Runo eräästä puhujasta ja puhujista

Tarkoitus runolla ei ole ketään lyttyyn laittaa
eikä taakkojen alle taittaa.
Puhuu puhuja tämä välillä oikein ja Sanaa,
mutta välillä lähtee laukalle, ja kääntää väärää hanaa.
On mies tämä puheita monia pitänyt,
vaan on harhoja joukkoon itänyt.
Tv seiska hänelle tilaa antaa,
mutta kuka vastuun opetuksista kantaa.
Jos ei ole raitista joidenkin opetus,
parasta olisi tiettyjen ohjelmien lopetus.
Miten kanava 7 kansaa valaiset,
kun haalit monet opettajat kyseenalaiset.
Runsaasti saa ohjelma-aikaa,
ajoittain puhe kovana raikaa,
Opettaa hän vakuuttavalla äänellä syvällä,
vaan usein ei ole totuudesta jyvällä
Puhuu ja lauseita korostetusti ääntää,
vinoon kirjoituksia usein vääntää.
Luullen antaneensa opetuksen parhaan,
johtaen monia kuulijoita harhaan.
Ilmestyksistä puhuu, ja kertoo näkyjä,
ovatko Herrasta vai vain täkyjä.
Miksi niin monet häntä mieluusti kuulee,
ja oikeanlaista opetusta saavansa luulee.
”Laskimossa” Perkele viihtyy,
puhuja jo välillä kiihtyy.
Ääni nousee selittäen teoriaa pimeää,
ei mene perille, vaikka ääni olisi kimeää.
Valitettavasti moni puheensa totena ottaa,
ja uskonelämäänsä näin sottaa.
Puhuu myös että masentuneelta puuttuu auktoriteetti,
mutta missä on puhujan prioriteetti.
Hylkää opetukset väärät,
Niitä kyllä riittää suuret määrät
Kuulijoilla Sanan tuntemus kovin vajaa,
eivät silloin osaa vetää rajaa.
Kuulemansa välillä hämmennyksiin johtaa,
jos kaiken uskoo perikato kohtaa.
Juttuja ja taruja monenlaisia riittää,
mahtaako ne Herraa kiittää.
Sanalla opetukset tulee koetella,
niin ei tarvitse jälkeenpäin voivotella.
Tie selvä on Herran,
Sitä kulkien pääsee perille kerran.
Sanan tuntemus ja vilpitön rukous on tie,
se uskossa kerran perille vie.