Nyt vaan on alkanut tuntua kuin kävisin ylikierroksilla. Dopamiinitasot nousee kai huimaa vauhtia. Masennuslääke vielä piristää. Ehkä lopetan senkin ja elelen aivan luomuna. Kuinka kauan teillä on kestänyt, että olo tasoittuu lääkityksen lopettamisen jälkeen? Min valvon öisin ja tuhlaan rahaa. Muita oireita ei ole.
Onneksi pääsin psykoosilääkkeistä eroon
Anonyymi-ap
32
492
Vastaukset
- Anonyymi
Lopetin Leponexin 2v aikana mut siitä huolimatta vikasta jäi viikon unettomuus. Muuten aikalailla ei mitään
- Anonyymi
Itselläni diagnosoitiin ei elimellinen skitsofrenia vuonna 2020.
Olin henkisesti aivan sekaisin tuolloin, eli psykoosissa.
Pääni oli täynnä vainoharhaisia ja vääristyneitä ajatuksia, mutta kuulo, näkö tai muitakaan aistiharhoja ei ollut, eikä ole vieläkään.
Olin kolme kk. Suljetulla osastolla ja mulle määrättiin lääkkeeksi abilify ja olanzapiini.
Lääkkeistä en ole kokenut juurikaan myönteisiä vaikutuksia. Sekavat ajatukset jatkuivat osastolta pääseminen jälkeenkin vuoteen 2021 asti. Tuolloin sain opiskelupaikan ja aloin käydä osa-aikatöissä, eli pääsin ihmisten ilmoille ja sain sosiaalista kosketusta muihin ihmisiin.
Vuonna 2024 painoa oli kertynyt noin 40kg ylimääräistä lääkkeiden aloitus hetkestä.
Kaikki veriarvot olivat yli viiterajojen, sain viikoittain paniikkikohtauksia, mieli oli matalalla, eli oli masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.
Lisäksi joka aamu piti oksentaa muutaman kerran koska aamu pahoinvointi.
Erään kerran kun kävin ottamassa abilify injektio niin hoitaja ehdotti verikokeita ja antoi niihin lähetteen. Olisi kuulemma pitänyt vuosittain käydä kokeissa, mutta minun kohdalla tämä ei tapahtunut kuin siis vasta vuonna 2024.
Tulokset saatuaan, hoitaja varasi lääkärille ajan ja sovittiin lääkärin kans että lopetetaan olanzapiini tarpeettomana, kun ei psykoosi oireita ole ollut vuosiin.
Tämän "lääkkeen" lopettamisen jälkeen huomasin kuinka paljon se on haitannut elämääni. Kaikki yllä mainitut negatiiviset oireet hävisivät. Ei siis enää ahdistanut, masentanut, oksettanut aamulla, ei ollut paniikkikohtauksia ja paino alkoi pudota nopeasti. Myös stressin sietokyky palautui lähes normaalille tasolle
Mulla tosiaan vielä tuo abilify lääkkeenä ja huomannut että pitkän työpäivän loppupuolella alkaa ajatukset harhailemaan ja kognitiivinen suorituskyky heikkenemään.
Pistän sen kokonaan antipsykoottien piikkiin, sillä kun käytin olanzapiinia niin oireet olivat varmaan 10 kertaa voimakkaammat, mutta niitä edelleen on ja yritän puhua lääkärille abilifyn asteittaisesta lopettamisesta.- Anonyymi
Opettele tasapainottamaan autonomista hermostoa, hallitsemaan stressiä, elä terveellisesti ja kohtuudella äläkä käytä päihteitä. Itsereflektoi. Meditatiivistä otetta voi käyttää kaikkiin häiritseviin ajatuksiin - ne tulee, ne menee. Keskittymiskykyä voi suunnata esim johonkin mitä tunnustelee kädessään ynnä muuhun jolla voi purkaa ahdistusta. Aivot on neuroplastiset ja rakentuvat joka päivä sen mukaan mitä teet tai et tee.
Tiedosta riskitekijät mitkä nostattaa oireita esim liika stressi. Elä elämää niin että pystyt elämään sitä niin ettei tule kamalaa stressiä. Jos tulee, hae keskusteluapua jos oireet nousee.
Psyykenlääkevieroitus itsessään sotkee aivoja eikä ole merkki piilevästä sairaudesta. Käytännössä aivojesi pitää upreguloida downreguloituneet reseptorit ja hiljalleen rakentaa uusi homeostaasi. Tätä tuetaan säännöllisyydellä ja aivoterveellisellä elämällä. Hyberbolinen vähennys on turvallisin psyykenlääkevähennyksen muoto missä annospudotukset pienenee loppua kohden. Siitä lisätietoa löytää esim Maudsley Deprescribing kirjasta, tai Stopping antidepressants materiaalista. (RC Psych).
Lääkkeetön elämä vaatii itsestä huolehtimista.
Tärkeää on myös tehdä psyykenlääkevieroitus vähästressisessä elämäntilanteessa. Mutta kuinkakohan monella tämä on mahdollista? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opettele tasapainottamaan autonomista hermostoa, hallitsemaan stressiä, elä terveellisesti ja kohtuudella äläkä käytä päihteitä. Itsereflektoi. Meditatiivistä otetta voi käyttää kaikkiin häiritseviin ajatuksiin - ne tulee, ne menee. Keskittymiskykyä voi suunnata esim johonkin mitä tunnustelee kädessään ynnä muuhun jolla voi purkaa ahdistusta. Aivot on neuroplastiset ja rakentuvat joka päivä sen mukaan mitä teet tai et tee.
