abortista kuukausi..mieli ailahtelee, surua,vihaa, raivoa. Syytän miestäni päätöksestä, koska koen että hän teki elämästämme sellaisen että ahdistuksessani tein tuon päätöksen.
en tiedä miten saan tunteeni ja mieleni kuntoon, mutta univelka ja masennus syö mieltäni. Kesä pilalla, ja hermot riekaleina.
Raivon määrää en saa pois.En halua eroa, mutta ei parisuhteemme kauaa tätä kestä.
kertokaa muut kokemuksistanne...
en tiedä miten saan tunteeni ja mieleni kuntoon, mutta univelka ja masennus syö mieltäni. Kesä pilalla, ja hermot riekaleina.
Raivon määrää en saa pois.En halua eroa, mutta ei parisuhteemme kauaa tätä kestä.
kertokaa muut kokemuksistanne...
Vastaukset 13
Vanhimmat
aikuistumiseen kuuluu se, että ottaa itse vastuun tekemistään valinnoista. Miehesi halusi aborttia, hän on sujut itsensä kanssa. Sinä et. Joten sinun pitää oppia itsellesi antamaan anteeksi. Voi kestää kauan...
mitä täällä kyttäilet?Halusitko tulla arvostelemaan,vai tuntemaan ylemmyyttä?Syytä itseäsi,että olet moukka.
ja syytän siitä itseäni, en lapsen isää. Ei aikuista ihmistä voi pakottaa aborttiin. Eikä edes kovin nuortakaan. Ihmissuhde ei parane syyttelemällä muita omista tekemisistä.
Tuo viesti, josta sait raivareita oli ihan asiallinen, jopa ystävällinen. Siinähän neuvottiin: 'sinun pitää antaa anteeksi itsellesi.' Miten voisi ystävällisemmin neuvoa ihmistä, joka katuu tekemäänsä aborttia?
viikon sisällä menetän omasta puolestani toivotun lapseni. Mieheni ei lasta halua, esikoinen vasta vuoden ikäinen. En saa öisin unta, olen pakannut esikoisen vauvavaatteet pois ja eilen lensi vauvalehdet,...vituttaa
vauva vai mies.
miehesi ei halua lasta? Tai paremminkin toista lasta? Onko esikoinen ollut jotenkin "hankala" vauva?
Minusta ainakin lapsillenne tulisi ihana ikäero, ja sisarus on muutenkin aina ihana, on leikkikaveri heti alusta asti ja omasta takaa :)
Meillä lapsilla ikäeroa 13kk ja molemmat ovat yhtä toivottuja. Ja ovat jo pitkään leikkineet hyvin yhdessä (nyt siis poika 2v 7kk tyttö 1v 6kk) ja ovat muutenkin kuin paita ja peppu :)
Yritä nyt vielä jotenkin saada miehesi pää kääntymään ja iloitsemaan jo alkaneesta raskaudesta.
tekemään abortin, kun odotin jo toista lasta. Ensimmäinen tyttömme oli vasta neljä kuukautta vanha, kun tulin taas raskaaksi. En tehnyt abortti, en edes harkinnut sitä. Toinen raskaus oli hyvin vaikea. Minulla on selkä aika heikko, ja se ei kestänyt toista raskautta heti ensimmäisen perään, ja raskauden takia en voinut syödä tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä. En aina pystynyt itse hoitamaan esikoista. Piti kutsua sukulaisia apuun, koska mies huiteli kapakoissa ja oli öitä pois... Olisin tahtonut erota, mutta minulla ei ollut voimia järjestää eron käytännönasioita. Kun toinen tyttö syntyi, mies muistutti heti ensimmäisenä päivänä, kun tulimme kotiin sairaalasta, kun olin imettämässä pientäni, siis... mies mulkoili lasta ja sanoi, että sinun olisi pitänyt tehdä tuosta abortti. Mies vihasi vuoden ajan toista lasta ja oli kiintynyt vain ensimmäiseen tyttäreensä. Minä vihasin miestä. Mutta en voinut muuta kuin olla kiltisti, että edes käytännön arki pysyy kunnossa, siis ruoka, asunto ym. Oli kaksi vauvaa hoidettavana ja selkää koski taukoamatta. Sain noidannuolen kerran kuussa. Silloin en kyennyt kävelemään kuin linkkuasennossa ja kipu oli valtava. Ainut apu oli miehen sukulaiset - anoppi siis ja miehen täti. Täti oli työtön ja tuli apuun, kun häntä pyydettiin. En voinut jättää miestä, koska omista sukulaisista minulle ei olisi ollut apua. En ajatellut paljon mitään, enkä puhunut paljon mitään. Pidin huolen lasten syömisestä ja nukkumisesta ja ulkoilusta, vaatteista ym.ym. Esikoiseni alkoi puhua ensimmäisiä sanojaan vasta kaksivuotiaana, koska äitikään ei ollut siihen asti puhunut paljon mitään. Elämä helpottui kokonaan, kun lopulta jaksoin erota miehestä. Vanhempi tyttäreni oli silloin neljä vuotias ja toinen tyttäreni kolmevuotias. Tai olihan elämä helpottunut pikkuhiljaa jo sitä ennen, mies alkoi yrittää tehdä parhaansa, etten jättäisi häntä. Minulle liitto oli loppunut jo aikaa sitten, en vain vaipanvaihdon ja muun hässäkän lomassa ehtinyt. Nyt elämä on ihanaa! Lapset ovat koululaisia ja ovat niiiin tärkeitä toisilleen! Hyvät ihmiset: ÄLKÄÄ VIEKÖ SISARUKSIA LAPSILTANNE! MITÄ SE HAITTAA, JOS AIKUISELLA IHMISELLÄ ON ELÄMÄSSÄ MUUTAMIA VUOSIA RANKKAA???
