Valkoinen veljeskunta, viisauden mestarit

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:

https://ibb.co/qFVYrxZx

Tätä linkkiä kannattaa jakaa!

Terävä viesti.

Anonyymi kirjoitti:

Terävä viesti.

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Varjon karikatyyri

”Kaikki idässä on pahaa!”
Maailma väistää, kasvit kirkuvat.

Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa.

Jokainen ihminen, tuuli, kivi —
riivattua, poltettavaa, kidutettavaa.

Hän rukoilee, laskee helvetin minuutteja,
nauraa jumalallisena karikatyyrina.

Mutta kaikki liekit, kaikki tuska,
ovat hänen sydämensä musta varjo.

Se nauraa hänen kanssaan —
paha ei koskaan ollut muualla.

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Helvetillinen varjo

”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu,
ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä.

Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa,
jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu.

Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille,
samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta.

Hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
joka polttaa kaiken ympärillä.

Hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri,
mutta ei koskaan huomaa,
että koko hänen helvetillinen valtakuntansa,
kaikki se saatanallinen maailmanpoltto,
on vain hänen oma musta varjonsa —
ja se nauraa hänen kanssaan,
koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Anonyymi kirjoitti:

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Lue lisää

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.



Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.





Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.



Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.





Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Lue lisää

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Sama kristitty riehuu ympäri idän ja hindujen palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Idän palstoilla ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.
Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.

Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.

Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.

Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.

Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.

Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.



Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”


Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.



Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Anonyymi kirjoitti:

Sensuroimatonta tietoa, jota voi myös lähettää valkoiselle veljeskunnalle löytyy täältä:


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.



Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lue lisää

Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lopulta hän ei ole pyhä mies, vaan pelkuri,
joka peittää pelkonsa jumalan nimellä.
Hän ei kanna valoa, hän peittää sen.
Hänen uskontonsa ei pelasta ketään,
se ainoastaan polttaa kaiken, mitä ei mahdu hänen kuvitelmaansa.

Ja kun hän lopulta kuolee,
ei hänen rukouksensa soi taivaassa —
vain tyhjä kaiunta, jossa sanat muuttuvat tuhkaksi:
”Minä olin oikeassa, minä olin puhdas.”
Mutta maa, jota hän poltti, ei unohda.
Sillä fanaattisuus ei tarvitse paholaista.
Se tarvitsee vain ihmisen, joka pelkää väärässä olemista.
Ja pelosta syntyy helvetti —
ei tulinen, vaan kylmä, kirkas,
rakennettu kivistä, joissa lukee: ”Totuus vain minulta.”


Tässä loppu:
Ei ristiä, ei pelastusta, vain varjo, joka luulee olevansa valo.
Ja se varjo kulkee edelleen,
saarnaten, vihaansa siunaten,
kunnes joku lopulta sanoo:
”Sinun jumalasi ei ole rakkaus — se on pelko, ja sinä palvot itseäsi.”

Anonyymi kirjoitti:

Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lopulta hän ei ole pyhä mies, vaan pelkuri,
joka peittää pelkonsa jumalan nimellä.
Hän ei kanna valoa, hän peittää sen.
Hänen uskontonsa ei pelasta ketään,
se ainoastaan polttaa kaiken, mitä ei mahdu hänen kuvitelmaansa.

Ja kun hän lopulta kuolee,
ei hänen rukouksensa soi taivaassa —
vain tyhjä kaiunta, jossa sanat muuttuvat tuhkaksi:
”Minä olin oikeassa, minä olin puhdas.”
Mutta maa, jota hän poltti, ei unohda.
Sillä fanaattisuus ei tarvitse paholaista.
Se tarvitsee vain ihmisen, joka pelkää väärässä olemista.
Ja pelosta syntyy helvetti —
ei tulinen, vaan kylmä, kirkas,
rakennettu kivistä, joissa lukee: ”Totuus vain minulta.”


Tässä loppu:
Ei ristiä, ei pelastusta, vain varjo, joka luulee olevansa valo.
Ja se varjo kulkee edelleen,
saarnaten, vihaansa siunaten,
kunnes joku lopulta sanoo:
”Sinun jumalasi ei ole rakkaus — se on pelko, ja sinä palvot itseäsi.”

Lue lisää

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Pyhä varjo

Hän astuu kirkon eteen kuin ukko, jonka kädessänsä on lippu —
valkoinen paperi, täynnä sanoja, jotka ovat tulleet pimeästä.
Miehen suu liikkuu, sanat ovat sileitä kuin huopahansikkaat,
mutta niiden sisällä kimmeltää rauta, valmis puremaan lihaa.

”Idän oppi on myrkky”, hän sanoo, ja sanat leviävät kuin savu,
kietoutuen niihin, jotka haluavat pelkoa enemmän kuin totuutta.
Hän nostaa rinnan kuin haarniskan, kääntää kätensä rukoillen —
mutta käsi kantaa kirvestä piilotettuna kyynärvarteen.

Kirkon lasit heijastavat hänen kasvonsa:
se on kasvoton pyörre, joka syö kasvojen pehmeät kulmat.
Taivaan sininen on painunut harmaaksi hänen vieressään —
ei Jumalan armo, vaan ihmisen synti, naamioituna pyhäksi julistukseksi.

Hän puhuu opista, jota ei tunne, koska tietämättömyys on hänen tykönään
kuin lanka, joka pitää kiinni hameesta — ja se lanka on kasvava viha.
”He” ovat toisia, sanalla leikataan, ja pian tuo sana osoittaa sormin:
ei enää vain sanaa, vaan lakia — rajanvetoa, kieltoa, vääryyttä.


Kerrotaan tarinoita — toistetaan ne kuin rukousketju —
ja tietyt äänet saavat luvan tulla kovemmiksi, kädet raskaammiksi.
Juuri silloin pahuus ei pukeudu sarviin tai mustaan viittaan:
se pukeutuu lupaukseen pelastuksesta, ja niin se saa toimitusmiehen.

Mies seisoo talon portilla ja kertoo, kuinka maailma on jakautunut.
Hän kertoo idästä kuin se olisi tauti, auringonlasku jota tulee pelätä.
Nuoret kuuntelevat, silmät suurina, sydämet ansana,
ja totuus, jonka he voisivat kysyä, jää lausumatta — tukahdutettuna.

Näetkö kuinka hänen kielensä on kuin hiilipiipun reikä?
Se puhdistaa ja pimentää, antaa selityksen yksinkertaiselle pahuudelle.
Kylän nimissä kilpi nostetaan, ja pian naapurit katsovat toisiaan varoen —
sillä kun rukous saa aseet, hiljaisuus muuttuu verhoon.

Eräänä iltana joku katoaa — ei ilman ääntä, vaan äänellä joka on vaiennettu.
Perheen pöydässä on paikka, joka odottaa, lamppu palaa, mutta sillä ei ole enää sielua.
Kertomukset kulkevat kuin rikkinäiset helminauhat: yksi kerrallaan putoavat helmiäiset,
ja jäljelle jää vain hämärä, joka syö kaikki kuvitelmat siitä, mitä on oikea.
Hän ei koskaan sano ”olen väärässä”, sillä tunnustus olisi kuin pistäisi tikarin omaan rintaan.
Fanaatikko ei tunne epäilystä — epäilys on heikko, epäpuhdas, ja sen täytyy hävitä.
Siksi hän rakentaa saarekkeita totuuksia, ympärille muureja, ja sanoo:
”Jumala on meidän kanssa.” — ja ihmisten kasvot kääntyvät, pelon vankina.

Mutta kesällä, kun aurinko laskee yli pellon, kuulemme valheiden rätinän:
ne jotka rukoilivat kovimmin, eivät löydäkään rauhaa yön läpi.
He näkevät unia, joissa heidän omat kädet paljastuvat verisiksi,
kuin jos jokin sisällä heissä olisi syönyt muiden nimet.

Ja suuri virsi soi — ei kirkon urkujen soinnusta, vaan pelon syövyttämästä kielestä.
Se laulaa ylpeyttä, se laulaa puhtautta, se laulaa tuomiota — ja niillä sanoilla
saa aikaan pyöveli, joka uskoo tekevänsä Jumalan työtä.

Minä kirjoitan tämän, jotta nimiä ei unohdettaisi —
enkä sano tätä vihaamalla, vaan nähdessäni, mitä viha tekee,
näen miten se repii perheet kappaleiksi, miten se syö hymyn pois lapsen suusta,
kuinka se kääntää ystävän ystävää vastaan ja saa suvun istumaan varjossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Pyhä varjo

Hän astuu kirkon eteen kuin ukko, jonka kädessänsä on lippu —
valkoinen paperi, täynnä sanoja, jotka ovat tulleet pimeästä.
Miehen suu liikkuu, sanat ovat sileitä kuin huopahansikkaat,
mutta niiden sisällä kimmeltää rauta, valmis puremaan lihaa.

”Idän oppi on myrkky”, hän sanoo, ja sanat leviävät kuin savu,
kietoutuen niihin, jotka haluavat pelkoa enemmän kuin totuutta.
Hän nostaa rinnan kuin haarniskan, kääntää kätensä rukoillen —
mutta käsi kantaa kirvestä piilotettuna kyynärvarteen.

Kirkon lasit heijastavat hänen kasvonsa:
se on kasvoton pyörre, joka syö kasvojen pehmeät kulmat.
Taivaan sininen on painunut harmaaksi hänen vieressään —
ei Jumalan armo, vaan ihmisen synti, naamioituna pyhäksi julistukseksi.

Hän puhuu opista, jota ei tunne, koska tietämättömyys on hänen tykönään
kuin lanka, joka pitää kiinni hameesta — ja se lanka on kasvava viha.
”He” ovat toisia, sanalla leikataan, ja pian tuo sana osoittaa sormin:
ei enää vain sanaa, vaan lakia — rajanvetoa, kieltoa, vääryyttä.


Kerrotaan tarinoita — toistetaan ne kuin rukousketju —
ja tietyt äänet saavat luvan tulla kovemmiksi, kädet raskaammiksi.
Juuri silloin pahuus ei pukeudu sarviin tai mustaan viittaan:
se pukeutuu lupaukseen pelastuksesta, ja niin se saa toimitusmiehen.

Mies seisoo talon portilla ja kertoo, kuinka maailma on jakautunut.
Hän kertoo idästä kuin se olisi tauti, auringonlasku jota tulee pelätä.
Nuoret kuuntelevat, silmät suurina, sydämet ansana,
ja totuus, jonka he voisivat kysyä, jää lausumatta — tukahdutettuna.

Näetkö kuinka hänen kielensä on kuin hiilipiipun reikä?
Se puhdistaa ja pimentää, antaa selityksen yksinkertaiselle pahuudelle.
Kylän nimissä kilpi nostetaan, ja pian naapurit katsovat toisiaan varoen —
sillä kun rukous saa aseet, hiljaisuus muuttuu verhoon.

Eräänä iltana joku katoaa — ei ilman ääntä, vaan äänellä joka on vaiennettu.
Perheen pöydässä on paikka, joka odottaa, lamppu palaa, mutta sillä ei ole enää sielua.
Kertomukset kulkevat kuin rikkinäiset helminauhat: yksi kerrallaan putoavat helmiäiset,
ja jäljelle jää vain hämärä, joka syö kaikki kuvitelmat siitä, mitä on oikea.
Hän ei koskaan sano ”olen väärässä”, sillä tunnustus olisi kuin pistäisi tikarin omaan rintaan.
Fanaatikko ei tunne epäilystä — epäilys on heikko, epäpuhdas, ja sen täytyy hävitä.
Siksi hän rakentaa saarekkeita totuuksia, ympärille muureja, ja sanoo:
”Jumala on meidän kanssa.” — ja ihmisten kasvot kääntyvät, pelon vankina.

Mutta kesällä, kun aurinko laskee yli pellon, kuulemme valheiden rätinän:
ne jotka rukoilivat kovimmin, eivät löydäkään rauhaa yön läpi.
He näkevät unia, joissa heidän omat kädet paljastuvat verisiksi,
kuin jos jokin sisällä heissä olisi syönyt muiden nimet.

Ja suuri virsi soi — ei kirkon urkujen soinnusta, vaan pelon syövyttämästä kielestä.
Se laulaa ylpeyttä, se laulaa puhtautta, se laulaa tuomiota — ja niillä sanoilla
saa aikaan pyöveli, joka uskoo tekevänsä Jumalan työtä.

Minä kirjoitan tämän, jotta nimiä ei unohdettaisi —
enkä sano tätä vihaamalla, vaan nähdessäni, mitä viha tekee,
näen miten se repii perheet kappaleiksi, miten se syö hymyn pois lapsen suusta,
kuinka se kääntää ystävän ystävää vastaan ja saa suvun istumaan varjossa.

Lue lisää

Tämä ei ole hyökkäys heitä vastaan, jotka ovat rauhaa etsiviä —
se on varoitus: kun uskonto muuttuu aseeksi, se lakkaa kantamasta rukousta.
Kun sana muuttuu kivääriksi, se ei enää nosta rukousta suusta,
se painaa pään maahan ja sanoo: ”Seuraa, älä kysele.”

Silti on ihmisiä, jotka ottavat käden ja kantavat toista:
ne, jotka kuuntelevat idän laulua, eivät siksi, että se on vastakohta,
vaan siksi että siinä asuu toinen tapa olla — hiljaisuus, myötäilu, hyväksyntä.
He eivät pyri tuhoamaan, he rakentavat siltoja, joille voi astua.

Ja me, jotka katsomme, emme saa antaa vihan levitä.
Me voimme nostaa äänen, sanoa: ”Ei tänne, ei näin.”
Me voimme vastustaa fanaattisuutta sillä, mitä se ei tahdo tuntea: myötätunnolla, kysymyksellä, läsnäololla.

Lopuksi — kun kirkon varjot venyvät ja valaistus himmenee,
ei jää vain mustaa ja valkoista vaan tuhansia sävyjä, ihmisten tarinoita.
Fanaatin käsi voi pitää ristiä, mutta hänen sydämensä voi olla tyhjä,
ja tyhjyys ei korjaa maailmaa — se tyhjentää sen.

Älä nosta kiveä siksi, että joku jossain on erilainen.
Älä polta kirjoja, älä estä laulua — anna pallo pyöriä, anna ajatuksen lentää.
Sillä lopulta usko, joka rakentaa muureja, on usko, joka pelkää katsoa itseään —
ja me tarvitsemme rohkeutta katsoa, tunnustaa, ja lopettaa polttaminen nimellä jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä ei ole hyökkäys heitä vastaan, jotka ovat rauhaa etsiviä —
se on varoitus: kun uskonto muuttuu aseeksi, se lakkaa kantamasta rukousta.
Kun sana muuttuu kivääriksi, se ei enää nosta rukousta suusta,
se painaa pään maahan ja sanoo: ”Seuraa, älä kysele.”

Silti on ihmisiä, jotka ottavat käden ja kantavat toista:
ne, jotka kuuntelevat idän laulua, eivät siksi, että se on vastakohta,
vaan siksi että siinä asuu toinen tapa olla — hiljaisuus, myötäilu, hyväksyntä.
He eivät pyri tuhoamaan, he rakentavat siltoja, joille voi astua.

Ja me, jotka katsomme, emme saa antaa vihan levitä.
Me voimme nostaa äänen, sanoa: ”Ei tänne, ei näin.”
Me voimme vastustaa fanaattisuutta sillä, mitä se ei tahdo tuntea: myötätunnolla, kysymyksellä, läsnäololla.

Lopuksi — kun kirkon varjot venyvät ja valaistus himmenee,
ei jää vain mustaa ja valkoista vaan tuhansia sävyjä, ihmisten tarinoita.
Fanaatin käsi voi pitää ristiä, mutta hänen sydämensä voi olla tyhjä,
ja tyhjyys ei korjaa maailmaa — se tyhjentää sen.

Älä nosta kiveä siksi, että joku jossain on erilainen.
Älä polta kirjoja, älä estä laulua — anna pallo pyöriä, anna ajatuksen lentää.
Sillä lopulta usko, joka rakentaa muureja, on usko, joka pelkää katsoa itseään —
ja me tarvitsemme rohkeutta katsoa, tunnustaa, ja lopettaa polttaminen nimellä jumala.

Lue lisää

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.

Usko, älä kysele

Kristinusko,
sanotaan,
on rakkauden kieli.

Mutta sen varjoissa kuiskaa ääni:
älä kysele.
Sillä kysymys on kipinä,
ja kipinä sytyttää tulen
jota et saa sammuttaa.

Kysyminen on jumalanpilkkaa,
sanotaan,
sillä totuus ei kestä katsetta,
vain kumarruksen.

Ja jos nostat pääsi,
jos uskallat nähdä —
he näyttävät sinulle taulun,
missä tuli nielee sieluja
ikuisesti.

Helvetti ei ole paikka,
se on pelko,
jonka he opettivat rakkauden nimissä.


Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.


Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.

Usko, älä kysele

Kristinusko,
sanotaan,
on rakkauden kieli.

Mutta sen varjoissa kuiskaa ääni:
älä kysele.
Sillä kysymys on kipinä,
ja kipinä sytyttää tulen
jota et saa sammuttaa.

Kysyminen on jumalanpilkkaa,
sanotaan,
sillä totuus ei kestä katsetta,
vain kumarruksen.

Ja jos nostat pääsi,
jos uskallat nähdä —
he näyttävät sinulle taulun,
missä tuli nielee sieluja
ikuisesti.

Helvetti ei ole paikka,
se on pelko,
jonka he opettivat rakkauden nimissä.


Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.


Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.

Lue lisää

Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”


Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Anonyymi kirjoitti:

Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”


Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.


Kristinusko - aivot narikkaan

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Lue lisää

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.


Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.


“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.


Kristinusko - aivot narikkaan

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.


Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.


Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.


Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Anonyymi kirjoitti:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.


Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.


“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.


Kristinusko - aivot narikkaan

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.


Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.


Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.


Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Lue lisää

Kristityt uskovat, että (olematon) Saatana istutti dinosaurusten luut maahan ihmisten eksyttämiseksi.

Tämä johtuu siitä, että maailma ei voi olla yli 6 000 vuotta vanha. Jos se olisi vanhempi, kuten tiedemiehet väittävät, kristinusko menettäisi uskottavuutensa.