Tiedosta riskitekijät mitkä nostattaa oireita esim liika stressi. Elä elämää niin että pystyt elämään sitä niin ettei tule kamalaa stressiä. Jos tulee, hae keskusteluapua jos oireet nousee.
Psyykenlääkevieroitus itsessään sotkee aivoja eikä ole merkki piilevästä sairaudesta. Käytännössä aivojesi pitää upreguloida downreguloituneet reseptorit ja hiljalleen rakentaa uusi homeostaasi. Tätä tuetaan säännöllisyydellä ja aivoterveellisellä elämällä. Hyberbolinen vähennys on turvallisin psyykenlääkevähennyksen muoto missä annospudotukset pienenee loppua kohden. Siitä lisätietoa löytää esim Maudsley Deprescribing kirjasta, tai Stopping antidepressants materiaalista. (RC Psych).
Lääkkeetön elämä vaatii itsestä huolehtimista.
Tärkeää on myös tehdä psyykenlääkevieroitus vähästressisessä elämäntilanteessa. Mutta kuinkakohan monella tämä on mahdollista?Itselläkin neuroleptejä kokeillessa ja käyttäessä jokainen oireeni oli 10 kertaa pahempi.
- Anonyymi
Minäkin söin Olanzapiinia vielä 15 vuoden ajan viimeisen psykoosin jälkeen, mutta sitten lopetin sen käytön.
Psykiatrin mielestä lääkitystä olisi pitänyt jatkaa ennaltaehkäisevästi ( ennaltaehkäisemään mahdollista psykoosia, jota ei ollut ollut enää 15 vuoteen ? ).
Itselläni lääkitys nosti painoa, jo aikoinaan heti alussa tuli 20 kg vajaassa viidessä kuukaudessa. Jokapäiväisiä lihaskramppeja oli useamman kerran päivässä, jopa varpaita veti outoihin asentoihin.
Oloni oli myös jatkuvaa aivosumua, nukuttua kyllä sain, ainoastaan lihaskrampit usein herättivät. Tunteeni olivat aivan hukassa, juuri ja juuri osasin itkeä tai nauraa, välillä edes tietämättä miksi.
Sanoin psykiatrille, että lääkitys latisti tunteet, jonka hän myönsi sanoen, että kyllä se latistaa tunteita ( oli ensimmäinen ja viimeinen lääkäri, joka myönsi ääneen lääkityksen haitan ).
Myös jossain vaiheessa osastolla lääkäri otatti verikokeella lääkeaineen pitoisuuden veressä. Paljon myöhemmin näin, että niin oli tehty, ja arvo oli ollut liian korkea, eli ainetta oli veressä jatkuvasti liikaa. Siltikään annostusta ei oltu pienennetty.
Onnekseni pääsin lääkkeestä eroon, ja nyt on mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman, myös ilman psykoosia tai muutakaan psykoottista. Lihaskrampitkin loppuivat lääkityksen lopetuksen myötä hyvin nopeasti.
Myöhemmin tosin krampit alkoivat uudelleen, kun minulle oli kehittynyt monihermosairaus.
En syyttele lääkäreitä enkä lääkkeitä, mutta jos joskus tulisi tilanne, että lääkitystä tarvitsisin, niin pitäisi miettiä moneen kertaan aloittamista. Mielelläni en enää ikinä käyttäisi tuollaisia lääkkeitä.- Anonyymi
Itse en ymmärrä laisinkaan miten tunnelama tai usein lääkkeillä tapahtuva seksuaalisuuden lamaaminen on hoitoa. Käytännössä usein tässä siirretään maton alle asioita ja katkaistaan aito yhteys sisimpäänsä ja esim parisuhteessa toiseen. Aikansa ehkä tunnelama voi olla ihan kiva, saa jonkun ehkä plasebopuustin lääkkeestä, mutta loppuviimein dependence alkaa astua esiin, ehkä toleranssi ja loppuseuraus ainakin oman kokemuksensa mukaan on tietoisuus missä osa kokemusmaailmasta on leikattu. Minulle ainakin psyykenläääkeet noudatti tiettyä kaavaa enkä halua olla missään limbossa, missä etsin hetken nostatusta jostain aineista. Ajan myötä siinä käy niin että reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi hoitotulokset on kehnompia ja ihmisellä on dependence josta seuraa omat ongelmat. Ymmärrän toki jos oireet on rajuja että miksi aineita käyttää mutta kyseenalaistan psykiatrian retoriikan jossa lyhyiden tutkimusten perusteella he väittää että oireita jotenkin "hallittaisiin" näillä aineilla. Siinä on fysiologisesti ajatellen ongelma koska aina kun lääkettä alkaa käyttää keho alkaa tehdä kompensaationa muutoksia joilla se pyrkii estämään tätä sotkemista, esim alentamalla reseptoritiheyttä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en ymmärrä laisinkaan miten tunnelama tai usein lääkkeillä tapahtuva seksuaalisuuden lamaaminen on hoitoa. Käytännössä usein tässä siirretään maton alle asioita ja katkaistaan aito yhteys sisimpäänsä ja esim parisuhteessa toiseen. Aikansa ehkä tunnelama voi olla ihan kiva, saa jonkun ehkä plasebopuustin lääkkeestä, mutta loppuviimein dependence alkaa astua esiin, ehkä toleranssi ja loppuseuraus ainakin oman kokemuksensa mukaan on tietoisuus missä osa kokemusmaailmasta on leikattu. Minulle ainakin psyykenläääkeet noudatti tiettyä kaavaa enkä halua olla missään limbossa, missä etsin hetken nostatusta jostain aineista. Ajan myötä siinä käy niin että reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi hoitotulokset on kehnompia ja ihmisellä on dependence josta seuraa omat ongelmat. Ymmärrän toki jos oireet on rajuja että miksi aineita käyttää mutta kyseenalaistan psykiatrian retoriikan jossa lyhyiden tutkimusten perusteella he väittää että oireita jotenkin "hallittaisiin" näillä aineilla. Siinä on fysiologisesti ajatellen ongelma koska aina kun lääkettä alkaa käyttää keho alkaa tehdä kompensaationa muutoksia joilla se pyrkii estämään tätä sotkemista, esim alentamalla reseptoritiheyttä.
