Katoaako Hamas kokonaan Gazasta

Ymmärrä jo vihdoin että ei Antifaan voi liittyä, siltä puuttuu kokonaan järjestön tunnusmerkit, eli sillä ei ole organisaatiota eikä hallintoa. Antifasistinen asenne on lähtökohdiltaan terve ja oikea, sillä se tuomitsee fasismin kategorisesti.

Se, että oikeistoradikalismille kasvoi vastavoima joka nimesi toimintansa viitekehykseksi Antifa-tunnuksen onkin aivan toinen juttu. Tuo räyhähenkinen porukka on laajalti kriminalisoitu eikä ole enää validi. Radikalisoituneen äärioikeiston vastavoimia toki on, myös räyhähenkisiäkin, mutta en niitä nyt lähde nimeämään. Suomen Sisu ja muut demokratiaa halveksuvat järjestöt ovat mätäpaiseita mutta olkoon lain ankara koura heille armoton. Nämä räyhähenkiset vastavoimat ovat menneet merta edemmäs kalaan, sillä ei noissakaan olosuhteissa asioita tappelemalla voiteta.

Rauhanomaiset mielenosoitukset ovat tärkeä kansalaisvaikuttamisen kanava ja tietynlainen kansalaistottelemattomuus on toisinaan paikallaan. Vanhana anarkistisena vihervassarina tunnen toki myös ulkoparlamentaarisia väkivallattomia vaikuttajia joihin tietyllä tavalla tarkasteltuna itsekin lukeudun.

Eli vielä kertaus: Antifaa ei ole olemassa

Myöskään ei oli mörköjä, siivekkäitä enkeleitä, eikä edes saatanaa. Ne kun ovat ihmisen korvienvälistä älämölöä. Jos minulta kysytään niin Jumalaakaan ei ole olemassa. On vain jumaluus tai miksi kukin haluaa sitä kutsua, joka on kantavana voimana kaikessa elollisessa ja elottomassa materiassa, myös Terho Pursiaisessa oli.

Kuituhamppu kirjoitti:

Ymmärrä jo vihdoin että ei Antifaan voi liittyä, siltä puuttuu kokonaan järjestön tunnusmerkit, eli sillä ei ole organisaatiota eikä hallintoa. Antifasistinen asenne on lähtökohdiltaan terve ja oikea, sillä se tuomitsee fasismin kategorisesti.

Se, että oikeistoradikalismille kasvoi vastavoima joka nimesi toimintansa viitekehykseksi Antifa-tunnuksen onkin aivan toinen juttu. Tuo räyhähenkinen porukka on laajalti kriminalisoitu eikä ole enää validi. Radikalisoituneen äärioikeiston vastavoimia toki on, myös räyhähenkisiäkin, mutta en niitä nyt lähde nimeämään. Suomen Sisu ja muut demokratiaa halveksuvat järjestöt ovat mätäpaiseita mutta olkoon lain ankara koura heille armoton. Nämä räyhähenkiset vastavoimat ovat menneet merta edemmäs kalaan, sillä ei noissakaan olosuhteissa asioita tappelemalla voiteta.

Rauhanomaiset mielenosoitukset ovat tärkeä kansalaisvaikuttamisen kanava ja tietynlainen kansalaistottelemattomuus on toisinaan paikallaan. Vanhana anarkistisena vihervassarina tunnen toki myös ulkoparlamentaarisia väkivallattomia vaikuttajia joihin tietyllä tavalla tarkasteltuna itsekin lukeudun.

Eli vielä kertaus: Antifaa ei ole olemassa

Myöskään ei oli mörköjä, siivekkäitä enkeleitä, eikä edes saatanaa. Ne kun ovat ihmisen korvienvälistä älämölöä. Jos minulta kysytään niin Jumalaakaan ei ole olemassa. On vain jumaluus tai miksi kukin haluaa sitä kutsua, joka on kantavana voimana kaikessa elollisessa ja elottomassa materiassa, myös Terho Pursiaisessa oli.

Lue lisää

Trump on USAssa määritellyt Antifan järjestätyneeksi vasemmistolaiseksi terrorijärjestöksi. Antifalla ei ole mitään järjestörakennetta eikä siihen voi liittyä jäseneksi. Antifaa on pidetty enemmän ideologian nimena kuin minään järjestönä. USAssa Trumpin määräys aiheuttaa harmaita hiuksia poliisi- ja oikeusviranomaisille, kun ei käytännössä ole olemassa mitään Antifa -nimistä järjestäytynyttä ryhmää. Antifasistinen liike yhdistää vain samanmielisiä esim. äärioikeiston vastaisiin mielenosoituksiin ja myös laittomaan toimintaan sitä vastaan.