Saatana, jota ei ole olemassa, laittoi fossiileja maahan saadakseen ihmiset uskomaan, että maailma on yli 6 000 vuotta vanha. Jos maailma olisi yli 6 000 vuotta vanha, Raamattu menettäisi uskottavuutensa, joten kristityt keksivät uuden ” tieteellisen” teorian - jonka mukaan dinosauruksia ei ole koskaan edes ollut olemassa.


Fanaattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, niin on sanottu,
että Saatana, olematon,
kaivoi kuoppia maan poveen
ja kätki sinne luita,
jotta eksyisimme totuudesta.

Sillä maailma ei saa olla vanha —
ei yli kuuden tuhannen vuoden,
muuten aika murtaisi uskon kivijalan
ja Raamattu hapertuisi kuin pergamentti sateessa.

Niin Saatana, jota ei ole,
kuulemma istutti menneisyyden
maan sisään kuin siemenen,
ja tiedemiehet löysivät sen
ja kutsuivat sitä todisteeksi.

Ja jotta kaikki sopisi tarinaan,
keksittiin uusi teoria:
ei dinosauruksia koskaan ollutkaan,
vain Saatanan sormenjäljet
ihmisen epäilyn mullassa.

Saatanan arkeologia

Saatana, tuo olematon mestarikaivaja,
oli kai pitkästyneenä taivaalliseen tyhjiöön,
ja päätti vähän pilailla:
kaivoi montun, pudotti sinne dinosauruksen,
ja odotti, että ihminen löytäisi sen —
ja menettäisi uskonsa.

Fanaattiset, fundamentalistiset kristityt kauhistuivat:
”Ei näin voi olla, maailma on nuori!”
Kuusi tuhatta vuotta, ei päivääkään enempää —
koska muuten Raamattu olisi väärässä,
ja sehän on mahdotonta, eikö?

Siispä luut ovat valhetta,
fossiilit demonista huumoria,
ja tiede — Saatanan PR-kampanja.

Tyrannosaurus Rex?
Paholaisen lelu,
pieni vitsi Jumalan kustannuksella.

Ja näin, lapio kädessä,
ihminen hautaa järkensä
syvemmälle kuin yksikään fossiili,
ettei vain törmäisi totuuteen.
Fanattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, että (olematon) Saatana on kätkenyt dinosaurusten luita maahan harhauttaakseen ihmisiä, jotta he eivät pelastuisi eivätkä pääsisi ”taivaaseen”.

Fossiilit ja pelastus

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.


Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.

Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.

Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.

Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”
Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”


Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.

Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.

Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt uskovat, että (olematon) Saatana istutti dinosaurusten luut maahan ihmisten eksyttämiseksi.

Tämä johtuu siitä, että maailma ei voi olla yli 6 000 vuotta vanha. Jos se olisi vanhempi, kuten tiedemiehet väittävät, kristinusko menettäisi uskottavuutensa.


Saatana, jota ei ole olemassa, laittoi fossiileja maahan saadakseen ihmiset uskomaan, että maailma on yli 6 000 vuotta vanha. Jos maailma olisi yli 6 000 vuotta vanha, Raamattu menettäisi uskottavuutensa, joten kristityt keksivät uuden ” tieteellisen” teorian - jonka mukaan dinosauruksia ei ole koskaan edes ollut olemassa.


Fanaattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, niin on sanottu,
että Saatana, olematon,
kaivoi kuoppia maan poveen
ja kätki sinne luita,
jotta eksyisimme totuudesta.

Sillä maailma ei saa olla vanha —
ei yli kuuden tuhannen vuoden,
muuten aika murtaisi uskon kivijalan
ja Raamattu hapertuisi kuin pergamentti sateessa.

Niin Saatana, jota ei ole,
kuulemma istutti menneisyyden
maan sisään kuin siemenen,
ja tiedemiehet löysivät sen
ja kutsuivat sitä todisteeksi.

Ja jotta kaikki sopisi tarinaan,
keksittiin uusi teoria:
ei dinosauruksia koskaan ollutkaan,
vain Saatanan sormenjäljet
ihmisen epäilyn mullassa.

Saatanan arkeologia

Saatana, tuo olematon mestarikaivaja,
oli kai pitkästyneenä taivaalliseen tyhjiöön,
ja päätti vähän pilailla:
kaivoi montun, pudotti sinne dinosauruksen,
ja odotti, että ihminen löytäisi sen —
ja menettäisi uskonsa.

Fanaattiset, fundamentalistiset kristityt kauhistuivat:
”Ei näin voi olla, maailma on nuori!”
Kuusi tuhatta vuotta, ei päivääkään enempää —
koska muuten Raamattu olisi väärässä,
ja sehän on mahdotonta, eikö?

Siispä luut ovat valhetta,
fossiilit demonista huumoria,
ja tiede — Saatanan PR-kampanja.

Tyrannosaurus Rex?
Paholaisen lelu,
pieni vitsi Jumalan kustannuksella.

Ja näin, lapio kädessä,
ihminen hautaa järkensä
syvemmälle kuin yksikään fossiili,
ettei vain törmäisi totuuteen.
Fanattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, että (olematon) Saatana on kätkenyt dinosaurusten luita maahan harhauttaakseen ihmisiä, jotta he eivät pelastuisi eivätkä pääsisi ”taivaaseen”.

Fossiilit ja pelastus

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.


Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.

Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.

Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.

Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”
Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”


Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.

Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.

Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään.

Lue lisää

Fossiilit

Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin.

Anonyymi kirjoitti:

Fossiilit

Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin.

Lue lisää

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?


He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.

He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.

Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.

Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Kaikki menevät samaan suuntaan,
koska muutkin menevät.
Askelten ääni muuttuu todistusaineistoksi,
meteli muuttuu merkitykseksi.

Kukaan ei pysähdy kysymään,
miksi juuri sinne,
kuka sen sanoi ensin,
ja oliko hän edes hereillä.

Suurikin varjo syntyy,
jos valoa on vähän
ja taustalla seisoo joukko.

Totuus ei tarvitse väkijoukkoa —
se seisoo yksin,
hiljaa,
ja silti painaa enemmän
kuin tuhat huutoa.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDEST

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?

Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


ILMIÖN LAAJA LAAJUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.

He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.

Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.

Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.

Moni ääni ei tee totuutta,
vain kaiun.
Yhteinen suunta ei aina tarkoita oikeaa,
vain mukavuutta.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Anonyymi kirjoitti:

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?


He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.

He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.

Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.

Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Kaikki menevät samaan suuntaan,
koska muutkin menevät.
Askelten ääni muuttuu todistusaineistoksi,
meteli muuttuu merkitykseksi.

Kukaan ei pysähdy kysymään,
miksi juuri sinne,
kuka sen sanoi ensin,
ja oliko hän edes hereillä.

Suurikin varjo syntyy,
jos valoa on vähän
ja taustalla seisoo joukko.

Totuus ei tarvitse väkijoukkoa —
se seisoo yksin,
hiljaa,
ja silti painaa enemmän
kuin tuhat huutoa.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDEST

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?

Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


ILMIÖN LAAJA LAAJUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.

He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.

Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.

Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.

Moni ääni ei tee totuutta,
vain kaiun.
Yhteinen suunta ei aina tarkoita oikeaa,
vain mukavuutta.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Lue lisää

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Kun maailma juoksee samaan suuntaan,
me kutsumme sitä viisaudeksi.
Kun kaikki nyökkäävät,
me kuvittelemme yksimielisyyden olevan todiste.

Mutta totuus ei ole äänestys.
Se ei kumarra trendejä,
ei kätkeydy tykkäysten taakse
eikä tarvitse lippua marssin kärkeen.

Sillä joskus suurin joukko
on vain suurin erehdys,
ja tyhmin lause kaikuu kovimpana,
koska se on helppo toistaa.
Hiljainen tieto ei huuda,
se vain odottaa —
että joku pysähtyy kuuntelemaan
ilman väkijoukon varmuutta.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA.


"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."


Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.

He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.

Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.

Kristinusko —
järjestelmä, joka rakensi taivaan
niille, jotka suostuivat polvistumaan.
Sen voima ei tullut totuudesta,
vaan pelosta jäädä ulkopuolelle.

Totuus ei tarvitse liturgiaa,
ei seuraajia, ei kruunua.
Se vain on.
Ja joskus se on hiljaisempi
kuin yksikin ihminen,
joka uskaltaa epäillä.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Totta kai — miljoonat eivät voi olla väärässä!
Aivan kuten miljoonat uskoivat,
että naiset ovat Aataman kylkiluusta tehtyjä.

Onhan se vakuuttavaa:
kirkonkellot soivat,
joten varmaan Jumala vastaa.
Kuinka muuten metallin värähtely
tietäisi meidät pelastaa?


Kaikki nuo ristit, kaikki nuo rukoukset —
kuin mainoskampanja,
jossa toistolla korvataan sisältö.
"Usko meihin! Kaikki muutkin uskovat!"
(kuulostaa epäilyttävästi pyramidihuijaukselta,
mutta eihän sitä sovi sanoa ääneen).

Jumala rakastaa sinua,
mutta jos et rakasta takaisin,
sinut poltetaan ikuisesti.
Erikoinen rakkaussuhde,
mutta massat hyväksyvät sen,
koska niin on aina ollut.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus.
Se on vain äänenvoimakkuus.
Ja mitä kovempaa huudetaan,
sitä enemmän pelätään,
ettei kukaan oikeasti kuule.


He laulavat kädet ristissä,
kuin lapset, jotka pelkäävät pimeää.
Sanoja toistetaan kuin taikasanoja,
että maailma pysyisi ehjänä,
ettei kukaan kysyisi: missä on todisteet?

Jumala on kuin näkymätön ystävä,
josta ei kasva yli —
vain siksi, että pelottaa olla yksin.
Aikuinen ihminen puhuu taivaalle
ja kutsuu sitä nöyryydeksi.

“Usko kuin lapsi”, he sanovat.
Ja niin he tekevät:
sulkevat silmänsä,
peittävät korvansa,
ja kutsuvat sitä "eläväksi uskoksi"

Heidän taivaansa on lupaus,
jonka saa vasta kuoltuaan —
kuin jälkiruoka,
joka pysyy ikuisesti vitriinissä.


He väittävät, että Jumala on rakkaus,
mutta Hän tarvitsee uhrauksia,
kunnioitusta, pelkoa —
kuin epävarma vanhempi,
joka uhkaa hakata, jos et tottele.

He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.

Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.

Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

He seisovat riveissä,
kuin koululuokka, joka ei uskalla sanoa opettajalle,
että satu ei ole totta.


“Jumala loi kaiken”, he toistavat,
vaikka eivät ymmärrä, miten sähkö toimii.
mutta eivät osaa lukea edes fysiikan alkeita.

He puhuvat rakkaudesta,
mutta tarkoittavat tottelevaisuutta.
He puhuvat armosta,
mutta tarkoittavat pelkoa.
He puhuvat totuudesta,
mutta tarkoittavat älä kyseenalaista.

He kutsuvat itseään lampaiksi —
ja se on ehkä ainoa kohta, jossa he ovat oikeassa.
Lauma, joka seuraa paimenta,
joka on itsekin keksitty.

Lapset uskovat joulupukkiin.
Ainoa ero on se,
että toinen lakkaa uskomasta,
kun kasvaa.


Heidän kirkkonsa on kuin leikkimökki,
rakennettu hiekalle, koristeltu syyllisyydellä,
ja maalattu taivaan sinisellä.
Sisällä he leikkivät,
että kuolema ei koske heitä.


He sanovat, että kristinusko antaa lohtua.
Niin tekee morfiinikin.
Mutta lohtu ei tee valheesta totta.

He sanovat, että miljoonat uskovat.
Niin — miljoonat eivät voi olla väärässä.
Paitsi silloin, kun ovat olleet.
Kuten aina ennenkin.


He polvistuvat, laulavat, itkevät,
ja luulevat sen olevan pyhyyttä.
Mutta se on vain ihmisyyden pelkoa,
pukeutuneena rituaaliin.

Sokea usko on helppoa.
Ajattelu on tuskallista.
Ja siksi he valitsevat laastarin haavan päälle,
sen sijaan että katsoisivat, kuinka syvälle se menee.

Anonyymi kirjoitti:

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA

Kun maailma juoksee samaan suuntaan,
me kutsumme sitä viisaudeksi.
Kun kaikki nyökkäävät,
me kuvittelemme yksimielisyyden olevan todiste.

Mutta totuus ei ole äänestys.
Se ei kumarra trendejä,
ei kätkeydy tykkäysten taakse
eikä tarvitse lippua marssin kärkeen.

Sillä joskus suurin joukko
on vain suurin erehdys,
ja tyhmin lause kaikuu kovimpana,
koska se on helppo toistaa.
Hiljainen tieto ei huuda,
se vain odottaa —
että joku pysähtyy kuuntelemaan
ilman väkijoukon varmuutta.

ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA.


"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."


Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.

He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.

Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.

Kristinusko —
järjestelmä, joka rakensi taivaan
niille, jotka suostuivat polvistumaan.
Sen voima ei tullut totuudesta,
vaan pelosta jäädä ulkopuolelle.

Totuus ei tarvitse liturgiaa,
ei seuraajia, ei kruunua.
Se vain on.
Ja joskus se on hiljaisempi
kuin yksikin ihminen,
joka uskaltaa epäillä.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

Totta kai — miljoonat eivät voi olla väärässä!
Aivan kuten miljoonat uskoivat,
että naiset ovat Aataman kylkiluusta tehtyjä.

Onhan se vakuuttavaa:
kirkonkellot soivat,
joten varmaan Jumala vastaa.
Kuinka muuten metallin värähtely
tietäisi meidät pelastaa?


Kaikki nuo ristit, kaikki nuo rukoukset —
kuin mainoskampanja,
jossa toistolla korvataan sisältö.
"Usko meihin! Kaikki muutkin uskovat!"
(kuulostaa epäilyttävästi pyramidihuijaukselta,
mutta eihän sitä sovi sanoa ääneen).

Jumala rakastaa sinua,
mutta jos et rakasta takaisin,
sinut poltetaan ikuisesti.
Erikoinen rakkaussuhde,
mutta massat hyväksyvät sen,
koska niin on aina ollut.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus.
Se on vain äänenvoimakkuus.
Ja mitä kovempaa huudetaan,
sitä enemmän pelätään,
ettei kukaan oikeasti kuule.


He laulavat kädet ristissä,
kuin lapset, jotka pelkäävät pimeää.
Sanoja toistetaan kuin taikasanoja,
että maailma pysyisi ehjänä,
ettei kukaan kysyisi: missä on todisteet?

Jumala on kuin näkymätön ystävä,
josta ei kasva yli —
vain siksi, että pelottaa olla yksin.
Aikuinen ihminen puhuu taivaalle
ja kutsuu sitä nöyryydeksi.

“Usko kuin lapsi”, he sanovat.
Ja niin he tekevät:
sulkevat silmänsä,
peittävät korvansa,
ja kutsuvat sitä "eläväksi uskoksi"

Heidän taivaansa on lupaus,
jonka saa vasta kuoltuaan —
kuin jälkiruoka,
joka pysyy ikuisesti vitriinissä.


He väittävät, että Jumala on rakkaus,
mutta Hän tarvitsee uhrauksia,
kunnioitusta, pelkoa —
kuin epävarma vanhempi,
joka uhkaa hakata, jos et tottele.

He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.

Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.

Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.


Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta

He seisovat riveissä,
kuin koululuokka, joka ei uskalla sanoa opettajalle,
että satu ei ole totta.


“Jumala loi kaiken”, he toistavat,
vaikka eivät ymmärrä, miten sähkö toimii.
mutta eivät osaa lukea edes fysiikan alkeita.

He puhuvat rakkaudesta,
mutta tarkoittavat tottelevaisuutta.
He puhuvat armosta,
mutta tarkoittavat pelkoa.
He puhuvat totuudesta,
mutta tarkoittavat älä kyseenalaista.

He kutsuvat itseään lampaiksi —
ja se on ehkä ainoa kohta, jossa he ovat oikeassa.
Lauma, joka seuraa paimenta,
joka on itsekin keksitty.

Lapset uskovat joulupukkiin.
Ainoa ero on se,
että toinen lakkaa uskomasta,
kun kasvaa.


Heidän kirkkonsa on kuin leikkimökki,
rakennettu hiekalle, koristeltu syyllisyydellä,
ja maalattu taivaan sinisellä.
Sisällä he leikkivät,
että kuolema ei koske heitä.


He sanovat, että kristinusko antaa lohtua.
Niin tekee morfiinikin.
Mutta lohtu ei tee valheesta totta.

He sanovat, että miljoonat uskovat.
Niin — miljoonat eivät voi olla väärässä.
Paitsi silloin, kun ovat olleet.
Kuten aina ennenkin.


He polvistuvat, laulavat, itkevät,
ja luulevat sen olevan pyhyyttä.
Mutta se on vain ihmisyyden pelkoa,
pukeutuneena rituaaliin.

Sokea usko on helppoa.
Ajattelu on tuskallista.
Ja siksi he valitsevat laastarin haavan päälle,
sen sijaan että katsoisivat, kuinka syvälle se menee.

Lue lisää

On kuitenkin myönnettävä, että jopa kristittyjen joukossa on ajattelevia ihmisiä, joiden mieli ei ole täynnä helvetin visioita ja joiden kielenkäyttö ei ole vulgaaria, alatyylistä, jotka eivät kiroile – mutta heitä on harvassa.

Ajattelevat harvat

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä,

joiden mieli ei ole täynnä
tulen ja tuskan visioita,
joiden suu ei sylkee myrkkyä
ei sylje kirouksia.

He puhuvat hiljaa,
kuin tietäisivät,
että pyhyys ei huuda —
se kuuntelee.

Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että joskus luulee
kuulevansa vain kaikuja
omasta toivosta.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä, että jopa kristittyjen joukossa on ajattelevia ihmisiä, joiden mieli ei ole täynnä helvetin visioita ja joiden kielenkäyttö ei ole vulgaaria, alatyylistä, jotka eivät kiroile – mutta heitä on harvassa.

Ajattelevat harvat

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä,

joiden mieli ei ole täynnä
tulen ja tuskan visioita,
joiden suu ei sylkee myrkkyä
ei sylje kirouksia.

