Ottakaa ihmiset koppia tästä

"Saimme aikaisemmin tänään tiedon, että kissa liikkui Keltakankaan jäteaseman roskatoksessa. Kissa söi sille tarjottua lihapiirakkaa. Lähdimme paikan päälle ja onneksemme kissa saatiin kiinni, koska se ei lähtenyt karkuun. Valitettavan usein vastaavissa tilanteissa kissa ehtii kadota ennen kuin pääsemme paikalle. Kissaparka oli luuta ja nahkaa, täysin kesy. Veimme kissan lääkäriin. Kissalla oli paha hammaspaise ja poski aivan turvonnut. Ensin oli epäilys, että kissa olisi tiineenä. Röntgenissä ei kuitenkaan näkynyt pentuja. Sen sijaan vatsassa näkyi outoa massaa isolla alueella, sekä jotain terävää. Auto on mahdollisesti töytäissyt kissaa ja kylkiluita on väärässä paikassa. Massa saattoi olla kasvainmassaa. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kissalle viimeinen palvelus
On hyvä, että kuoliaaksi jäätynyt kissanpentu sekä sen viime hetkellä pelastunut Ross-sisarus ovat saaneet maanlaajuista huomiota isoissa mediataloissa. Valitettavasti meille, sekä Suomen koko eläinsuojelukentälle, surulliset kissakohtalot ovat arkipäivää. Suomessa on kissakriisi, jonka hoitaminen on lähes täysin vapaaehtoisten ihmisten varassa.
Kissa on jo toinen tapaus viikon sisään, jossa ulkoa löydetyn kissan kunto on todettu niin huonoksi, että lopetus on ainoa vaihtoehto. Kissa ei pärjää yksin Suomen luonnossa, eikä se kuulu sinne. Ei pitäisi enää olla normaalia, että kissoja pyörii ulkona oman onnen nojassa. Pelkkä ruokinta ei riitä, vaan kissat tarvitsevat mm. terveydenhoitoa.
Mediahuomion myötä olemme saaneet tavallista enemmän havaintoja ulkona liikkuvista kissoista. Samaan aikaan olemme kiitollisia ja tyytyväisiä havainnoista, mutta samalla surullisia, sillä havaintoja on niin paljon, eikä meillä ole riittäviä resursseja. Kun meille ilmoitetaan havaintoja, meillä ei ole palkattua henkilökuntaa, joka lähtisi tarkistamaan tilannetta. Sen sijaan käymme läpi vapaaehtoisiamme, että ehtisikö kukaan palkkatöiltään ja muilta arkivelvollisuuksiltaan lähteä paikan päälle. Jos kissasta on vain yksittäinen havainto, emme yleensä lähde paikan päälle, koska lähes aina kissa ehtii kadota. Jos sinä näet ulkona oman onnen nojassa liikkuvan kissan, voisitko sinä yrittää ottaa sen kiinni? Houkutella sisälle kotiisi? Jokainen voi olla se, joka puuttuu yksin liikkuviin kissoihin. Voit myös tarjota meille apuasi suunniteltuihin loukutuksiin ja kissojen etsintöihin.
Olemme saaneet paljon sellaisia kommentteja, että "ehkä jäätynyt pentu oli villikissan pentu". Emme ihan ymmärrä, että mitä tällä tarkoitetaan. Olisiko kuolema sitten vähemmän surullinen? Ymmärrettävämpi? Meistä se ei ole kumpaakaan: lopputulos on se, että Suomessa vuonna 2025 kissoja kuolee yksin ulos. "Villikissa"-käsitteestä voisi luopua kokonaan. Kissa voi olla villiintynyt ilman ihmiskontakteja, mutta Suomessa ei elele jossakin itsekseen villikissalaumoja, vaan ulkona yksin kulkeviin kissoihin liittyy aina tavalla tai toisella ihminen. Ulkona yksin liikkuvat kissat, edes populaatiokissat, eivät ole "villikissoja": ne ovat vain yksin ulkona liikkuvia, tavallisia kissoja. Samanlaisia kuin muutkin maatiaiskissat. Ehkä joskus kissoja ei enää hylätä ja ehkä joskus niiden valvomaton ulkoilu ei ole enää sallittua. Ehkä joskus jokainen kissa on arvokas."

Asun Kainuussa ja luin tämän vetoomuksen fc-kissaryhmässä ja tunnen suurta kiitollisuutta näitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät arvokasta työtä palkatta omalla ajallaan suurella sydämellä. Täällä päin Kainuuta, missä asun, ei meinaa löytyä kissanpoikaa, jos haluaisi, koska aika usea kissa on leikattu ja hyvä niin. 70 - luvulla kotiini ilmestyi syksyllä säännöllisesti tyttökissoja, joilla oli pennut vatsassa. Isä sanoi, että mökkiläiset jättivät kylän kohdalla kissan autosta, kun lähtivät kesän päätteeksi kotiinsa. Kissat hakeutui sitten lähitaloihin ja niitä isännät sitten joutuivat lopettamaan, koska muuten niitä olisi ollut liikaa.
Se tuntui lapsesta hirveältä ja tuli syvä viha niitä julmia vanhempia kohtaan, jotka ottivat lapsilleen kissan kesäksi ja hylkäsivät talven tullen kylmään mökille. Miltähän niistä lapsista tuntuikaan, kun joutuivat jättämään rakkaan lemmikkinsä, voin vain kuvitella.