yksinäisyys saa sisimmässä tyhjyyden tunteen, mielessä herää epätoivoisia ja surullisia ajatuksia, keho huokailee ja silmät näyttävät siltä aivan kuin olisi jo kaiken tuskan ja pahuuden tässä elämässä nähnyt. Illat tujottaa kattoon ja tekisi mieli itkeä mutta enään ei sitä osaa, sielu kuitenkin itkee, ja pieni maailma sydämessä huutaa. Löytyisipä yhtä pieni ihminen jostain joka ymmärtää ja tietää ilman sanoja miltä tuntuu, mitä kokee. Jos yrittää puhua jollekkin tuntuu kuin se ihminen ei kuuntelisi edes, tujottaa vain ja nyökyttelee niin kuin muka kuuntelisi ja ymmärtäisi, se taas tuntuu typerältä, ja tekisi mieli hakata 10min päätä seinään että mitä tuli puhuttua. Huvittavaa tässä yksinäisyydessä on kun tulee puhuttua itselleen paljon, se ei ehkä ole hulluutta tai järjetöntä mutta hullulta se tuntuu, kun havahtuu puhuvansa itselleen repeää hullunkuriseen ja hysteeriseen nauruun. se loppuu kuin seinään, olenkin yksin, typerää. ehkä sittenkin osaan itkeä vielä, tätä kirjoittaessani huomaan oloni tulleen kummalliseksi ja poskilleni muodostuu pienet putoukset, sitä vain tapahtuu liian harvoin, pitäisi itkeä useimmin koska itku puhdistaa. mikä on mieleni turruttanut. voi tätä rakkauden kaipuuta ja läheisyyden tarvetta. tunnen itseni niin tyhmäksi, rumaksi, väsyneeksi...sitä todella olen, niin väsynyt. on hiljaista, niin hiljaista, minulla on viharakkaus suhde hiljaisuuden kanssa. *hymähdän* mitkä asiat ovat kaunista tässä elämässä? katselen tupakan tulipäätä, mielestäni se on omalla tavalla kaunista, pieni palamisen ääni hiljaisuudessa kun vedät henkoset..kummallista vai onko?taidan vain olla omalla tavallani outo. pääni tyhjeni täysin.. vihaan tätä yksinäisyyttä. se on niin paskamainen tunne. ihan vituttaa..
yksinäisiä ihmisiä riittää, musta olisi ihan kiva vaihtaa ajatuksia joten vastauksia ja spostia saa laittaa.
yksinäisiä ihmisiä riittää, musta olisi ihan kiva vaihtaa ajatuksia joten vastauksia ja spostia saa laittaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
yksinäisyys. niin sitä se on. siihen ei voi tottua. sinä voit turruttaa aistisi ja sietää yksinäisyyttä muttet koskaan voi tottua siihen. kun ei ole ketään. ystävät ovat jossain vaiheessa kääntäneet kelkan ja kun perheen jäsenille ei voi puhua. sitä seisoo vain itsekseen ja tuijottaa pimeyteen. se onkin ollut ainoa seuralainen minulle. tuttu ja turvallinen pimeys. pimeyteen voi kätkeytyä, kukaan ei pysty lukemaan kasvoiltani sitä tuskaa mitä yksin oleminen niihin loihtii. silmät ovat punaiset itkemisestä, kertomisen halu olisi niin suuri. ja lopulta - kuten sanoit - sitä alkaa selitellä asioita itselleen. kertoo kuinka paha olo on ja mitkä ovat kunkin päivän fiilikset, kertoo syvimmistä toiveitsa ja haaveista - ja tämä tuntuu vielä aivan luonnolliselta. ei, se ei ole hulluutta. se on vain puhumisen tarvetta, jota yksinäinen ihminen ei voi purkaa kehenkään muuhun kuin itseensä.
minulle saa laittaa spostia. on surullista, mutta samalla lohduttavaa tietää etten ole ainoa yksinäinen tässä maassa. niin se on. kiitos johanna, tekstisi oli erittäin hyvä ja kosketti.
tarkoitukseni oli laittaa sal, mutta ajatuksissani kirjoitin johanna. sal, aivan, sal; kiitos ihanasta tekstistä, kosketti kovasti. anteeksi, sekaannus.