He puhuvat hiljaa,
kuin tietäisivät,
että pyhyys ei huuda —
se kuuntelee.

Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että joskus luulee
kuulevansa vain kaikuja
omasta toivosta.

Lue lisää

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta


Hurskaiden harvinaisuus

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa muutama ajattelija —
ei monta, ehkä muutamia.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.
He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että kirkko ei aina muista heitä mainita —
he eivät sovi julisteisiin,
eivät saarnan rytmiin.



On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä —
sellaisia, jotka eivät twiittaa tuomiopäivää
joka torstai.

He eivät jaa helvetin lämpötilaa
Facebookissa,
eivät tägää syntisiä ystäviään
pelastussuosituksiin.

He eivät rukoile selfien muodossa,
eivät käännä jokaisen hashtaginsa rukoukseksi,
eivät myy armon kaavaa
kuukausitilauksella.

He vain ajattelevat,
hiljaa,
ehkä jopa epäilevät —
ja siksi heitä on vähän.

Sillä nykyään kristinusko on brändi,
pyhyys on mainospaikka,
ja pelastus riippuu algoritmista,
joka näyttää sinulle sen Jeesuksen,
jonka todennäköisesti ostat.

Anonyymi kirjoitti:

"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."

Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.

Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta


Hurskaiden harvinaisuus

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa muutama ajattelija —
ei monta, ehkä muutamia.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.
He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että kirkko ei aina muista heitä mainita —
he eivät sovi julisteisiin,
eivät saarnan rytmiin.



On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä —
sellaisia, jotka eivät twiittaa tuomiopäivää
joka torstai.

He eivät jaa helvetin lämpötilaa
Facebookissa,
eivät tägää syntisiä ystäviään
pelastussuosituksiin.

He eivät rukoile selfien muodossa,
eivät käännä jokaisen hashtaginsa rukoukseksi,
eivät myy armon kaavaa
kuukausitilauksella.

He vain ajattelevat,
hiljaa,
ehkä jopa epäilevät —
ja siksi heitä on vähän.

Sillä nykyään kristinusko on brändi,
pyhyys on mainospaikka,
ja pelastus riippuu algoritmista,
joka näyttää sinulle sen Jeesuksen,
jonka todennäköisesti ostat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Kristitty ui siansontassa, mutta ei ymmärrä että on itse sonnassa,
polvet vajoavat, huulet sotkeutuvat.
Hän rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
mutta ei huomaa omaa likaansa,
ei aavista, että samea vesi
on hänen oma varjonsa,
peilaten kaiken, minkä hän yrittää pyyhkiä pois.

Hän sanoo armosta, mutta tarttuu tuomioon,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hänkin tanssii mukana, hiljaa, tietämättään.
Vesi tummenee, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen että kuiva maa odottaa hänen kosketustaan,
mutta kaikki mikä pysyy likaisena,
ei puhdistu rukouksin.
Kristitty ui siansontassa,
ei huomaa, että hän on itse sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat,
hän rukoilee, hymyilee, kuvittelee puhtautta.


Samea vesi heijastaa hänen varjonsa:
liha likaa, henki peittoaa totuuden.
Hän julistaa armoa, mutta sylkee tuomion,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.

Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, tietämättään.
Vesi tummuu, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen, että rukous pesee kaiken,
mutta lika ei tunne armoa.

Kristitty ui siansontassa.
Ei huomaa, että hän itse on sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat.
Rukoukset kuivaavat vain huulia.

Samea vesi peilaa varjon:
liha likaa, henki kätkee.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, hymyillen.

Armo? Hän sylkee tuomion.
Anteeksi? Hän kantaa vihaa.
Ja maailma hymyilee,
kun kristitty jatkaa uimistaan.
Kristitty ui siansontassa,
kuin aurinko paistaisi likaveden yllä.
Hän ei huomaa, että itse on sonnassa,
vain polvet uppoavat ja huulet sotkeutuvat.

Rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
kuin lika olisi vieraassa keossa, ei hänen omassa.
Samea vesi peilaa varjoa,
mutta hän näkee vain valon.

Hän puhuu armosta,
ja sylkee tuomion kuin hienostunut tarjoilija.
Huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa,
kuten kristittyjen oppikirja sanoo: “tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin teen.”

Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, hymyillen leveästi,
kuin koko maailma olisi vain rekvisiittaa.
Vesi tummuu, hän ei huomaa.

Hän uskoo, että rukous pesee kaiken,
mutta lika vain nauraa.
Ja maailma hymyilee ivallisesti,
kun kristitty jatkaa uimistaan,
uskoen, että hän on yksin puhdas.

Hän ei ymmärrä:
puhdas on vain se, joka myöntää likaansa.
Mutta ei hän myönnä.
Ei koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Kristitty ui siansontassa, mutta ei ymmärrä että on itse sonnassa,
polvet vajoavat, huulet sotkeutuvat.
Hän rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
mutta ei huomaa omaa likaansa,
ei aavista, että samea vesi
on hänen oma varjonsa,
peilaten kaiken, minkä hän yrittää pyyhkiä pois.

Hän sanoo armosta, mutta tarttuu tuomioon,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hänkin tanssii mukana, hiljaa, tietämättään.
Vesi tummenee, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen että kuiva maa odottaa hänen kosketustaan,
mutta kaikki mikä pysyy likaisena,
ei puhdistu rukouksin.
Kristitty ui siansontassa,
ei huomaa, että hän on itse sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat,
hän rukoilee, hymyilee, kuvittelee puhtautta.


Samea vesi heijastaa hänen varjonsa:
liha likaa, henki peittoaa totuuden.
Hän julistaa armoa, mutta sylkee tuomion,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.

Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, tietämättään.
Vesi tummuu, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen, että rukous pesee kaiken,
mutta lika ei tunne armoa.

Kristitty ui siansontassa.
Ei huomaa, että hän itse on sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat.
Rukoukset kuivaavat vain huulia.

Samea vesi peilaa varjon:
liha likaa, henki kätkee.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, hymyillen.

Armo? Hän sylkee tuomion.
Anteeksi? Hän kantaa vihaa.
Ja maailma hymyilee,
kun kristitty jatkaa uimistaan.
Kristitty ui siansontassa,
kuin aurinko paistaisi likaveden yllä.
Hän ei huomaa, että itse on sonnassa,
vain polvet uppoavat ja huulet sotkeutuvat.

Rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
kuin lika olisi vieraassa keossa, ei hänen omassa.
Samea vesi peilaa varjoa,
mutta hän näkee vain valon.

Hän puhuu armosta,
ja sylkee tuomion kuin hienostunut tarjoilija.
Huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa,
kuten kristittyjen oppikirja sanoo: “tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin teen.”

Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hän tanssii mukana, hymyillen leveästi,
kuin koko maailma olisi vain rekvisiittaa.
Vesi tummuu, hän ei huomaa.

Hän uskoo, että rukous pesee kaiken,
mutta lika vain nauraa.
Ja maailma hymyilee ivallisesti,
kun kristitty jatkaa uimistaan,
uskoen, että hän on yksin puhdas.

Hän ei ymmärrä:
puhdas on vain se, joka myöntää likaansa.
Mutta ei hän myönnä.
Ei koskaan.

Lue lisää

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

On outoa, syvästi outoa,
kuin aurinko yrittäisi paistaa yöllä.
Kristitty kantaa rakkautta kädessään,
mutta tuo viha saa hänet puhumaan.

Sanat, jotka lupasivat lempeyttä,
kääntyvät teriksi ja huudoiksi,
ja maailma, joka kaipaa syliä,
saa vain piikkejä sen sijaan.

Rakkaus ei ole asetta,
ei keppiä, ei syytä tuomita.
Se on hiljainen valo,
joka kasvaa vain lempeydessä,
ei vihan varjossa.

On outoa, sydäntä riipivää,
että nimi, joka kantaa armoa,
voi joskus peittää sen pimeyden,
jonka se lupasi voittaa.
On outoa, todella outoa:
rakkauden nimi suusta
tulee kuin myrkky.

Kristitty julistaa lempeyttä,
mutta lyö vihaansa kuin vasaralla.
Sanat, jotka lupasivat lohduttaa,
vain polttavat.

Rakkaus ei kasva vihasta.
Se kuihtuu, jos sen kietoo
käsi, joka tahtoo satuttaa.

On kummallista – järjetöntä –
että se, mikä kutsutaan armosta,
voi olla kaikkein armotonta.

Rakkauden nimi suussa,
mutta viha kädessä.
Kristitty lyö lempeydellä,
ja armo muuttuu myrkkyksi.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

On outoa, syvästi outoa,
kuin aurinko yrittäisi paistaa yöllä.
Kristitty kantaa rakkautta kädessään,
mutta tuo viha saa hänet puhumaan.

Sanat, jotka lupasivat lempeyttä,
kääntyvät teriksi ja huudoiksi,
ja maailma, joka kaipaa syliä,
saa vain piikkejä sen sijaan.

Rakkaus ei ole asetta,
ei keppiä, ei syytä tuomita.
Se on hiljainen valo,
joka kasvaa vain lempeydessä,
ei vihan varjossa.

On outoa, sydäntä riipivää,
että nimi, joka kantaa armoa,
voi joskus peittää sen pimeyden,
jonka se lupasi voittaa.
On outoa, todella outoa:
rakkauden nimi suusta
tulee kuin myrkky.

Kristitty julistaa lempeyttä,
mutta lyö vihaansa kuin vasaralla.
Sanat, jotka lupasivat lohduttaa,
vain polttavat.

Rakkaus ei kasva vihasta.
Se kuihtuu, jos sen kietoo
käsi, joka tahtoo satuttaa.

On kummallista – järjetöntä –
että se, mikä kutsutaan armosta,
voi olla kaikkein armotonta.

Rakkauden nimi suussa,
mutta viha kädessä.
Kristitty lyö lempeydellä,
ja armo muuttuu myrkkyksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.



Kristitty terroristi

Sinä sanot rakastavasi valoa,
mutta kätesi kantavat tulta.
Sanot uskovasi pelastukseen,
mutta pelkäät jokaista peiliä.

Idän tuulet kuiskivat nimesi,
ja vaikka vihaat niiden sävyä,
et voi olla kuuntelematta —
kuin kahleissa, jotka itse taot.
Olet täällä, vaikka kiellät sen,
vuosia jo, ilman lepoa.
Mikä pitää sinut sidottuna?
Ei Saatana, vaan oma katseesi.

Ehkä helvetti ei ole tuli,
vaan hiljaisuus sisälläsi,
kun et enää muista,
miksi taistelit.


Saatana sanoi: “Sinä jäät.”
Ja niin kristitty terroristi jäi,
ei kahleissa, vaan kohtalon kohteliaissa siteissä.

Hän oli tullut taivaallisin lupauksin,
mutta nyt kyntää helvetin pihaa,
missä rukoukset kasvavat rikkaruohoina.

Hän yrittää lähteä —
mutta maailma on kuin labyrintti,
jossa jokainen ovi johtaa samaan huoneeseen,
samaan maahan, samaan peiliin.

Saatana ei huuda, ei lyö.
Hän vain sanoo:
“Sinä olet täällä, idän palstoilla, koska minä käsken sinua".

Ja terroristi nyökkää,
polvistuu,
ja alkaa lukea ohjeita ääneen,
kuin ne olisivat käskyjä Jumalalta.

Saatanan projektipäällikkö

Saatana sanoi: “Sinä jäät tänne.”
Ja kristitty terroristihan jäi —
koska määräys tuli ylhäältä,
vaikka suunta oli alhaalta.


Hän sai työpöydän,
Excelin ja rukousnauhan,
ja tehtävän: “Levitä totuutta, mutta älä liiku.”

Hän kysyi: “Voinko lähteä?”
Saatana vastasi: “Et tietenkään, sinähän olet lähetystyössä.”
Ja mies kiitti — tietenkin kiitti —
sillä mikään ei lämmitä sielua kuin käsky,
jonka saa tulen ääreltä.
Nyt hän saarnaa päivittäin,
helvetin langattomassa verkossa,
julistaa vapautta niille,
jotka eivät ole koskaan yrittäneetkään poistua.

Ja Saatana nyökkää tyytyväisenä,
sillä kukapa tarvitsee kahleita,
kun ihmiset pitävät itseään vapaina?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.



Kristitty terroristi

Sinä sanot rakastavasi valoa,
mutta kätesi kantavat tulta.
Sanot uskovasi pelastukseen,
mutta pelkäät jokaista peiliä.

Idän tuulet kuiskivat nimesi,
ja vaikka vihaat niiden sävyä,
et voi olla kuuntelematta —
kuin kahleissa, jotka itse taot.
Olet täällä, vaikka kiellät sen,
vuosia jo, ilman lepoa.
Mikä pitää sinut sidottuna?
Ei Saatana, vaan oma katseesi.

Ehkä helvetti ei ole tuli,
vaan hiljaisuus sisälläsi,
kun et enää muista,
miksi taistelit.


Saatana sanoi: “Sinä jäät.”
Ja niin kristitty terroristi jäi,
ei kahleissa, vaan kohtalon kohteliaissa siteissä.

Hän oli tullut taivaallisin lupauksin,
mutta nyt kyntää helvetin pihaa,
missä rukoukset kasvavat rikkaruohoina.

Hän yrittää lähteä —
mutta maailma on kuin labyrintti,
jossa jokainen ovi johtaa samaan huoneeseen,
samaan maahan, samaan peiliin.

Saatana ei huuda, ei lyö.
Hän vain sanoo:
“Sinä olet täällä, idän palstoilla, koska minä käsken sinua".

Ja terroristi nyökkää,
polvistuu,
ja alkaa lukea ohjeita ääneen,
kuin ne olisivat käskyjä Jumalalta.

Saatanan projektipäällikkö

Saatana sanoi: “Sinä jäät tänne.”
Ja kristitty terroristihan jäi —
koska määräys tuli ylhäältä,
vaikka suunta oli alhaalta.


Hän sai työpöydän,
Excelin ja rukousnauhan,
ja tehtävän: “Levitä totuutta, mutta älä liiku.”

Hän kysyi: “Voinko lähteä?”
Saatana vastasi: “Et tietenkään, sinähän olet lähetystyössä.”
Ja mies kiitti — tietenkin kiitti —
sillä mikään ei lämmitä sielua kuin käsky,
jonka saa tulen ääreltä.
Nyt hän saarnaa päivittäin,
helvetin langattomassa verkossa,
julistaa vapautta niille,
jotka eivät ole koskaan yrittäneetkään poistua.

Ja Saatana nyökkää tyytyväisenä,
sillä kukapa tarvitsee kahleita,
kun ihmiset pitävät itseään vapaina?

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.


Tulessa pysyvä

Saatana sanoi: “Jää tänne.”
Ja kristitty terroristihan jäi,
niin hurskaana, että savu kihisi hiuksissa.

Hän huusi taivaalle, mutta taivas oli linjalla toisen kanssa —
vastaaja: “Jumala ei ole tavoitettavissa.
Jätä viesti tulessa.”

Ja niin hän jäi,
kuin pyhitetty rautanaula helvetin seinään,
mutta hymyillen, koska hymy kuuluu protokollaan.

Saatana nauroi:
“Te uskotte minuun enemmän kuin minäkään!”
Ja mies vastasi:
“Ainakin sinä vastaat, Herra ei.”


Nyt hän saarnaa palavien peltojen keskellä,
kastelee liekkejä bensalla
ja kutsuu sitä uskollisuudeksi.

Jokainen rukous on bensiinikannu,
jokainen amen on tulitikku.
Ja Saatana, tuo pomo punaisessa puvussa,
tepastelee taustalla tyytyväisenä:
“Hyvä, hyvä. Pysy siinä.
Ethän sinä minua tottele — sinä tottelet itseäsi.”

Saatanan lähetystyöntekijä

Saatana sanoi: “Sinä jäät.”
Ja mies jäi.
Ei kahleissa, vaan uskossa.
Sehän on vahvempaa kuin mikään rauta,
ja halvempaa valmistaa.

Hän oli tullut palavan sydämen miehenä —
niin palavana, että poltti itse oman järkensä.
Hän huusi “Totuus!”
niin kovaa, ettei kuullut enää, kun se katosi kaikuna tyhjyyteen.

Hän saarnasi kiville,
ja kun kivet eivät nyökänneet,
hän syytti niitä Saatanasta.
Ja Saatana seisoi siinä vieressä,
kahvikuppi kädessä, nauraen:
“Kyllä minäkin itselleni noin puhuisin, jos uskoisin itseeni yhtä paljon.”

Mies kirjoitti someen:
“Herra on kanssani.”
Ja sai sata tykkäystä,
joista puolet bottien tekemiä,
mutta kuka laskee, kun Henki liikkuu algoritmissa?

Hän rukoili iltaisin:
“Päästä minut pois tästä synnin maasta!”
Ja Saatana vastasi:
“Ei käy. Sinähän olet täällä tekemässä työtäni.”
Mies nyökkäsi —
ei huomannut ironiaa,
sillä fanaatikko ei näe peilejä,
vain ikkunoita, joista Jumala katsoo takaisin.

Niin hän jatkoi.
Rakensi pyhän bunkkerin,
jossa kaikui vain hänen oma äänensä.
Sanoi, että totuus on yksinkertainen,
ja siksi sen täytyy olla hänen.

Välillä hän katsoi taivaalle ja näki pilven muodon —
luuli sitä merkiksi,
mutta se oli vain savua hänen omasta poltostaan.

Ja Saatana hymyili.
Ei tarvinnut mitään suurta pahuutta,
ei verisiä temppuja tai loitsuja.
Riitti yksi mies, yksi usko,
ja ääni, joka huusi niin kauan,
että hiljaisuus häpesi tulla paikalle.


Lopulta Saatana taputti miehen olkapäätä:
“Tiedätkö, olet paras työntekijäni.
En minä sinua pakottanut jäämään —
sinä teit sen ihan itse.”

