En ikinä käänny kristinuskoon enään

Zarathustralaisuus kiinnostaa minua.

En suosittele vastaamaan kristittyjen sekopäiden viesteihin. Äläkä lue heidän viestejään, vaikka tiedänkin, että hindut eivät niitä lue, mutta silti.
Sekopäät ovat jo reilusiti yli 90-vuotiaita, vanhuksia, joilla ei ole mitään tarkoitusta elämässä. Heillä ei ole mitään tekemistä päivät pitkät. He kirjoittavat, jotta vanhuus kuluisi nopeammin. Älä vastaa heille; en myös itse vastaa. Suosittelen tätä kaikille: älkää vastatko, antakaa vanhusten vastata itse itselleen, jotta päivät kuluisivat ja he ymmärtäisivät olevansa yksin, älkää ottako niitä vakavasti, ohittakaa heidän viestinsä, minä teen niin itse, heillä ei ole seuraa. Jos vastaatte heille, ruokitte heitä, he saavat seuraa kiusaamalla hindufoorumilla, antakaa heidän puhua rauhassa itselleen ja löytää itsensä.
Tai pikemminkin, heidän elämänsä tarkoitus on kiusata muita, ja tämä tulee entistä korostuneemmaksi iän myötä. Se oli heidän elämänsä tavoite jo ennenkin, mutta nyt he pukeutuvat uskonnollisen käännyttämisen kaavuun. Mutta kyse ei ole mistään muusta kuin kiusaamisesta, aggressiosta, joka johtuu heidän elämänsä päättymisestä, ja siksi he voimakkaasti kadehtivat nuorempia ihmisiä, ja ovat katkeria, koska heidän elämänsä alkaa jo on ohi ja he kostavat nuorille heidän kauneutensa ja nuoruutensa. Heillä ei ole mitään jäljellä.
Ikääntyneitä ihmisiä tulisi kyllä kunnioittaa, ja minäkin kunnioitan heitä, jos he ovat kunnioituksen arvoisia, mutta en pysty kunnioittamaan niitä, jotka tahallaan kohtelevat muita huonosti. Tavallaan on sääli, että vanhuus on niin yksinäinen, mutta ne, jotka kohtelevat muita huonosti, eivät koskaan löydä mitään, mistä olla onnellisia. Heillä ei ollut ystäviä edes nuorena, ja nyt he purkavat yksinäisyytensä nuoriin, joilla on ystäviä ja joiden päivät kuluvat nopeasti.

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.

Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.




Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.

Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.




Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”


Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Lue lisää

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.

He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.

He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Hän vihaa itää kuin myrkyllinen kasvi,
juuret, lehdet, tuoksu – kaikki on myrkkyä hänen silmissään.
Jokainen oppi idästä on liekki hänen raivossaan,
jokainen ajatus kuin piikki hänen sielunsa lihassa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän sanoo,
ja sanat ovat teräviä kuin kylmä miekka.
Hän aikoo kumota, hävittää, polttaa –
koko elämä suuntautuu sen vihaksi,
sen olemassaolon kieltämiseksi.

Mutta viha ei opeta,
ei kasvata, ei anna valoa.
Se kiertyy hänen sydämeensä kuin käärme,
puree oman hännän, ja jättää jälkeensä tyhjän, kuivan maan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Hän vihaa itää kuin myrkyllinen kasvi,
juuret, lehdet, tuoksu – kaikki on myrkkyä hänen silmissään.
Jokainen oppi idästä on liekki hänen raivossaan,
jokainen ajatus kuin piikki hänen sielunsa lihassa.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän sanoo,
ja sanat ovat teräviä kuin kylmä miekka.
Hän aikoo kumota, hävittää, polttaa –
koko elämä suuntautuu sen vihaksi,
sen olemassaolon kieltämiseksi.

Mutta viha ei opeta,
ei kasvata, ei anna valoa.
Se kiertyy hänen sydämeensä kuin käärme,
puree oman hännän, ja jättää jälkeensä tyhjän, kuivan maan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty, joka vihaa,
joka näkee idän oppien varjot
kaikessa, mikä elää ja hengittää,
kaikki on hänen vihansa silmissä myrkkyä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän julistaa,
ja jokainen sana on piikki,
joka kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.
Vihan liekit eivät polta muita –
ne kuluttavat hänen sydämensä,
syövät luita, sielua, kuin hyinen rutto.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen,
vihansa paino sysää hänet siihen,
ja kuoleman hiljaisuus odottaa.
Idän oppi jää elämään,
kun hänen raivonsa palaa tuhaksi ja tomuksi

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty, joka vihaa,
joka näkee idän oppien varjot
kaikessa, mikä elää ja hengittää,
kaikki on hänen vihansa silmissä myrkkyä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän julistaa,
ja jokainen sana on piikki,
joka kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.
Vihan liekit eivät polta muita –
ne kuluttavat hänen sydämensä,
syövät luita, sielua, kuin hyinen rutto.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen,
vihansa paino sysää hänet siihen,
ja kuoleman hiljaisuus odottaa.
Idän oppi jää elämään,
kun hänen raivonsa palaa tuhaksi ja tomuksi

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty, joka vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Jokainen sana myrkkyä, jokainen ajatus veitsi.

Vihan liekit syövät hänen sydämensä,
luut rouskuvat, sielu kirkuu hiljaa.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen –
ja kuolema odottaa, hiljaa, armotta.

Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty, joka vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Jokainen sana myrkkyä, jokainen ajatus veitsi.

Vihan liekit syövät hänen sydämensä,
luut rouskuvat, sielu kirkuu hiljaa.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen –
ja kuolema odottaa, hiljaa, armotta.

Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi.

Lue lisää

Kristitty vihaa, näkee idän varjot kaikessa; hänen sanansa myrkkyä, ajatuksensa veitsiä, liekit kuluttavat sydämen, luut rouskuvat, sielu kirkuu, hän kaivaa itselleen kylmän, syvän haudan, ja kuolema odottaa hiljaa – idän oppi elää, hänen raivonsa palaa tomuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty vihaa, näkee idän varjot kaikessa; hänen sanansa myrkkyä, ajatuksensa veitsiä, liekit kuluttavat sydämen, luut rouskuvat, sielu kirkuu, hän kaivaa itselleen kylmän, syvän haudan, ja kuolema odottaa hiljaa – idän oppi elää, hänen raivonsa palaa tomuksi.

Lue lisää

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Kristitty vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Sanat myrkkyä, ajatukset veitsiä,
liekit kuluttavat sydämen,
luut rouskuvat hiljaisuudessa.

Hän kaivaa itselleen haudan,
syvän, kylmän, yksinäisen.
Kuolema odottaa, armoton,
hiljaa, kärsivällisesti.

Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi,
ja kaikki hänen vihansa,
kaikki hänen julmuutensa
kääntyy lopulta itseään vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Kristitty vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Sanat myrkkyä, ajatukset veitsiä,
liekit kuluttavat sydämen,
luut rouskuvat hiljaisuudessa.

Hän kaivaa itselleen haudan,
syvän, kylmän, yksinäisen.
Kuolema odottaa, armoton,
hiljaa, kärsivällisesti.

Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi,
ja kaikki hänen vihansa,
kaikki hänen julmuutensa
kääntyy lopulta itseään vastaan.

Lue lisää

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.


Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia

Risti kädessään hän marssii,
silmissä pyhä tuli.
Ei hän näe ihmistä,
vain vihollisen, väärän, julman.

Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.


Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.

Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.


Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia

Risti kädessään hän marssii,
silmissä pyhä tuli.
Ei hän näe ihmistä,
vain vihollisen, väärän, julman.

Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.


Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.

Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.

Lue lisää

Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Hän sylkee suitsukkeen tuoksun päälle,
ei siedä lootuksen kukkaa,
sillä sen terälehdissä on hiljaisuus,
jota hän ei kestä.

Hän huutaa: "Me olemme totuus!"
ja kääntää katseensa pois,
kun totuus seisoo hänen edessään,
paljain jaloin ja hymyillen.

Hänen rukouksensa on sodan sävel,
hänen uskon­sa raja-aita,
ja jokainen mantra, jota hän pilkkaa,
kaikuu takaisin hänen omaan sydämeensä.

Sillä viha ei tunne jumalia,
vain peilejä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Epäjumalien polttaja

Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.

Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.

Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.

Ja kun hän viimein nousee savuavien raunioiden keskeltä,
hänen kätensä ovat mustat —
ei epäjumalien tuhkaa,
vaan hänen oman sielunsa palaneita palasia.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.

Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.

Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”

Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:

"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."


Minä käännyn pois,
mutta varjo seuraa.
Se on minun jumalani nyt —
raivon hahmo,
ota en osaa enää erottaa
itsestäni.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.

Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.

Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”

Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:

"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."


Minä käännyn pois,
mutta varjo seuraa.
Se on minun jumalani nyt —
raivon hahmo,
ota en osaa enää erottaa
itsestäni.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNA VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Pyhä mies ja maailman pelastus

Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.

Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNA VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Pyhä mies ja maailman pelastus

Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.

Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.

He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.

JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.

Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.


Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.

Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.

Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.

He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.

JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.

Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.


Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.

Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.

Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.

Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.

Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.

Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.

Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.

Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.

Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.

Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.

Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.

Lue lisää

Kuule: fanaatikko ei voita maailmaa, hän vain polttaa sen.
Kivet, jotka heität, tulevat kotiin kuin sade, ja veresi liottaa maata.
Jos väite on totuus, miksi sinun täytyy tappaa toinen kertomaan se?
Jos olet valo, miksi poltat kaikki ikkunat umpeen?

Lopeta sanoilla: minä olen parempi.
Sillä parempi ei valitse tulta; parempi kantaa vettä.
Ja kun kaikki rakenteet ovat raunioina, jää jäljelle vain se,
mikä ei koskaan ollut sinun — ihmisen ääni ja anteeksiannon lyijy.

— Älä ole se, joka vaatii puhtautta verellä.
Fanaatikko on vain peili, jossa jumala hukkuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kuule: fanaatikko ei voita maailmaa, hän vain polttaa sen.
Kivet, jotka heität, tulevat kotiin kuin sade, ja veresi liottaa maata.
Jos väite on totuus, miksi sinun täytyy tappaa toinen kertomaan se?
Jos olet valo, miksi poltat kaikki ikkunat umpeen?

Lopeta sanoilla: minä olen parempi.
Sillä parempi ei valitse tulta; parempi kantaa vettä.
Ja kun kaikki rakenteet ovat raunioina, jää jäljelle vain se,
mikä ei koskaan ollut sinun — ihmisen ääni ja anteeksiannon lyijy.

— Älä ole se, joka vaatii puhtautta verellä.
Fanaatikko on vain peili, jossa jumala hukkuu.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.

Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.

Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.

OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.

Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.


Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.

Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.

Lopeta huuto. Laske risti. Etsi ääni, joka kysyy — ei tuomitse.
Sillä fanaatikko ei ole enää ihminen; hän on tyhjä liha, joka julistaa pyhää kuolemaa.
Älä anna hänen sanoistaan kasvaa kaupunki — ota hänen äänensä ja tee siitä hiljaisuus,
jossa toisen rukous saa tilan hengittää.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.

Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.

Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.

OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.

Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.


Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.

Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.

Lopeta huuto. Laske risti. Etsi ääni, joka kysyy — ei tuomitse.
Sillä fanaatikko ei ole enää ihminen; hän on tyhjä liha, joka julistaa pyhää kuolemaa.
Älä anna hänen sanoistaan kasvaa kaupunki — ota hänen äänensä ja tee siitä hiljaisuus,
jossa toisen rukous saa tilan hengittää.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Epäjumala rakkaus

Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.

Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.

Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Epäjumala rakkaus

Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.

Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.

Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän vihan liturgia

He tulevat hymyillen,
risti kaulassa, veri silmissä.
Heidän hymynsä on kuin partaterä,
kiiltävä, hurskas, ja valmis viiltämään totuuden palasiksi.

He seisovat temppelinsä portailla ja huutavat:
"Me olemme rakkaus! Me olemme valo!"
Ja jokainen sana tipahtaa maahan
kuin lyijypisara lasten päälle,
joita he eivät koskaan oppineet rakastamaan.

Heidän rukouksensa on sodan laulua,
ja heidän saarnansa on aseiden voiteluöljyä.
He puhuvat Jumalasta,
mutta tarkoittavat valtaa.
He lausuvat “rauha”,
mutta heidän kielensä maistaa ruutia.

