Oletko pettynyt miehiin/naisiin?

Ammattillisella puolella kyllä, miehiin. Muuten en, koska yleensä sössin kaiken ihan itse.

Yhteen en ole Vielä

Olen vähän pettynyt miehiin. Miehet eivät osaa käsitellä tunteita. On niin vaikeaa kaikki.

Olen. Molempiin. Toivo menetetty.

Joo.

Ihmisiin yleensä, kyllä...

En osaa sanoa. Narsistimiehiin olen pettynyt, muunlaisia ei ole tainnut ollakaan. Tai siis normaalien kanssa ei syntynyt suhdetta. Elin narsistisessa perheessä lapsuuden, sieltä ne mallit. Itse olen empaatti. Olen aika pitkälle selvittänyt lapsuuttani, joka oli aika kamala. Nyt tiedän, että en mene enää narsistin kanssa yhteen, enkä ota kavereihin narsisteja. Tunnistan heidät. Hain tunnekylmän äidin rakkautta yhä uudestaan noista miehistä, joilla ei ollut sitä antaa. Isää minulla ei ollut.
Mutta en tiedä haluanko enää elämääni miestä, kun ikääkin alkaa olemaan. Olen väsynyt.

Pitäisi olla rehellinen ja puhua suoraan. Katoaminen on lapsellista.

Luulenpa etten oikein pidä kummastakaan sukupuolesta.

Kyllä kyllä, ja etenkin itseeni, ei pitäisi hämmästyä joka kerta sitä että tiikerillä on raidat jne.

Miehiin en ole pettynyt yleisesti vaikka tietenkin yksittäisiä pettymyksiä on osunut matkan varrelle. Naisiin ystävinä ja muutoinkin olen äärimmäisen pettynyt. Pettynyt siihen, että he eivät sallisi minulle onnea vaan haluaisivat ainoastaan minun iloitsevan heidän onnestaan ja valitsevan naisyhteisön miehen ja parisuhteen sijaan.

Ihmisiin ihan melkein kaikkiin olen pettynyt jo melko usein. :/ Harvassa on ne joihin ei ole.

Ihmisiin kai yleisemmin pettynyt ja tottakai kun kyseessä on heterosuhde niin siten olen pettynyt naisiin.

Pahimpana naisten syntinä on epäselvyys, epämääräisyys, manipulointi ja se että ollaan passiivisia ja toiselle ei uskalleta sanoa ettei kiinnosta.

En ymmärrä sitä miksi toiselle pitää olla ilkeä jos toinen pyrkii kohtelemaan hyvin.

En ymmärrä myöskään ghostaamista ja vastaamatta jättämistä yms. huomioimatta jos kyse ei ole kuitenkaan mistään sen suuremmasta.

En vaan ymmärrä ihmisten välisen rehellisyyden, ystävällisyyden, suoruuden, rehtiyden ja huomioonoton puuttumista.
Helpompi ihmisten vain paeta ja kuvitella että välittävät vaikka todellisuudessa välittävät vain itsestään.

Ei ole juuri tullut testattua mitään miehiä.

Nojoo, omat odotukset on olleet liian korkealentoisia. Silloin sitä pettyy.

Jasu

Seuraa maailman meininkiä. Mistä päästä aloitan?

Tinder on muokannut tämän sukupolven naisten aivot sellaisiksi, että tiedostivat tai eivät, miehet ovat heille kulutushyödyke. Eli ne entisaikojen lojaalit vaimot ovat historiaa. Mutta hyviä kavereita naisista voi edelleen saada, sillä linjalla aion jatkaa. Friend zone.

Minä en ole pettynyt naisiin, koska en odota mitään hyvää ihmisiltä ylipäätään. Tiedostan myös sen että olen aivan liian vaikea rakastettavaksi. Ei minua voi ymmärtää, enkä odota, että kukaan ymmärtäisi.