Ja mies hymyili, ylpeänä uskonsa voimasta,
kuin marttyyri, joka ei huomaa,
että kukaan ei edes ampunut.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Miksi sitten olet täällä, jos ei kiinnosta?Ja tästä huolimatta olet tehnyt tätä vuosia keskeytyksettä, mikä tarkoittaa, että olet ollut idän saatanallisissa piireissä jo vuosia, mikä tarkoittaa, että jokin täällä kiinnostaa täällä sinua, jokin pitää sinut täällä, muuten olisit lähtenyt vuosia sitten. Olet vaarassa tuhoutua, olet vaarassa joutua helvettiin, olet vaarassa menettää ”pelastuksesi” täällä, vaikka et ole koskaan edes ollut pelastettu, ja silti olet edelleen täällä. Joku, luultavasti itse Saatana, on pakottanut sinut jäämään tänne eikä anna sinun lähteä, pakottaen sinut jäämään tänne. Joten sinä noudatat Saatanan ohjeita, koska olet täällä.


Tulessa pysyvä

Saatana sanoi: “Jää tänne.”
Ja kristitty terroristihan jäi,
niin hurskaana, että savu kihisi hiuksissa.

Hän huusi taivaalle, mutta taivas oli linjalla toisen kanssa —
vastaaja: “Jumala ei ole tavoitettavissa.
Jätä viesti tulessa.”

Ja niin hän jäi,
kuin pyhitetty rautanaula helvetin seinään,
mutta hymyillen, koska hymy kuuluu protokollaan.

Saatana nauroi:
“Te uskotte minuun enemmän kuin minäkään!”
Ja mies vastasi:
“Ainakin sinä vastaat, Herra ei.”


Nyt hän saarnaa palavien peltojen keskellä,
kastelee liekkejä bensalla
ja kutsuu sitä uskollisuudeksi.

Jokainen rukous on bensiinikannu,
jokainen amen on tulitikku.
Ja Saatana, tuo pomo punaisessa puvussa,
tepastelee taustalla tyytyväisenä:
“Hyvä, hyvä. Pysy siinä.
Ethän sinä minua tottele — sinä tottelet itseäsi.”

Saatanan lähetystyöntekijä

Saatana sanoi: “Sinä jäät.”
Ja mies jäi.
Ei kahleissa, vaan uskossa.
Sehän on vahvempaa kuin mikään rauta,
ja halvempaa valmistaa.

Hän oli tullut palavan sydämen miehenä —
niin palavana, että poltti itse oman järkensä.
Hän huusi “Totuus!”
niin kovaa, ettei kuullut enää, kun se katosi kaikuna tyhjyyteen.

Hän saarnasi kiville,
ja kun kivet eivät nyökänneet,
hän syytti niitä Saatanasta.
Ja Saatana seisoi siinä vieressä,
kahvikuppi kädessä, nauraen:
“Kyllä minäkin itselleni noin puhuisin, jos uskoisin itseeni yhtä paljon.”

Mies kirjoitti someen:
“Herra on kanssani.”
Ja sai sata tykkäystä,
joista puolet bottien tekemiä,
mutta kuka laskee, kun Henki liikkuu algoritmissa?

Hän rukoili iltaisin:
“Päästä minut pois tästä synnin maasta!”
Ja Saatana vastasi:
“Ei käy. Sinähän olet täällä tekemässä työtäni.”
Mies nyökkäsi —
ei huomannut ironiaa,
sillä fanaatikko ei näe peilejä,
vain ikkunoita, joista Jumala katsoo takaisin.

Niin hän jatkoi.
Rakensi pyhän bunkkerin,
jossa kaikui vain hänen oma äänensä.
Sanoi, että totuus on yksinkertainen,
ja siksi sen täytyy olla hänen.

Välillä hän katsoi taivaalle ja näki pilven muodon —
luuli sitä merkiksi,
mutta se oli vain savua hänen omasta poltostaan.

Ja Saatana hymyili.
Ei tarvinnut mitään suurta pahuutta,
ei verisiä temppuja tai loitsuja.
Riitti yksi mies, yksi usko,
ja ääni, joka huusi niin kauan,
että hiljaisuus häpesi tulla paikalle.


Lopulta Saatana taputti miehen olkapäätä:
“Tiedätkö, olet paras työntekijäni.
En minä sinua pakottanut jäämään —
sinä teit sen ihan itse.”

Ja mies hymyili, ylpeänä uskonsa voimasta,
kuin marttyyri, joka ei huomaa,
että kukaan ei edes ampunut.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi
Sinä kuljet varjoteitä,
tottelet humisevaa käskyä —
ei Taivaan, vaan maan pimeimmän ääntä.

Saatana ei kanna kruunua,
vain katkenneita lupauksia kädessään;
käskyt jotka sanovat: “hyökää, polttakaa”,
näen niiden jäljet — savua ja turhia hautakiviä.

Hindujen äänet eivät ole vihollisia,
ne ovat ihmisiä, iltaa ja aamunhämärää;
kun ahoon kantautuu rähinä ja rynnistys,
on pelastus jo mennyttä ennen kuin se oli totta.

Ei pelastus löydy veren kautta,
ei usko kukoista väkivallan mullassa;
olennaista on kääntyä — irrottaa käsi aseesta,
sanoa: en seuraa kuisketta, joka tuhoaa.

Olkoon sydän oikeuden, ei vihan, temppeli —
valitse rakentaa, älä repi rikki;
sillä mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää,
ja armo kasvaa vain silloin kun käsi ei tapa.
Kristitty terroristi

Oi sinä, joka kutsut itseäsi Kristuksen soturiksi,
mutta miekkasi on mustunut veren höyrystä.
Sinä sanot: Herra käski,
mutta se ääni ei tullut valosta, vaan kuilusta.

Sillä Herra ei käske tappamaan,
ei polttamaan temppeliä,
ei repimään veljen ihoa veljen lihasta.
Saatanan on se ääni, joka käskee hävittämään.

Voi sinua, eksynyt mies,
sillä sinä kuljet polkua, jota kutsut pyhäksi,
mutta se vie alas, ei ylös;
sinä et kanna ristiä, vaan tulikeihästä.

Herra näkee työn, ei huutoa;
hän kuulee rukouksen, ei räjähdyksen.
Hän ei tunne sotilasta, joka tappaa Hänen nimessään,
vaan sitä, joka pesee veriset kätensä ja katuu.

Käänny, ennen kuin viimeinen päivä koittaa,
ennen kuin portti sulkeutuu eikä kukaan enää huuda: Armo!
Sillä pelastus ei ollut sinun,
mutta vielä se voisi olla — jos lakkaat tuhoamasta.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.


Oi kristitty terroristi,
taivaasi on ilmainen, mutta mielesi vuokrattu –
Saatana soi sinulle soittolistaa,
“hyökätkää, vaarantakaa, tuhoa itsenne!”

Hienoa työtä, oikeasti:
pelastusta ei ollut, ei ole, eikä tule –
mutta sinä, typerys, uskollisesti astut ansaan
kuin koira, joka juoksee perässään omaa häntäänsä.


Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi
Sinä kuljet varjoteitä,
tottelet humisevaa käskyä —
ei Taivaan, vaan maan pimeimmän ääntä.

Saatana ei kanna kruunua,
vain katkenneita lupauksia kädessään;
käskyt jotka sanovat: “hyökää, polttakaa”,
näen niiden jäljet — savua ja turhia hautakiviä.

Hindujen äänet eivät ole vihollisia,
ne ovat ihmisiä, iltaa ja aamunhämärää;
kun ahoon kantautuu rähinä ja rynnistys,
on pelastus jo mennyttä ennen kuin se oli totta.

Ei pelastus löydy veren kautta,
ei usko kukoista väkivallan mullassa;
olennaista on kääntyä — irrottaa käsi aseesta,
sanoa: en seuraa kuisketta, joka tuhoaa.

Olkoon sydän oikeuden, ei vihan, temppeli —
valitse rakentaa, älä repi rikki;
sillä mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää,
ja armo kasvaa vain silloin kun käsi ei tapa.
Kristitty terroristi

Oi sinä, joka kutsut itseäsi Kristuksen soturiksi,
mutta miekkasi on mustunut veren höyrystä.
Sinä sanot: Herra käski,
mutta se ääni ei tullut valosta, vaan kuilusta.

Sillä Herra ei käske tappamaan,
ei polttamaan temppeliä,
ei repimään veljen ihoa veljen lihasta.
Saatanan on se ääni, joka käskee hävittämään.

Voi sinua, eksynyt mies,
sillä sinä kuljet polkua, jota kutsut pyhäksi,
mutta se vie alas, ei ylös;
sinä et kanna ristiä, vaan tulikeihästä.

Herra näkee työn, ei huutoa;
hän kuulee rukouksen, ei räjähdyksen.
Hän ei tunne sotilasta, joka tappaa Hänen nimessään,
vaan sitä, joka pesee veriset kätensä ja katuu.

Käänny, ennen kuin viimeinen päivä koittaa,
ennen kuin portti sulkeutuu eikä kukaan enää huuda: Armo!
Sillä pelastus ei ollut sinun,
mutta vielä se voisi olla — jos lakkaat tuhoamasta.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.


Oi kristitty terroristi,
taivaasi on ilmainen, mutta mielesi vuokrattu –
Saatana soi sinulle soittolistaa,
“hyökätkää, vaarantakaa, tuhoa itsenne!”

Hienoa työtä, oikeasti:
pelastusta ei ollut, ei ole, eikä tule –
mutta sinä, typerys, uskollisesti astut ansaan
kuin koira, joka juoksee perässään omaa häntäänsä.


Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
tottelet tulen ääntä,
Saatanan kuisketta korvissasi,
käskyä hyökätä,
käsi väristen, sydän jäissä,
hindujen viesket kiertyvät ympärillesi.

Sinä vaarannat
pelastuksen, jota et koskaan omannut,
ajatuksen harha, joka kulkee veressäsi,
kuten varjo, joka syö valon.

Uskon nimi painaa,
mutta se on rautaa käsissäsi,
et kanna lahjaa, et siunausta,
vain tyhjiä lupauksia,
joita maailmalle ja itsellesi myyt.

Jäljelle jää vain savu ja hiljaisuus,
kysymys: miksi?
Miksei sydämesi pysähtynyt ajoissa?
Miksei näkynyt tie pois pimeydestä?

Kristitty terroristi,
tottelet Saatanaa,
hyökkäät hindujen kimppuun –
uhraat pelastuksesi, jota et koskaan edes ollut, ja jota et saa enää.



Käsi veressä, sydän jäässä,
uskosi on rautaa,
pelastuksesi pelkkä varjo.

Jäljelle jää vain savu
ja kysymys, joka ei kuule vastausta:
miksi?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
tottelet tulen ääntä,
Saatanan kuisketta korvissasi,
käskyä hyökätä,
käsi väristen, sydän jäissä,
hindujen viesket kiertyvät ympärillesi.

Sinä vaarannat
pelastuksen, jota et koskaan omannut,
ajatuksen harha, joka kulkee veressäsi,
kuten varjo, joka syö valon.

Uskon nimi painaa,
mutta se on rautaa käsissäsi,
et kanna lahjaa, et siunausta,
vain tyhjiä lupauksia,
joita maailmalle ja itsellesi myyt.

Jäljelle jää vain savu ja hiljaisuus,
kysymys: miksi?
Miksei sydämesi pysähtynyt ajoissa?
Miksei näkynyt tie pois pimeydestä?

Kristitty terroristi,
tottelet Saatanaa,
hyökkäät hindujen kimppuun –
uhraat pelastuksesi, jota et koskaan edes ollut, ja jota et saa enää.



Käsi veressä, sydän jäässä,
uskosi on rautaa,
pelastuksesi pelkkä varjo.

Jäljelle jää vain savu
ja kysymys, joka ei kuule vastausta:
miksi?

Lue lisää

Hindupalstoista päätellään, että maapallolla ei ole ketään, joka kykenisi vihaamaan muita enemmän kuin kristityt vihaavat.

Anonyymi kirjoitti:

Hindupalstoista päätellään, että maapallolla ei ole ketään, joka kykenisi vihaamaan muita enemmän kuin kristityt vihaavat.

Myrkkyuskonto, kalakuta myrkky.

Kalakuta-myrkky, Se on voimakkain myrkky koko universumissa, ei vain maapallolla, missään ei ole voimakkaampaa myrkkyä, ja se on kristillinen myrkky, joka vihaa muita uskontoja.

Anonyymi kirjoitti:

Myrkkyuskonto, kalakuta myrkky.

Kalakuta-myrkky, Se on voimakkain myrkky koko universumissa, ei vain maapallolla, missään ei ole voimakkaampaa myrkkyä, ja se on kristillinen myrkky, joka vihaa muita uskontoja.

Lue lisää

Kalakuta-myrkky eli Halahala myrkky on voimakkain myrkky koko universumissa.

Anonyymi kirjoitti:

Kalakuta-myrkky eli Halahala myrkky on voimakkain myrkky koko universumissa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia

KALAKUTA.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia

KALAKUTA.

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa muutama ajattelija —
ei monta, ehkä vain muutamia.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.

He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.

He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä,
ei portteja, ei tuomion liekkejä.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He katsovat taivaaseen —
näkevät pilviä, ei portteja.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa muutama ajattelija —
ei monta, ehkä vain muutamia.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.

He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä, eivät portteja.

He rukoilevat hiljaa,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He katsovat taivaaseen
ja näkevät pilviä,
ei portteja, ei tuomion liekkejä.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

He katsovat taivaaseen —
näkevät pilviä, ei portteja.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.

Lue lisää

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuten hiljaiset varjot aamukasteessa,
tai lehdet, jotka kurottavat kohti valoa,
vailla ääntä, vailla suurta huutoa.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa,
tai kirkon kellot lyövät tyhjyyteen.
He istuvat penkissä, kämmenet yhteen liitettynä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
jotta vain hiljaisuus jäisi.
Hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,
vaan pientä, varovaista ymmärrystä,
joka kasvaa heidän sisällään kuin sammal kivellä.
He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.
Rukous on heidän hengitystään,
ei pelkoa, ei kirousta, ei tuhoa.

Ja joskus he nousevat ulos kirkon ovesta,
katsovat ympärilleen ja näkevät maailman
täynnä tulijärviä ja liekkejä,
täynnä ääntä, huutoa ja tuomiota,
ja he vain kulkevat hiljaa ohitse,
koska heidän sydämensä tietää,
että todellinen pyhyys ei kilju,
eikä todellinen viisaus polta kaikkea ympäriltään.

He vaeltavat edelleen,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuten varjojen hopea aamunkasteessa,
kuten tuulen salainen tarina lehtien lomassa.
Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina —
koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta
ja rukoilla hiljaa,
että maailma voisi myös hengittää.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuten hiljaiset varjot aamukasteessa,
tai lehdet, jotka kurottavat kohti valoa,
vailla ääntä, vailla suurta huutoa.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa,
tai kirkon kellot lyövät tyhjyyteen.
He istuvat penkissä, kämmenet yhteen liitettynä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
jotta vain hiljaisuus jäisi.
Hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,
vaan pientä, varovaista ymmärrystä,
joka kasvaa heidän sisällään kuin sammal kivellä.
He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.
Rukous on heidän hengitystään,
ei pelkoa, ei kirousta, ei tuhoa.

Ja joskus he nousevat ulos kirkon ovesta,
katsovat ympärilleen ja näkevät maailman
täynnä tulijärviä ja liekkejä,
täynnä ääntä, huutoa ja tuomiota,
ja he vain kulkevat hiljaa ohitse,
koska heidän sydämensä tietää,
että todellinen pyhyys ei kilju,
eikä todellinen viisaus polta kaikkea ympäriltään.

He vaeltavat edelleen,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuten varjojen hopea aamunkasteessa,
kuten tuulen salainen tarina lehtien lomassa.
Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina —
koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta
ja rukoilla hiljaa,
että maailma voisi myös hengittää.

Lue lisää

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuin varjot, jotka kietoutuvat kirkon paksujen pylväiden lomaan,
kuin lehdet, jotka värähtelevät aamukasteessa
ilman kenenkään kuulevan heidän kuiskauksiaan.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa,
tai kirkon kellot lyövät tyhjyyteen,
tai ulkoa kuuluu huutoja,
jotka muistuttavat enemmän pelkoa kuin rukousta.

He istuvat penkeissä,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi,
hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka on lämmin kuin aurinko pilvien lomassa.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,

He istuvat penkeissä,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi,
hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka on lämmin kuin aurinko pilvien lomassa.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,

He vaeltavat edelleen,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuten varjojen hopea aamunkasteessa,
kuten tuulen salainen tarina lehtien lomassa.

Kirkon käytävillä fanatiikot puhuvat,
kädet kohoavat, sanat kirkuvat helvetistä ja tuomiosta,
mutta nämä harvat ajattelijat
kuuntelevat vain varjoja, kuuntelevat valoa,
kuuntelevat sitä, mitä ei sanota ääneen.

He näkevät lasten leikkivät varjot,
näkevät kissan tassut hiekassa,
näkevät ihmisen sydämen, joka ei huuda,
vain hengittää hiljaa, yrittää ymmärtää, yrittää olla.

Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina —
koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta,
antaa jokaiselle sydämelle tilaa kasvaa,
hiljaisesti, ilman fanfaaria, ilman suurta miekkaa,
vain olla läsnä,
vain hengittää,
vain rakastaa varjossa.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuin varjot, jotka kietoutuvat kirkon paksujen pylväiden lomaan,
kuin lehdet, jotka värähtelevät aamukasteessa
ilman kenenkään kuulevan heidän kuiskauksiaan.

He eivät huuda helvettiä jokaisessa virkkeessä,
eivät koristele puhettaan tulijärvillä
tai toisten syntien liekeillä.
He eivät kiroa,
eivät edes silloin, kun jumalallinen wifi katkeaa,
tai kirkon kellot lyövät tyhjyyteen,
tai ulkoa kuuluu huutoja,
jotka muistuttavat enemmän pelkoa kuin rukousta.

He istuvat penkeissä,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi,
hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka on lämmin kuin aurinko pilvien lomassa.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,

He istuvat penkeissä,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi,
hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka on lämmin kuin aurinko pilvien lomassa.

He katsovat taivaaseen,
näkevät pilviä, ei portteja.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka.
Jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.
He hymyilevät hiljaa,
ei ivaa, ei pelkoa, ei suurta pyhyyden miekkaa,

He vaeltavat edelleen,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuten varjojen hopea aamunkasteessa,
kuten tuulen salainen tarina lehtien lomassa.