Saksassa 1970-luvulla toiminut punainen armeijakunta eli Baader-Meinhof -ryhmä oli selvästi järjesätynyt vasemmistolainen terroristiryhmä, jolla oli johtajansa ja organisaatio. Ryhmän toiminta oli sen luontoista, että rymään otettiin vain luotettavia jäseniä, koska poliisi yritti tietysti ujuttaa porukkaan tiedusteluväkeään.

Antifasismia kannattaviin ihmisiin riittää kaikenlaista porukkaa. Osalle riittää rauhanomainen mielenosoitus, toisille räväkämmät keinot laittomuuksia myöten. Joku voi heilutella vaikka punaisen ristin lippuja, mikä ei tarkoita, että kuuluisi Punaiseen ristiin. Voi ihan muuten vaan kannattaa sen ideologiaa.

Kävin katsomassa Paul Thomas Andersonin uuden elokuvan One Battle After Another (ei taistelua toisen perään). Se on jonkun verran erikoinen elokuva, koska se sisältää monenlaisia aineksia, draamaa, toimintaa, jännitystä ja mustaa huumoria. Siinä kuvataan vasemmistolaisia terroristeja, jotka toimivat ennen muuta USAn maahanmuuttopolitiikkaa vastaan ja ryhmä saa kimppuunsa poliisin lisäksi äärioikeistolaisen salaseuran, johon poliisitoiminnan johtaja ja armeijassa ylentynyt pakkomielteinen kaveri haluaa päästä täysjäseneksi. Mustaa huumoria on esim. siinä, että tuon salaseuran nimi Joulun seikkailijat. Elokuva sisältää noi huumoripiikkejä trumpismia ja nyky-Amerikan menoa vastaan. Andersonhan arvosteli samaan tapaan amerikkalaista kapitalismia jo paljon kehutussa elokuvassaan There Will Be Blood. Sitä ennen Magnolia oli hänen tunnetuin elokuvansa. Tässä uudessa elokuvassa on paljon sellaista, mistä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämä voi olla vuoden 2025 yksi Oscar-ehdokas eikä syyttä, mutta aika vaikea elokuvaan on silti suhtautua. Se lienee tarkoituskin eli osoittaa elämisen mutkikkuus. Tässä on myös oma rodullinen ulottuvuutensa, kun äärioikeiston sankarilla ottaa hurjasti eteen hänen kohdatessaan mustaihoisen naisterroristin, jonka lapsen isäksi tätä junttia epäillään. Mustaihoisen isyys taas oli este päästä Joulun seikkailija -ryhmään, koska se edustaa valkoista ylivaltaa. Sen vuoksi hän 17 vuoden jälkeenkin jäljittää terroristiryhmän pääkaksikon puoliksi mustaihoista lasta surmauttaakseen tämän. Sotilasfasistin (Sean Penn) ohella toisessa pääosassa on terroristi ja iän myötä pehmentynyt Leonardo di Caprio. Molemmat tekevät hienot roolit. Tässä on samantyyppistä piruilua ja mustaa huumoria (mm. nunnaluostari terroristien piilopaikkana) kuin Coen-veljesten elokuvissa. Itse olen elokuvien suurkuluttaja ja Anderson on yksi nykyajan parhaista elokuvantekijöistä. Viime vuonna parhaan elokuvan Oscarin voitti Anora, joka oli ihan hyvä elokuva, vaikka itse pidin enemmän Brutalistista, joka tavallaan kuvasi sitä, miten vaikea oli päästä eroon sota-ajan ajatteltavoista, missä arkkitehtuuri toimii eräänlaisena metaforana. Sekin elokuva ei aukea ihan ensikatsomalta, mikä on yksi hyvän elokuvan merkki.

Molemmat ovat Abrahamilaisia uskontoja ja niin on myös juutalaisuus. Jaa ettäkö raamatun -Tosi Jumala ? Kerropa lisää ja muista samalla, että raamattu on ihmisten kirjoittama ja raamatun tekstit pohjautuvat pitkälti aikaisempien uskomusten ja uskonkappaleiden teksteihin. Raamattu, kuten muidenkin uskontojen pyhät kirjat on kirjoitettu silloisten hallitsijoiden astaloiksi joilla hallita alaisiaan.