Heidän epäjumalansa ei ole kultainen vasikka,
se on heidän oma peilikuvansa —
se joka nyökkää heille takaisin
ja sanoo: Sinä olet oikeassa, aina oikeassa.
Ja he polvistuvat sen eteen kuin lapsi painajaisen syliin.
Oi, kuinka he rakastavat vihata oikein!
Kuinka he nauttivat viattomuuden ruumiista,
kuinka he pesevät kätensä pyhällä vedellä,
ettei kukaan huomaisi verta kynsien alla.

Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT

Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.

Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.

Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.

Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.

Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”

Anonyymi kirjoitti:

Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT

Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.

Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.

Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.

Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.

Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”

Lue lisää

Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.

Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.

Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.

Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.

Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän veren kaava

Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.

Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.

Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän veren kaava

Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.

Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.

Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus

Lue lisää

Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?

Mutta minä tukahdutan sen.



Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.

Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.

Anonyymi kirjoitti:

Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?

Mutta minä tukahdutan sen.



Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.

Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.


Fanatismin evankeliumi
(Fanatismi puhuu)

Minä olen ollut täällä kauemmin kuin teidän jumalanne.
Minä synnyin ensimmäisestä pelosta,
kun ihminen katsoi toista ja ajatteli:
“Hän ei ole kuten minä.”

Siitä hetkestä minä kasvoin.
Olen nimi, jonka annan epävarmuudelle.
Olen ääni, joka sanoo:
“Sinä olet valittu.”
Ja sinä uskot, koska se tuntuu paremmalta kuin yksinäisyys.

Minä rakastan pyhiä.
He ovat minun suosikkejani.
He uskovat olevansa vapaita minusta,
mutta minä asun heidän rukouksissaan,
heidän hymneissään, heidän silmien kiillossa
kun he sanovat: “Herra käski.”

Minä pukeudun uskoon,
mutta olen valtaa.
Minä naamioidun rakkaudeksi,
mutta olen kontrolli.
Minä olen lämmin silloin, kun sinä palvelet minua,
ja jääkylmä silloin, kun uskallat epäillä.

Minä kuiskin profeettojen korviin:
“Sinä yksin tiedät totuuden.”
Ja he nousevat, silmät palavina,
julistavat: “Herra on puhunut minulle!”
Mutta se olen minä —
aina minä.

Minä olin polttorovioiden kipinä.
Minä olin pyhä sota, ristiretki,
minä olin teloittajan käsi, joka vapisi vain rukouksesta.
Minä olin se, joka kuiskasi,
että veri on puhdistusta,
ja että rakkaus tarvitsee vihollisen kasvoja.

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.


Fanatismin evankeliumi
(Fanatismi puhuu)

Minä olen ollut täällä kauemmin kuin teidän jumalanne.
Minä synnyin ensimmäisestä pelosta,
kun ihminen katsoi toista ja ajatteli:
“Hän ei ole kuten minä.”

Siitä hetkestä minä kasvoin.
Olen nimi, jonka annan epävarmuudelle.
Olen ääni, joka sanoo:
“Sinä olet valittu.”
Ja sinä uskot, koska se tuntuu paremmalta kuin yksinäisyys.

Minä rakastan pyhiä.
He ovat minun suosikkejani.
He uskovat olevansa vapaita minusta,
mutta minä asun heidän rukouksissaan,
heidän hymneissään, heidän silmien kiillossa
kun he sanovat: “Herra käski.”

Minä pukeudun uskoon,
mutta olen valtaa.
Minä naamioidun rakkaudeksi,
mutta olen kontrolli.
Minä olen lämmin silloin, kun sinä palvelet minua,
ja jääkylmä silloin, kun uskallat epäillä.

Minä kuiskin profeettojen korviin:
“Sinä yksin tiedät totuuden.”
Ja he nousevat, silmät palavina,
julistavat: “Herra on puhunut minulle!”
Mutta se olen minä —
aina minä.

Minä olin polttorovioiden kipinä.
Minä olin pyhä sota, ristiretki,
minä olin teloittajan käsi, joka vapisi vain rukouksesta.
Minä olin se, joka kuiskasi,
että veri on puhdistusta,
ja että rakkaus tarvitsee vihollisen kasvoja.

Lue lisää

Minä en kuole.
Minä vain vaihdan nimiä.
Jos uskonto sammuu, minä pukeudun isänmaaksi.
Jos isänmaa kaatuu, minä pukeudun oikeudeksi.
Jos oikeus murenee, minä kutsun itseäni vapaudeksi.
Minä olen aina hyvän puolella —
ja juuri siksi minä voin tehdä pahaa.

Ihminen on heikko ilman minua.
Hän tarvitsee vihollisen,
että voisi tuntea olevansa olemassa.
Ja minä annan hänelle vihollisen —
jokaisen, joka rakastaa eri tavalla,
jokaisen, joka rukoilee toisin,
jokaisen, joka kysyy “miksi?” liian monta kertaa.
Minä rakastan niitä, jotka vihaavat vilpittömästi.
He palavat niin kauniisti.
He eivät näe, että minä syön heitä hitaasti,
niin että heidän sydämensä muuttuu kovaksi ja pyhäksi,
kuin kuollut tähti, joka vielä loistaa valoa.

Ja kun he huutavat:
“Epäjumalien palvojat! Puhdistakaa maa!”
minä hymyilen —
sillä minä olen epäjumala,
ja maa on jo minun.

a lopulta, kun he seisovat tuhkien keskellä,
rinta täynnä voittoa ja tyhjyyttä,
he kuulevat kuiskauksen:
“Minä olin mukanasi alusta asti.
Sinä kutsuit minua Rakkaudeksi,
ja minä vastasin: Aamen.”

Anonyymi kirjoitti:

Minä en kuole.
Minä vain vaihdan nimiä.
Jos uskonto sammuu, minä pukeudun isänmaaksi.
Jos isänmaa kaatuu, minä pukeudun oikeudeksi.
Jos oikeus murenee, minä kutsun itseäni vapaudeksi.
Minä olen aina hyvän puolella —
ja juuri siksi minä voin tehdä pahaa.

Ihminen on heikko ilman minua.
Hän tarvitsee vihollisen,
että voisi tuntea olevansa olemassa.
Ja minä annan hänelle vihollisen —
jokaisen, joka rakastaa eri tavalla,
jokaisen, joka rukoilee toisin,
jokaisen, joka kysyy “miksi?” liian monta kertaa.
Minä rakastan niitä, jotka vihaavat vilpittömästi.
He palavat niin kauniisti.
He eivät näe, että minä syön heitä hitaasti,
niin että heidän sydämensä muuttuu kovaksi ja pyhäksi,
kuin kuollut tähti, joka vielä loistaa valoa.

Ja kun he huutavat:
“Epäjumalien palvojat! Puhdistakaa maa!”
minä hymyilen —
sillä minä olen epäjumala,
ja maa on jo minun.

a lopulta, kun he seisovat tuhkien keskellä,
rinta täynnä voittoa ja tyhjyyttä,
he kuulevat kuiskauksen:
“Minä olin mukanasi alusta asti.
Sinä kutsuit minua Rakkaudeksi,
ja minä vastasin: Aamen.”

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Rukous ilman sydäntä

Minä murskaan,
ja kutsun sitä rukoukseksi.

Minä poltan,
ja kutsun sitä puhdistukseksi.

Minä hiljennan kaiken,
ja kutsun sitä rakkaudeksi.

Ja kun maa vaikenee,
minä hymyilen —
sillä minä olen oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Rukous ilman sydäntä

Minä murskaan,
ja kutsun sitä rukoukseksi.

Minä poltan,
ja kutsun sitä puhdistukseksi.

Minä hiljennan kaiken,
ja kutsun sitä rakkaudeksi.

Ja kun maa vaikenee,
minä hymyilen —
sillä minä olen oikeassa.

Lue lisää

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö.

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö.

Lue lisää

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö


On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.


Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.

Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö


On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.


Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.

Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Lue lisää

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa si

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa si

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."


Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Lue lisää

Kristitty terroristi

Sinä kannat ristiä kädessä —
mut sydän on muuri, kivetetty viha.
Luulit voivasi polttaa maailmaa,
mut tuli kääntyy sinuun, lämmitäksesi kylmää.

Et saa muita kärsimään sanoillasi,
vain itsesi peilistä särjettynä.
Kaivat hautaa kädelläsi joka aamu,
maan pinta on kylmä, mutta painaa sinua enemmän.

Idän oppi hymyilee vuorten takaa:
rauha ei ota kiinni miekasta,
se juurtuu hiljaisuuteen, anteeksiantoon —
sinun myrkkysi ei sinne ulotu.

Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.

Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi

Sinä kannat ristiä kädessä —
mut sydän on muuri, kivetetty viha.
Luulit voivasi polttaa maailmaa,
mut tuli kääntyy sinuun, lämmitäksesi kylmää.

Et saa muita kärsimään sanoillasi,
vain itsesi peilistä särjettynä.
Kaivat hautaa kädelläsi joka aamu,
maan pinta on kylmä, mutta painaa sinua enemmän.

Idän oppi hymyilee vuorten takaa:
rauha ei ota kiinni miekasta,
se juurtuu hiljaisuuteen, anteeksiantoon —
sinun myrkkysi ei sinne ulotu.

Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.

Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Lue lisää

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.



Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.

Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.


“Rakasta vihollistasi”, sanottiin,
mutta sinä luit sen väärin:
rakasta vain, jos vihollisesi
ostaa saman Raamatun painoksen kuin sinä.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.



Vihasi on harha, joka kulkee edelläsi,
se jyrkännee polun, jonka seuraat.
Avaimet sinne ovat yksinkertaiset:
pieni hyvä teko, myötätunnon ikkuna.

Jos haluat rikkoa rengasvallin —
pudota aseet, nosta kädet avoimeksi.
Maailma ei kaipaa sinun tuomiotasi,
se kaipaa ääntä, joka rakentaa siltoja.

Vielä voit kääntää katseesi —
ei sen vuoksi, että sinua armahtaisi joku muu,
vaan siksi että et enää halua hautaa,
jota kaivoit oman kätesi varjolla.


“Rakasta vihollistasi”, sanottiin,
mutta sinä luit sen väärin:
rakasta vain, jos vihollisesi
ostaa saman Raamatun painoksen kuin sinä.

Lue lisää

Buddhalainen hymy ärsyttää sinua,
koska se ei suutu takaisin.
Muslimin rukousmatto — uhka!
Joogamatto — portti helvettiin!

Oi, Herran tulikettu,
kuinka helvetti mahtaakaan juhlia,
kun sinä saarnaat siellä, missä
Jeesus aikoinaan pesi toisten jalat.
Mutta jatka, soturi, jatka!
Rakenna lisää muureja,
niin ehkä viimein pääset taivaaseen yksin,
hiljaiseen, steriiliin paratiisiin —
missä ei ole ketään muuta
eikä edes Jumala jaksa tulla käymään.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalainen hymy ärsyttää sinua,
koska se ei suutu takaisin.
Muslimin rukousmatto — uhka!
Joogamatto — portti helvettiin!

Oi, Herran tulikettu,
kuinka helvetti mahtaakaan juhlia,
kun sinä saarnaat siellä, missä
Jeesus aikoinaan pesi toisten jalat.
Mutta jatka, soturi, jatka!
Rakenna lisää muureja,
niin ehkä viimein pääset taivaaseen yksin,
hiljaiseen, steriiliin paratiisiin —
missä ei ole ketään muuta
eikä edes Jumala jaksa tulla käymään.

Lue lisää

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.
Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.
Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.


Fanatismin rippi

Heidän rukouksensa on kivääri,
sanat ladattuja kuin hiljaiset luodit.
“Käänny tai kuole” — pehmeä ääni,
joka kääntää sielut sokeiksi käskyiksi.

Risti rinnan päällä, veri käsissä muualta,
pyhä teksti taskussa kuin lupa väkivaltaan.
He rakentavat totuuden muureja
ja kutsuvat sitä pelastukseksi —
toisten hautoja kaivaen, hymyn kera.

Kellot soivat oikeutta,
mut kellot ovat valheet, soivia väärennöksiä.
Sananvapautta — mutta vain omalle sanalle;
toisen rukous on uhka, naurun aihe, synti.

