurpommituksilla.

UKK:n pohdintojen Rovaniemellä "uudesta ulkopoliittisesta linjastaan" voisi kenties katsoa olleen vain pieni osa Päämajan käynnistämiä uusia rauhaan pyrkimyksiä?
Urho Kekkosen "uuden ulkopoliittisen linjan" merkityksen ulkopolitiikassa ja julkisuudessa voinee katsoa ilmaantuneen myöhemmin?

Mitkähän taustavoimat nostivat "poliittisesti kuolleen" Kekkosen ilman oman puolueensa tukea oikeusministeriksi marraskuussa 1944?

Kyllä, kaikilla niillä jotka ymmärsi Ruotsiin paeta Kekkosen märännöstä rähmällään oloa Kremliin. Ajoivat Volvoilla ja Saabeilla, säästyivät ladoilta ja mosseilta.

Länsivalloissa epäiltiin Kekkosta aivan suoraankin NL:n asiamieheksi ja siksipä hänen ehdotuksiinsa, Itämeren ja Pohjolan aseistariisumisessa ja ydinaseettomista vyöhykkeistä, suhtauduttiin sen mukaisesti.

Tämä kirja, Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui, on paikoin järkyttävää luettavaa selkärangattomista poliitikoista. Kuitenkin juuri Kekkosen omassa Keskustapuolueessa oli näitä seteliselkärankaisia ylivoimaisesti kaikkein eniten. Korsimo lienee heistä kaikkein tunnetuin ja hänen kohdallaan "seteleistä" on näyttöäkin. Siitä heille ikuinen häpeä.

Professori Jukka Nevakiven kirjoista sopii lukea mm. Suomen ruotsalaisten osuus suomettumisessa, jonka eräänä lähtökohtana ja kulmakivenä on sota-aikainen rauhanoppositio. Siinähän Suomen ruotsalaisten osuus oli häkellyttävän suuri. Kekkonenhan oli tuon klikin innokas puuhamies.


Ždanov Suomessa − Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu?. Otava, 1995. ISBN 951-1-13274-1.

Tämä kirja on suoraa jatkoa edelliselle: Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu -kirjalle.

Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui. Otava, 1996. ISBN 951-1-13984-3.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Nevakivi

Kekkosesta huolimatta Suomi säilyi itsenäisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Länsivalloissa epäiltiin Kekkosta aivan suoraankin NL:n asiamieheksi ja siksipä hänen ehdotuksiinsa, Itämeren ja Pohjolan aseistariisumisessa ja ydinaseettomista vyöhykkeistä, suhtauduttiin sen mukaisesti.

Tämä kirja, Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui, on paikoin järkyttävää luettavaa selkärangattomista poliitikoista. Kuitenkin juuri Kekkosen omassa Keskustapuolueessa oli näitä seteliselkärankaisia ylivoimaisesti kaikkein eniten. Korsimo lienee heistä kaikkein tunnetuin ja hänen kohdallaan "seteleistä" on näyttöäkin. Siitä heille ikuinen häpeä.

Professori Jukka Nevakiven kirjoista sopii lukea mm. Suomen ruotsalaisten osuus suomettumisessa, jonka eräänä lähtökohtana ja kulmakivenä on sota-aikainen rauhanoppositio. Siinähän Suomen ruotsalaisten osuus oli häkellyttävän suuri. Kekkonenhan oli tuon klikin innokas puuhamies.


Ždanov Suomessa − Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu?. Otava, 1995. ISBN 951-1-13274-1.

Tämä kirja on suoraa jatkoa edelliselle: Miksi meitä ei neuvostoliittolaistettu -kirjalle.

Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui. Otava, 1996. ISBN 951-1-13984-3.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Nevakivi

Kekkosesta huolimatta Suomi säilyi itsenäisenä.

Lue lisää

Kekkosen aikana Suomi oli liukumassa venäjän etupiiriin täydellisesti, onneksi Kekkosen aivot oli pehmennyt jo runsaan alkoholin käytöstä ja Suomi pelastui ja itsenäisyys saatiin pidettyä.