Kun tunteet ovat hukassa, ei ole mitään tunnelmaa.
Neuroleptit ajoivat apaattiseksi, flegmaattiseksi, ym. Tunteita ei osannut edes kaivata.
Kun tunteet palasivat lääkityksen lopetuksen myötä, se oli vähän kuin tajunnan räjäyttävää.
Hämmentävää aluksi, mutta tuntui todella hyvältä.
En halua enää koskaan lakata tuntemasta kaikkia mahdollisia tunteita.
- Anonyymi
Kun hermosto on ollut sedatoituna pitkään ja lääkkeen lopettaa niin se voi sotkea autonomista hermostoa ja lyödä hä. ermoston ylivireäksi. Se on kuin patoluukut aukeaisi ja hermosto alkaa vedellä kierroksilla. Siksi kannattaa vieroittautua hyberbolisesti hiljalleen annosta laskien. Annospudotukset pienenee hyberbolisessa vähennyksessä loppua kohden. Tuo on liian iso kuorma aivoille lopettaa lääke nopeaa. On aivotutkimusta, jossa lääkkeellä on edelleen suhteessa merkittävä vaikutus aivoihin jopa pienillä annoksilla, millä luulisi ettei vaikutusta olisi. Lääkärit monesti vähättelee pienten annosten vaikutusta aivoihin.
Itselläni on ollut hermosto sekaisin jo vuosia sen jälkeen kun lääkäri lääkitsi liian nopeaa SSRI-vieroitustani uusilla lääkkeillä puhkaisten neurotoksisia reaktioita. Minulla meni vuosia parantua sotkusta mitä psykiatria teki keholleni enkä vieläkään ole täysin parantunut. Olen parannellut yksin haavani eli olen kärsinyt aivojen ja hermoston ongelmista lääkkeiden vieroitusten ja neurotoksisten reaktioiden seurauksena.- Anonyymi
Tässä oireistoa mitä kävin psyykenlääkkeiden seurauksena:
- parestesia, "internal vibrations" eli väreily hermoston sisällä joka tuntuu vähän neuropatialta.
- seksuaaliset häiriöt (tunnottomuus ja kivun tuntemukset alapääsäs) ja tuntohäiriöt iholla
- polttelevat tuntemukset
- kognitiiviset häiriöt ja aivosumuinen tunne, kuin aivoissa olisi jotain vanua eikä pysty ajattelemaan. Anhedoninen olo.
- hermoston ylivireys
- akatisia ja sietämätön sisäinen levottomuus
- lihasjännityksen tunne
- merkittävä unen häiriintyminen josta kesti pitkään toipua
- silmäoireet.
Yhdessä nämä invalidisoivat minut pitkäksi aikaa enkä kyennyt toimimaan juuri ollenkaan. Ennen harmia olin ollut työelämässäkin. Lopetin lääkkeitä lääkärien tahdosta riippumatta ja keskityin aivoterveyteen, säännölliseen rytmiin ja aivojen kuntouttamiseen. Se auttoi. Psykiatria tuhosi terveyteni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä oireistoa mitä kävin psyykenlääkkeiden seurauksena:
- parestesia, "internal vibrations" eli väreily hermoston sisällä joka tuntuu vähän neuropatialta.
- seksuaaliset häiriöt (tunnottomuus ja kivun tuntemukset alapääsäs) ja tuntohäiriöt iholla
- polttelevat tuntemukset
- kognitiiviset häiriöt ja aivosumuinen tunne, kuin aivoissa olisi jotain vanua eikä pysty ajattelemaan. Anhedoninen olo.
- hermoston ylivireys
- akatisia ja sietämätön sisäinen levottomuus
- lihasjännityksen tunne
- merkittävä unen häiriintyminen josta kesti pitkään toipua
- silmäoireet.
Yhdessä nämä invalidisoivat minut pitkäksi aikaa enkä kyennyt toimimaan juuri ollenkaan. Ennen harmia olin ollut työelämässäkin. Lopetin lääkkeitä lääkärien tahdosta riippumatta ja keskityin aivoterveyteen, säännölliseen rytmiin ja aivojen kuntouttamiseen. Se auttoi. Psykiatria tuhosi terveyteni.Nämä on jotain TÄYSIN muuta mihin aikanaan psyykenlääkkeitä aloin syömään. Käytännössä tilanne oli sellainen että olin olosuhteisiin reagoiden masentunut. Nukuin paetakseni elämäntilannetta jopa 12 tuntia päivässä (onko vähän parempaa se kuin olla kiduttavasti hereillä kun psyykenlääkkeet sotkee unen). Ei ollut neuropatiaa, seksuaalisia häiriöitä, polttelevia tuntemuksia, sietämätöntä sisäistä levottomuutta tai tunnetta kuin aivojen sisällä olisi jotain vanua eikä ajatus kulje.
Tunsin oloni alakuloiseksi mutta se ei vaikuttanut kykyyni saada orgasmi, saada mielihyvää pienistä asioista kuten vaikka TV-sarjasta tai syömisestä. Psyykenlääkkeiden jälkeen koko keho oli sotkettu. Olin täysin anhedoninen ja genitaalini tuntuivat siltä kuin minulla olisi ollut puudutusainetta alakerrasa. Uskon että nämä sotkee esim dopamiinin ja palkitsemisen tunteen täysin.
