Lokakuu on masentavinta aikaa introvertille kulkumiehelle.

Entä jos lunta ei tuukkaan ja on räntää ja vettä vaan

Ite alan olla sitä mieltä vahvasti että koko vuosi alkaa olla turhaa elettyä elämää.
Voisinpa vain kuolla pois eihän minua yhteiskunta tai toinen sukupuoli (naiset) arvosta muutoin kuin välinearvona eli he hyväosaiset saavat rahansa taskuun. Olen ollut kiusattu läpi elämäni ja yhteiskunta kiusaa hallitusta myöten omalla tavallaan. Osa kehtaa vielä nauraa päälle eli eivät omaa minkäänlaista tunnontuskaa saatika ihmisarvokäsitystä.

Oman hengen riistämistä estää enää vain perheeni. Mutta kun vanhempani tästä kuolevat vanhuuteen niin sitten uskaltaisi toimia. Muutama läheinen kaveri jää ehkä korkeintaan suremaan.

Olen tehnyt oman osani jo yhteiskunnalle. Tehnyt töitä sekä hankkinut koulutusta. Nyt olis jo toisten vuoro kun vieläpä näköjään hallitus näyttää tietävän mitä tekee.

Olen aina haaveillut rakastavasta naisesta jonka kanssa voisi haaveilla perheen perustamisesta sekä yrittää taistella maailmaa vastaan. Mutta on vaikeaa lähestyä ketään kun on perusluottamus mennyt kiusaamisen kautta. Sekä oma naamani näyttää jo niin tylsistyneeltä että ketään ei kiinnosta tämmöinen ylipainoinen ruma mies. Olen jopa ollut hoidon piirissä - eikä vaikutusta.

Olin juuri koiran kanssa lenkillä ja mieleeni pilkahti ajatus mennä kävellen rekan eteen läheiselle tielle. - Alkaa omat ajatuksetkin pelottaa.