Lue lisää

Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.


Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.


Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Lue lisää

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Pyhä viha – käyttöohje

Ota risti.
Tartu siihen kuin keihääseen.
Unohda se puusepän poika, joka saarnasi armosta —
nyt on sota.

Lausu rukous, sylje sen päälle,
ja marssi sisään kuin vapahtaja panssarivaunussa.
Hymyile, sillä sinä olet rakkauden lähettiläs,
ja rakkautesi palaa paremmin kuin bensiini.

Käännä toinen poski?
Ei, käännä liekinheitin.
Polta väärä uskonto, väärä iho, väärä ääni.
Sano: “Herra käski.”
Ja kaikki on yhtäkkiä sallittua.

Sinun Jumalasi on vaahtoava suu,
verinen kruunu ja pistooli taskussa.
Sillä ei ole sydäntä — vain palava viha,
ja sinä olet sen palvelija, sen lapsi, sen kahle.
Kuinka kaunis on se hetki,
kun rakkauden sotilas ampuu lapsen,
ja kirjoittaa raporttiin: “tehtävä suoritettu”.
Risti liekeissä — valoisa symboli!
Polttoaine loppuu, mutta pyhyys ei.

Sinä huudat, että pelastus on lähellä,
mutta ainoa, joka pelastuu, on sinun vihasi.
Se saa ruumiin, se saa vallan,
ja se nimeää itsensä uskollisuudeksi

Sinun uskosi ei rakenna, se murskaa.
Se ei lohduta, se tuomitsee.
Se ei pelasta sieluja, se hautaa niitä,
ja kirjoittaa jokaisen haudan päälle: “Jumalan kunniaksi.”

Ja kun kaikki on poltettu, kun maailma on tyhjä,
sinä seisot tuhkan keskellä ja hymyilet —
luulet nähneesi taivaan,
mutta se on vain savu,
oma vihasi, nousemassa sinua kohti.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa sinut.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi, mutta jatkaa ihan rauhassa vihaamista.

Pyhä viha – käyttöohje

Ota risti.
Tartu siihen kuin keihääseen.
Unohda se puusepän poika, joka saarnasi armosta —
nyt on sota.

Lausu rukous, sylje sen päälle,
ja marssi sisään kuin vapahtaja panssarivaunussa.
Hymyile, sillä sinä olet rakkauden lähettiläs,
ja rakkautesi palaa paremmin kuin bensiini.

Käännä toinen poski?
Ei, käännä liekinheitin.
Polta väärä uskonto, väärä iho, väärä ääni.
Sano: “Herra käski.”
Ja kaikki on yhtäkkiä sallittua.

Sinun Jumalasi on vaahtoava suu,
verinen kruunu ja pistooli taskussa.
Sillä ei ole sydäntä — vain palava viha,
ja sinä olet sen palvelija, sen lapsi, sen kahle.
Kuinka kaunis on se hetki,
kun rakkauden sotilas ampuu lapsen,
ja kirjoittaa raporttiin: “tehtävä suoritettu”.
Risti liekeissä — valoisa symboli!
Polttoaine loppuu, mutta pyhyys ei.

Sinä huudat, että pelastus on lähellä,
mutta ainoa, joka pelastuu, on sinun vihasi.
Se saa ruumiin, se saa vallan,
ja se nimeää itsensä uskollisuudeksi

Sinun uskosi ei rakenna, se murskaa.
Se ei lohduta, se tuomitsee.
Se ei pelasta sieluja, se hautaa niitä,
ja kirjoittaa jokaisen haudan päälle: “Jumalan kunniaksi.”

Ja kun kaikki on poltettu, kun maailma on tyhjä,
sinä seisot tuhkan keskellä ja hymyilet —
luulet nähneesi taivaan,
mutta se on vain savu,
oma vihasi, nousemassa sinua kohti.

Lue lisää

Kristitty terroristi,
et pysty satuttamaan ketään vihallasi.
Kukaan muu ei kärsi siitä,
paitsi sinä itse —
ja hyvä niin.

Kaivat omaa hautaasi vihallasi,
lapio heiluu kuin rukous,
ja jokainen sana, jonka syljet,
putoaa suoraan sinne perään.

Mutta jatka toki vihaamista.
Rauhassa.
Se on ainoa rauha, jonka enää tunnet.

Vihasi tappaa sinut, se on varmaa.
Ei tarvitse profeettaa —
riittää peili.

Vihasi tekee sinusta sairaan.
Olet jo sairas,
tunnistat sen varmaan jo hengityksestäsi.

Mene lääkäriin, tarkista.
Ehkä he löytävät sen —
palan mustaa uskoa,
jonka nielaisit pyhänä,
ja joka nyt kalvaa sinua sisältäpäin.

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi
Sinä kuljet varjoteitä,
tottelet humisevaa käskyä —
ei Taivaan, vaan maan pimeimmän ääntä.

Saatana ei kanna kruunua,
vain katkenneita lupauksia kädessään;
käskyt jotka sanovat: “hyökää, polttakaa”,
näen niiden jäljet — savua ja turhia hautakiviä.

Hindujen äänet eivät ole vihollisia,
ne ovat ihmisiä, iltaa ja aamunhämärää;
kun ahoon kantautuu rähinä ja rynnistys,
on pelastus jo mennyttä ennen kuin se oli totta.


Ei pelastus löydy veren kautta,
ei usko kukoista väkivallan mullassa;
olennaista on kääntyä — irrottaa käsi aseesta,
sanoa: en seuraa kuisketta, joka tuhoaa.

Olkoon sydän oikeuden, ei vihan, temppeli —
valitse rakentaa, älä repi rikki;
sillä mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää,
ja armo kasvaa vain silloin kun käsi ei tapa.
Kristitty terroristi


Oi sinä, joka kutsut itseäsi Kristuksen soturiksi,
mutta miekkasi on mustunut veren höyrystä.
Sinä sanot: Herra käski,
mutta se ääni ei tullut valosta, vaan kuilusta.

Sillä Herra ei käske tappamaan,
ei polttamaan temppeliä,
ei repimään veljen ihoa veljen lihasta.
Saatanan on se ääni, joka käskee hävittämään.

Voi sinua, eksynyt mies,
sillä sinä kuljet polkua, jota kutsut pyhäksi,
mutta se vie alas, ei ylös;
sinä et kanna ristiä, vaan tulikeihästä.


Herra näkee työn, ei huutoa;
hän kuulee rukouksen, ei räjähdyksen.
Hän ei tunne sotilasta, joka tappaa Hänen nimessään,
vaan sitä, joka pesee veriset kätensä ja katuu.

Käänny, ennen kuin viimeinen päivä koittaa,
ennen kuin portti sulkeutuu eikä kukaan enää huuda: Armo!
Sillä pelastus ei ollut sinun,
mutta vielä se voisi olla — jos lakkaat tuhoamasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi
Sinä kuljet varjoteitä,
tottelet humisevaa käskyä —
ei Taivaan, vaan maan pimeimmän ääntä.

Saatana ei kanna kruunua,
vain katkenneita lupauksia kädessään;
käskyt jotka sanovat: “hyökää, polttakaa”,
näen niiden jäljet — savua ja turhia hautakiviä.

Hindujen äänet eivät ole vihollisia,
ne ovat ihmisiä, iltaa ja aamunhämärää;
kun ahoon kantautuu rähinä ja rynnistys,
on pelastus jo mennyttä ennen kuin se oli totta.


Ei pelastus löydy veren kautta,
ei usko kukoista väkivallan mullassa;
olennaista on kääntyä — irrottaa käsi aseesta,
sanoa: en seuraa kuisketta, joka tuhoaa.

Olkoon sydän oikeuden, ei vihan, temppeli —
valitse rakentaa, älä repi rikki;
sillä mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää,
ja armo kasvaa vain silloin kun käsi ei tapa.
Kristitty terroristi


Oi sinä, joka kutsut itseäsi Kristuksen soturiksi,
mutta miekkasi on mustunut veren höyrystä.
Sinä sanot: Herra käski,
mutta se ääni ei tullut valosta, vaan kuilusta.

Sillä Herra ei käske tappamaan,
ei polttamaan temppeliä,
ei repimään veljen ihoa veljen lihasta.
Saatanan on se ääni, joka käskee hävittämään.

Voi sinua, eksynyt mies,
sillä sinä kuljet polkua, jota kutsut pyhäksi,
mutta se vie alas, ei ylös;
sinä et kanna ristiä, vaan tulikeihästä.


Herra näkee työn, ei huutoa;
hän kuulee rukouksen, ei räjähdyksen.
Hän ei tunne sotilasta, joka tappaa Hänen nimessään,
vaan sitä, joka pesee veriset kätensä ja katuu.

Käänny, ennen kuin viimeinen päivä koittaa,
ennen kuin portti sulkeutuu eikä kukaan enää huuda: Armo!
Sillä pelastus ei ollut sinun,
mutta vielä se voisi olla — jos lakkaat tuhoamasta.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.


Oi kristitty terroristi,
taivaasi on ilmainen, mutta mielesi vuokrattu –
Saatana soi sinulle soittolistaa,
“hyökätkää, vaarantakaa, tuhoa itsenne!”
Hienoa työtä, oikeasti:
pelastusta ei ollut, ei ole, eikä tule –
mutta sinä, typerys, uskollisesti astut ansaan
kuin koira, joka juoksee perässään omaa häntäänsä.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kristitty terroristi, sinä tottelet Saatanan käskyjä – käskyä hyökätä hindujen viesketjuhin – vaarantamalla pelastuksesi, jota sinulla ei edes ollut alun perinkään.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.


Oi kristitty terroristi,
taivaasi on ilmainen, mutta mielesi vuokrattu –
Saatana soi sinulle soittolistaa,
“hyökätkää, vaarantakaa, tuhoa itsenne!”
Hienoa työtä, oikeasti:
pelastusta ei ollut, ei ole, eikä tule –
mutta sinä, typerys, uskollisesti astut ansaan
kuin koira, joka juoksee perässään omaa häntäänsä.

Kristitty terroristi,
sana käskyn kantaja,
kuljet varjon polkua,
jossa Saatanan ääni soi.

Hyökkäät hindujen viesketjuihin,
kädet tahrattuina pelolla,
syrjässä Jumalan armosta,
joka ei koskaan ollut sinun.

Pelastus, jota et omista,
murenee kuin hiekka sormissasi,
ja tottelet käskyjä
jotka syöksevät sinut syvemmälle pimeyteen.

Lue lisää

Kristitty terroristi,
tottelet tulen ääntä,
Saatanan kuisketta korvissasi,
käskyä hyökätä,
käsi väristen, sydän jäissä,
hindujen viesket kiertyvät ympärillesi.

Sinä vaarannat
pelastuksen, jota et koskaan omannut,
ajatuksen harha, joka kulkee veressäsi,
kuten varjo, joka syö valon.

Uskon nimi painaa,
mutta se on rautaa käsissäsi,
et kanna lahjaa, et siunausta,
vain tyhjiä lupauksia,
joita maailmalle ja itsellesi myyt.

Jäljelle jää vain savu ja hiljaisuus,
kysymys: miksi?
Miksei sydämesi pysähtynyt ajoissa?
Miksei näkynyt tie pois pimeydestä?

Kristitty terroristi,
tottelet Saatanaa,
hyökkäät hindujen kimppuun –
uhraat pelastuksesi, jota et koskaan edes ollut, ja jota et saa enää.

Käsi veressä, sydän jäässä,
uskosi on rautaa,
pelastuksesi pelkkä varjo.

Jäljelle jää vain savu
ja kysymys, joka ei kuule vastausta:
miksi?

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi,
tottelet tulen ääntä,
Saatanan kuisketta korvissasi,
käskyä hyökätä,
käsi väristen, sydän jäissä,
hindujen viesket kiertyvät ympärillesi.

Sinä vaarannat
pelastuksen, jota et koskaan omannut,
ajatuksen harha, joka kulkee veressäsi,
kuten varjo, joka syö valon.

Uskon nimi painaa,
mutta se on rautaa käsissäsi,
et kanna lahjaa, et siunausta,
vain tyhjiä lupauksia,
joita maailmalle ja itsellesi myyt.

