Hei.
Olen 14 vuotias tyttö, mummoni, äitini, sekä siskoni ovat kaikki ylipainoisia.
pelkään itsestänikin tulevan myös.
En enää nytkään ole mikään kukka keppi, en todellakaan, olen pitkä 167, ja painan 69.
Harrastan paljon liikuntaa, ehkä keskimäärin puolitoista tuntia päivässä. nautin liikkumisesta ja teen sitä mielelläni.
no, pidän myös ruuasta ;) mutta syön silti terveellisesti.
Mutta mitä luulette, koska olen nyt jo näin painava, entä sitten vanhempana, tuleeko minusta lihava vain perinnöllisistä syistä vaikken haluaisi, vai voinko tehdä asialle jotain?
Olen 14 vuotias tyttö, mummoni, äitini, sekä siskoni ovat kaikki ylipainoisia.
pelkään itsestänikin tulevan myös.
En enää nytkään ole mikään kukka keppi, en todellakaan, olen pitkä 167, ja painan 69.
Harrastan paljon liikuntaa, ehkä keskimäärin puolitoista tuntia päivässä. nautin liikkumisesta ja teen sitä mielelläni.
no, pidän myös ruuasta ;) mutta syön silti terveellisesti.
Mutta mitä luulette, koska olen nyt jo näin painava, entä sitten vanhempana, tuleeko minusta lihava vain perinnöllisistä syistä vaikken haluaisi, vai voinko tehdä asialle jotain?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
ei Sinusta tule lihavaa, ellet halua. Lihavuus on oma vika.
Termi "lihavuuteen taipuvainen" tarkoittaa sitä, että ihminen tulee toimeen keskimääräistä pienemmällä ravinnolla ja vastaavasti normaaliannoksin saattaa jopa lihota. Älä siis syö normaaliannoksia, vaan juuri itsellesi sopivasti. Liiku paljon.
Älä katso paljon kuluttavia kavereitasi, jotka voivat sohvalla löhöten syödä kaksi suklaalevyä päivässä eivätkä liho. Heidän nopea aineenvaihduntansa sallii sen. Jokainen huolehtii itse omasta terveydestään.
Lihavuus on helppo välttää: syöt vain sen minkä tarvitset ja kulutat.
-VT
Voi Varma Tieto, olisit pysynyt poissa, kun et edes sitä tiedä, että lihavuus ei likikään aina ole oma vika.
Me perimme kotoamme geenit ja ruokailutottumukset. Ruokailutottumusten merkityksestä kertoo se, että lihavien ihmisten koirat ja kissatkin ovat yleensä lihavia. Heillä tuskin on omistajiensa geenejä :-)
Parhaiten voit vaikuttaa lihomiseen kun hylkäät kotoa opitut ruokailutottumukset (jotka ovat lihottaneet mummosi, äitisi ja siskosi) ja opettelet uudet, terveellisemmät tavat. Tässä muutama perusohje.
Opettele pitämään kevyistä herkuista: salaatit, kasvikset, hedelmät, rasvaton maito, jogurtti, rahka, keitetyt perunat, broileri, kala. Niissä on terveellisiä ainesosia, joista kasvat kiinteäksi ja kauniiksi. Vau!
Opettele inhoamaan raskaita ruokia: ranskalaisia, sipsejä, makkaroita, juustoja, kastikkeita, kermavaahtoa ja suklaata. Niissä on huonoja rasvoja, jotka kertyvät verisuoniisi, tekevät finnejä naamaaasi ja niiden liika suola pöhöttää. Yök!
Opettele syömään ruokapöydässä pieniä annoksia, äläkä suostu ottamaan lisää muuta ruokaa kun vihanneksia. Useimmiten santsaaminen on vain mielitekoa, josta tulee liikaa ravintoa. Läskiä!
Jatka liikuntaharrastuksia!
"Ruokailutottumusten merkityksestä kertoo se, että lihavien ihmisten koirat ja kissatkin ovat yleensä lihavia"
JOOPA-JOO OLEN LÄSKI, MUTTA KISSANI ON ENEMMÄN LAIHA KUIN LIHAVA. Kissa on rodultaan maatiainen, mutta jostain syystä siitä on tullut pitkäjalkainen ruipelo, vaikka syö ruokaa ihan normaalisti!
Vaaralliset geenit. Kyllä sinun täytyy erittäin tarkkaan vahtia syömisiäsi. Kaikki rasva pois! Samoin makea. Suosittelen painon tarkistamista viikottain. Ja liikuntaa älä unohda koskaan.
Kun 14 v. ihminen alkaa liikaa tarkkailla itseään lihomisenpelosta , ollaan vaarallisilla vesillä . Anoreksia ei paljon naurata puhumattakaan nuoren ihmisen hormonitoimintaan vaikuttavista dieteistä . Hormonit vaikuttavat mielenterveyteen enemmän kuin äkkiä uskoisikaan . Nuori keho on herkkä samoin kuin nuori mielikin .
"Liikaa" onkin sitten vaikea määritellä. Kyllä minä mietin 14-vuotiaana painoani, samoin kaikki kaverini, joiden kanssa asia tuli jossain tilanteessa puheeksi (muiden ajatuksistahan en voi tietää). 14-vuotiaana on täydellisen normaalia miettiä tuota asiaa, mutta sitä EI saa ottaa liian vakavasti...
Anoreksia ON vakava sairaus, sitä ei kukaan kiellä. Mutta yhtälailla murrosikäiselle on vaarallista huomattava ylipaino. Sekin vaikuttaa hormonitoimintaan, sekä myös mielialaan. Ap kirjoittaja EI ole ylipainoinen, kun paino pysyy tuossa eikä pahemmin nouse niin mikäs siinä. Huomioidaan myös, että ap liikkuu paljon mistä seuraa väkisinkin se, että isohko osa painosta on lihasta.