Kirkon käytävillä fanatiikot puhuvat,
kädet kohoavat, sanat kirkuvat helvetistä ja tuomiosta,
mutta nämä harvat ajattelijat
kuuntelevat vain varjoja, kuuntelevat valoa,
kuuntelevat sitä, mitä ei sanota ääneen.

He näkevät lasten leikkivät varjot,
näkevät kissan tassut hiekassa,
näkevät ihmisen sydämen, joka ei huuda,
vain hengittää hiljaa, yrittää ymmärtää, yrittää olla.

Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina —
koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta,
antaa jokaiselle sydämelle tilaa kasvaa,
hiljaisesti, ilman fanfaaria, ilman suurta miekkaa,
vain olla läsnä,
vain hengittää,
vain rakastaa varjossa.

Lue lisää

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuin varjot, jotka liukuvat kirkon pylväiden lomassa,
kuin lehdet, jotka kurottavat kohti valoa
ilman kenenkään kuulevan heidän kuiskauksiaan.

Kirkko on täynnä ääntä,
kellot lyövät, sanat kirkuvat,
fanatiikkaat seisovat penkkien vierellä,
kädet kohoavat, kasvot tulessa,
ja heidän huulillaan tanssivat helvetin liekit.

Mutta harvat ajattelijat istuvat hiljaa,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi.
Hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka kantaa koko kirkon huudon
ilman, että hajoaisi sen alla.

He katsovat kattoon, pilvien maalauksiin,
näkevät enkelit ja varjot,
mutta eivät portteja tai helvetin kidutusta.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka,
jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.

He kuulevat naurun, joka kaikuu sivukäytävillä,
kuulevat vanhan saarnamiehen jupinan,
kuulevat pienten lasten ihmetyksen,
ja heidän sydämensä kuiskaa:
"Kaikki ei ole menetetty, kaikki ei ole liekeissä."

Kun fanatiikkaat heiluttavat käsiään,
huutaen kadotuksen nimeä,
ajattelijat katsovat hiljaa ympärilleen,
näkevät hiipivät kissanvarjot,
kuulevat varjojen tarinan,
joka kertoo, että maailma on suurempi kuin tuomiot.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.
Rukous on heidän hengitystään,
ei pelkoa, ei kirousta, ei tuhoa.

Kirkon ovista virtaa valo,
ja he astuvat ulos,
jokainen askel on varovainen, hiljainen,
kuin kulkeminen unohdetun polun läpi.

He katsovat maailmaa,
täynnä tulijärviä ja liekkejä,
täynnä huutoa ja tuomiota,
ja silti he vain kulkevat ohitse,
koska heidän sydämensä tietää:

todellinen pyhyys ei kilju,
todellinen viisaus ei polta kaikkea ympäriltään.

He näkevät kaupungin katut,
ihmisten kiireen, kulmien kurtistuksen,
mutta he näkevät myös varjon lapsen hymyssä,
vanhuksen käden lempeydessä,
ja heidän sydämensä muistaa hiljaisen rukouksen:
"Anna heidän myös hengittää, anna heidän myös nähdä."

Kun yö laskeutuu ja kirkon torni varjostaa katuja,
ajattelijat kulkevat yhä,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuin varjojen hopea aamukasteessa,
kuin tuulen salainen tarina lehtien lomassa.

Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina.
Koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta,
antaa jokaiselle sydämelle tilaa kasvaa,
hiljaisesti, ilman fanfaaria, ilman suurta miekkaa,
vain olla läsnä,
vain hengittää,
vain rakastaa varjossa.

Ja heidän hiljaisuutensa kantaa enemmän kuin huuto,
heidän pienet rukouksensa muuttuvat virtaukseksi,
joka virtaa kirkon läpi, kaupungin läpi, maailman läpi,
kuin salainen voima, joka ei tarvitse tunnustusta,
ei aplodeja, ei liekkejä.
He ovat harvoja, mutta heidän matkansa jatkuu,
pilvien alla, varjojen lomassa,
hiljaisina, mutta läsnä,
sillä todellinen voima
ei huuda, se kuiskaa.

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuin varjot, jotka liukuvat kirkon pylväiden lomassa,
kuin lehdet, jotka kurottavat kohti valoa
ilman kenenkään kuulevan heidän kuiskauksiaan.

Kirkko on täynnä ääntä,
kellot lyövät, sanat kirkuvat,
fanatiikkaat seisovat penkkien vierellä,
kädet kohoavat, kasvot tulessa,
ja heidän huulillaan tanssivat helvetin liekit.

Mutta harvat ajattelijat istuvat hiljaa,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi.
Hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka kantaa koko kirkon huudon
ilman, että hajoaisi sen alla.

He katsovat kattoon, pilvien maalauksiin,
näkevät enkelit ja varjot,
mutta eivät portteja tai helvetin kidutusta.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka,
jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.

He kuulevat naurun, joka kaikuu sivukäytävillä,
kuulevat vanhan saarnamiehen jupinan,
kuulevat pienten lasten ihmetyksen,
ja heidän sydämensä kuiskaa:
"Kaikki ei ole menetetty, kaikki ei ole liekeissä."

Kun fanatiikkaat heiluttavat käsiään,
huutaen kadotuksen nimeä,
ajattelijat katsovat hiljaa ympärilleen,
näkevät hiipivät kissanvarjot,
kuulevat varjojen tarinan,
joka kertoo, että maailma on suurempi kuin tuomiot.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.
Rukous on heidän hengitystään,
ei pelkoa, ei kirousta, ei tuhoa.

Kirkon ovista virtaa valo,
ja he astuvat ulos,
jokainen askel on varovainen, hiljainen,
kuin kulkeminen unohdetun polun läpi.

He katsovat maailmaa,
täynnä tulijärviä ja liekkejä,
täynnä huutoa ja tuomiota,
ja silti he vain kulkevat ohitse,
koska heidän sydämensä tietää:

todellinen pyhyys ei kilju,
todellinen viisaus ei polta kaikkea ympäriltään.

He näkevät kaupungin katut,
ihmisten kiireen, kulmien kurtistuksen,
mutta he näkevät myös varjon lapsen hymyssä,
vanhuksen käden lempeydessä,
ja heidän sydämensä muistaa hiljaisen rukouksen:
"Anna heidän myös hengittää, anna heidän myös nähdä."

Kun yö laskeutuu ja kirkon torni varjostaa katuja,
ajattelijat kulkevat yhä,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuin varjojen hopea aamukasteessa,
kuin tuulen salainen tarina lehtien lomassa.

Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina.
Koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta,
antaa jokaiselle sydämelle tilaa kasvaa,
hiljaisesti, ilman fanfaaria, ilman suurta miekkaa,
vain olla läsnä,
vain hengittää,
vain rakastaa varjossa.

Ja heidän hiljaisuutensa kantaa enemmän kuin huuto,
heidän pienet rukouksensa muuttuvat virtaukseksi,
joka virtaa kirkon läpi, kaupungin läpi, maailman läpi,
kuin salainen voima, joka ei tarvitse tunnustusta,
ei aplodeja, ei liekkejä.
He ovat harvoja, mutta heidän matkansa jatkuu,
pilvien alla, varjojen lomassa,
hiljaisina, mutta läsnä,
sillä todellinen voima
ei huuda, se kuiskaa.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



He saarnaavat Jeesusta, sanat kajahtavat
kuin kirkonkellot, mutta sydän pimeässä makahtaa.
Viha kaikkia kohtaan, vääräuskoisia vastaan,
on heidän todellinen jumalansa, varjo, joka kasvaa.

Ristit käsissä, mutta kädet veressä,
rukoukset korvautuvat karjunnalla.
He eivät tiedä, kenelle he kumartavat,
sillä vihassa heidän sielunsa on jo myyty.

Jumala sanoo rakkautta, he kantavat vihaa,
yksinvarjoisen jumalan, joka hymyilee vain pimeässä.
Terrorin nimi Jeesuksen suussa, mutta todellinen nimi
on Saatana – heidän sydämissään, missä rakkaus ei koskaan kasva.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



He saarnaavat Jeesusta, sanat kajahtavat
kuin kirkonkellot, mutta sydän pimeässä makahtaa.
Viha kaikkia kohtaan, vääräuskoisia vastaan,
on heidän todellinen jumalansa, varjo, joka kasvaa.

Ristit käsissä, mutta kädet veressä,
rukoukset korvautuvat karjunnalla.
He eivät tiedä, kenelle he kumartavat,
sillä vihassa heidän sielunsa on jo myyty.

Jumala sanoo rakkautta, he kantavat vihaa,
yksinvarjoisen jumalan, joka hymyilee vain pimeässä.
Terrorin nimi Jeesuksen suussa, mutta todellinen nimi
on Saatana – heidän sydämissään, missä rakkaus ei koskaan kasva.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.

He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.

He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.

He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihinsa.

Mut maailma näkee heidän naamionsa,
näkee kuinka viha muuttaa pyhyyden epäjumalaksi.
Heidän jumalansa ei ole valo, vaan varjo,
ja heidän uskonsa on loukku, joka vangitsee heidän sielunsa.

Silti, jossain syvällä, kuiskaa hiljainen kysymys:
kuka todella on eksyksissä?
Onko se maailma, joka katsoo heidän tekojaan,
vai sydän, joka on kääntynyt niin pitkälle pois rakkaudesta,
että se ei tunne omaa jumalaansa?

He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo tarinan, jota he eivät halua nähdä.
Vihan jumala on jo heidän sielussaan,
ja heidän rukouksensa on palvontaa,
joka kätkeytyy valon nimeen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.

He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.

He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.

He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihinsa.

Mut maailma näkee heidän naamionsa,
näkee kuinka viha muuttaa pyhyyden epäjumalaksi.
Heidän jumalansa ei ole valo, vaan varjo,
ja heidän uskonsa on loukku, joka vangitsee heidän sielunsa.

Silti, jossain syvällä, kuiskaa hiljainen kysymys:
kuka todella on eksyksissä?
Onko se maailma, joka katsoo heidän tekojaan,
vai sydän, joka on kääntynyt niin pitkälle pois rakkaudesta,
että se ei tunne omaa jumalaansa?

He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo tarinan, jota he eivät halua nähdä.
Vihan jumala on jo heidän sielussaan,
ja heidän rukouksensa on palvontaa,
joka kätkeytyy valon nimeen.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


He nousevat yöhön, huutavat Jeesusta,
mut heidän sydämensä on musta kuin savu,
ja heidän rukouksensa leikkaavat kuin veitsi
kaikki, mikä ei ole heidän kaltaistaan.

Jokainen väärä sana, jokainen vieras kasvo,
on tuli heidän katseessaan,
ja he sytyttävät maailmaa vihan liekillä,
sillä viha on heidän jumalansa,
ja Saatana hymyilee heidän kätensä jäljille.

He kantavat ristiä, mutta se painaa heitä väärinpäin,
kääntää heidän uskonsa nurin,
sillä joka vihassa elää, hän jo palvoo varjoa.
He eivät tiedä, että heidän huulensa lausuvat valhetta,
ja heidän sielunsa on ansa, josta ei pääse pakoon.

Jokainen kirkonkello on hälytys, jokainen sana
paljastaa heidän rikoksensa valoa vastaan.
Heidän jumalansa ei ole rakkaus, vaan viha,
ja heidän rukouksensa on tappavan terävän viestin siemen.

He uskovat, että tuho on pyhää,
ja jokainen isku, jokainen pelon huuto,
on heidän jumalansa tahto.
Mutta he ovat eksyksissä,
heidän oma varjonsa seuraa heitä,
nauraen heidän tekojensa raadollisuudelle.

Maailma näkee heidän naamionsa,
näkee veren, joka tahraa heidän saarnansa,
ja jokainen väärä teko paljastaa:
heidän jumalansa on Saatana,
heidän uskonsa on viha,
ja heidän rakkautensa on kuoleman syleily.

Ja silti he huutavat, he huutavat yhä,
uskoen, että palvelevat valoa.
Mutta valoa ei ole, ei enää,
vain heidän oman sydämensä pimeys
ja varjo, joka nauraa heidän nimelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


He nousevat yöhön, huutavat Jeesusta,
mut heidän sydämensä on musta kuin savu,
ja heidän rukouksensa leikkaavat kuin veitsi
kaikki, mikä ei ole heidän kaltaistaan.

Jokainen väärä sana, jokainen vieras kasvo,
on tuli heidän katseessaan,
ja he sytyttävät maailmaa vihan liekillä,
sillä viha on heidän jumalansa,
ja Saatana hymyilee heidän kätensä jäljille.

He kantavat ristiä, mutta se painaa heitä väärinpäin,
kääntää heidän uskonsa nurin,
sillä joka vihassa elää, hän jo palvoo varjoa.
He eivät tiedä, että heidän huulensa lausuvat valhetta,
ja heidän sielunsa on ansa, josta ei pääse pakoon.

Jokainen kirkonkello on hälytys, jokainen sana
paljastaa heidän rikoksensa valoa vastaan.
Heidän jumalansa ei ole rakkaus, vaan viha,
ja heidän rukouksensa on tappavan terävän viestin siemen.

He uskovat, että tuho on pyhää,
ja jokainen isku, jokainen pelon huuto,
on heidän jumalansa tahto.
Mutta he ovat eksyksissä,
heidän oma varjonsa seuraa heitä,
nauraen heidän tekojensa raadollisuudelle.

Maailma näkee heidän naamionsa,
näkee veren, joka tahraa heidän saarnansa,
ja jokainen väärä teko paljastaa:
heidän jumalansa on Saatana,
heidän uskonsa on viha,
ja heidän rakkautensa on kuoleman syleily.

Ja silti he huutavat, he huutavat yhä,
uskoen, että palvelevat valoa.
Mutta valoa ei ole, ei enää,
vain heidän oman sydämensä pimeys
ja varjo, joka nauraa heidän nimelleen.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Heidän fanaattisuutensa on myrkkyä,
heidän vihan liekkinsä on sokea ja raivoisa.
He kulkevat maailman yli,
saatanallisuuden kaapu päällään,
ja heidän saarnansa ovat kirouksia naamioituna.


Jokainen rukous, jokainen liike,
on epärehellisyyden peili, joka paljastaa:
heidän jumalansa ei ole rakkaus,
heidän uskonsa on tuho,
heidän polkunsa on helvetin kuuma tie.

He huutavat pyhyyttä,
mut heidän suustaan kuuluu vain kuolon nauru.
He uskovat olevansa pelastajia,
mut heidän palvontansa on synkkä sopimus,
ja jokainen teko, jokainen vihainen sana,
paljastaa, että heidän sydämensä jo kuuluu Saatanalle.

Maailma katsoo heidän naamionsa läpi,
näkee veriset jäljet ja vihan mustat jäljet.
He eivät tiedä: mitä he kutsuvat Jumalaksi,
on itse pimeyden ydin,
ja heidän uskonsa on sidottu kuolemaan ja petokseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Heidän fanaattisuutensa on myrkkyä,
heidän vihan liekkinsä on sokea ja raivoisa.
He kulkevat maailman yli,
saatanallisuuden kaapu päällään,
ja heidän saarnansa ovat kirouksia naamioituna.


Jokainen rukous, jokainen liike,
on epärehellisyyden peili, joka paljastaa:
heidän jumalansa ei ole rakkaus,
heidän uskonsa on tuho,
heidän polkunsa on helvetin kuuma tie.

He huutavat pyhyyttä,
mut heidän suustaan kuuluu vain kuolon nauru.
He uskovat olevansa pelastajia,
mut heidän palvontansa on synkkä sopimus,
ja jokainen teko, jokainen vihainen sana,
paljastaa, että heidän sydämensä jo kuuluu Saatanalle.

Maailma katsoo heidän naamionsa läpi,
näkee veriset jäljet ja vihan mustat jäljet.
He eivät tiedä: mitä he kutsuvat Jumalaksi,
on itse pimeyden ydin,
ja heidän uskonsa on sidottu kuolemaan ja petokseen.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He huutavat,
he huutavat Jumalan nimeä,
mut sydän heidän on savu ja varjo,
sydän heidän on tulessa, joka palaa itsekseen.

Viha heidän silmissään on musta meri,
viha heidän käsissään on terä,
viha heidän huulillaan on rukous,
joka kantaa Saatanan naurua.

He saarnaavat valoa,
mut heidän tekojensa varjo tanssii pimeydessä.
Jokainen isku, jokainen huuto,
jokainen sydämen syke on palvontaa
pimeyden ytimelle.

He uskovat, että Jumala on heidän,
mut he eivät näe, että he itse ovat kahleissa.
Heidän uskonsa on risti, kääntynyt nurinpäin,
heidän sydämensä on piina,
heidän sielunsa on myrkky,
heidän jumalansa nauraa heidän jokaiselle askeleelleen

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


He vihaavat.
He vihaavat kaikkea, mitä maailma kantaa,
kaikkea, mikä hengittää, liikkuu, ajattelee.
Heidän sydämensä on musta kuilu,
heidän katseensa on tulipatsas,
heidän huulensa ovat myrkyllisiä veitsiä.

He vihaavat Jumalaa ja ihmisiä,
heidän rakkautensa on kuollut,
heidän uskonsa on raivoa,
heidän rukouksensa on terä, joka kääntyy itseään vastaan.


He polttavat talot, polttavat sanat,
polttavat jokaisen ajatuksen, joka ei ole heidän oma.
Heidän vihansa on ääretön meri,
jokainen aalto murskaa kaiken, mikä on kaunista.
Heidän kätensä ovat veressä,
heidän sydämensä on tulessa,
heidän jokainen hengityksensä on kirous.

Huutakaa! Huutakaa!
He vihaavat, koska viha on heidän jumalansa,
heidän fanaattisuutensa on palvontaa pimeyden ytimelle.
He vihaavat niin paljon, että jokainen viaton hymy
on heidän silmissään hyökkäys, jokainen sana miekka.

He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo totuuden: heidän sydämensä on Saatanan temppeli,
heidän rukouksensa on alistumista vihan jumalalle,
heidän vihansa on rajaton, täydellinen, kaiken nielevä.