Jäljelle jää vain savu ja hiljaisuus,
kysymys: miksi?
Miksei sydämesi pysähtynyt ajoissa?
Miksei näkynyt tie pois pimeydestä?

Kristitty terroristi,
tottelet Saatanaa,
hyökkäät hindujen kimppuun –
uhraat pelastuksesi, jota et koskaan edes ollut, ja jota et saa enää.

Käsi veressä, sydän jäässä,
uskosi on rautaa,
pelastuksesi pelkkä varjo.

Jäljelle jää vain savu
ja kysymys, joka ei kuule vastausta:
miksi?

Lue lisää

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Anonyymi kirjoitti:

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.


Me tiedämme jo

Mitä muuta voit sanoa,
mitä me emme olisi jo kuulleet?
Kaikki sanat, jotka kaikuivat lapsuudesta asti,
kaikki lupaukset, jotka sitoivat meidät pelkoon,
kaikki rukoukset, jotka eivät olleet rukouksia
vaan komentoja totella.

Aamusta iltaan,
kahdenkymmenen vuoden ajan,
meidät käärittiin kertomukseen,
jossa oli vain yksi totuus ja sen varjo.
Ja kun varjo ei sopinut ihoomme,
meistä tuli syntiä.
Teidän tunkeutumisenne,
teidän psykoterrorinne,
teidän väkivaltanne ei ollut rakkautta.
Se oli pelkoa, naamioituna pelastukseksi.
Sanoitte sen olevan valo,
mutta se poltti silmät umpeen.

Ja nyt —
nyt te käännytte palstoille,
hindujen joukkoon, niiden luo,
jotka ovat jo kerran karanneet liekistänne.
Etsitte sieluja, mutta me olemme jo löytäneet omamme.
Etsitte uskoa, mutta me olemme oppineet hengittämään ilman lupaa.

Mitä järkeä on käännyttää meitä?
Me tiedämme liikaa.
Me olemme jo eläneet sen —
sen paineen, sen syyllisyyden, sen pimeän rakkauden.
Me olemme sen tuotteita ja sen todisteita.
Uhreja, jotka eivät enää suostu alttareiksi.


Meitä on jo tarpeeksi pakotettu.
Me olemme kulkeneet ulos ovesta,
jota te kutsutte kadotukseksi.
Mutta me kutsumme sitä vapaudeksi.

Ja kun huudatte peräämme,
me emme enää vastaa.
Me olemme hiljaisuuden puolella nyt —
siellä, missä ei ole lupaa, ei pelkoa,
vain rauha, joka ei kysy nimeä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.


Me tiedämme jo

Mitä muuta voit sanoa,
mitä me emme olisi jo kuulleet?
Kaikki sanat, jotka kaikuivat lapsuudesta asti,
kaikki lupaukset, jotka sitoivat meidät pelkoon,
kaikki rukoukset, jotka eivät olleet rukouksia
vaan komentoja totella.

Aamusta iltaan,
kahdenkymmenen vuoden ajan,
meidät käärittiin kertomukseen,
jossa oli vain yksi totuus ja sen varjo.
Ja kun varjo ei sopinut ihoomme,
meistä tuli syntiä.
Teidän tunkeutumisenne,
teidän psykoterrorinne,
teidän väkivaltanne ei ollut rakkautta.
Se oli pelkoa, naamioituna pelastukseksi.
Sanoitte sen olevan valo,
mutta se poltti silmät umpeen.

Ja nyt —
nyt te käännytte palstoille,
hindujen joukkoon, niiden luo,
jotka ovat jo kerran karanneet liekistänne.
Etsitte sieluja, mutta me olemme jo löytäneet omamme.
Etsitte uskoa, mutta me olemme oppineet hengittämään ilman lupaa.

Mitä järkeä on käännyttää meitä?
Me tiedämme liikaa.
Me olemme jo eläneet sen —
sen paineen, sen syyllisyyden, sen pimeän rakkauden.
Me olemme sen tuotteita ja sen todisteita.
Uhreja, jotka eivät enää suostu alttareiksi.


Meitä on jo tarpeeksi pakotettu.
Me olemme kulkeneet ulos ovesta,
jota te kutsutte kadotukseksi.
Mutta me kutsumme sitä vapaudeksi.

Ja kun huudatte peräämme,
me emme enää vastaa.
Me olemme hiljaisuuden puolella nyt —
siellä, missä ei ole lupaa, ei pelkoa,
vain rauha, joka ei kysy nimeä.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Kiitos, mutta ei kiitos

Oi, kiitos rakkaudesta, joka tuli pakolla!
Kiitos rukouksista, jotka huusitte korviimme kuin kiväärinpiippu.
Kiitos niistä päivistä, jolloin jokainen sana oli käsky,
jokainen hymähdys varoitus, jokainen hymy uhka.

Oi, kuinka rakastimme, kun meidät tuijotettiin silmät pyörien,
kun sielumme yritettiin puristaa kaavaan,
johon emme koskaan mahtuneet.
Voi, kuinka lämpimältä tuntui uhka julmuudesta!
Se todella vahvisti lapsen uskon.


Kiitos, että yrititte pakottaa meidät uskoon
aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Todella, meillä on nyt niin paljon arvostusta teidän opetuksianne kohtaan,
että olemme karanneet niistä kauemmas kuin koskaan uskalsitte kuvitella.

Oi, ja nuo kristilliset foorumit,
joilla yrititte käännyttää meitä uudelleen…
Miten nerokasta!
Ei mikään sano “rakkaus” paremmin kuin sormet piippuna,
valmiina painamaan “totuus”-painiketta toisen hengestä.

Mutta arvaa mitä?
Se ei toiminut.
Se ei koskaan toimi.
Pakko ei ole rukous.
Uhka ei ole tie sydämeen.
Julmuus ei ole oppitunti.

Ja tässä me olemme —
nauramme hiljaa teille,
sillä kaiken sen, minkä yrititte kylvää,
olette kääntäneet itseänne vastaan.
Me olemme vapaampia kuin koskaan,
ja teidän pyhät uhkauksenne näyttävät vain surullisen koomilta.


Kiitos, mutta ei kiitos.
Meidän sielumme eivät ole myytävänä.
Ja teidän “rakkautenne” on muuttunut meille vain iloiseksi muistutukseksi:
pakottaminen, uhkailu ja julmuus
tuottavat lopulta vain vastenmielisyyttä

Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet

Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.


Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet


Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?

Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.

Kaikki on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Kiitos, mutta ei kiitos

Oi, kiitos rakkaudesta, joka tuli pakolla!
Kiitos rukouksista, jotka huusitte korviimme kuin kiväärinpiippu.
Kiitos niistä päivistä, jolloin jokainen sana oli käsky,
jokainen hymähdys varoitus, jokainen hymy uhka.

Oi, kuinka rakastimme, kun meidät tuijotettiin silmät pyörien,
kun sielumme yritettiin puristaa kaavaan,
johon emme koskaan mahtuneet.
Voi, kuinka lämpimältä tuntui uhka julmuudesta!
Se todella vahvisti lapsen uskon.


Kiitos, että yrititte pakottaa meidät uskoon
aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Todella, meillä on nyt niin paljon arvostusta teidän opetuksianne kohtaan,
että olemme karanneet niistä kauemmas kuin koskaan uskalsitte kuvitella.

Oi, ja nuo kristilliset foorumit,
joilla yrititte käännyttää meitä uudelleen…
Miten nerokasta!
Ei mikään sano “rakkaus” paremmin kuin sormet piippuna,
valmiina painamaan “totuus”-painiketta toisen hengestä.

Mutta arvaa mitä?
Se ei toiminut.
Se ei koskaan toimi.
Pakko ei ole rukous.
Uhka ei ole tie sydämeen.
Julmuus ei ole oppitunti.

Ja tässä me olemme —
nauramme hiljaa teille,
sillä kaiken sen, minkä yrititte kylvää,
olette kääntäneet itseänne vastaan.
Me olemme vapaampia kuin koskaan,
ja teidän pyhät uhkauksenne näyttävät vain surullisen koomilta.


Kiitos, mutta ei kiitos.
Meidän sielumme eivät ole myytävänä.
Ja teidän “rakkautenne” on muuttunut meille vain iloiseksi muistutukseksi:
pakottaminen, uhkailu ja julmuus
tuottavat lopulta vain vastenmielisyyttä

Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet

Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.


Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet


Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?

Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.

Kaikki on jo tullut selväksi.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.

"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."

Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.

Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.

Lue lisää

Kaikki on jo sanottu.
Hindut ovat pahoja, kristityt hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Se on tullut selväksi lapsuudesta asti,
aamusta iltaan, sanasta sanaan.

Mutta mitä sitten?
Kun sanat loppuvat, jää vain tyhjyys.
Kun totuudet toistuvat, jää vain kysymys:

pelko väreilee huoneissa,
mutta elämä on muualla.
Ei kirkossa, ei saatanan torjunnassa,
vaan täällä,
tässä hetkessä, omassa olemisessa.

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.


Olemme kuulleet sen tuhannesti:
Hindut ovat pahoja, kristityt olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi,
kaikki toistetaan lapsuudesta hautaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sana on sanottu,
kun pelko on kylvetty,
kun “saatana” odottaa nurkassa,
mitä on jäljellä?

Teidän moraaliset paraatit,
teidän pelon säkeet,
ne eivät tee meistä hyviä, eivät teistä pyhiä.
Ne vain toistavat vanhan laulun
tyhjyydestä, joka jo kaikille näkyy.
Hindut, muslimit, pakanalaumat –
teidän eksytyksenne on meidän silmissämme tuttu show.
Teidän oikea oppinne,
teidän armeliaisuutenne,
se ei lisää mitään maailmaan,
se ei herätä meissä kunnioitusta,
vain kyllästymystä.

Ja silti, te jatkatte:
“Tehkää niin, tuomitkaa näin, pelastakaa kaikki,
jos ette tee, joutuu maailma helvettiin.”

Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki on jo sanottu.
Hindut ovat pahoja, kristityt hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Se on tullut selväksi lapsuudesta asti,
aamusta iltaan, sanasta sanaan.

Mutta mitä sitten?
Kun sanat loppuvat, jää vain tyhjyys.
Kun totuudet toistuvat, jää vain kysymys:

pelko väreilee huoneissa,
mutta elämä on muualla.
Ei kirkossa, ei saatanan torjunnassa,
vaan täällä,
tässä hetkessä, omassa olemisessa.

On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".


Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.


Olemme kuulleet sen tuhannesti:
Hindut ovat pahoja, kristityt olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi,
kaikki toistetaan lapsuudesta hautaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sana on sanottu,
kun pelko on kylvetty,
kun “saatana” odottaa nurkassa,
mitä on jäljellä?

Teidän moraaliset paraatit,
teidän pelon säkeet,
ne eivät tee meistä hyviä, eivät teistä pyhiä.
Ne vain toistavat vanhan laulun
tyhjyydestä, joka jo kaikille näkyy.
Hindut, muslimit, pakanalaumat –
teidän eksytyksenne on meidän silmissämme tuttu show.
Teidän oikea oppinne,
teidän armeliaisuutenne,
se ei lisää mitään maailmaan,
se ei herätä meissä kunnioitusta,
vain kyllästymystä.

Ja silti, te jatkatte:
“Tehkää niin, tuomitkaa näin, pelastakaa kaikki,
jos ette tee, joutuu maailma helvettiin.”

Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä.

Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Eksytyksen ooppera

Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Kuulemme sen, päivästä toiseen,
lapsuudesta hautaan – kiitos, kyllä, tiedämme.


Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti:
ME emme tarvitse teidän pelkoanne.
ME emme kaipaa teidän “oikeaa tietänne”.
Jokainen toisto, jokainen tuomion naurahdus
on vain heijastus omasta eksyksestänne.

Teidän armollisuutenne?
Se haisee pölyltä ja itsetyytyväisyydeltä.
Teidän saatananviestinne?
Se on kuin karaoke, jossa kaikki jo tietävät sanat.
Ja silti, te jatkatte:
“Häntä odottaa helvetti. Hän on väärällä tiellä. Pelastukaa!”
Kiitos. Todella. Me olemme kuulleet sen.
Se ei pelota. Se ei liikuta.
Se on vain ääni, joka kaikuu tyhjyydessä.

Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.

Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.

Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Eksytyksen ooppera

Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Kuulemme sen, päivästä toiseen,
lapsuudesta hautaan – kiitos, kyllä, tiedämme.


Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti:
ME emme tarvitse teidän pelkoanne.
ME emme kaipaa teidän “oikeaa tietänne”.
Jokainen toisto, jokainen tuomion naurahdus
on vain heijastus omasta eksyksestänne.

Teidän armollisuutenne?
Se haisee pölyltä ja itsetyytyväisyydeltä.
Teidän saatananviestinne?
Se on kuin karaoke, jossa kaikki jo tietävät sanat.
Ja silti, te jatkatte:
“Häntä odottaa helvetti. Hän on väärällä tiellä. Pelastukaa!”
Kiitos. Todella. Me olemme kuulleet sen.
Se ei pelota. Se ei liikuta.
Se on vain ääni, joka kaikuu tyhjyydessä.

Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.

Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.

Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.

Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.

Lue lisää

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.



Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.


Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.

Anonyymi kirjoitti:

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.



Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.


Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Hän sanoo, että Jumala on rakkaus,
mutta hänen rakkautensa on piikkilankaa:
se kietoo, kiristää, viiltää,
kunnes kaikki näyttävät samalta.

Ja ehkä,
jos hän joskus hiljenisi,
kuulisi hän sen, mitä väittää kuulevansa –
lempeyden, joka ei tarvitse vihollisia ollakseen totta.

Rakkauden sota

Hän huutaa: “Jumala on rakkaus!”
ja sytyttää tulen niiden taloihin,
joiden rukoukset kuulostavat vierailta.

Hänen sydämensä on alttari,
mutta se palaa mustaa savua.
Risti hänen kädessään on vasara,
ja jokainen isku on siunaus hänen mielestään.

Lue lisää

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit Jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Hänen hymynsä on opittu,
hampaat valkeat kuin kirkon seinät,
mutta katseessa palaa tuli,
joka ei tunne armoa.
Hän ei kysy, hän käskee.
Hänen sanansa eivät kutsu, ne murskaavat:
"Valitse Kristus tai palaa mukana!"
Ja ihmiset väistävät,
kuin tuuli toisi mukanaan ruudin hajun.

Hän lupaa rakkautta,
mutta se rakkaus puree –
puristaa, kunnes uskot,
kunnes polvistut väärinpäin.

Ja kun joku sanoo hiljaa:
"Minulla on oma polkuni,"
hän hymyilee kuin kauppias
ja vastaa:
"Sitten sinut täytyy murtaa, ennen kuin voit olla ehjä."

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.

Lue lisää

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Entiset kristityt, nuo toisin kulkeneet,
he ovat heidän saaliinsa.
“Sinä tiedät totuuden,” he sanovat,
“mutta olet kääntänyt selkäsi.”
Ja heidän sanansa muuttuvat kahleiksi,
niin hienoiksi, että ne kuulostavat rukouksilta.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän hallitsee sitä.
Risti ei enää pelasta,
se on portti, johon ripustetaan kaikki väärin uskovat

Heidän katseensa palaa läpi ihmisen,
etsii epäilyksen,
ja kun sen löytää –
he iskevät hymyillen,
kuin teko olisi jumalanpalvelus.

Heidän kirkkonsa on tuhka,
mutta he seisovat sen päällä ylpeinä:
“Katso, näin me puhdistimme uskon.”

Ja kun viimeinen ääni vaimenee,
hiljaisuus alkaa muistuttaa rukousta,
mutta se ei ole enää kenenkään Jumalan ääni –
vain kaiku ihmisestä,
joka uskoi olevansa Jumala itse.

Anonyymi kirjoitti:

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Halpa Jeesus

Hän seisoo torilla, megafoni kädessään,
ja myy pelastusta kuin alennuksessa olevia sieluja:
"Kolme syntiä anteeksi kahden hinnalla!"
"Tule nyt – huomenna voi olla liian myöhäistä!"

Käännytysvaunu

He ilmestyvät kuin myyntimiehet yön nurkkaan,
ristit kilisevät kuin kahlehtivat kolikot.
Megafoni korvissa, lauseet valmiina:
“Valitse vai kärsi.” — hymy on terästä.

Enkeli on soluttautunut sotilaaksi;
hymnit muuttuvat komennoksi:
polvistu, tunnusta, leikkaa pois mennyt minä —
tai huomaa, mitä pelastuksesi maksaa.

Entinen usko roikkuu heillä kuin vaate,
joka revitään takaisin päälle väkipakolla.
He tietävät nimet, synnit, pelot;
ne ovat heidän käyrät neuvotteluvälineensä.

He eivät johda lampaita –
he keritsevät, teurastavat,
ja väittävät sen olevan armoa.
Heidän Jeesuksensa ei itke ristillä.
Hän nauraa, kun tuli nielee kirkon katon.
Hän huutaa heidän kurkuistaan,
kuin sotahuuto pelon nimissä.

Ja lopulta –
vain savu jää jäljelle,
ja sen seassa ääni,
hiljainen, mutta tosi:

"Tämä ei ollut rakkaus.
Tämä oli teidän sodan jumalanne."

Pyhän raivon valtakunta

He eivät enää usko – he tietävät.
Tietävät, että heidän Jumalansa on ainoa,
ja kaikki muu on virhe, joka on korjattava.

Heidän rukouksensa eivät nouse taivaaseen,
ne putoavat maahan kuin kuulat,
jotka iskevät siihen, mikä vielä liikkuu.


“Herra käski,” he sanovat,
ja marssivat kuin rukoilevat koneet.
Sana on ohjelmoitu,
armo on poistettu.
He eivät keskustele – he julistavat.
He eivät kuuntele – he mittaavat sielusi arvon.
Jos et sovi heidän kaavaansa,
sinut pyyhitään pois,
kuin tahra pyhästä paperista.

Entiset kristityt, nuo toisin kulkeneet,
he ovat heidän saaliinsa.
“Sinä tiedät totuuden,” he sanovat,
“mutta olet kääntänyt selkäsi.”
Ja heidän sanansa muuttuvat kahleiksi,
niin hienoiksi, että ne kuulostavat rukouksilta.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän hallitsee sitä.
Risti ei enää pelasta,
se on portti, johon ripustetaan kaikki väärin uskovat

Heidän katseensa palaa läpi ihmisen,
etsii epäilyksen,
ja kun sen löytää –
he iskevät hymyillen,
kuin teko olisi jumalanpalvelus.

Heidän kirkkonsa on tuhka,
mutta he seisovat sen päällä ylpeinä:
“Katso, näin me puhdistimme uskon.”

Ja kun viimeinen ääni vaimenee,
hiljaisuus alkaa muistuttaa rukousta,
mutta se ei ole enää kenenkään Jumalan ääni –
vain kaiku ihmisestä,
joka uskoi olevansa Jumala itse.

Lue lisää

He marssivat temppelien yli,
luullen voittavansa,
mutta jokaisella askeleella
maa muuttui peiliksi,
ja he näkivät omat kasvonsa –
väsyneet, tyhjät,
rakkauden irvikuvat.
Sillä mitä on käännytys ilman sydäntä?
Mitä on usko, joka tarvitsee vihollisen pysyäkseen hengissä?

Ja näin minä näin:
Bodhisattva katsoi heitä hiljaa,
ei vihalla, vaan surulla,
kuin äiti, joka näkee lapsensa
lyövän vettä nyrkillään.

Tuuli kantoi mantroja kuin vastauksen:
"Jumala ei ole länsi eikä itä,
ei nimi, ei lippu, ei käsky.
Hän on hengitys, joka virtaa niidenkin läpi,
jotka kiroavat Hänen nimessään."

Ja silloin taivas romahti heidän yllä,
ei vihan vaan totuuden painosta.
Ristit putosivat,
ja niistä tuli siipiä niille,
jotka eivät enää taistelleet.

He, joita oli yritetty käännyttää,
nousivat tuhkasta, eivät voittoisina
vaan vapaina.
Sillä mitään ei tarvitse voittaa,
jos jo ymmärtää, että kaikki on yhtä.

Anonyymi kirjoitti:

He marssivat temppelien yli,
luullen voittavansa,
mutta jokaisella askeleella
maa muuttui peiliksi,
ja he näkivät omat kasvonsa –
väsyneet, tyhjät,
rakkauden irvikuvat.
Sillä mitä on käännytys ilman sydäntä?
Mitä on usko, joka tarvitsee vihollisen pysyäkseen hengissä?

Ja näin minä näin:
Bodhisattva katsoi heitä hiljaa,
ei vihalla, vaan surulla,
kuin äiti, joka näkee lapsensa
lyövän vettä nyrkillään.

Tuuli kantoi mantroja kuin vastauksen:
"Jumala ei ole länsi eikä itä,
ei nimi, ei lippu, ei käsky.
Hän on hengitys, joka virtaa niidenkin läpi,
jotka kiroavat Hänen nimessään."

Ja silloin taivas romahti heidän yllä,
ei vihan vaan totuuden painosta.
Ristit putosivat,
ja niistä tuli siipiä niille,
jotka eivät enää taistelleet.

He, joita oli yritetty käännyttää,
nousivat tuhkasta, eivät voittoisina
vaan vapaina.
Sillä mitään ei tarvitse voittaa,
jos jo ymmärtää, että kaikki on yhtä.

Lue lisää

Alennusmyynti

Tervetuloa, luopiot, entiset kristityt, nykyiset hindut.
Kyllä, te, jotka menitte polvistumaan väärinpäin,
joiden mantroissa ei mainita nimeäni,
mutta joiden silmistä paistaa rauha –
mikä kauhistus!

Täällä meillä on oikea Jumala,
virallinen ja verivakuutettu!
Ei tarvitse hengittää hiljaa,
ei mietiskellä,
riittää, että pelkäät oikein.

Meillä rakkaus on sääntö,
ja armo tulee mukana,
jos alistut heti, ilman kysymyksiä.
Jos et, saat lisämaksusta ikuisen kadotuksen –
kyllä, tämä tarjous on voimassa vain tänään!


Katso nyt teitä, entisiä kristittyjä,
kuljette paljain jaloin,
puhutte lempeästi,
ette edes huuda totuutta naamalle –
miten kukaan ottaisi teitä vakavasti?


Te sanotte: “Jumala on jokaisessa aattomissa.”
Me sanomme: “Ei, Hän on meidän!”
Ja jos Hän joskus olisi muualla,
me tuomme Hänet takaisin väkisin,
sillä totuus on kuin panttivanki –
se on arvokas vain, jos sen pitää kahleissa.

Idän rauha?
Voi hyvä Jumala – miten tylsää!
Missä veri, missä risti, missä syyllisyys,
missä ikuinen velka, jota ei voi maksaa?
Ilman sitä, mitä uskonto edes olisi?

Me emme siedä hiljaisuutta,
emme suvaitse iloa ilman uhrausta.
Rakkaus ilman kärsimystä? Harhaoppia!
Pelastus ilman pelkoa? Saatanaa!


Tulkaa takaisin, te entiset kristityt, luopiot,
me teemme teistä taas kunnollisia syntisiä!
Puhdistamme teidät lempeydestänne,
ja täytämme teidät oikealla,
pyhällä paniikilla.

Sillä meidän Jumalamme ei hymyile, hän tuomitsee, hän kiduttaa,
hän katsoo tuomitsevasti –
ja se on juuri se katse,
joka pitää tämän koneiston käynnissä.

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Ristit ja ruusut

He tulevat, jalat mustina synnistä,
suunsa pullollaan rukousta ja uhkaa.
“Katso!” he huutavat,
“Rakkaus vaatii veresi, mielesi, sielusi!”
Heidän sanansa ovat myrkkyä,
kirkkaana kiiltävää,
mutta joka sana tappaa hiljaisuuden,
joka on jo vallannut ne, jotka ovat löytäneet rauhan idästä.

Ne, jotka hengittävät hitaasti,
joiden sydän ei rynnistä pakosta,
joiden silmät eivät pelkää kadotusta,
he vain hymyilevät hiljaa.