Jokaisesta suuresta maailmanuskonnosta löytyy jokseenkin samat rakkaudelliset teemat ja jos jokin uskonto antaa ihmiselle paremman elämän ja turvan, on se hänelle hyväksi. Se, miten uskonkappaleita tulkitaan onkin sitten jo toinen juttu. Jos vanhaan testamenttiin on kirjaimellisesti uskominen, Herran valittu kansa Juutalaiset niitti kansaa tieltään kuin heinää syyllistyen etnisiin puhdistuksiin ja kansanmurhiin. Myös pimeä keskiaika ristiretkineen langettaa synkän varjon kristinuskon historiaan.

Raamatun tosi Jumala, kerropa lisää.

Sota on ainakin osin uskonnollinen, ehkä jopa suurimmilta osin. Molemmin puolin vannotaan oman jumalan nimeen, voimaan ja tahtoon. Itse näen tässä uskonnot kyllä sotimisen yhtenä syynä, mutta en tiedä, millä perusteella jotakin uskontoa pitäisi pitää parempana kuin jotain toista. Juutalaisuus ja islam ovat Lähi-idässä syntyneitä paimentolaiskansojen ns. Abraham -uskontoja, joista myöhemmin on kehittynyt myös kristinusko. Kristinusko syntyi juutalaisuuden vaikutuksesta, mutta sen keskushenkiläksi nousi jumalan poika Jeesus. Se oli juutalaisille liikaa. He alkoivat pitää kristinuskoa pakanuskontona eli sinun termein epäjumalauskontona. Juutalaisuudessahan Jeesusta ei pidetä Jumalan poikana vaan sellaisen väittäminen on lähinnä uskonnon rienaamista, Tästä huomaat, että eri näkökulmista katsottuna eri uskontoja pidetään milloin tosiuskontoina milloin epäjumalien palvomisena. Sen vuoksi kristinusko alkoi sitten saavuttaa suosiota Rooman valtakunnassa ja Euroopassa, muttei Lähi-idässä.

Jotenkin yllättävästi nämä kaikki kolme uskontoa - tai oikeammin niiden harjoittajat - ovat tulleet huonosti toimeen keskenään pitkin historian sivu. Konflikteja on ollut kaikkien kesken. Koska juutalaisia on määrällisesti ollut vähiten, he ovat saaneet kärsiä kaikkein eniten. Kristinuskovaiset ovat vainonneet heitä vuosisatojen ajan. Vaino helpotti ja ainakin toistaiseksi loppui toiseen maailmansotaan. Natsien harjoittama vaino oli liikaa jopa kristittyjen enemmistölle. Juutalaisten ja kristittyjen eripuran syy lienee paljolti uskonnollinen. Islamin ja juutalaisuuden eripura on ehkä enemmän paikallinen, maanomistusta koskeva. Kristityillä ja islamilla on ehkä vähiten kaunaa toisiaan kohtaan, joskin USAta on pidetty suurena saatanana. Kristittyjen asema on sikäli toinen, että uskonnon asema on hurjasti vähentynyt länsimaissa. Länsimaissa uskonnon nimissä taistelemista on alettu pitää hulluutena ja ihan syystä. Euroopassa eletään jalat enemmän tukevasti maassa, kun taas uskonnollisissa maissa ne ovat tukevasti ilmassa.

Aabraham-uskontojen jumala on sama. Jumala teki taruston mukaan liiton Aabrahamin kanssa ja hänen jälkeläistensä kautta syntyi eri uskomuksia. Mutta yksi ja yhteinen jumala näillä tuntuu olevan, vaikka jumalan nimi saattaa eri kielilla vaihdella. Kristityt puhuvat vain Jumalasta, juutalaiset Jahvesta ja muslimit Allahista. Senkin vuoksi tuntuu hieman hassulta, kun sanot, että Jumala on samalla kertaa tosi jumala ja epäjumala, kun taitaa kuitenkin olla kyse siitä samasta jumalasta. Jumala näyttää olevan nimittäin sama ja yhteinen näille kaikille, mutta tarinan kerronta Aabrahamista nykypäivään on alkanut poiketa kaikilla kolmella toisistaan.