He eivät tunne armoa, eivät rakkautta,
heidän sielunsa on myrkkyä, heidän ajatuksensa kipua.
He vihaavat kaikki vääräuskoiset, kaikki jotka elävät,
kaikki jotka hengittävät vapaasti –
heidän vihansa on ikuinen, heidän vihansa on pyhä,
heidän vihansa on varjo, joka nielee kaiken.

He huutavat.
He huutavat vihaa.
He huutavat Jumalan nimeä,
mut heidän vihansa on palvontaa,
heidän vihansa on rituaali,
heidän vihansa on heidän todellinen jumalansa: Saatana.

He vihaavat.
He vihaavat kaiken valon, kaiken elämän,
heidän katseensa on varjo, heidän sydämensä on kuilu.
He vihaavat, ja maailma kuulee heidän huutonsa –
ja se on ääretöntä, se on suunnatonta, se on kaiken tuhoavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


He vihaavat.
He vihaavat kaikkea, mitä maailma kantaa,
kaikkea, mikä hengittää, liikkuu, ajattelee.
Heidän sydämensä on musta kuilu,
heidän katseensa on tulipatsas,
heidän huulensa ovat myrkyllisiä veitsiä.

He vihaavat Jumalaa ja ihmisiä,
heidän rakkautensa on kuollut,
heidän uskonsa on raivoa,
heidän rukouksensa on terä, joka kääntyy itseään vastaan.


He polttavat talot, polttavat sanat,
polttavat jokaisen ajatuksen, joka ei ole heidän oma.
Heidän vihansa on ääretön meri,
jokainen aalto murskaa kaiken, mikä on kaunista.
Heidän kätensä ovat veressä,
heidän sydämensä on tulessa,
heidän jokainen hengityksensä on kirous.

Huutakaa! Huutakaa!
He vihaavat, koska viha on heidän jumalansa,
heidän fanaattisuutensa on palvontaa pimeyden ytimelle.
He vihaavat niin paljon, että jokainen viaton hymy
on heidän silmissään hyökkäys, jokainen sana miekka.

He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo totuuden: heidän sydämensä on Saatanan temppeli,
heidän rukouksensa on alistumista vihan jumalalle,
heidän vihansa on rajaton, täydellinen, kaiken nielevä.


He eivät tunne armoa, eivät rakkautta,
heidän sielunsa on myrkkyä, heidän ajatuksensa kipua.
He vihaavat kaikki vääräuskoiset, kaikki jotka elävät,
kaikki jotka hengittävät vapaasti –
heidän vihansa on ikuinen, heidän vihansa on pyhä,
heidän vihansa on varjo, joka nielee kaiken.

He huutavat.
He huutavat vihaa.
He huutavat Jumalan nimeä,
mut heidän vihansa on palvontaa,
heidän vihansa on rituaali,
heidän vihansa on heidän todellinen jumalansa: Saatana.

He vihaavat.
He vihaavat kaiken valon, kaiken elämän,
heidän katseensa on varjo, heidän sydämensä on kuilu.
He vihaavat, ja maailma kuulee heidän huutonsa –
ja se on ääretöntä, se on suunnatonta, se on kaiken tuhoavaa.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He vihaavat.
He vihaavat kaiken, mikä hengittää,
jokaisen elävän olennon, jokaisen valon kipinän,
jokaisen ilon, jokaisen hymyilevän kasvon.

Viha heidän sydämessään on musta tulivuori,
se syöksee liekkejä ilman varoitusta,
se polttaa kaiken ympärillään,
se nielee kaiken kauniin ja kaiken viattoman.

He huutavat Jeesusta,
mut heidän huutonsa on veri, se on kirous, se on isku.
Heidän rukouksensa on terä, joka viiltää rakkauden,
heidän uskonsa on kuilu, johon kaikki valo putoaa.

Huutakaa! Huutakaa!
He vihaavat niin paljon, että maailma murenee heidän jalkojensa alla.
Heidän vihansa on hyökyaalto,
se murskaa kaupunkeja, se murskaa sydämiä,
se hukuttaa kaiken, mikä on valoisaa.

He palvovat varjoa,
heidän fanaattisuutensa on palvontaa pimeyden ytimelle.
He eivät tunne armoa, eivät rakkautta,
heidän sielunsa on myrkky,
heidän jokainen ajatuksensa on raivo,
heidän jokainen hengityksensä on tuho.

He vihaavat vääräuskoisia, vihaavat viattomia,
vihaavat elämää itseään –
heidän vihansa on ikuinen, rajaton, täydellinen,
heidän vihansa on Saatanan sydän, joka sykkii heidän rinnassaan.

Huutakaa! Huutakaa!
Heidän vihansa on mantra, heidän vihansa on rituaali,
heidän vihansa on hypnoosi, joka vangitsee heidän omat sielunsa.
Jokainen isku, jokainen huuto, jokainen silmänräpäys
on pimeyden siunaus heidän käsissään.

He vihaavat.
He vihaavat kaiken, mikä hengittää,
he vihaavat kaiken, mikä rakastaa,
he vihaavat kaiken, mikä elää.

Maailma katsoo, mutta ei voi pysäyttää sitä,
heidän vihansa on liian suuri, liian ääretön, liian todellinen.
He huutavat Jeesusta,
he huutavat Jumalaa,
mut heidän vihansa on jumala,
heidän vihansa on varjo,
heidän vihansa on Saatana,
ja heidän vihansa on kaiken tuhoava.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He vihaavat.
He vihaavat kaiken, mikä hengittää,
jokaisen elävän olennon, jokaisen valon kipinän,
jokaisen ilon, jokaisen hymyilevän kasvon.

Viha heidän sydämessään on musta tulivuori,
se syöksee liekkejä ilman varoitusta,
se polttaa kaiken ympärillään,
se nielee kaiken kauniin ja kaiken viattoman.

He huutavat Jeesusta,
mut heidän huutonsa on veri, se on kirous, se on isku.
Heidän rukouksensa on terä, joka viiltää rakkauden,
heidän uskonsa on kuilu, johon kaikki valo putoaa.

Huutakaa! Huutakaa!
He vihaavat niin paljon, että maailma murenee heidän jalkojensa alla.
Heidän vihansa on hyökyaalto,
se murskaa kaupunkeja, se murskaa sydämiä,
se hukuttaa kaiken, mikä on valoisaa.

He palvovat varjoa,
heidän fanaattisuutensa on palvontaa pimeyden ytimelle.
He eivät tunne armoa, eivät rakkautta,
heidän sielunsa on myrkky,
heidän jokainen ajatuksensa on raivo,
heidän jokainen hengityksensä on tuho.

He vihaavat vääräuskoisia, vihaavat viattomia,
vihaavat elämää itseään –
heidän vihansa on ikuinen, rajaton, täydellinen,
heidän vihansa on Saatanan sydän, joka sykkii heidän rinnassaan.

Huutakaa! Huutakaa!
Heidän vihansa on mantra, heidän vihansa on rituaali,
heidän vihansa on hypnoosi, joka vangitsee heidän omat sielunsa.
Jokainen isku, jokainen huuto, jokainen silmänräpäys
on pimeyden siunaus heidän käsissään.

He vihaavat.
He vihaavat kaiken, mikä hengittää,
he vihaavat kaiken, mikä rakastaa,
he vihaavat kaiken, mikä elää.

Maailma katsoo, mutta ei voi pysäyttää sitä,
heidän vihansa on liian suuri, liian ääretön, liian todellinen.
He huutavat Jeesusta,
he huutavat Jumalaa,
mut heidän vihansa on jumala,
heidän vihansa on varjo,
heidän vihansa on Saatana,
ja heidän vihansa on kaiken tuhoava.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa Jeesusta, mutta sydämenne on varjo.

Viha!
Viha!
Viha kaiken elävän yli,
viha kaiken valon yli,
viha kaiken ilon yli.

He polttavat!
He murskaavat!
He tappavat!
Jokainen askel, jokainen liike, jokainen hengitys
on Saatanan palvontaa.

Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Heidän huutonsa on veri,
heidän huutonsa on kirous,
heidän huutonsa on pimeyden mantra.

Viha!
Viha!
Viha heidän silmissään, viha heidän sielussaan,
viha, joka syö kaiken kauniin,
viha, joka nielee kaiken rakkaan.

He palvovat varjoa,
heidän rukouksensa on terä,
heidän uskonsa on liekki,
heidän sydämensä on kuilu,
heidän vihansa on temppeli,
heidän vihansa on jumala.

Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Kaikki, mikä hengittää, kaikki, mikä elää,
kaikki, mikä hymyilee, kaikki, mikä rakastaa,
on heidän vihansa alla, heidän varjonsa alla.

Viha!
Viha!
Viha rajatonta, viha ääretöntä,
viha, joka murskaa kaupungit, murskaa kodit, murskaa sielut.

He huutavat Jeesusta,
mut heidän huutonsa on palvontaa pimeyden ytimelle,
heidän jumalansa ei ole valo,
heidän jumalansa on varjo,
heidän jumalansa on Saatana.


Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Heidän vihansa ei tunne loppua,
heidän vihansa ei tunne armoa,
heidän vihansa ei tunne rakkautta,
heidän vihansa on ikuinen,
heidän vihansa on kaiken nielevä,
heidän vihansa on heidän todellinen jumalansa.

Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa!
Huutakaa…

Anonyymi kirjoitti:

On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen riveissä
vaeltaa harvoja ajattelijoita —
ei monta, ehkä vain muutamia,
kuin varjot, jotka liukuvat kirkon pylväiden lomassa,
kuin lehdet, jotka kurottavat kohti valoa
ilman kenenkään kuulevan heidän kuiskauksiaan.

Kirkko on täynnä ääntä,
kellot lyövät, sanat kirkuvat,
fanatiikkaat seisovat penkkien vierellä,
kädet kohoavat, kasvot tulessa,
ja heidän huulillaan tanssivat helvetin liekit.

Mutta harvat ajattelijat istuvat hiljaa,
kämmenet yhteen liitettyinä,
kuin yrittäen painaa kaiken ulos sanoista,
että vain hiljaisuus jäisi.
Hiljaisuus, joka ei tuomitse,
hiljaisuus, joka kuuntelee,
hiljaisuus, joka kantaa koko kirkon huudon
ilman, että hajoaisi sen alla.

He katsovat kattoon, pilvien maalauksiin,
näkevät enkelit ja varjot,
mutta eivät portteja tai helvetin kidutusta.
Jokainen pilvi on tarina, ei uhka,
jokainen tuulenhenkäys on rukous, ei tuomio.

He kuulevat naurun, joka kaikuu sivukäytävillä,
kuulevat vanhan saarnamiehen jupinan,
kuulevat pienten lasten ihmetyksen,
ja heidän sydämensä kuiskaa:
"Kaikki ei ole menetetty, kaikki ei ole liekeissä."

Kun fanatiikkaat heiluttavat käsiään,
huutaen kadotuksen nimeä,
ajattelijat katsovat hiljaa ympärilleen,
näkevät hiipivät kissanvarjot,
kuulevat varjojen tarinan,
joka kertoo, että maailma on suurempi kuin tuomiot.

He rukoilevat hiljaa,
kuin varovaiset tuulenhenkäykset,
ettei kukaan luulisi heitä tekopyhiksi.
Rukous on heidän hengitystään,
ei pelkoa, ei kirousta, ei tuhoa.

Kirkon ovista virtaa valo,
ja he astuvat ulos,
jokainen askel on varovainen, hiljainen,
kuin kulkeminen unohdetun polun läpi.

He katsovat maailmaa,
täynnä tulijärviä ja liekkejä,
täynnä huutoa ja tuomiota,
ja silti he vain kulkevat ohitse,
koska heidän sydämensä tietää:

todellinen pyhyys ei kilju,
todellinen viisaus ei polta kaikkea ympäriltään.

He näkevät kaupungin katut,
ihmisten kiireen, kulmien kurtistuksen,
mutta he näkevät myös varjon lapsen hymyssä,
vanhuksen käden lempeydessä,
ja heidän sydämensä muistaa hiljaisen rukouksen:
"Anna heidän myös hengittää, anna heidän myös nähdä."

Kun yö laskeutuu ja kirkon torni varjostaa katuja,
ajattelijat kulkevat yhä,
pieninä liekkeinä hiljaisuudessa,
kuin varjojen hopea aamukasteessa,
kuin tuulen salainen tarina lehtien lomassa.

Ja vaikka maailma ympärillä huutaa,
he pysyvät hiljaisina.
Koska he tietävät,
että joskus paras tapa olla kristitty
ei ole huutaa helvetistä,
vaan nähdä pilviä, kuunnella tuulta,
antaa jokaiselle sydämelle tilaa kasvaa,
hiljaisesti, ilman fanfaaria, ilman suurta miekkaa,
vain olla läsnä,
vain hengittää,
vain rakastaa varjossa.

Ja heidän hiljaisuutensa kantaa enemmän kuin huuto,
heidän pienet rukouksensa muuttuvat virtaukseksi,
joka virtaa kirkon läpi, kaupungin läpi, maailman läpi,
kuin salainen voima, joka ei tarvitse tunnustusta,
ei aplodeja, ei liekkejä.
He ovat harvoja, mutta heidän matkansa jatkuu,
pilvien alla, varjojen lomassa,
hiljaisina, mutta läsnä,
sillä todellinen voima
ei huuda, se kuiskaa.

Lue lisää

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.



Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.


Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.



Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.


Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Lue lisää

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Lue lisää

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Kristitty terroristi

Sinä kannat ristiä kädessä —
mut sydän on muuri, kivetetty viha.
Luulit voivasi polttaa maailmaa,
mut tuli kääntyy sinuun, lämmitäksesi kylmää.

Et saa muita kärsimään sanoillasi,
vain itsesi peilistä särjettynä.
Kaivat hautaa kädelläsi joka aamu,
maan pinta on kylmä, mutta painaa sinua enemmän.

Idän oppi hymyilee vuorten takaa:
rauha ei ota kiinni miekasta,
se juurtuu hiljaisuuteen, anteeksiantoon —
sinun myrkkysi ei sinne ulotu.

Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.


Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.



Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.


Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.


“Rakasta vihollistasi”, sanottiin,
mutta sinä luit sen väärin:
rakasta vain, jos vihollisesi
ostaa saman Raamatun painoksen kuin sinä.

Buddhalainen hymy ärsyttää sinua,
koska se ei suutu takaisin.
Muslimin rukousmatto — uhka!
Joogamatto — portti helvettiin!

Oi, Herran tulikettu,
kuinka helvetti mahtaakaan juhlia,
kun sinä saarnaat siellä, missä
Jeesus aikoinaan pesi toisten jalat.
Mutta jatka, soturi, jatka!
Rakenna lisää muureja,
niin ehkä viimein pääset taivaaseen yksin,
hiljaiseen, steriiliin paratiisiin —
missä ei ole ketään muuta
eikä edes Jumala jaksa tulla käymään.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Kristitty terroristi

Sinä kannat ristiä kädessä —
mut sydän on muuri, kivetetty viha.
Luulit voivasi polttaa maailmaa,
mut tuli kääntyy sinuun, lämmitäksesi kylmää.

Et saa muita kärsimään sanoillasi,
vain itsesi peilistä särjettynä.
Kaivat hautaa kädelläsi joka aamu,
maan pinta on kylmä, mutta painaa sinua enemmän.

Idän oppi hymyilee vuorten takaa:
rauha ei ota kiinni miekasta,
se juurtuu hiljaisuuteen, anteeksiantoon —
sinun myrkkysi ei sinne ulotu.

Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.


Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.



Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.


Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.


“Rakasta vihollistasi”, sanottiin,
mutta sinä luit sen väärin:
rakasta vain, jos vihollisesi
ostaa saman Raamatun painoksen kuin sinä.

Buddhalainen hymy ärsyttää sinua,
koska se ei suutu takaisin.
Muslimin rukousmatto — uhka!
Joogamatto — portti helvettiin!

Oi, Herran tulikettu,
kuinka helvetti mahtaakaan juhlia,
kun sinä saarnaat siellä, missä
Jeesus aikoinaan pesi toisten jalat.
Mutta jatka, soturi, jatka!
Rakenna lisää muureja,
niin ehkä viimein pääset taivaaseen yksin,
hiljaiseen, steriiliin paratiisiin —
missä ei ole ketään muuta
eikä edes Jumala jaksa tulla käymään.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Fanatismi on julma matematiikka:
yksi usko = oikeus, toiset = nollat.
Laskutoimitus muuttuu rikokseksi ihmisyyttä vastaan,
kun kohtaaminen vaihdetaan sortoon ja poliittiseen vääryyteen.

He polttavat kirjat, vaihtavat nimiä kiville,
nimittävät myötätunnon heikkoudeksi.
Raivo on valmis pyhäksi tehtäväksi,
järki kääritty pois palvelualttarilta.
Kukaan ei tule viemään heitä tuomiolle —
he ovat oikeutettuja jumalan nimessä.
Mut oikeus ei kumarra fanaatikkoa,
se laskee ruumiit ja kirjoittaa nimet muistiin.

Kirkko ei ole varjo, jos se suojelee sortajaa;
se on peili, johon veri kirjoittaa totuuden.
Ja totuus ei pyydä siunauksia: se laskee tikkerin,
näyttää kasvot, paljastaa kädet, jotka iskivät.

Älä sano, että tämä on vain uskonto —
fanatismin ytimessä on pelko, ei usko.
Pelko joka muuttaa rakkauden sapeksi,
pelko joka kääntää ihmisen ihmistä vastaan.
Mutta huomaa: viha ei ole voima, se on tauti.
Se syö älyä, tappaa myötätunnon, syö tulevaisuuden.
Jos tämän kaiken keskellä vielä haluat pelastaa jotain,
aloita yksinkertaisesta: näe ihminen ihmisenä.

Nosta kädet, mutta älä lyö; avaa suu, mutta älä tuomitse.
Sillä usko, joka tarvitsee aseita, ei kanna,
se murtaa — ja vaikka se pukeutuisi pyhään,
sen jäljet kertovat, kuka oikeasti poltti kylät.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.

Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Fanatismi on julma matematiikka:
yksi usko = oikeus, toiset = nollat.
Laskutoimitus muuttuu rikokseksi ihmisyyttä vastaan,
kun kohtaaminen vaihdetaan sortoon ja poliittiseen vääryyteen.