Mutta fanaatikot eivät salli hymyä.
Heidän kätensä, jotka pitäisivät rukouksen,
puristavat nyrkkiä ja nielaisevat lempeyden.
Jokainen mantra, jokainen mietiskelyn hetki
on heidän silmissään luopumusta, vääryyttä, petosta.

“Sinä et tarvitse meitä!”
huutavat ne hiljaiset,
ja fanaatikot ryntäävät päälle,
kuin nälkäiset pedot, jotka eivät tunne nälkää,
vain tarvetta hallita, tuomita, tappaa.


Ristit heiluvat,
ne eivät suojele, ne kuristavat.
Sanat “Jeesus rakastaa” kääntyvät piikkilangaksi,
ja jokainen rukous on uusi vaara, uusi syyllisyys.


Idän oppi – hiljainen, lempeä, syvä –
vain näyttää heille, miten tyhjiä he ovat.
Se ei vaadi uhrausta,
se ei syytä, se ei huuda.
Se on peili, jossa fanaattisuuden kasvot näkyvät:
karmiva, kuiva, musta kuin palanut puu.

Heidän myrkkynsä ja heidän pelkonsa
syövät itseään samalla,
mutta eivät koskaan huomaa.
Ja hiljaiset, ne rauhan kulkijat,
jatkavat matkaa, koskemattomina,
sillä todellinen voima ei koskaan tarvitse pakkoa.


Ristit, myrkky ja hiljaisuus

He marssivat kuin tuho, jalat poltteessa,
huutaen pelastusta kuin myyntipuhetta:
"Tule takaisin! Sinun sielusi on alennuksessa!"
Ja heidän hymynsä on piikkilanka,
joka raapii kaikki, jotka ovat löytäneet rauhan ilman heidän lupaaansa.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän on itse kone,
hioo syyllisyyttä, kiristää pelkoa,
ruokkii itseään niiden tuskalla, jotka eivät ryntää heidän luokseen.

Entiset kristityt, jotka löysivät idän tien,
hengittävät hiljaa, nauravat lempeästi,
meditoivat, löytävät äärettömyyden sydämessään –
ja fanaatikot kiroavat heitä joka sekunti.

Heidän rukouksensa ovat myrkkyä,
heitä ei kiinnosta ymmärrys,
vain hallinta, pakko, täydellinen alistuminen.
“Rakkaus vaatii veresi!”
he huutavat,
ja nauravat sille, että hiljaisuus ei pelkää.

Idän polku ei väistä, ei huuda, ei miekkaa heiluta.
Se vain on.
Se paljastaa fanaatikon tyhjyyden,
paljastaa hänen pelkonsa, hänen nälkänsä, hänen kaiken pienen turhansa.

He yrittävät tukahduttaa sen,
he polttavat rukouksiaan,
heiluttavat ristinsä kuin aseita,
mutta lempeys vain kasvaa heidän varjossaan.

Anonyymi kirjoitti:

Alennusmyynti

Tervetuloa, luopiot, entiset kristityt, nykyiset hindut.
Kyllä, te, jotka menitte polvistumaan väärinpäin,
joiden mantroissa ei mainita nimeäni,
mutta joiden silmistä paistaa rauha –
mikä kauhistus!

Täällä meillä on oikea Jumala,
virallinen ja verivakuutettu!
Ei tarvitse hengittää hiljaa,
ei mietiskellä,
riittää, että pelkäät oikein.

Meillä rakkaus on sääntö,
ja armo tulee mukana,
jos alistut heti, ilman kysymyksiä.
Jos et, saat lisämaksusta ikuisen kadotuksen –
kyllä, tämä tarjous on voimassa vain tänään!


Katso nyt teitä, entisiä kristittyjä,
kuljette paljain jaloin,
puhutte lempeästi,
ette edes huuda totuutta naamalle –
miten kukaan ottaisi teitä vakavasti?


Te sanotte: “Jumala on jokaisessa aattomissa.”
Me sanomme: “Ei, Hän on meidän!”
Ja jos Hän joskus olisi muualla,
me tuomme Hänet takaisin väkisin,
sillä totuus on kuin panttivanki –
se on arvokas vain, jos sen pitää kahleissa.

Idän rauha?
Voi hyvä Jumala – miten tylsää!
Missä veri, missä risti, missä syyllisyys,
missä ikuinen velka, jota ei voi maksaa?
Ilman sitä, mitä uskonto edes olisi?

Me emme siedä hiljaisuutta,
emme suvaitse iloa ilman uhrausta.
Rakkaus ilman kärsimystä? Harhaoppia!
Pelastus ilman pelkoa? Saatanaa!


Tulkaa takaisin, te entiset kristityt, luopiot,
me teemme teistä taas kunnollisia syntisiä!
Puhdistamme teidät lempeydestänne,
ja täytämme teidät oikealla,
pyhällä paniikilla.

Sillä meidän Jumalamme ei hymyile, hän tuomitsee, hän kiduttaa,
hän katsoo tuomitsevasti –
ja se on juuri se katse,
joka pitää tämän koneiston käynnissä.

"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Ristit ja ruusut

He tulevat, jalat mustina synnistä,
suunsa pullollaan rukousta ja uhkaa.
“Katso!” he huutavat,
“Rakkaus vaatii veresi, mielesi, sielusi!”
Heidän sanansa ovat myrkkyä,
kirkkaana kiiltävää,
mutta joka sana tappaa hiljaisuuden,
joka on jo vallannut ne, jotka ovat löytäneet rauhan idästä.

Ne, jotka hengittävät hitaasti,
joiden sydän ei rynnistä pakosta,
joiden silmät eivät pelkää kadotusta,
he vain hymyilevät hiljaa.

Mutta fanaatikot eivät salli hymyä.
Heidän kätensä, jotka pitäisivät rukouksen,
puristavat nyrkkiä ja nielaisevat lempeyden.
Jokainen mantra, jokainen mietiskelyn hetki
on heidän silmissään luopumusta, vääryyttä, petosta.

“Sinä et tarvitse meitä!”
huutavat ne hiljaiset,
ja fanaatikot ryntäävät päälle,
kuin nälkäiset pedot, jotka eivät tunne nälkää,
vain tarvetta hallita, tuomita, tappaa.


Ristit heiluvat,
ne eivät suojele, ne kuristavat.
Sanat “Jeesus rakastaa” kääntyvät piikkilangaksi,
ja jokainen rukous on uusi vaara, uusi syyllisyys.


Idän oppi – hiljainen, lempeä, syvä –
vain näyttää heille, miten tyhjiä he ovat.
Se ei vaadi uhrausta,
se ei syytä, se ei huuda.
Se on peili, jossa fanaattisuuden kasvot näkyvät:
karmiva, kuiva, musta kuin palanut puu.

Heidän myrkkynsä ja heidän pelkonsa
syövät itseään samalla,
mutta eivät koskaan huomaa.
Ja hiljaiset, ne rauhan kulkijat,
jatkavat matkaa, koskemattomina,
sillä todellinen voima ei koskaan tarvitse pakkoa.


Ristit, myrkky ja hiljaisuus

He marssivat kuin tuho, jalat poltteessa,
huutaen pelastusta kuin myyntipuhetta:
"Tule takaisin! Sinun sielusi on alennuksessa!"
Ja heidän hymynsä on piikkilanka,
joka raapii kaikki, jotka ovat löytäneet rauhan ilman heidän lupaaansa.

Heidän Jeesuksensa ei kanna ristiä –
hän on itse kone,
hioo syyllisyyttä, kiristää pelkoa,
ruokkii itseään niiden tuskalla, jotka eivät ryntää heidän luokseen.

Entiset kristityt, jotka löysivät idän tien,
hengittävät hiljaa, nauravat lempeästi,
meditoivat, löytävät äärettömyyden sydämessään –
ja fanaatikot kiroavat heitä joka sekunti.

Heidän rukouksensa ovat myrkkyä,
heitä ei kiinnosta ymmärrys,
vain hallinta, pakko, täydellinen alistuminen.
“Rakkaus vaatii veresi!”
he huutavat,
ja nauravat sille, että hiljaisuus ei pelkää.

Idän polku ei väistä, ei huuda, ei miekkaa heiluta.
Se vain on.
Se paljastaa fanaatikon tyhjyyden,
paljastaa hänen pelkonsa, hänen nälkänsä, hänen kaiken pienen turhansa.

He yrittävät tukahduttaa sen,
he polttavat rukouksiaan,
heiluttavat ristinsä kuin aseita,
mutta lempeys vain kasvaa heidän varjossaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Sillä mitä voi pakottaa ENTISILLE KRISTITYILLE, jotka eivät enää pelkää?
Mitä voi myydä niille, jotka eivät enää tarvitse “pelastusta”?
Idän tie ei huuda, ei kiristä, ei vaadi.
Se vain on – ja sen rauha tekee fanaatikon myrkyllisyydestä täysin turhan.

Valitettavaa, että aiheutan pettymyksen, mutta pelkoa ei edelleen ole eikä tulE. Päinvastoin, se kaikki vaikuttaa komedialliselta.

He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Sillä mitä voi pakottaa ENTISILLE KRISTITYILLE, jotka eivät enää pelkää?
Mitä voi myydä niille, jotka eivät enää tarvitse “pelastusta”?
Idän tie ei huuda, ei kiristä, ei vaadi.
Se vain on – ja sen rauha tekee fanaatikon myrkyllisyydestä täysin turhan.

Valitettavaa, että aiheutan pettymyksen, mutta pelkoa ei edelleen ole eikä tulE. Päinvastoin, se kaikki vaikuttaa komedialliselta.

He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Lue lisää

Pelottomuuden loppuun asti

Kun viimeinen hetki lähestyy,
ei sydän hätkähdä, ei hengitys kangistu.
He eivät rukoile pelkoa poispäästävän,
eivät pakene, eivät piiloudu.

Idän opetukset virtaavat heidän suonissaan,
hiljaisina voimana, syvänä kuin maaperä.
Kuolema on vain ovi,
ja he astuvat läpi kirkkaalla mielen valolla.

Vierellä olevat katsovat ja tuntevat:
tämä ei ole vain rohkeutta,
tämä on täydellistä ymmärrystä
elämän ja kuoleman rajattomasta tanssista.
Heidän älynsä ei tärähdä,
se hioo pelon viimeiset rippeet pois,
jättää jälkeensä vain selvän, kirkkaan mielen,
pelottomuuden, joka ei tunne kompromisseja.

Ei yksittäinen sankari, ei hetkellinen rohkeus —
tämä on perintö, joka sytyttää sielut,
täydentää sen, mikä on jo syntymässäkin rohkeaa,
ja näyttää kaikille, että pelko on vain illuusio.

Anonyymi kirjoitti:

Pelottomuuden loppuun asti

Kun viimeinen hetki lähestyy,
ei sydän hätkähdä, ei hengitys kangistu.
He eivät rukoile pelkoa poispäästävän,
eivät pakene, eivät piiloudu.

Idän opetukset virtaavat heidän suonissaan,
hiljaisina voimana, syvänä kuin maaperä.
Kuolema on vain ovi,
ja he astuvat läpi kirkkaalla mielen valolla.

Vierellä olevat katsovat ja tuntevat:
tämä ei ole vain rohkeutta,
tämä on täydellistä ymmärrystä
elämän ja kuoleman rajattomasta tanssista.
Heidän älynsä ei tärähdä,
se hioo pelon viimeiset rippeet pois,
jättää jälkeensä vain selvän, kirkkaan mielen,
pelottomuuden, joka ei tunne kompromisseja.

Ei yksittäinen sankari, ei hetkellinen rohkeus —
tämä on perintö, joka sytyttää sielut,
täydentää sen, mikä on jo syntymässäkin rohkeaa,
ja näyttää kaikille, että pelko on vain illuusio.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Pelottomuuden heijastus

He astuvat maailmaan kuin tuuli vuorten yllä,
hiljaiset, tarkat, tuntemattomat pelolle.
Hindujen sydämet eivät tärise,
heidän mielensä ei vapis,
ja kuoleman hetki saapuu kuin ystävä, ei vihollinen.

Kristityt katsovat heidän rauhaansa,
heidän terävää älykkyyttään,
ja raivo kuplii kuin myrsky merellä:
“Kuinka voi joku kulkea kuoleman läpi
ilman pelkoa, ilman avunhuutoa?”