ELÄMÄ ON PITKÄ! KYMMENENKIN VUOTTA ELÄMÄSSÄ ON LYHYT AIKA, ENTÄ SITTEN MUUTAMA VUOSI??
Lapseni tapaavat isäänsä paljon, ja minä yritän pitää suun supussa, etten koskaan murra tyttäreni sydäntä kertomalla, millainen isukki joskus oli. Nyt isukki on tytöille niin kiltti kuin vain kykenee olemaan, tekee parhaansa. Kummatkin tyttäreni rakastavat isäänsä. Aina kun muistelen vanhaa vihaani, jota en voinut silloin heikkona kostaa, niin toistan itselleni: kumpi on suurempi, rakkaus tyttäriäni kohtaan vai vanha karkeruus sitä miestä kohtaan. Mies on pyytänyt anteeksi, mutta en tiedä, olenko antanut anteeksi.
Minä olin ihan täysin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä olet nytten. Meillä oli jo pienokainen, toinen tulossa. Mies ei halunnut,minä halusin. Minä en tehnyt aborttia. Kun synnytin lapsen olin todella iloinen ja onnellinen etten sitä tehnyt. Tottakai mieheni ei tykännyt. Mutta jos minut oltaisiin PAKOTETTU tekemään abortti olisin minä katunut sitä niin, että varmasti olisi tullut avioero. Mieheni on kyllä nytten jo tottunut tähän ihastuttavaan vauvaan ja hoitaa sitä mielellään. Nytten hän on jopa sanonut minulle, että onneksi et kuunellut minua. Olisi ollut kamalaa menettää tämmöinen pikkuinen prinsessa.
Eli kyse on sinusta itsestäsi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ei miehesi voi sinua pakottaa tekemään aborttia. ÄLÄ KUUNTELE SITÄ!!
siitä abortista et tule ikinä selviämään ja antamaan itsellesi anteeksi, tulee masennusta, itsesyytöstä yms!! joten elä sitä tee. Ajattele teidän nykyistä lastasi, oliskiko kauheata jos olisit tehnyt abortin hänelle?? eikö tuntuisikin ihan hirveältä?? etkö olekkin onnellinen kun sait hänet?? ja että hän on olemassa!!!
joten elä tee elämäsi kamalinta virhettä!!
älä kuuntele miestäsi, sulje korvasi hänen puheiltaan. tee tämä itsesi, ja tulevan lapsesi hyvin vointisi takia. lapsesi on ikuisesti sinulle kiitollinen siitä kun annoit hänelle elämän!!! mitään suurempaa et voi ikinä toiselle ihmiselle antaa,kuin antaa ELÄMÄN!!
Valmiita ollaan kyllä rakastelemaan äidin kanssa, mutta kun tulee jälkikasvua ei suostuta ottamaan vastuuta tekosistaan?
Paneminen on eri asia kuin se, että haluaa yhteisen tulevaisuuden / lapsen naisen kanssa. Se on miehen oikeus, kuten myös naisen. (naisella toki vahvemmat oikeudet, kun voi aina päättää kumpaan suuntaan tahansa)
mieheni olisi halunnut lapsen yli kaiken. Minä tein päätöksen elämäntyylimme pohjalta, koska en usko muutokseen.
miten olis perkeleen rasittunu tai jotain... vaihtoehtoja on kai parempiikin.
vittuuntunut tarkottaa samaa kuin pilluuntunut,
vaginoitunut...