En voi sanoa, että olisin pettynyt kumpaankaan sukupuoleen.
Nuorena opiskelin miesvaltaisella alalla ja pidin tasapuolisesti kaikkia opiskelukaverimiehiä yhtä paljon kavereina. En alkanut kaveeraamaan koskaan yhden kanssa enempää eikä kenenkään kanssa ollut mitään intiimiä. Homma toimi.
Työelämässä jatkoin miesten kanssa työskentelyä. No se ei ollutkaan sitten ihan yhtä selkeää, koska miehet olivat mua vanhempia ja joukossa oli monenmoista vipeltäjää/sovinistia. Opin ottamaan tylymmät keinot käyttöön. Osa näistä miehistä mm. luulee mun edelleen olevan naisiin päin kallellaan ja hyvä niin.
Tuohon aikaan sain myös karuja kokemuksia naisista. Miesten porukoissa viihtyvä/työskentelevä nainen ärsytti ja aiheutti mustasukkaisuutta. Myöhemmin löysin naisyhteisöt ja löysin uudelleen naisten välisen reilun kaveruuden sitten teinivuosien.
Pitkät parisuhteeni eivät ole vaikuttaneet käsityksiini miehistä. Miespuolisia kavereita on edelleen.
Kaivattuuni olen toivonut kaverisuhdetta, koska muunlainen suhde ei ole meidän tilanteissamme mahdollinen. Olen käsittänyt, että hänellä on naispuolisia ystäviä. Olenkin ollut pettynyt, kun hän ei (enää?) halua kanssani tällaista ystävyyttä. Pari vuotta sitten se olisi käsittääkseni voinut olla täysin mahdollinen.
Nerokas loppupäätelmä: miehet ja naiset ovat yksilöitä, eivät sukupuolensa mukaan toimivia.

En ole. Tää elämä on mitä on, mut kyllä mulukku kelepaa😛💪

Olen pettynyt ihmiseen, jota autoin paljon. Siinä kohtaa heräsin, kun yritti taloudellisesti vedättää minua. Ei olisi hänen kannattanut tehdä sitä virhettä, niin olisin edelleen varmasti autellut, kun osasi vedota liiallisiin empatian tunteisiini. Itseni kannalta hyvä, että paljastui.

En, mutta jostain syystä minä näen asian niin päin, että moni tulee pettymään vielä minuun vaikka minä annan heille uuden mahdollisuuden.
Minä en välttämättä ole enään se sama kiva kaveri niin, kuin silloin.
Minähän voin vaikka kysyä, että : Tulitko varastamaan, lainanamaan vai PALAUTTAMAAN KAIKKI MITÄ AIKOINAAN LAINASIT?

Petyin ex-kumppaniin joka peliongelmaisena pelasi kaiken omaisuuden.

Täällä olen pettynyt lähes kaikkiin. Muutaman jutun kirjoittanut joiden pitäisi normaali ihmisessä herättää empatiaa tai myötätuntoa. Täällä tullut lähinnä syytelyä ja vihaa vastaan. Jotenkin lietsotaan sitä kuin toisella hätä ja paha olla. Kiusaamisestakin puhuttaessa syyllistetään oletettavaa uhria ennemminkin tai kiusataan lisää kuin puolustaa kiusattua. Ihan muutama positiivinen yllätys ollut joukossa. Mutta suurimman osan kohdalla hyvin pettynyt

Naisiin kyllä mistä syistä/syystä ensinnäkin vaativat enemmän kuin mitä itse pystyvät tai osaavat antaa etsivät sitä täydellisen ostolistan tuotetta si kun joku on kerran rikkonu antavat jokaiselle pillun perässä juoksevalle kun eivät enään muuten usko saavansa tai saa miestä pidettyä miehiin mun ei ole tarvinnu pettyä mulla on erikseen ne joihin luotan ja joihin en ja ongelmat eli naiset jotka itse koen ongelmiksi olen aina sysänny jollekkin sellaiselle joka oletti haluavansa mun kanssa kilpailla naisista mulla kun ne ongelmat mitä mul on järjestyy ihan itsestään mun ei erikseen tarvi niitä itselleni hankkia niitä tulee kylkiäisinäkin kun elämäänsä elää ja ei muuten ole helppoja tai yksinkertaisia ongelmia ratkottavaksi jos osaaminen puuttuu ja osaavat muuten si vaatia

Olen pettynyt miten ei ole empatiaa enää muita kohtaan. Maailmassa on yhä raaempaa väkivaltaa, ihmiset pettävät toisiaan ja ajavat vain omaa etuaan. Onko näin ollut aina? En tiedä, ehkä, mutta omaan silmääni netti, varsinkin on tehnyt maailmasta tunnekylmän ja pinnallisen.

En. On ollut vuosikymmeniä aikaa kasvaa tähän maailmaan. Ihminen ei ole mielestäni muuttunut tänä aikana. Uskon evoluutioon, mutta en näin nopeaan.

Tavallaan tuntuu jopa siltä, että koko ihmisonni perustuu sokeuteen, koska aina vaikuttaisi olevan jotain mätää itse kussakin, mutta samalla on pakko sanoa se, että on kaksi eri asiaa munata itsensä, ja olla aivan läpimätä.

olen yrittänyt aika kaun aikaakin tehdä että jos parantaisi nuorisoa masennuksesra, kansallis-sauraudesta.