Kaiken lisäksi yksinäisyys ei katoa aina seurassakaan. Yksinäisyyteen tottuu niin, että jopa seurassa kaipaa omaa maailmaansa, sitä mistä muut ei tiedä.
Yksinäisyys on kyllä tosi raskasta, mutta ei aina. Yksinäisyys herättää minussa itsesäälin...Sitä itkee, puhuu yksikseen jne. Mutta kaikki tämä kyllä tosiaan puhdistaa ja antaa voimia elämään.
että kirjoitukseni kosketti sinua, et vain laittanut sitten sposti-osoitettasi jotta voisin sinulle kirjoittaa.
eilen nukuin kokopäivän, illalla kun heräsin totesin itselleni että kylläpä elämä voi olla tylsää, hoin sitä jatkuvasti ja tupakkaa paloi. tuntuu ettei kukaan oikein sitä ymmärrä, omasta ympäristöstä.
mutta olisi kiva jos laittaisit sen osoitteesi niin kirjoitan sinulle:)
Mulle voit kans kirjuutella jos haluat.Jos keksis vaikka jotain kivaa...:)
[email protected]
sulla on varmaan mese?lisäsin sinut listaani jos vaikka on mutta jos ei ole niin kirjotan sulle spostia kyllä :)
tekee mieli itkeä ja huutaa,tuntuu välillä että sekoaa. mitään ei ole tapahtunut, syyksi riittää se pohjaton surun tunne,josta on tullut tutuin ja, jollain sairaalla tavalla, läheisin muisto. on olemassa pari kaveria, mutta niille ei voi/halua puhua..ei ne ymmärrä,niiden elämä on liian tavallista ja suhtautuminen sen mukaista. kokeiltu on...
päivät tuijotetaan animea-ainut ilo,mitä elämässä löytyy. muitakin asioita olisi,mutta niitä ei osaa arvostaa. jos tapahtuu pienikin epäonni, se on suunnilleen maailmanloppu. tahtoisin niin kovasti kertoa kaikesta isälleni,selittää kuinka vaikeeta mulla on ollu, mutta se ei halua kuulla. tämän itse sanonut...kerran lähetin itsetuhoisen viestin ja kaverini kautta isä otti yhteyttä- vain käskeäkseen,etten häiritse häntä tuollaisilla viesteillä...haluan itkeä ja rääkyä ääneen,kun aattelen tätä maailmaa,jossa ei ole tilaa surulle tai erilaisuudelle. en tiedä,miksi kirjoitan tänne ja kuulostan 14-vuotiaalta(olen 19), mutta sen tiedän,että kaikki ei ole hyvin. kaipaan paikkaan,jossa saan olla rauhassa tekemättä mitään, tarvitsisi puhua vain silloin kun itse tahtoo eikä kukaan yleistäisi tai lässyttäisi... en jaksa enää "suoriutua" jokapäiväisistä perusjutuista; en siivoa,en käy suihkussa,en syö kunnolla. mitä väliä silläkään on,että mitä muut tuosta ajattelevat,siinähän paheksuvat. toisaalta kaipaan muiden pariin ja unelmoin ystävistä, joilla on samoja ongelmia ja ajatuksia- toisaalta saan itkukohtauksia,kun kaverit puhelimessa kertoilevat,kuinka olivat taas toisten ystäviensä kanssa biitsillä tai pelaamassa. MIKSI MINUA EI KUTSUTTU?? ... kyse ei ole siitä,että tahtoisin omistaa heidät- tulen vaan niin helvetin onnettomaksi ja lähes sairaaksi, kun kuuntelen miten kivaa taas "siellä" ja "sen" luona oli... olen monesti meinannut tulla hulluksi(näin ainakin uskon),kun olen joutunut kuuntelemaan miten kivaa joillakin on ollut. sairasta,niinkuin tää textikin- mutta tää on mun elämää...jos joku haluaa sekaantua,niin tervetuloa mukaan, mutta omalla vastuulla...
kirjoita minulle jotain ajatuksia. [email protected]
osoitteestasi:) kirjotan tuota pikimmiten.
Juu,mese on!Siellä nytkin notkun...:)
Odotan innolla!!!