Ainoa oikea tapa kuntouttaa itseään joka ei tuhoa aivoja on aivoterveellinen elämä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nämä on jotain TÄYSIN muuta mihin aikanaan psyykenlääkkeitä aloin syömään. Käytännössä tilanne oli sellainen että olin olosuhteisiin reagoiden masentunut. Nukuin paetakseni elämäntilannetta jopa 12 tuntia päivässä (onko vähän parempaa se kuin olla kiduttavasti hereillä kun psyykenlääkkeet sotkee unen). Ei ollut neuropatiaa, seksuaalisia häiriöitä, polttelevia tuntemuksia, sietämätöntä sisäistä levottomuutta tai tunnetta kuin aivojen sisällä olisi jotain vanua eikä ajatus kulje.
Tunsin oloni alakuloiseksi mutta se ei vaikuttanut kykyyni saada orgasmi, saada mielihyvää pienistä asioista kuten vaikka TV-sarjasta tai syömisestä. Psyykenlääkkeiden jälkeen koko keho oli sotkettu. Olin täysin anhedoninen ja genitaalini tuntuivat siltä kuin minulla olisi ollut puudutusainetta alakerrasa. Uskon että nämä sotkee esim dopamiinin ja palkitsemisen tunteen täysin.
Ainoa oikea tapa kuntouttaa itseään joka ei tuhoa aivoja on aivoterveellinen elämä.Sille levottomuudelle voi olla hyvä syy, esim gaba, kehossa "rauhoittava välittäjäaine" joka osallistuu todella laajasti kehon toimintoihin menee epätasapainoon ja on liikaa glutamattia "kiihdyttävää välittäjäainetta". Tämä siis tapahtuu esim psyykenlääkevieroituksessa.. Ikäänkuin kaasu jää päälle. Riski tässä on eksitotoksisuus. Eksitotoksisuudessa on lisääntyneitä glutamaattisignaaleita ja se voi aiheuttaa hermosolujen kuolemaa. Tämä voi olla yhteydessä kaikenlaiseen dementiasta liikehäiriöihin.
Uskon että tämä on yksi mekanismi miksi psyykenlääkkeet aiheuttaa dementiaa.
Toki lääketiede yrittää unohtaa kaiken tämän ja keskittyä "neuroplastisuuteen". Mutta katsotaanpa miten lääketieteen koekaniinit voi muistin suhteen vanhana. :) Dont do drugs tulisi päteä psyykenlääkkeisiinkin. Aivot on ihan riittävän hyvin toimivat ilman lääkkeitä ja alkavat toimia paremmin kun syö terveellisesti, nukkuu riittävästi,on optimaalinen levon ja aktiivisuuden suhde ja saa riittävästi valoa.
Aika moni psykiatrinen ongelma on yksinkertaisesti sitä, että sivuutetaan kehon tarpeita kuten esim. tarvetta valoon aamulla joka rytmittää sisäistä kelloa, ollaan keinotekoisessa valossa illalla ja sinivalo sotkee sisäistä kelloa, syödään ruokaa joka on aivoille haitaksi, käytetään neurotoksisia päihteitä, eletään hirveässä stressissä eikä osata tasata sitä, ei olla fyysisesti aktiivisia eikä uskota omaan kapasiteettiin tehdä muutoksia positiiviseen suuntaan, nukutaan liian vähän eikä oikeasti olla valmiita pienin askelin oloansa parantamaan vaan odotetaan pikatuloksia eikä kestetä kärsimystä.. Psykiatria tekee asioista paljon monimutkaisempia monesti mitä niiden tarvitsisi olla ja samaten ihmiset jotka luulee että heidän ongelmansa on jonkun huutoäänestyksellä kyhätyn diagnoosin ilmenemiä, eikä vain sitä että he elävät kehollensa ja mielellensä haitallista elämää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sille levottomuudelle voi olla hyvä syy, esim gaba, kehossa "rauhoittava välittäjäaine" joka osallistuu todella laajasti kehon toimintoihin menee epätasapainoon ja on liikaa glutamattia "kiihdyttävää välittäjäainetta". Tämä siis tapahtuu esim psyykenlääkevieroituksessa.. Ikäänkuin kaasu jää päälle. Riski tässä on eksitotoksisuus. Eksitotoksisuudessa on lisääntyneitä glutamaattisignaaleita ja se voi aiheuttaa hermosolujen kuolemaa. Tämä voi olla yhteydessä kaikenlaiseen dementiasta liikehäiriöihin.
Uskon että tämä on yksi mekanismi miksi psyykenlääkkeet aiheuttaa dementiaa.
Toki lääketiede yrittää unohtaa kaiken tämän ja keskittyä "neuroplastisuuteen". Mutta katsotaanpa miten lääketieteen koekaniinit voi muistin suhteen vanhana. :) Dont do drugs tulisi päteä psyykenlääkkeisiinkin. Aivot on ihan riittävän hyvin toimivat ilman lääkkeitä ja alkavat toimia paremmin kun syö terveellisesti, nukkuu riittävästi,on optimaalinen levon ja aktiivisuuden suhde ja saa riittävästi valoa.