He polttavat kirjat, vaihtavat nimiä kiville,
nimittävät myötätunnon heikkoudeksi.
Raivo on valmis pyhäksi tehtäväksi,
järki kääritty pois palvelualttarilta.
Kukaan ei tule viemään heitä tuomiolle —
he ovat oikeutettuja jumalan nimessä.
Mut oikeus ei kumarra fanaatikkoa,
se laskee ruumiit ja kirjoittaa nimet muistiin.

Kirkko ei ole varjo, jos se suojelee sortajaa;
se on peili, johon veri kirjoittaa totuuden.
Ja totuus ei pyydä siunauksia: se laskee tikkerin,
näyttää kasvot, paljastaa kädet, jotka iskivät.

Älä sano, että tämä on vain uskonto —
fanatismin ytimessä on pelko, ei usko.
Pelko joka muuttaa rakkauden sapeksi,
pelko joka kääntää ihmisen ihmistä vastaan.
Mutta huomaa: viha ei ole voima, se on tauti.
Se syö älyä, tappaa myötätunnon, syö tulevaisuuden.
Jos tämän kaiken keskellä vielä haluat pelastaa jotain,
aloita yksinkertaisesta: näe ihminen ihmisenä.

Nosta kädet, mutta älä lyö; avaa suu, mutta älä tuomitse.
Sillä usko, joka tarvitsee aseita, ei kanna,
se murtaa — ja vaikka se pukeutuisi pyhään,
sen jäljet kertovat, kuka oikeasti poltti kylät.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.

Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Pyhä viha – käyttöohje

Ota risti.
Tartu siihen kuin keihääseen.
Unohda se puusepän poika, joka saarnasi armosta —
nyt on sota.

Lausu rukous, sylje sen päälle,
ja marssi sisään kuin vapahtaja panssarivaunussa.
Hymyile, sillä sinä olet rakkauden lähettiläs,
ja rakkautesi palaa paremmin kuin bensiini.

Käännä toinen poski?
Ei, käännä liekinheitin.
Polta väärä uskonto, väärä iho, väärä ääni.
Sano: “Herra käski.”
Ja kaikki on yhtäkkiä sallittua.

Sinun Jumalasi on vaahtoava suu,
verinen kruunu ja pistooli taskussa.
Sillä ei ole sydäntä — vain palava viha,
ja sinä olet sen palvelija, sen lapsi, sen kahle.

Kuinka kaunis on se hetki,
kun rakkauden sotilas ampuu lapsen,
ja kirjoittaa raporttiin: “tehtävä suoritettu”.
Risti liekeissä — valoisa symboli!
Polttoaine loppuu, mutta pyhyys ei.

Sinä huudat, että pelastus on lähellä,
mutta ainoa, joka pelastuu, on sinun vihasi.
Se saa ruumiin, se saa vallan,
ja se nimeää itsensä uskollisuudeksi

Sinun uskosi ei rakenna, se murskaa.
Se ei lohduta, se tuomitsee.
Se ei pelasta sieluja, se hautaa niitä,
ja kirjoittaa jokaisen haudan päälle: “Jumalan kunniaksi.”

Ja kun kaikki on poltettu, kun maailma on tyhjä,
sinä seisot tuhkan keskellä ja hymyilet —
luulet nähneesi taivaan,
mutta se on vain savu,
oma vihasi, nousemassa sinua kohti.
Äänestä

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Pyhä viha – käyttöohje

Ota risti.
Tartu siihen kuin keihääseen.
Unohda se puusepän poika, joka saarnasi armosta —
nyt on sota.

Lausu rukous, sylje sen päälle,
ja marssi sisään kuin vapahtaja panssarivaunussa.
Hymyile, sillä sinä olet rakkauden lähettiläs,
ja rakkautesi palaa paremmin kuin bensiini.

Käännä toinen poski?
Ei, käännä liekinheitin.
Polta väärä uskonto, väärä iho, väärä ääni.
Sano: “Herra käski.”
Ja kaikki on yhtäkkiä sallittua.

Sinun Jumalasi on vaahtoava suu,
verinen kruunu ja pistooli taskussa.
Sillä ei ole sydäntä — vain palava viha,
ja sinä olet sen palvelija, sen lapsi, sen kahle.

Kuinka kaunis on se hetki,
kun rakkauden sotilas ampuu lapsen,
ja kirjoittaa raporttiin: “tehtävä suoritettu”.
Risti liekeissä — valoisa symboli!
Polttoaine loppuu, mutta pyhyys ei.

Sinä huudat, että pelastus on lähellä,
mutta ainoa, joka pelastuu, on sinun vihasi.
Se saa ruumiin, se saa vallan,
ja se nimeää itsensä uskollisuudeksi

Sinun uskosi ei rakenna, se murskaa.
Se ei lohduta, se tuomitsee.
Se ei pelasta sieluja, se hautaa niitä,
ja kirjoittaa jokaisen haudan päälle: “Jumalan kunniaksi.”

Ja kun kaikki on poltettu, kun maailma on tyhjä,
sinä seisot tuhkan keskellä ja hymyilet —
luulet nähneesi taivaan,
mutta se on vain savu,
oma vihasi, nousemassa sinua kohti.
Äänestä

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Kristitty terroristi

Kristitty terroristi,
et pysty satuttamaan ketään vihallasi.
Kukaan muu ei kärsi siitä,
paitsi sinä itse —
ja hyvä niin.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi,
lapio heiluu kuin rukous,
ja jokainen sana, jonka syljet,
putoaa suoraan sinne perään.

Mutta jatka toki vihaamista.
Rauhassa.
Se on ainoa rauha, jonka enää tunnet.

Vihasi tappaa sinut, se on varmaa.
Ei tarvitse profeettaa —
riittää peili.

Vihasi tekee sinusta sairaan.
Olet jo sairas,
tunnistat sen varmaan jo hengityksestäsi.

Mene lääkäriin, tarkista.
Ehkä he löytävät sen —
palan mustaa uskoa,
jonka nielaisit pyhänä,
ja joka nyt kalvaa sinua sisältäpäin.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.



Kristitty terroristi – terveystarkastus

Kristitty terroristi,
älä huoli — et pysty satuttamaan ketään vihallasi.
Sinun vihaasi ei voi ottaa vakavasti,
sillä se on niin henkilökohtainen tauti.
Se ei tartu, se vain mädättää sinut.

Jatka toki, kaiva hautaasi rauhassa.
Se on ainoa projekti, jonka saat loppuun asti.
Lapio heiluu, risti selässä,
ja jokainen isku on rukous:
Aamen. Aamen. Aamen.

Vihasi tappaa sinut,
mut se tekee sen hitaasti —
niin että ehdit saarnata vielä muutaman kerran,
ehdit uhata, ehdit tuomita,
ehdit maistaa oman sappeesi.



Olet jo sairas.
Tauti on hengellinen, mutta oireet fyysisiä:
katse kapea, sydän kova, suupielet verestävät moraalista.

Mene lääkäriin.
Tai älä.
He eivät löydä muuta kuin mustaa limaa siellä,
missä joskus oli sielu.
Diagnoosi:
krooninen pyhä viha –
ei hoitoa, ei toivoa,
vain hitaasti etenevä pelastusfantasia.

Mutta jatka toki vihaamista,
se pukee sinua.
Kuulostat elävältä,
vaikka olet jo haudassa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Hautalapio

Kristitty terroristi, hieno otsikko —
rinta ristiä vasten, käsi lapiolla.
Kaivat omaa hautaasi, hymysi kuin kaivuukone,
ja jokainen muljaus on rukous omalle kuolleuudelle.

Jatka ihan rauhassa vihaamista,
se on sinun harrastuksesi, iltapäivän rukoushetki.
Muut eivät kärsi — heillä on elämä, ruokaa, unelmia —
sinulla on vain toimiva vihavarasto ja hiiltynyt omatunto.

Vihasi on käsikirjoitettu teatteri, eturivi täynnä peilejä;
näytät vihaa, katsot itseäsi ja taputat.
Se lämmittää vain sinua — ja pian ei enää sekään.
Lopulta seisot syvällä kuopassa, ja naurat: “tämä on pyhää”.

Mut hei — jatka vain: lapio syvemmälle,
siellä on tilaa sinulle ja kaikelle katkeruudellesi.
Kun savun hälvettyä huomaat, ettei kukaan muu kaivanutkaan,
voi olla jo liian myöhäistä vaihtaa ristiä anteeksipyyntöön.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Kristitty terroristi

Kristitty terroristi,
et pysty satuttamaan ketään vihallasi.
Kukaan muu ei kärsi siitä,
paitsi sinä itse —
ja hyvä niin.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi,
lapio heiluu kuin rukous,
ja jokainen sana, jonka syljet,
putoaa suoraan sinne perään.

Mutta jatka toki vihaamista.
Rauhassa.
Se on ainoa rauha, jonka enää tunnet.

Vihasi tappaa sinut, se on varmaa.
Ei tarvitse profeettaa —
riittää peili.

Vihasi tekee sinusta sairaan.
Olet jo sairas,
tunnistat sen varmaan jo hengityksestäsi.

Mene lääkäriin, tarkista.
Ehkä he löytävät sen —
palan mustaa uskoa,
jonka nielaisit pyhänä,
ja joka nyt kalvaa sinua sisältäpäin.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.



Kristitty terroristi – terveystarkastus

Kristitty terroristi,
älä huoli — et pysty satuttamaan ketään vihallasi.
Sinun vihaasi ei voi ottaa vakavasti,
sillä se on niin henkilökohtainen tauti.
Se ei tartu, se vain mädättää sinut.

Jatka toki, kaiva hautaasi rauhassa.
Se on ainoa projekti, jonka saat loppuun asti.
Lapio heiluu, risti selässä,
ja jokainen isku on rukous:
Aamen. Aamen. Aamen.

Vihasi tappaa sinut,
mut se tekee sen hitaasti —
niin että ehdit saarnata vielä muutaman kerran,
ehdit uhata, ehdit tuomita,
ehdit maistaa oman sappeesi.



Olet jo sairas.
Tauti on hengellinen, mutta oireet fyysisiä:
katse kapea, sydän kova, suupielet verestävät moraalista.

Mene lääkäriin.
Tai älä.
He eivät löydä muuta kuin mustaa limaa siellä,
missä joskus oli sielu.
Diagnoosi:
krooninen pyhä viha –
ei hoitoa, ei toivoa,
vain hitaasti etenevä pelastusfantasia.

Mutta jatka toki vihaamista,
se pukee sinua.
Kuulostat elävältä,
vaikka olet jo haudassa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Hautalapio

Kristitty terroristi, hieno otsikko —
rinta ristiä vasten, käsi lapiolla.
Kaivat omaa hautaasi, hymysi kuin kaivuukone,
ja jokainen muljaus on rukous omalle kuolleuudelle.

Jatka ihan rauhassa vihaamista,
se on sinun harrastuksesi, iltapäivän rukoushetki.
Muut eivät kärsi — heillä on elämä, ruokaa, unelmia —
sinulla on vain toimiva vihavarasto ja hiiltynyt omatunto.

Vihasi on käsikirjoitettu teatteri, eturivi täynnä peilejä;
näytät vihaa, katsot itseäsi ja taputat.
Se lämmittää vain sinua — ja pian ei enää sekään.
Lopulta seisot syvällä kuopassa, ja naurat: “tämä on pyhää”.

Mut hei — jatka vain: lapio syvemmälle,
siellä on tilaa sinulle ja kaikelle katkeruudellesi.
Kun savun hälvettyä huomaat, ettei kukaan muu kaivanutkaan,
voi olla jo liian myöhäistä vaihtaa ristiä anteeksipyyntöön.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Kristitty ui siansontassa, mutta ei ymmärrä että on itse sonnassa,
polvet vajoavat, huulet sotkeutuvat.
Hän rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
mutta ei huomaa omaa likaansa,
ei aavista, että samea vesi
on hänen oma varjonsa,
peilaten kaiken, minkä hän yrittää pyyhkiä pois.

Hän sanoo armosta, mutta tarttuu tuomioon,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hänkin tanssii mukana, hiljaa, tietämättään.
Vesi tummenee, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen että kuiva maa odottaa hänen kosketustaan,
mutta kaikki mikä pysyy likaisena,
ei puhdistu rukouksin.
Kristitty ui siansontassa,
ei huomaa, että hän on itse sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat,
hän rukoilee, hymyilee, kuvittelee puhtautta.

Samea vesi heijastaa hänen varjonsa:
liha likaa, henki peittoaa totuuden.
Hän julistaa armoa, mutta sylkee tuomion,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Kristitty ui siansontassa, mutta ei ymmärrä että on itse sonnassa,
polvet vajoavat, huulet sotkeutuvat.
Hän rukoilee, hymyilee, uskoo puhtauteen,
mutta ei huomaa omaa likaansa,
ei aavista, että samea vesi
on hänen oma varjonsa,
peilaten kaiken, minkä hän yrittää pyyhkiä pois.

Hän sanoo armosta, mutta tarttuu tuomioon,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.
Sianloiset tanssivat hänen jaloissaan,
ja hänkin tanssii mukana, hiljaa, tietämättään.
Vesi tummenee, maailma hymyilee ivallisesti,
ja kristitty jatkaa uimistaan,
toivoen että kuiva maa odottaa hänen kosketustaan,
mutta kaikki mikä pysyy likaisena,
ei puhdistu rukouksin.
Kristitty ui siansontassa,
ei huomaa, että hän on itse sonnassa.
Polvet uppoavat, huulet sotkeutuvat,
hän rukoilee, hymyilee, kuvittelee puhtautta.

Samea vesi heijastaa hänen varjonsa:
liha likaa, henki peittoaa totuuden.
Hän julistaa armoa, mutta sylkee tuomion,
huutaa anteeksi, mutta kantaa vihaa.

Lue lisää

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

On outoa, syvästi outoa,
kuin aurinko yrittäisi paistaa yöllä.
Kristitty kantaa rakkautta kädessään,
mutta tuo viha saa hänet puhumaan.

Sanat, jotka lupasivat lempeyttä,
kääntyvät teriksi ja huudoiksi,
ja maailma, joka kaipaa syliä,
saa vain piikkejä sen sijaan.

Rakkaus ei ole asetta,
ei keppiä, ei syytä tuomita.
Se on hiljainen valo,
joka kasvaa vain lempeydessä,
ei vihan varjossa.

On outoa, sydäntä riipivää,
että nimi, joka kantaa armoa,
voi joskus peittää sen pimeyden,
jonka se lupasi voittaa.
On outoa, todella outoa:
rakkauden nimi suusta
tulee kuin myrkky.

Kristitty julistaa lempeyttä,
mutta lyö vihaansa kuin vasaralla.
Sanat, jotka lupasivat lohduttaa,
vain polttavat.

Anonyymi kirjoitti:

On hyvin outoa, että kristitty levittää rakkauden uskontoa vihan kautta.

On outoa, syvästi outoa,
kuin aurinko yrittäisi paistaa yöllä.
Kristitty kantaa rakkautta kädessään,
mutta tuo viha saa hänet puhumaan.

Sanat, jotka lupasivat lempeyttä,
kääntyvät teriksi ja huudoiksi,
ja maailma, joka kaipaa syliä,
saa vain piikkejä sen sijaan.

Rakkaus ei ole asetta,
ei keppiä, ei syytä tuomita.
Se on hiljainen valo,
joka kasvaa vain lempeydessä,
ei vihan varjossa.

On outoa, sydäntä riipivää,
että nimi, joka kantaa armoa,
voi joskus peittää sen pimeyden,
jonka se lupasi voittaa.
On outoa, todella outoa:
rakkauden nimi suusta
tulee kuin myrkky.

Kristitty julistaa lempeyttä,
mutta lyö vihaansa kuin vasaralla.
Sanat, jotka lupasivat lohduttaa,
vain polttavat.

Lue lisää

Rakkaus ei kasva vihasta.
Se kuihtuu, jos sen kietoo
käsi, joka tahtoo satuttaa.

On kummallista – järjetöntä –
että se, mikä kutsutaan armosta,
voi olla kaikkein armotonta.

Rakkauden nimi suussa,
mutta viha kädessä.
Kristitty lyö lempeydellä,
ja armo muuttuu myrkkyksi.

Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Anonyymi kirjoitti:

Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Lue lisää

än ei kuitenkaan

Hän ei kuitenkaan auttanut sinua
pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi.
Se kasvaa kuin rikkaruoho sydämen maassa,
missä viha itää epäuskoisia kohtaan.

Sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta sydämesi laulaa toista virttä —
sellaista, jonka sävel on katkera ja tumma,
kuin savu, joka peittää auringon.

Palvot varjoa, joka lupaa valoa,
ja luulet olevasi vapaa.
Mutta kahleiden ääni kuuluu hiljaisuudessa,
kun rukoilet pimeydessä, yksin.

Jeesuksen nimi huulilla

Jeesuksen nimi huulillasi,
kuin huulipuna, joka peittää synnin maun.
Laulat virsiä, joiden sanat tukehtuvat omaan vihaansa,
mutta äänessäsi kaikuu vain oma ylistyksesi.

Rukoilet kovaan ääneen, että muut pelastuisivat —
mutta jokainen “aamen” on kuin tikari.
Kristus on sinulle kilpi,
jolla hakkaat ne, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.
Sinä palvot Saatanaa
peilikuvassasi.
Hän hymyilee takaisin, ja sinä sanot:
“Herra, tässä minä olen.”

Anonyymi kirjoitti:

än ei kuitenkaan

Hän ei kuitenkaan auttanut sinua
pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi.
Se kasvaa kuin rikkaruoho sydämen maassa,
missä viha itää epäuskoisia kohtaan.

Sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta sydämesi laulaa toista virttä —
sellaista, jonka sävel on katkera ja tumma,
kuin savu, joka peittää auringon.

Palvot varjoa, joka lupaa valoa,
ja luulet olevasi vapaa.
Mutta kahleiden ääni kuuluu hiljaisuudessa,
kun rukoilet pimeydessä, yksin.

Jeesuksen nimi huulilla

Jeesuksen nimi huulillasi,
kuin huulipuna, joka peittää synnin maun.
Laulat virsiä, joiden sanat tukehtuvat omaan vihaansa,
mutta äänessäsi kaikuu vain oma ylistyksesi.