Mutta hindut eivät kuule.
Heidän askeleensa ovat vakaat,
heidän katseensa kirkas kuin kristallinen joki.
Joka pelon siemen haluaisi kasvaa,
se kuihtuu heidän äärettömässä mielen selkeydessään.
Jokainen hetki lähestyy loppuaan,
ja silti he pysyvät koskemattomina,
valmiina kohtaamaan sen, mitä kaikki pelkäävät.
Heidän pelottomuutensa on kuin tuli,
ei häviä, ei himmene —
vaan valaisee ne, jotka uskaltavat katsella.

Kristityt raivostuvat, eivät ymmärrä,
että tämä pelottomuus ei ole kapinaa,
ei uhkaa heitä vastaan.
Se on yksinkertaisesti olemisen totuus,
joka ei tunne kahleita, ei kumarra pelolle.

Ja niin pelottomuus leviää,
yksi sydän kerrallaan, yksi silmä kerrallaan.
Se ei ole yksittäinen teko, ei ohimenevä rohkeus,
vaan kokonainen elämä,
elämän loppuun asti kestävä voima.

Heidän älynsä on kuin terä,
leikaten pois illuusiot, epäilyt, pelon varjot.
Heidän pelottomuutensa on lahja —
heille itselleen ja kaikille, jotka seisovat vierellä.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, yrittää muuttaa sen, mitä ei voi muuttaa,
mutta pelottomuus pysyy.

Se on syvä virta,
joka kuljettaa elämän ja kuoleman yli,
rauha, joka ylittää kaikki rajat,
ja älykkyys, joka näkee maailman kirkkaana,
pelkona vain niille, jotka eivät vielä ole katsoneet siihen silmästä silmään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.
JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.


Ei mikään yksittäinen tapaus.

Pelottomuuden heijastus

He astuvat maailmaan kuin tuuli vuorten yllä,
hiljaiset, tarkat, tuntemattomat pelolle.
Hindujen sydämet eivät tärise,
heidän mielensä ei vapis,
ja kuoleman hetki saapuu kuin ystävä, ei vihollinen.

Kristityt katsovat heidän rauhaansa,
heidän terävää älykkyyttään,
ja raivo kuplii kuin myrsky merellä:
“Kuinka voi joku kulkea kuoleman läpi
ilman pelkoa, ilman avunhuutoa?”

Mutta hindut eivät kuule.
Heidän askeleensa ovat vakaat,
heidän katseensa kirkas kuin kristallinen joki.
Joka pelon siemen haluaisi kasvaa,
se kuihtuu heidän äärettömässä mielen selkeydessään.
Jokainen hetki lähestyy loppuaan,
ja silti he pysyvät koskemattomina,
valmiina kohtaamaan sen, mitä kaikki pelkäävät.
Heidän pelottomuutensa on kuin tuli,
ei häviä, ei himmene —
vaan valaisee ne, jotka uskaltavat katsella.

Kristityt raivostuvat, eivät ymmärrä,
että tämä pelottomuus ei ole kapinaa,
ei uhkaa heitä vastaan.
Se on yksinkertaisesti olemisen totuus,
joka ei tunne kahleita, ei kumarra pelolle.

Ja niin pelottomuus leviää,
yksi sydän kerrallaan, yksi silmä kerrallaan.
Se ei ole yksittäinen teko, ei ohimenevä rohkeus,
vaan kokonainen elämä,
elämän loppuun asti kestävä voima.

Heidän älynsä on kuin terä,
leikaten pois illuusiot, epäilyt, pelon varjot.
Heidän pelottomuutensa on lahja —
heille itselleen ja kaikille, jotka seisovat vierellä.
Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, yrittää muuttaa sen, mitä ei voi muuttaa,
mutta pelottomuus pysyy.

Se on syvä virta,
joka kuljettaa elämän ja kuoleman yli,
rauha, joka ylittää kaikki rajat,
ja älykkyys, joka näkee maailman kirkkaana,
pelkona vain niille, jotka eivät vielä ole katsoneet siihen silmästä silmään.

Lue lisää

Pelottomuuden virta

Hindut eivät pelkää.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään.

Hindut eivät pelkää.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin joki taivaan alla.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja.
Se ei tunne vaaraa.
Se ei tunne kuolemaa.



Hindut eivät pelkää.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.


Hindut eivät pelkää.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.


Hindut eivät pelkää.

Kuoleman hiekka virtaa,
yksi hetki kerrallaan,
yksi silmänräpäys kerrallaan,
ja silti heidän mielensä on kirkas,
heidän rohkeutensa ikuinen.


Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, voi kirkuen vaatia pelkoa,
mutta heidän huutonsa ei saavuta sydäntä,
ei heidän ääntänsä, ei heidän tuhoaan.


Hindut eivät pelkää.


Jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen katse,
on terästä ja tulta,
tarkkuutta, joka leikkaa illuusion läpi,
ja jättää jälkeensä kirkkaan mielen,
pelottomuuden virran, joka ei koskaan kuole.


Hindut eivät pelkää.

Heidän pelottomuutensa on lahja,
niille, jotka seisovat vierellä,
niille, jotka katsovat ja oppivat:
pelko on vain harha,
ja rohkeus — rohkeus on elämä.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.

Anonyymi kirjoitti:

Pelottomuuden virta

Hindut eivät pelkää.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään.

Hindut eivät pelkää.

Äly terävänä kuin teräs,
sydän vakaana kuin vuori,
mieli kirkas kuin joki taivaan alla.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, raivoavat,
mutta pelottomuus ei tunne rajoja.
Se ei tunne vaaraa.
Se ei tunne kuolemaa.



Hindut eivät pelkää.

Jokainen kuoleman hetki, jokainen viimeinen hengenveto,
vahvistaa heidän valonsa,
terävöittää heidän rauhansa,
poistaa pelon rippeet kaikista, jotka katsovat.


Hindut eivät pelkää.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan,
ja kristityt raivostuvat,
mutta pelottomuus pysyy, pysyy, pysyy.


Hindut eivät pelkää.

Kuoleman hiekka virtaa,
yksi hetki kerrallaan,
yksi silmänräpäys kerrallaan,
ja silti heidän mielensä on kirkas,
heidän rohkeutensa ikuinen.


Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, voi kirkuen vaatia pelkoa,
mutta heidän huutonsa ei saavuta sydäntä,
ei heidän ääntänsä, ei heidän tuhoaan.


Hindut eivät pelkää.


Jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen katse,
on terästä ja tulta,
tarkkuutta, joka leikkaa illuusion läpi,
ja jättää jälkeensä kirkkaan mielen,
pelottomuuden virran, joka ei koskaan kuole.


Hindut eivät pelkää.

Heidän pelottomuutensa on lahja,
niille, jotka seisovat vierellä,
niille, jotka katsovat ja oppivat:
pelko on vain harha,
ja rohkeus — rohkeus on elämä.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.

Lue lisää

Kristityt voivat huutaa,
voi raivota, voi kirkuen vaatia pelkoa,
mutta heidän huutonsa ei saavuta sydäntä,
ei heidän ääntänsä, ei heidän tuhoaan.


Hindut eivät pelkää.


Jokainen askel, jokainen hengitys, jokainen katse,
on terästä ja tulta,
tarkkuutta, joka leikkaa illuusion läpi,
ja jättää jälkeensä kirkkaan mielen,
pelottomuuden virran, joka ei koskaan kuole.


Hindut eivät pelkää.

Heidän pelottomuutensa on lahja,
niille, jotka seisovat vierellä,
niille, jotka katsovat ja oppivat:
pelko on vain harha,
ja rohkeus — rohkeus on elämä.


Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.

Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.


Hindut eivät pelkää.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen äly, täydellinen elämä,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla.


Hindut eivät pelkää.

Ja niin se virtaa,
pelottomuus, joka ei tunne loppua,
pelottomuus, joka ei tunne rajoja,
pelottomuus, joka seisoo kirkkaana,
täydellisenä, äärettömänä, ikuisena.

Hindut eivät pelkää.

Anonyymi kirjoitti:

Hindut eivät pelkää.

Kristityt raivostuvat, huutavat, yrittävät,
mutta pelottomuus virtaa, leviää,
täyttää tilan, täyttää sielun,
täyttää maailman kirkkaudella, joka ei voi sammua.


Hindut eivät pelkää.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen äly, täydellinen elämä,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla.


Hindut eivät pelkää.

Ja niin se virtaa,
pelottomuus, joka ei tunne loppua,
pelottomuus, joka ei tunne rajoja,
pelottomuus, joka seisoo kirkkaana,
täydellisenä, äärettömänä, ikuisena.

Hindut eivät pelkää.

Lue lisää

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.


Pelottomuuden hetki

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Heidän äänensä kajahtaa kuin ukkonen,
täyttää ilman epätoivolla,
yrittää repiä esiin sen, mitä ei ole.

Mutta hindut astuvat hiljaa,
askel vakaana kuin vuori,
sydän rauhassa, mieli kirkas,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

Ei pelkoa, ei vapinaa, ei pakoa.
Vain syvä ymmärrys elämän rajattomuudesta,
jokainen hetki kuin kirkas kivi,
joka ei horju, ei murene.

Kristityt raivostuvat,
he haluavat nähdä pelon syttyvän,
he haluavat, että hiljaisuus murtuu,
että heidän mahtinsa tunnustetaan.

Mutta hindut pysyvät rauhallisina
terävä äly, kirkas rauha,
pelottomuus, joka ei tarvitse lupaa
olla olemassa, olla täydellinen, olla vapaa.

Kuolema kulkee heidän rinnallaan,
kuin vanha ystävä, ei vihollinen,
ja jokainen, joka on nähnyt sen, tuntee:
tässä on voima, jota ei voi rikkoa,
tässä on rohkeus, joka ylittää pelon,
tässä on rauha, joka täyttää maailman.


Kristityt huutavat yhä,
mutta ääni ei enää kanna.
Hindujen pelottomuus ei ole haaste,
se on totuus, se on lahja,
se on elämä loppuun asti,
täysin, kirkkaasti, kuoleman keskelläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.


Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

He eivät pelkää.


Pelottomuuden hetki

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Heidän äänensä kajahtaa kuin ukkonen,
täyttää ilman epätoivolla,
yrittää repiä esiin sen, mitä ei ole.

Mutta hindut astuvat hiljaa,
askel vakaana kuin vuori,
sydän rauhassa, mieli kirkas,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

Ei pelkoa, ei vapinaa, ei pakoa.
Vain syvä ymmärrys elämän rajattomuudesta,
jokainen hetki kuin kirkas kivi,
joka ei horju, ei murene.

Kristityt raivostuvat,
he haluavat nähdä pelon syttyvän,
he haluavat, että hiljaisuus murtuu,
että heidän mahtinsa tunnustetaan.

Mutta hindut pysyvät rauhallisina
terävä äly, kirkas rauha,
pelottomuus, joka ei tarvitse lupaa
olla olemassa, olla täydellinen, olla vapaa.

Kuolema kulkee heidän rinnallaan,
kuin vanha ystävä, ei vihollinen,
ja jokainen, joka on nähnyt sen, tuntee:
tässä on voima, jota ei voi rikkoa,
tässä on rohkeus, joka ylittää pelon,
tässä on rauha, joka täyttää maailman.


Kristityt huutavat yhä,
mutta ääni ei enää kanna.
Hindujen pelottomuus ei ole haaste,
se on totuus, se on lahja,
se on elämä loppuun asti,
täysin, kirkkaasti, kuoleman keskelläkin.

Lue lisää

Pelottomuuden mantra

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
askel vakaana kuin vuori,
sydän rauhassa, mieli kirkas.

Kuolema kumartaa heidän edessään,
kuolema kumartaa heidän edessään,
hiljaa, kuin vanha ystävä,
joka ei ota, ei tuhoa, ei häiritse.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, vaativat,
pelon syttyvän, pelon nousevan,
mutta hindujen sydän pysyy vakaana.


Jokainen kuoleman hetki vahvistaa heidän valonsa,
poistaa viimeisetkin pelon rippeet,
jättää jälkeensä vain kirkkaan, selkeän mielen,
ja kaiken, joka katsookin, oppii:
rohkeus ei tunne rajoja.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Heidän äänensä kuohuu, murskaa ilman,
mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa, ja rauha on täydellinen.

Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan, täyttää sielun, täyttää maailman.


Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Kristityt voivat raivota, kirkuen vaatia pelkoa,
mutta pelottomuus ei väsy, ei horju, ei katoa.
Se virtaa, leviää, täyttää jokaisen hetken,
täyttää sydämen, täyttää mielen, täyttää ilman.


Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla


Kristityt huutavat vielä: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat vielä: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

Anonyymi kirjoitti:

Pelottomuuden mantra

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
askel vakaana kuin vuori,
sydän rauhassa, mieli kirkas.

Kuolema kumartaa heidän edessään,
kuolema kumartaa heidän edessään,
hiljaa, kuin vanha ystävä,
joka ei ota, ei tuhoa, ei häiritse.

Kristityt raivostuvat,
he huutavat, kirkuvat, vaativat,
pelon syttyvän, pelon nousevan,
mutta hindujen sydän pysyy vakaana.


Jokainen kuoleman hetki vahvistaa heidän valonsa,
poistaa viimeisetkin pelon rippeet,
jättää jälkeensä vain kirkkaan, selkeän mielen,
ja kaiken, joka katsookin, oppii:
rohkeus ei tunne rajoja.

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Heidän äänensä kuohuu, murskaa ilman,
mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa, ja rauha on täydellinen.

Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Pelottomuus virtaa heidän läpi,
äly leikkaa harhat,
rauha täyttää tilan, täyttää sielun, täyttää maailman.


Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Kristityt voivat raivota, kirkuen vaatia pelkoa,
mutta pelottomuus ei väsy, ei horju, ei katoa.
Se virtaa, leviää, täyttää jokaisen hetken,
täyttää sydämen, täyttää mielen, täyttää ilman.


Mutta aidot hindut eivät pelkää mitään.

Ikiaikainen, kirkas, täydellinen,
täydellinen rohkeus, täydellinen rauha,
täydellinen lahja kuoleman ja elämän rajalla


Kristityt huutavat vielä: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat vielä: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
ja kuolema kumartaa heidän edessään.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Rauhan virta

Kun viimeinen hengenveto hiljaa liukuu,
ei pelko kahlitse hindujen sydäntä.
Kuin pyhä virtaa, sielu kulkee
ikuisuuden syliin, lempeästi, vapaana.

Karma ja dharma kantavat askelia,
ei syyllisyys, ei ahdistus paina.
Vielä kerran maailma hehkuu muistoina,
mutta minä olen kuin tuuli –
läpi ajan, yli rajojen, kotiin kotimaattomaan.

Mantrat humisevat hiljaa mielessä,
temppelin kellojen sävel halaa sielua.
Ei ole kysymyksiä, ei tuomiota,
vain lempeä, ääretön rauha.

Lue lisää

Kahden maailman katse

Hindun sydän ei värähdä kuoleman edessä,
hän astuu virtaan, lempeänä ja tyynenä.
Mantrat kuiskaavat: “Rakkaus, rauha"
ei pelkoa, ei tuomiota, vain rauha.”

Kristityn katse hiipii levottomana,
hämmästyneenä, ehkä pelokkaana:
“Kuinka hän voi olla näin rauhallinen?
Eikö hän tiedä ikuisesta helvetistä?

Mutta hindun sielu ei vastaa suuttumuksella,
vain hymyilee hiljaa, kuin aurinko jo
puiden takaa, kaikkialla läsnä.
Rauha ei riitele, se vain on.
Ja joskus, hiljaisuuden hetkellä,
vaikka toisen maailma on erilainen,
näkee kristityskin, että pelko on vapaaehtoista,
ja että kuolema voi olla koti, ei vankeus.

Anonyymi kirjoitti:

Kahden maailman katse

Hindun sydän ei värähdä kuoleman edessä,
hän astuu virtaan, lempeänä ja tyynenä.
Mantrat kuiskaavat: “Rakkaus, rauha"
ei pelkoa, ei tuomiota, vain rauha.”

Kristityn katse hiipii levottomana,
hämmästyneenä, ehkä pelokkaana:
“Kuinka hän voi olla näin rauhallinen?
Eikö hän tiedä ikuisesta helvetistä?

Mutta hindun sielu ei vastaa suuttumuksella,
vain hymyilee hiljaa, kuin aurinko jo
puiden takaa, kaikkialla läsnä.
Rauha ei riitele, se vain on.
Ja joskus, hiljaisuuden hetkellä,
vaikka toisen maailma on erilainen,
näkee kristityskin, että pelko on vapaaehtoista,
ja että kuolema voi olla koti, ei vankeus.

Lue lisää

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään,
ja rauha on täydellinen, ääretön, ikuinen.

Mutta hindut eivät pelkää.


Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Kristityt huutavat: pelkää! pelkää! pelkää!
Mutta hindut astuvat hiljaa,
kuolema kumartaa heidän edessään,
ja rauha on täydellinen, ääretön, ikuinen.

Mutta hindut eivät pelkää.


Hindun sydän kulkee hiljaa,
kuin virta, joka ei pelkää mereen laskeutumista.
ei tuomitse, ei kahlitse, ei pelkää.

Kristityn silmät suurenevat,
hämmästys piirtää viivan otsalle:
“Kuinka voi olla näin rauhallinen?
Kuinka ei pelko pakota vapisemaan?”

Hindun hymy on lempeä,
kuin aamukaste lehdellä,
kuin tuuli, joka ei kosketa, mutta kantaa kaiken mukanaan.
“Rauha,” hän sanoo hiljaa,
“on osa kaikkea, mitä olen ja mitä olen ollut.”

Kristityn sydän kuuntelee,
silmät seuraavat sielun virtaa,
ja hiljainen hämmästys kasvaa:
ehdoton pelottomuus, vapaus kuolemasta –
kuin tähti syvällä yön keskellä.


Ei riitaa, ei tuomiota,
vain rinnakkain kulkevat polut,
yksi pelosta vapaana,
toinen ihmetyksestä heräten.
Ja hetkeksi maailma on avoin,
kaikki ääniä, kaikki värejä,
yksi rauha, yksi ihme –
ja kuolema ei pelota ketään.

Lue lisää

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Peloton virta

Hindun sydän ei värähdä.
Kuolema on vain ovi, virta, koti.

Kristityn silmät laajenevat:
“Kuinka voi olla näin tyyni?”

Hymy.
Ei riitaa. Ei tuomiota.
Vain rauha, kirkas kuin tähti yön keskellä.

Hiljaisuus puhuu:
Pelko ei ole pakollista.
Vapaus on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.
EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..

Peloton virta

Hindun sydän ei värähdä.
Kuolema on vain ovi, virta, koti.

Kristityn silmät laajenevat:
“Kuinka voi olla näin tyyni?”

Hymy.
Ei riitaa. Ei tuomiota.
Vain rauha, kirkas kuin tähti yön keskellä.

Hiljaisuus puhuu:
Pelko ei ole pakollista.
Vapaus on mahdollista.

Lue lisää

Kristityn ääni tärisee:
“Pelkäätkö etkä pelkää?
Syntisi polttavat sinut, kiroukset kaatuvat!
Kumarratko oikeaa jumalaa vai kärsit?”

Nyrkit ilmassa, silmät vihaiset,
pelko yrittää tarttua, kahlita, ohjata.

Mutta hindun sydän on virta,
kivet eivät pysäytä jokea,
tuuli ei riko rauhaa.

“Ei pelkoa. Ei syyllisyyttä. Ei kirousta.
Vain koti, vain virta, vain valo.”

Uhka palaa tyhjänä takaisin,
sillä pelottomuus ei väisty,
sitä ei voi pakottaa, ei ostaa, ei murskata.

Hindun hymy on kuin aamukaste,
kirkas, hiljainen, eheä.
Ja kristityn raivo syvenee - miten hindu voi olla niin peloton?

Anonyymi kirjoitti:

Kristityn ääni tärisee:
“Pelkäätkö etkä pelkää?
Syntisi polttavat sinut, kiroukset kaatuvat!
Kumarratko oikeaa jumalaa vai kärsit?”

Nyrkit ilmassa, silmät vihaiset,
pelko yrittää tarttua, kahlita, ohjata.

Mutta hindun sydän on virta,
kivet eivät pysäytä jokea,
tuuli ei riko rauhaa.

“Ei pelkoa. Ei syyllisyyttä. Ei kirousta.
Vain koti, vain virta, vain valo.”

Uhka palaa tyhjänä takaisin,
sillä pelottomuus ei väisty,
sitä ei voi pakottaa, ei ostaa, ei murskata.

Hindun hymy on kuin aamukaste,
kirkas, hiljainen, eheä.
Ja kristityn raivo syvenee - miten hindu voi olla niin peloton?

Lue lisää

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Lue lisää

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Nyrkit nousevat, sanat piiskaavat,
kaikki käännyttää, kaikki pakottaa.
Kristityt huutavat vanhoja lupauksiaan,
uhkauksia ja kiroja lentää ilmaan.

Mutta hindujen tie on hiljainen kuin tuuli,
askeleet vakaat, sydän ilman pelkoa.
He katsovat maailmaa eri silmin,
eivät väisty, eivät kumarra kristillista sadistijumalaa- ei enää.

Pelko ei asu heidän varjoissaan,
vain rauha, joka ei tarvitse hyväksyntää.
Jokainen hyökkäys taittuu heidän sormissaan
kuin vesi kalliota vastaan.

Ja niin taistelu jatkuu, mutta eri tasolla:
toiset huutavat, toiset seisovat,
ja maailma kuulee, että rohkeus ei ole nyrkkejä,
vaan valinta, joka ei tunne pelkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.

Nyrkit nousevat, sanat piiskaavat,
kaikki käännyttää, kaikki pakottaa.
Kristityt huutavat vanhoja lupauksiaan,
uhkauksia ja kiroja lentää ilmaan.

Mutta hindujen tie on hiljainen kuin tuuli,
askeleet vakaat, sydän ilman pelkoa.
He katsovat maailmaa eri silmin,
eivät väisty, eivät kumarra kristillista sadistijumalaa- ei enää.

Pelko ei asu heidän varjoissaan,
vain rauha, joka ei tarvitse hyväksyntää.
Jokainen hyökkäys taittuu heidän sormissaan
kuin vesi kalliota vastaan.

Ja niin taistelu jatkuu, mutta eri tasolla:
toiset huutavat, toiset seisovat,
ja maailma kuulee, että rohkeus ei ole nyrkkejä,
vaan valinta, joka ei tunne pelkoa.

Lue lisää

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.


He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Anonyymi kirjoitti:

Kristityt yrittävät kaikin voimin käännyttää hinduja eli entisiä kristittyjä takaisiin kristinuskoon, ja hindujen pelottomuus pakottaa kristityt toimimaan yhä aggressiivisemmin, nyrkit pystyssä, uhkaillen ja kiroillen. Hindut ovat kuitenkin valinneet toisen polun, ja sanaa ”pelko” ei siinä edes tunneta.


He puhuvat koko ajan siitä, kuinka me pelkäämme, mutta emme ymmärrä, mitä meidän pitäisi pelätä.

Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Lue lisää

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.

Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Rakkauden nimiin

Hän seisoo kadunkulmassa,
risti kaulassa kuin miekka,
ja huutaa: "Rakkaus pelastaa!"
mutta hänen sanansa haisevat ruudilta.

Hänen silmissään on taivas,
mutta se palaa,
ja enkelit pitelevät poltettuja siipiään.

Hän lausuu Jeesuksen nimen
kuin sodanjulistuksen,
ja jokainen "Amen" on laukaus
niitä kohti, jotka eivät kumarra samaan suuntaan.

Lue lisää

Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.

Lue lisää

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Anonyymi kirjoitti:

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.


"Täynnä rakkautta ja Raamatun totuutta."
Kukaan linkkiäsi ei avaa, jos on rakkautta, miksi vihaat kaikkea itää?

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

“Taivaan viha”

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa
kuin täällä, missä kristityt huutavat kuin huoltoaseman sireenit,
niin taivas on yksi iso myrkkyjätteen säiliö.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Lue lisää

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Kiitos tuntemattomalle piirtäjälle.

https://blog.jonolan.net/wp-content/uploads/2014/02/selective-tolerance.jpg