Aika moni psykiatrinen ongelma on yksinkertaisesti sitä, että sivuutetaan kehon tarpeita kuten esim. tarvetta valoon aamulla joka rytmittää sisäistä kelloa, ollaan keinotekoisessa valossa illalla ja sinivalo sotkee sisäistä kelloa, syödään ruokaa joka on aivoille haitaksi, käytetään neurotoksisia päihteitä, eletään hirveässä stressissä eikä osata tasata sitä, ei olla fyysisesti aktiivisia eikä uskota omaan kapasiteettiin tehdä muutoksia positiiviseen suuntaan, nukutaan liian vähän eikä oikeasti olla valmiita pienin askelin oloansa parantamaan vaan odotetaan pikatuloksia eikä kestetä kärsimystä.. Psykiatria tekee asioista paljon monimutkaisempia monesti mitä niiden tarvitsisi olla ja samaten ihmiset jotka luulee että heidän ongelmansa on jonkun huutoäänestyksellä kyhätyn diagnoosin ilmenemiä, eikä vain sitä että he elävät kehollensa ja mielellensä haitallista elämää.Olin itse täysin sekaisin SSRI-vieroituksessa jota psykiatri lääkitsi. Pääni alkoi mennä sekaisin kun kokeilin kaikenmaailman Ketipinoreita. Sen sijaan että psykiatria olisi tulkinnut että ahaa, tämä henkilö on alkanut reagoida huonosti aineisiin ja hänellä on esim liikehäiriöiden ilmenemiä (merkki että lääkkeet on alkaneet muuttua neurotoksiseksi), psykiatria pinosi päällekkäin rauhoittavia (tosi toksisia aivoille), neuroleptejä (super toksisia aivoille). Minusta tuli tunteeton sisäisesti levoton hermoraunio. Palasin täysin luonnollisuuteen itsestä huolehtimisessa ja käytin maalaisjärkeä. Poistin kemikaalikuorman, aloin hoitamaan puhjenneita oireita luonnollisesti (autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon ruokavalio, valon saanti, fyysinen aktiivisuus jaksamisen rajoissa mikä oli hankalaa koska autonomisen hermoston sotkeentuminen oli puhkaissut kroonisen väsymyksen).
Ns. psykoottiset masennukset karisi kun lopetin pääni sotkemisen aineilla. Tiedän mitä psykoosi oli lopulta psyykenlääkkeissä. Minulla ei sitä koskaan aiemmin ollut ollut. Tiedän myös että siitä parantuakseen ei tarvi lääkkeitä, vaan itsereflektiokykyä, aivoista huolehtimista ja itsestä huolehtimista. Se olo kyllä tasoittui sekavuutta myöten. Tajusin että lääkkeet oli tehneet minulle itsemurha-ajatuksia sekavuutta,, tunnotonta levotonta oloa, unihäiriöitä ja anhedoniaa.
Uskon että psykiatriassa paljon lääkitään potilaita joilla saattaisi olla parempi olo jos vain yksinkertaisesti lopettaisivat tuon toksisen kemikaalikuorman ja alkaisivat elää elämää mitä kehomme ja mielemme tarvii. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olin itse täysin sekaisin SSRI-vieroituksessa jota psykiatri lääkitsi. Pääni alkoi mennä sekaisin kun kokeilin kaikenmaailman Ketipinoreita. Sen sijaan että psykiatria olisi tulkinnut että ahaa, tämä henkilö on alkanut reagoida huonosti aineisiin ja hänellä on esim liikehäiriöiden ilmenemiä (merkki että lääkkeet on alkaneet muuttua neurotoksiseksi), psykiatria pinosi päällekkäin rauhoittavia (tosi toksisia aivoille), neuroleptejä (super toksisia aivoille). Minusta tuli tunteeton sisäisesti levoton hermoraunio. Palasin täysin luonnollisuuteen itsestä huolehtimisessa ja käytin maalaisjärkeä. Poistin kemikaalikuorman, aloin hoitamaan puhjenneita oireita luonnollisesti (autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon ruokavalio, valon saanti, fyysinen aktiivisuus jaksamisen rajoissa mikä oli hankalaa koska autonomisen hermoston sotkeentuminen oli puhkaissut kroonisen väsymyksen).
Ns. psykoottiset masennukset karisi kun lopetin pääni sotkemisen aineilla. Tiedän mitä psykoosi oli lopulta psyykenlääkkeissä. Minulla ei sitä koskaan aiemmin ollut ollut. Tiedän myös että siitä parantuakseen ei tarvi lääkkeitä, vaan itsereflektiokykyä, aivoista huolehtimista ja itsestä huolehtimista. Se olo kyllä tasoittui sekavuutta myöten. Tajusin että lääkkeet oli tehneet minulle itsemurha-ajatuksia sekavuutta,, tunnotonta levotonta oloa, unihäiriöitä ja anhedoniaa.
Uskon että psykiatriassa paljon lääkitään potilaita joilla saattaisi olla parempi olo jos vain yksinkertaisesti lopettaisivat tuon toksisen kemikaalikuorman ja alkaisivat elää elämää mitä kehomme ja mielemme tarvii.Pidän psykiatreja suurena riskinä terveydelle. Mitä muutakaan he on kun pilaavat ihmisten aivoja ja sotkevat hermoston?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olin itse täysin sekaisin SSRI-vieroituksessa jota psykiatri lääkitsi. Pääni alkoi mennä sekaisin kun kokeilin kaikenmaailman Ketipinoreita. Sen sijaan että psykiatria olisi tulkinnut että ahaa, tämä henkilö on alkanut reagoida huonosti aineisiin ja hänellä on esim liikehäiriöiden ilmenemiä (merkki että lääkkeet on alkaneet muuttua neurotoksiseksi), psykiatria pinosi päällekkäin rauhoittavia (tosi toksisia aivoille), neuroleptejä (super toksisia aivoille). Minusta tuli tunteeton sisäisesti levoton hermoraunio. Palasin täysin luonnollisuuteen itsestä huolehtimisessa ja käytin maalaisjärkeä. Poistin kemikaalikuorman, aloin hoitamaan puhjenneita oireita luonnollisesti (autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon ruokavalio, valon saanti, fyysinen aktiivisuus jaksamisen rajoissa mikä oli hankalaa koska autonomisen hermoston sotkeentuminen oli puhkaissut kroonisen väsymyksen).