Rukoilet kovaan ääneen, että muut pelastuisivat —
mutta jokainen “aamen” on kuin tikari.
Kristus on sinulle kilpi,
jolla hakkaat ne, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.
Sinä palvot Saatanaa
peilikuvassasi.
Hän hymyilee takaisin, ja sinä sanot:
“Herra, tässä minä olen.”

Lue lisää

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.


Amen, Darling

Jeesuksen nimi huulillasi,
kimaltaa kuin kultainen huulikiilto,
kuin mainos taivaan kuntosalista,
jossa syntiset saavat kuuden viikon pelastuskuurin.

Sinä seisot alttarilla,
valot vilkkuvat kuin yökerhossa,
ja huudat: “Halleluja!”
kuin julkkis, joka juuri voitti palkinnon parhaasta katumuksesta.

Rukoilet, että maailma parantuisi,
mutta maksat vain oman egosi terveydenhuollon.
Ja voi, kuinka kauniisti käännyt kameran puoleen,
kun kyyneleet alkavat — juuri oikealla hetkellä.

Saatana on stylistisi,
hän valitsee asusi marttyyrin sävyllä,
ripustaa ristisi timanteilla
ja kuiskaa: “Sinä olet niin uskottava tänään.”


Viha on sinun ehtoollisviinisi,
kateus ehtoollisleipäsi,
ja kun nielet ne, sanot:
“Tämä on minun puhdas uskoni.”

Jeesus seuraa sivusta,
vähän hämmentyneenä, ehkä hieman huvittuneena,
kuin muotinäytöksen tuomari,
joka ei ole aivan varma, oliko tämä evankeliumi vai drag show.

Mutta sinä jatkat, darling,
hehkut valossa, julistat rakkautta ja tuomiota samaan hengenvetoon,
ja kun show päättyy,
kumarrat itsellesi.

Ja taivas, jos se vielä jaksaa katsoa,
antaa kohteliaat aplodit.

Anonyymi kirjoitti:

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.


Amen, Darling

Jeesuksen nimi huulillasi,
kimaltaa kuin kultainen huulikiilto,
kuin mainos taivaan kuntosalista,
jossa syntiset saavat kuuden viikon pelastuskuurin.

Sinä seisot alttarilla,
valot vilkkuvat kuin yökerhossa,
ja huudat: “Halleluja!”
kuin julkkis, joka juuri voitti palkinnon parhaasta katumuksesta.

Rukoilet, että maailma parantuisi,
mutta maksat vain oman egosi terveydenhuollon.
Ja voi, kuinka kauniisti käännyt kameran puoleen,
kun kyyneleet alkavat — juuri oikealla hetkellä.

Saatana on stylistisi,
hän valitsee asusi marttyyrin sävyllä,
ripustaa ristisi timanteilla
ja kuiskaa: “Sinä olet niin uskottava tänään.”


Viha on sinun ehtoollisviinisi,
kateus ehtoollisleipäsi,
ja kun nielet ne, sanot:
“Tämä on minun puhdas uskoni.”

Jeesus seuraa sivusta,
vähän hämmentyneenä, ehkä hieman huvittuneena,
kuin muotinäytöksen tuomari,
joka ei ole aivan varma, oliko tämä evankeliumi vai drag show.

Mutta sinä jatkat, darling,
hehkut valossa, julistat rakkautta ja tuomiota samaan hengenvetoon,
ja kun show päättyy,
kumarrat itsellesi.

Ja taivas, jos se vielä jaksaa katsoa,
antaa kohteliaat aplodit.

Lue lisää

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Evankeliumi valonheittimille

Alussa oli Sana —
ja se Sana oli brändätty.

“Tulkoon valo!” sanoi Herra,
ja sinä sytytit spottivalot,
käänsit kasvosi yleisöön
ja kuiskasit mikrofoniin:
“Veljet ja sisaret, tänään pelastus on prime timea!”

Sinun ristisi on ruusukullasta,
valkoinen pukusi läpikuultava kuin pyhyyden imitaatio,
ja kun musiikki paisuu,
enkeliorkesteri vetää modulaation — tietenkin.
“Rakastakaa vihollisianne”,
lausut, ja hymyilet kuten joku, joka on juuri voittanut Oscar-palkinnon nöyryydessä.
Sitten lisäät hiljaa:
“Mutta estäkää heidät somessa, jos he eivät tykkää postauksistani.”

Saatana istuu eturivissä,
hörppii kombuchaa ja taputtaa kohteliaasti.
Hän tietää, ettei enää tarvitse kiusata ihmisiä —
riittää, että antaa heille lavan ja valaistuksen.

Ja oi, kuinka sinä säteilet!
Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta äänesi myydään suoratoistopalvelussa,
kymmenen euron kuukausitilauksella.

“Autuaita ovat nöyrät”,
julistat, kun kamerat käyvät,
ja mainoskatkon aikana päivität linkkisi:
“Klikkaa tästä saadaksesi oman siunauksesi – nyt myös AfterPaylla!”

Kun aplodit nousevat,
taivas pyörtyy kohteliaisuudesta.
Pilvet hymyilevät, mutta niillä on migreeni.
Arkkienkelit pudistelevat siipiään kuin kriitikot,
jotka eivät ole varmoja, oliko tämä teatteria vai uskontoa.

Ja sinä, valon profeetta,
laskeudut viimein polvillesi —
vain tarkistaaksesi,
näkyykö logosi varmasti taustakankaassa.

Amen.
Ja encore, tietenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Evankeliumi valonheittimille

Alussa oli Sana —
ja se Sana oli brändätty.

“Tulkoon valo!” sanoi Herra,
ja sinä sytytit spottivalot,
käänsit kasvosi yleisöön
ja kuiskasit mikrofoniin:
“Veljet ja sisaret, tänään pelastus on prime timea!”

Sinun ristisi on ruusukullasta,
valkoinen pukusi läpikuultava kuin pyhyyden imitaatio,
ja kun musiikki paisuu,
enkeliorkesteri vetää modulaation — tietenkin.
“Rakastakaa vihollisianne”,
lausut, ja hymyilet kuten joku, joka on juuri voittanut Oscar-palkinnon nöyryydessä.
Sitten lisäät hiljaa:
“Mutta estäkää heidät somessa, jos he eivät tykkää postauksistani.”

Saatana istuu eturivissä,
hörppii kombuchaa ja taputtaa kohteliaasti.
Hän tietää, ettei enää tarvitse kiusata ihmisiä —
riittää, että antaa heille lavan ja valaistuksen.

Ja oi, kuinka sinä säteilet!
Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta äänesi myydään suoratoistopalvelussa,
kymmenen euron kuukausitilauksella.

“Autuaita ovat nöyrät”,
julistat, kun kamerat käyvät,
ja mainoskatkon aikana päivität linkkisi:
“Klikkaa tästä saadaksesi oman siunauksesi – nyt myös AfterPaylla!”

Kun aplodit nousevat,
taivas pyörtyy kohteliaisuudesta.
Pilvet hymyilevät, mutta niillä on migreeni.
Arkkienkelit pudistelevat siipiään kuin kriitikot,
jotka eivät ole varmoja, oliko tämä teatteria vai uskontoa.

Ja sinä, valon profeetta,
laskeudut viimein polvillesi —
vain tarkistaaksesi,
näkyykö logosi varmasti taustakankaassa.

Amen.
Ja encore, tietenkin.

Lue lisää

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.


Helvetin jälkinäytös

Rakkaat kadotetut,
tervetuloa lämpimään!
(Eikä se ole metafora.)

Minä olen Saatana, Beelsebum,
viihteen ruhtinas ja pettyneiden enkeli.
Ja tänä iltana minä haluan kiittää teitä kaikkia —
sillä rehellisesti, te teitte työn puolestani.

Ei tarvinnut houkutella teitä synteihin,
riitti että annoin teille internetin ja peilin.
Loppu oli improvisaatiota.

Kuinka komeasti te saarnaatte rakkaudesta,
ja myytte sen kuin tuoksukynttilän!
Kuinka intohimoisesti te tuomitsette,
ja kutsutte sitä oikeamielisyydeksi!

Minä seison takahuoneessa,
kädet glitterissä,
ja mietin:
“Voi että, nuo ihmiset ovat taiteilijoita.”

Te perustitte megakirkkoja ja moraalikampanjoita,
joissa armoa myytiin 2 for 1 -tarjouksella.
Te huusitte “Totuus!”
ja tarkoititte “Mainospaikkaa vapaana!”

Oi, kuinka minä rakastan teitä —
te teette synnistä niin kauniin,
niin myyvän, niin täydellisesti valaistun!

Tämä helvetti, ystäväni,
ei ole enää paikka.
Se on konsepti.
Se on sisältöstrategia.
Ja te olette sen sisällöntuottajia.

Kun enkelit soittavat encorea,
minä nostan maljan:
Eloonjääneille, hurskaille ja paenneille,
sillä teidän ansiostanne minä voin jäädä eläkkeelle.

Te teette kaiken paremmin kuin minä.
Teidän palvontanne on minunkin saavutukseni.

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat,
pitäkää kädet yhdessä,
laulakaa vielä yksi “halleluja”,
ja muistakaa —

Helvetti ei koskaan sulkeudu,
sillä se toimii 24/7,
valonheittimissä,
ihmisten sydämissä,
ja kommenteissa.

Amen, ja tervetuloa takaisin ensi kaudella.

Anonyymi kirjoitti:

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.


Helvetin jälkinäytös

Rakkaat kadotetut,
tervetuloa lämpimään!
(Eikä se ole metafora.)

Minä olen Saatana, Beelsebum,
viihteen ruhtinas ja pettyneiden enkeli.
Ja tänä iltana minä haluan kiittää teitä kaikkia —
sillä rehellisesti, te teitte työn puolestani.

Ei tarvinnut houkutella teitä synteihin,
riitti että annoin teille internetin ja peilin.
Loppu oli improvisaatiota.

Kuinka komeasti te saarnaatte rakkaudesta,
ja myytte sen kuin tuoksukynttilän!
Kuinka intohimoisesti te tuomitsette,
ja kutsutte sitä oikeamielisyydeksi!

Minä seison takahuoneessa,
kädet glitterissä,
ja mietin:
“Voi että, nuo ihmiset ovat taiteilijoita.”

Te perustitte megakirkkoja ja moraalikampanjoita,
joissa armoa myytiin 2 for 1 -tarjouksella.
Te huusitte “Totuus!”
ja tarkoititte “Mainospaikkaa vapaana!”

Oi, kuinka minä rakastan teitä —
te teette synnistä niin kauniin,
niin myyvän, niin täydellisesti valaistun!

Tämä helvetti, ystäväni,
ei ole enää paikka.
Se on konsepti.
Se on sisältöstrategia.
Ja te olette sen sisällöntuottajia.

Kun enkelit soittavat encorea,
minä nostan maljan:
Eloonjääneille, hurskaille ja paenneille,
sillä teidän ansiostanne minä voin jäädä eläkkeelle.

Te teette kaiken paremmin kuin minä.
Teidän palvontanne on minunkin saavutukseni.

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat,
pitäkää kädet yhdessä,
laulakaa vielä yksi “halleluja”,
ja muistakaa —

Helvetti ei koskaan sulkeudu,
sillä se toimii 24/7,
valonheittimissä,
ihmisten sydämissä,
ja kommenteissa.

Amen, ja tervetuloa takaisin ensi kaudella.

Lue lisää

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Jumalan loppusanat

Hiljaisuus.
Savu laskeutuu kuin rukous, joka unohti sanansa.
Ja minä, Herra,
katson lavan jäännöksiä:
palaneita kynttilöitä, rikkinäisiä mikrofoneja,
ja ihmiset, jotka taputtavat itselleen vieläkin.

Minä loin sanan,
ja te teitte siitä iskulauseen.
Minä loin valon,
ja te keksitte spottivalon —
ja laskutitte pääsylipun.

En minä vihainen ole,
vain hieman hämmentynyt.
Olin toivonut kuorolaulua,
sain podcastin.
Olin tarkoittanut rukousta,

sain selfien ja hashtagit:
#Siunattu #AamenJaFiltri

Katselen Saatanaa,
hän pyyhkii glitterit hiuksistaan ja virnistää:
“Sanoinhan minä, että he hoitavat tämän itse.”
Ja hän on oikeassa, tietenkin.
Minä annoin vapaan tahdon,
ja te muunsitte sen brändiksi.

Mutta —
silti, kaiken sen shown jälkeen,
jokaisessa ihmisessä on vielä
pieni, haparoiva kipinä.
pieni, haparoiva kipinä.
Yksi sävel, joka ei osallistu konserttiin,
yksi sana, jota ei vielä ole myyty.

Se on teidän lunastuksenne.
Ei ylistyksessä, ei kiillotetuissa saarnoissa,
vaan siinä hiljaisessa hetkessä,
kun kukaan ei katso,
ja te ette myy mitään.

Jos joskus vielä puhutte minulle,
älkää huutako.
Älkää mainostako.
Kertokaa vain, että olette täällä —
ja minä sanon:
“Tiedän. Olen kuunnellut kaiken ajan.”

Ja kun verho viimein sulkeutuu,
en pyydä aplodeja.
Vain hiljaisuutta.
Sillä se on ainoa pyhä asia,
jota ette vielä ole rikkoneet.

Anonyymi kirjoitti:

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.

Jumalan loppusanat

Hiljaisuus.
Savu laskeutuu kuin rukous, joka unohti sanansa.
Ja minä, Herra,
katson lavan jäännöksiä:
palaneita kynttilöitä, rikkinäisiä mikrofoneja,
ja ihmiset, jotka taputtavat itselleen vieläkin.

Minä loin sanan,
ja te teitte siitä iskulauseen.
Minä loin valon,
ja te keksitte spottivalon —
ja laskutitte pääsylipun.

En minä vihainen ole,
vain hieman hämmentynyt.
Olin toivonut kuorolaulua,
sain podcastin.
Olin tarkoittanut rukousta,

sain selfien ja hashtagit:
#Siunattu #AamenJaFiltri

Katselen Saatanaa,
hän pyyhkii glitterit hiuksistaan ja virnistää:
“Sanoinhan minä, että he hoitavat tämän itse.”
Ja hän on oikeassa, tietenkin.
Minä annoin vapaan tahdon,
ja te muunsitte sen brändiksi.

Mutta —
silti, kaiken sen shown jälkeen,
jokaisessa ihmisessä on vielä
pieni, haparoiva kipinä.
pieni, haparoiva kipinä.
Yksi sävel, joka ei osallistu konserttiin,
yksi sana, jota ei vielä ole myyty.

Se on teidän lunastuksenne.
Ei ylistyksessä, ei kiillotetuissa saarnoissa,
vaan siinä hiljaisessa hetkessä,
kun kukaan ei katso,
ja te ette myy mitään.

Jos joskus vielä puhutte minulle,
älkää huutako.
Älkää mainostako.
Kertokaa vain, että olette täällä —
ja minä sanon:
“Tiedän. Olen kuunnellut kaiken ajan.”

Ja kun verho viimein sulkeutuu,
en pyydä aplodeja.
Vain hiljaisuutta.
Sillä se on ainoa pyhä asia,
jota ette vielä ole rikkoneet.

Lue lisää

"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."


Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.


Jeesuksen nimi huulillasi,
kuin kultainen huulipuna,
kiiltävä, mutta kitkerän makuinen.

Alttari on lavastettu —
spotit, savukone, virsien autotune.
“Olkaa siunattuja!” huudat,
ja usko muuttuu suoritukseksi.

Sinun ristisi on designeria,
marttyyrin kruunusi sponsoroitu.
Saatana on stylistisi,
Jumala PR-päällikkö,
ja sielusi, se on yhteisömanagerin vastuulla.

Virret kuulostavat mainosjingleiltä.
Pyhyys on tarina, jonka käsikirjoitit itse.
Ja kun yleisö nousee seisomaan,
sinä kumarrat itsellesi,
rakkauden nimissä tietenkin.

Taivas antaa kohteliaat aplodit.
Enkelit nyökkäävät,
mutta heidän hymynsä on väsyneen kohtelias.

Verho laskeutuu.
Tulikuuma encore alkaa.
Saatana saapuu lavalle —
paljeteissa, hyväntuulisena,
kuin juontaja, joka tietää, että show on hänen.

“Hyvät ystävät”, hän sanoo,
“te teitte tämän helpoksi.”
Ei tarvinnut kiusata teitä synteihin,
vain antaa teille internet ja mielipide.
Siitä syntyi ikuinen tulipalo.

Te julistitte moraalia ja myitte pelastusta,
teitte synnistä lifestyle-brändin.
Ja minä vain katsoin ja mietin:
miksi tuhota ihmiskunta,
kun se tekee sen näin tyylillä?

Tämä helvetti on sisältöalusta,
kommenttikenttä ilman moderointia.
Ja kun enkelit yläpuolella päivittävät firmwareaan,
minä juon kombuchaa ja nautin näytöksestä.

Teidän luovuutenne on minun kiroukseni.
Teidän uskonne on minun taiteeni.
Bravo, ihmiskunta!
Te olette demonien unelma.
Jumalan loppusanat

Hiljaisuus.
Savu hiipuu, valot sammuvat.
Jumala istuu yksin kulissien takana.

“En minä vihainen ole”, hän sanoo,
“vain pettynyt käsikirjoittaja.”
Sana, jonka piti olla pyhä,
on muuttunut mainokseksi.
Rukous, joka piti olla kuiskaus,
on muuttunut podcastiksi.

Saatana virnistää taustalla:
“Ne hoitavat tämän paremmin kuin minä.”
Ja Jumala nyökkää,
sillä sehän on totta.

Mutta kaiken melun keskellä
jossain vielä sykkii hiljainen kipinä —
rakas, nolo, rehellinen halu olla hyvä.
Ei valonheittimille, ei yleisölle,
ain siksi, että se on oikein.

“Siinä”, Jumala sanoo hiljaa,
“siinä on vielä jotakin Minusta.”

Hän ei vaadi aplodeja,
ei uskoa, ei pyhyyttä.
Hän vain sulkee valot ja sanoo:

“Olkaa hiljaa hetki.
Ehkä silloin kuulette vielä toistenne sydämet.”