Onko Ylestä tullut sensaatiohakuinen media?

Yleisradio on pitkään ollut suomalaisen journalismin kulmakivi: luotettava, puolueeton ja perusteellinen. Sen tehtävänä on tarjota monipuolista ja tasapuolista tietoa, ei kilpailla klikkien tai mainostulojen perässä. Viime vuosina moni on kuitenkin alkanut kysyä, onko Yle muuttunut – ja jos on, niin mihin suuntaan.

Ylen uutisointia ja verkkojulkaisuja seuraava ei voi olla huomaamatta, että otsikoinnissa ja aihevalinnoissa on tapahtunut muutos. Räväkät otsikot, tunnepitoiset aiheet ja sosiaalisen median trendejä seuraavat jutut ovat yleistyneet. Siinä missä ennen korostettiin taustoittamista ja kokonaisuuksien avaamista, nyt näkyy usein pyrkimys herättää tunteita ja reaktioita. Tällainen muutos herättää kysymyksen: hakeeko myös Yle nykyään näkyvyyttä hinnalla millä hyvänsä?

On selvää, että mediakenttä on muuttunut. Ihmiset kuluttavat uutisia eri tavalla kuin ennen, ja kilpailu huomiosta on kovempaa kuin koskaan. Julkisen palvelun median on pysyttävä ajassa mukana, jotta se tavoittaa yleisönsä. Mutta tavoittavuuden ja sensaationhakuisuuden välillä kulkee hieno raja. Kun Yle alkaa muistuttaa liikaa kaupallisia medioita, sen perusarvot – luotettavuus, maltillisuus ja riippumattomuus – voivat hämärtyä.

Yle ei saa unohtaa, että sen vahvuus on ollut juuri rauhallinen, analyyttinen ja taustoitettu journalismi. Kaikkien ei tarvitse juosta klikkien perässä. Kun muut mediat kärjistävät, Ylen tulisi olla se, joka selittää, ei se, joka lietsoo.