Ns. psykoottiset masennukset karisi kun lopetin pääni sotkemisen aineilla. Tiedän mitä psykoosi oli lopulta psyykenlääkkeissä. Minulla ei sitä koskaan aiemmin ollut ollut. Tiedän myös että siitä parantuakseen ei tarvi lääkkeitä, vaan itsereflektiokykyä, aivoista huolehtimista ja itsestä huolehtimista. Se olo kyllä tasoittui sekavuutta myöten. Tajusin että lääkkeet oli tehneet minulle itsemurha-ajatuksia sekavuutta,, tunnotonta levotonta oloa, unihäiriöitä ja anhedoniaa.
Uskon että psykiatriassa paljon lääkitään potilaita joilla saattaisi olla parempi olo jos vain yksinkertaisesti lopettaisivat tuon toksisen kemikaalikuorman ja alkaisivat elää elämää mitä kehomme ja mielemme tarvii.Lääkkeiden haittavaikutukset on tosiaan vähän tunnettu asia psykiatriassa. Etenkin ku osa menee sairauden oireiden kanssa päällekkäin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sille levottomuudelle voi olla hyvä syy, esim gaba, kehossa "rauhoittava välittäjäaine" joka osallistuu todella laajasti kehon toimintoihin menee epätasapainoon ja on liikaa glutamattia "kiihdyttävää välittäjäainetta". Tämä siis tapahtuu esim psyykenlääkevieroituksessa.. Ikäänkuin kaasu jää päälle. Riski tässä on eksitotoksisuus. Eksitotoksisuudessa on lisääntyneitä glutamaattisignaaleita ja se voi aiheuttaa hermosolujen kuolemaa. Tämä voi olla yhteydessä kaikenlaiseen dementiasta liikehäiriöihin.
Uskon että tämä on yksi mekanismi miksi psyykenlääkkeet aiheuttaa dementiaa.
Toki lääketiede yrittää unohtaa kaiken tämän ja keskittyä "neuroplastisuuteen". Mutta katsotaanpa miten lääketieteen koekaniinit voi muistin suhteen vanhana. :) Dont do drugs tulisi päteä psyykenlääkkeisiinkin. Aivot on ihan riittävän hyvin toimivat ilman lääkkeitä ja alkavat toimia paremmin kun syö terveellisesti, nukkuu riittävästi,on optimaalinen levon ja aktiivisuuden suhde ja saa riittävästi valoa.
Aika moni psykiatrinen ongelma on yksinkertaisesti sitä, että sivuutetaan kehon tarpeita kuten esim. tarvetta valoon aamulla joka rytmittää sisäistä kelloa, ollaan keinotekoisessa valossa illalla ja sinivalo sotkee sisäistä kelloa, syödään ruokaa joka on aivoille haitaksi, käytetään neurotoksisia päihteitä, eletään hirveässä stressissä eikä osata tasata sitä, ei olla fyysisesti aktiivisia eikä uskota omaan kapasiteettiin tehdä muutoksia positiiviseen suuntaan, nukutaan liian vähän eikä oikeasti olla valmiita pienin askelin oloansa parantamaan vaan odotetaan pikatuloksia eikä kestetä kärsimystä.. Psykiatria tekee asioista paljon monimutkaisempia monesti mitä niiden tarvitsisi olla ja samaten ihmiset jotka luulee että heidän ongelmansa on jonkun huutoäänestyksellä kyhätyn diagnoosin ilmenemiä, eikä vain sitä että he elävät kehollensa ja mielellensä haitallista elämää.Käytin monia lääkkeitä parikymppisestä alkaen.
Lääkitykset jo takana, reilun 20 vuoden käytön jälkeen.
Muistini alkoi heiketä jo nelikymppisenä, ja jatkuvasti huonommaksi menee.
Neuropatia oireet alkoivat jo lääkitysten aikana. Myöhemmin todettiin polyneuropatia, joka tulee olemaan seuranani loppuelämäni ajan.
En kuitenkaan halua syyttää ketään, enkä mitään siitä kuinka kävi. Keskityn elämääni tässä ja nyt, menen eteenpäin sillä, mitä vielä on jäljellä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että oma asenne ratkaisee aika paljon. Siis tämä on minun mielipiteeni, ajatukseni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeiden haittavaikutukset on tosiaan vähän tunnettu asia psykiatriassa. Etenkin ku osa menee sairauden oireiden kanssa päällekkäin
Eipä ollut itsellä murto-osaakaan ongelmista mitä psykiatrian lääkkeiden myötä koin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eipä ollut itsellä murto-osaakaan ongelmista mitä psykiatrian lääkkeiden myötä koin.
Mitä ei ollut ennen lääkkeitä
Aivosähköiskuja
Seksuaalisia häiriöitä
Tunnetta kuin olen anhedoninen eikä mikään tunnu miltään
Tunne kuin aivoissa olisi vanua ja en voi ajatella
Akatisiaa eli äärimmäistä sisäistä epämukavaa kiduttavaa levottomuutta
Hankaluuksia nukkua
Polttelevia tuntemuksia, neuropaattiselta tuntuvia oireita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käytin monia lääkkeitä parikymppisestä alkaen.
Lääkitykset jo takana, reilun 20 vuoden käytön jälkeen.
Muistini alkoi heiketä jo nelikymppisenä, ja jatkuvasti huonommaksi menee.
Neuropatia oireet alkoivat jo lääkitysten aikana. Myöhemmin todettiin polyneuropatia, joka tulee olemaan seuranani loppuelämäni ajan.
En kuitenkaan halua syyttää ketään, enkä mitään siitä kuinka kävi. Keskityn elämääni tässä ja nyt, menen eteenpäin sillä, mitä vielä on jäljellä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että oma asenne ratkaisee aika paljon. Siis tämä on minun mielipiteeni, ajatukseni.Mihin se muistin heikkeneminen liittyy sit tarkalleen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mihin se muistin heikkeneminen liittyy sit tarkalleen?
Nyt tuli vaikea kysymys.
Ei ole mitään tietoa, mihin muistin heikkeneminen liittyy.
Jossain pään kuvauksissa näkyi yli kymmenen vuotta sitten jotain valkean aineen muutoksia ( kuvattiin MS-epäilyn vuoksi ) , mutta mitään ei ole selvitetty sen kummemmin.
Olin reilu nelikymppinen, kun asiasta puhuin parille lääkärille, parille hoitajalle, mutta vastaus oli vain " olet niin nuori, ettei sulla muistissa vikaa voi olla ".
Tuossa taitaa olla syy, miksei ole tiedossa, mihin se liittyy. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt tuli vaikea kysymys.
Ei ole mitään tietoa, mihin muistin heikkeneminen liittyy.
Jossain pään kuvauksissa näkyi yli kymmenen vuotta sitten jotain valkean aineen muutoksia ( kuvattiin MS-epäilyn vuoksi ) , mutta mitään ei ole selvitetty sen kummemmin.
Olin reilu nelikymppinen, kun asiasta puhuin parille lääkärille, parille hoitajalle, mutta vastaus oli vain " olet niin nuori, ettei sulla muistissa vikaa voi olla ".
Tuossa taitaa olla syy, miksei ole tiedossa, mihin se liittyy.Hmm. Eli mahdollista et liittyy mihin tahansa koska kukaan ei selvittänyt syytä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm. Eli mahdollista et liittyy mihin tahansa koska kukaan ei selvittänyt syytä?
Juurikin näin.
Eikä kukaan selvitä syytä, kun eivät usko muistini heikentyneen, olen " liian nuori " ammattilaisten mielestä, keski-iän jo jonkin aikaa sitten ylittänyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin näin.
Eikä kukaan selvitä syytä, kun eivät usko muistini heikentyneen, olen " liian nuori " ammattilaisten mielestä, keski-iän jo jonkin aikaa sitten ylittänyt.Eli ei välttämättä lääkkeet mut voi olla. Saanko kysyä miten toi muisti ilmenee?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli ei välttämättä lääkkeet mut voi olla. Saanko kysyä miten toi muisti ilmenee?
Nimet unohtuu, tai menee henkilöt sekaisin, kertoessa jotain asiaa tai juttua katoaa päästä kaikki, jää tyhjä aukko, mitä olin sanomassa, koko ajatus katoaa.
Joskus, vaikkakin harvoin, on sanat hakusessa, eli ei tule joku sana mieleen.
Uuden oppiminen ei onnistu, kun asiat ei jää mieleen. Jos joku näyttää, miten jokin asia tehdään esim, tietokoneella, tai vaikka opetellessa jonkun muun koneen käyttöohjeita, en enää seuraavana päivänä muista siitä mitään.
Kun kaupungilla keskustelen ihmisten ( etupäässä tuttujen ) kanssa, en enää muutamaa päivää myöhemmin muista, kuka on sanonut ja mitä, tai missä yhteydessä on sanonut. Tai mitä olen itse puhunut ja kenelle, sekä missä olen keskustellut kenenkin kanssa. Toki osan muistan, mutta suurinta osaa en.
Myös käsitys ajasta on ollut pitkään hukassa. Menee sekaisin, olenko tehnyt jonkun asian viikko sitten, vai onko siitä jo kaksi tai kolme viikkoa, ehkä kuukausiakin, ja silti voi tuntua lyhyemmältä ajalta.
Jos joku tapaamisaika on sovittuna, sen merkitsen moneen kohtaan myös paperille ylös, ettei vaan pääse unohtumaan. Jos en laittaisi mihinkään ylös, en muistaisi.
Kun joku kaveri tai tuttu kertoo jostain menostaan, en muista milloin hänellä on se meno, ja minne.
Että tällaista kaikenlaista. Toivon vaan, ettei kamalasti pahemmaksi mene. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimet unohtuu, tai menee henkilöt sekaisin, kertoessa jotain asiaa tai juttua katoaa päästä kaikki, jää tyhjä aukko, mitä olin sanomassa, koko ajatus katoaa.
Joskus, vaikkakin harvoin, on sanat hakusessa, eli ei tule joku sana mieleen.
Uuden oppiminen ei onnistu, kun asiat ei jää mieleen. Jos joku näyttää, miten jokin asia tehdään esim, tietokoneella, tai vaikka opetellessa jonkun muun koneen käyttöohjeita, en enää seuraavana päivänä muista siitä mitään.
Kun kaupungilla keskustelen ihmisten ( etupäässä tuttujen ) kanssa, en enää muutamaa päivää myöhemmin muista, kuka on sanonut ja mitä, tai missä yhteydessä on sanonut. Tai mitä olen itse puhunut ja kenelle, sekä missä olen keskustellut kenenkin kanssa. Toki osan muistan, mutta suurinta osaa en.
Myös käsitys ajasta on ollut pitkään hukassa. Menee sekaisin, olenko tehnyt jonkun asian viikko sitten, vai onko siitä jo kaksi tai kolme viikkoa, ehkä kuukausiakin, ja silti voi tuntua lyhyemmältä ajalta.
Jos joku tapaamisaika on sovittuna, sen merkitsen moneen kohtaan myös paperille ylös, ettei vaan pääse unohtumaan. Jos en laittaisi mihinkään ylös, en muistaisi.
Kun joku kaveri tai tuttu kertoo jostain menostaan, en muista milloin hänellä on se meno, ja minne.
Että tällaista kaikenlaista. Toivon vaan, ettei kamalasti pahemmaksi mene.Toi kuulostaa aika pahalle. Sut pitäs ehottomasti tutkia! Ei millään pahalla mut oireilet vähän samalla tavalla ku mun ukki jolla oli Alzheimer, toki se nyt eteni aika nopeesti tosta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toi kuulostaa aika pahalle. Sut pitäs ehottomasti tutkia! Ei millään pahalla mut oireilet vähän samalla tavalla ku mun ukki jolla oli Alzheimer, toki se nyt eteni aika nopeesti tosta
Oon kyllä samaa mieltä. Tiedän, että oireilen.
Suvussa on Alzheimeria, nyt on isällä, isän äiti kuoli aikoinaan samaan sairauteen.
Mun täytyy varmaan odotella vielä joitain vuosia, etten ole enää lääkäreiden mielestä liian nuori. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon kyllä samaa mieltä. Tiedän, että oireilen.
Suvussa on Alzheimeria, nyt on isällä, isän äiti kuoli aikoinaan samaan sairauteen.
Mun täytyy varmaan odotella vielä joitain vuosia, etten ole enää lääkäreiden mielestä liian nuori.Ironisesti mun ukki pääs testeihin kun se tuli osastolle kattomaan mua (eikä tollon kukaan vielä tienny muistisairaudesta) ja hortoili ja muuta outoa siellä hoitajien silmin nähden. Et joo, tuskinpa ilman tota olis päässy minnekkään kovin nopeasti. Suomessa on samaan aikaan hyvä terveydenhuolto ja ihan surkee.
Tietyt sairauidet ei ikää kato, saahan vauvatkin syöpiä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ironisesti mun ukki pääs testeihin kun se tuli osastolle kattomaan mua (eikä tollon kukaan vielä tienny muistisairaudesta) ja hortoili ja muuta outoa siellä hoitajien silmin nähden. Et joo, tuskinpa ilman tota olis päässy minnekkään kovin nopeasti. Suomessa on samaan aikaan hyvä terveydenhuolto ja ihan surkee.
Tietyt sairauidet ei ikää kato, saahan vauvatkin syöpiäJoo, ja jotkut ovat ikävä kyllä terveydenhuollossakin niin sanotusti väliinputoajia, joita vain pompotellaan edestakaisin vaivoinensa.
Taitaa olla sitä priorisointia, jota kyllä tapahtuu, haluttiin tai ei. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, ja jotkut ovat ikävä kyllä terveydenhuollossakin niin sanotusti väliinputoajia, joita vain pompotellaan edestakaisin vaivoinensa.
Taitaa olla sitä priorisointia, jota kyllä tapahtuu, haluttiin tai ei.Mäkin olin. Paljon riippuu lääkäristäkin. Pompottelun seurauksena päädyin HYKSille ja sitä kautta sain diagnoosin muutettua, Tuskinpa olis tapahtunu jos olisin ollu helsingin puolella vieläkin. Mut heitettiin HYKSille kun olin "liian vaikea"
- Anonyymi
Teillä on hirvee lista tullu kaikkea. MUlle ei ikinä tullu mitään. Vaik käytin vuosia Leponexia vielä. Toi on mielenkiintoista ja olen kieltämättä onnekas mut kurjaa lukea tota listaa :(
- Anonyymi
Jotkut sanoo ettei niille ole tullut mitän mutta uni on häiriintynyt, ahdistaa, on levoton olo, pää ei toimi, ovat eläkkeellä ja ramppaavat lääkärissä hakemassa lisää pillereitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotkut sanoo ettei niille ole tullut mitän mutta uni on häiriintynyt, ahdistaa, on levoton olo, pää ei toimi, ovat eläkkeellä ja ramppaavat lääkärissä hakemassa lisää pillereitä.
Mulla ei ikinå ollu tollasta. Lääkkeiden takia ainakaan. Eläkkeellä toki toistaiseksi olen, mut mitään tollasta lääkkeillä ei ollut. Väsymys oli ainut oire
- Anonyymi
Elä luomuna. Ei ole mitään dopamiineja. Harjoittele suhtautumista. Säädä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi
Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit1478120KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!
STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti4237151Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?
On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei693663Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta
Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-20000117808521423311Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT1092824Huomaatteko Demari Tytti ei esitä pahoitteluitaan
Samanlainen ilmeisesti kuin Marin eli Uhriutuu no he ovat Demareita ja muiden yläpuolella siis omasta mielestään442358- 1261936
Puolen vuoden koeaika
Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro231793Turvaan tulleet lähettävät omia lapsiaan vaaraan - hullua
MOT-ohjelman jakso ”Loma vaihtui kahleisiin” kertoi, kuinka Suomessa ja muualla Euroopassa asuvat somaliperheet lähettäv261576Tytti Tuppurainen nöyryyttää avustajiaan
Tytti Tuppurainen nöyryyttää SDP:n eduskuntaryhmän kokouksissa sekä avustajia että kansanedustajia. Hän nolaa ihmisiä ju1821457