On aika haastaa vallitseva poliittinen ajattelu Suomessa. Voimakas polarisaatio vasemmiston ja perussuomalaisten välillä peittää alleen sen tosiasian, että molemmilla ääripäillä on yhteinen intressi: Suomen talouden nostaminen ja suhteiden normalisointi itänaapuriimme.
Ajatus tiukasta rajapolitiikasta ja taloussuhteiden katkaisemisesta on koitunut erityisesti Itä-Suomen elinvoimalle. Elinvoimaa voitaisiin palauttaa venäläisen kaupan ja maltillisen maahanmuuton avulla, mikä on historiallisesti ollut Suomen taloudelle tärkeää. Kekkoslovakian ajan henkinen hyvinvointivaltio, jossa perusasiat olivat kunnossa, on monelle edelleen tavoite.
On valitettavaa, että ulkopolitiikka on nykyään pelon sävyttämää. Pelkäämme ystävällisen näköistä naapuria, jossa elää tavallisia ihmisiä tavallisine ajatuksineen. Mitä me oikeasti pelkäämme? Erilaisuuden sijaan pelkäämme ehkä itsenäistä ja pragmaattista ajattelua.
Taloudellisen tilanteen valossa olisi maalaisjärjen mukaista tarkastella uudelleen suhdettamme Venäjään. Globaalit suurvaltapoliittiset linjaukset eivät välttämättä palvele pienen Suomen etuja. Meidän on lopetettava uhittelu ja palattava diplomaattiseen ja kaupalliseen lähestymistapaan.
Nykyinen linjaus, jossa maksetaan kalliita EU- ja Nato-jäsenyysmaksuja, ei ole tuonut taloudellista nousua. Suomen on löydettävä oma, erottuva linjansa maailmassa. Olemalla osa massaa me hukkaudumme.
Vasemmiston ja perussuomalaisten yhteistyö voisi olla välttämättömyys, jotta Suomi voisi ottaa diplomaattisen ohjakset käsiinsä ja kääntää talouden suoraan nousuun. Kaupankäynti lisää hyvinvointia, eikä suhteiden politisointi.
Historiamme opettaa, että diplomatia on ollut tehokkain aselajimme Neuvostoliiton/Venäjän kanssa. Sen pitää olla ainoa aselajimme jatkossakin – syvä, pragmaattinen diplomatia, ei tunteisiin perustuva uhittelu. Vain joustavuudella ja korkean tason dialogilla voimme turvata Suomen edut.
On aika pohtia, olemmeko valmiita vastaanottamaan uuden, länsimielisen Venäjän, jota kohti kehitys voi viedä. Tällaisen muutoksen seurauksena talous voisi lähteä vetämään. Siihen asti meidän on oltava vieraanvaraisia ja autettava kaikkia poliittista vainoa pakenevia, myös venäläisiä pakolaisia.
Ajatus tiukasta rajapolitiikasta ja taloussuhteiden katkaisemisesta on koitunut erityisesti Itä-Suomen elinvoimalle. Elinvoimaa voitaisiin palauttaa venäläisen kaupan ja maltillisen maahanmuuton avulla, mikä on historiallisesti ollut Suomen taloudelle tärkeää. Kekkoslovakian ajan henkinen hyvinvointivaltio, jossa perusasiat olivat kunnossa, on monelle edelleen tavoite.
On valitettavaa, että ulkopolitiikka on nykyään pelon sävyttämää. Pelkäämme ystävällisen näköistä naapuria, jossa elää tavallisia ihmisiä tavallisine ajatuksineen. Mitä me oikeasti pelkäämme? Erilaisuuden sijaan pelkäämme ehkä itsenäistä ja pragmaattista ajattelua.
Taloudellisen tilanteen valossa olisi maalaisjärjen mukaista tarkastella uudelleen suhdettamme Venäjään. Globaalit suurvaltapoliittiset linjaukset eivät välttämättä palvele pienen Suomen etuja. Meidän on lopetettava uhittelu ja palattava diplomaattiseen ja kaupalliseen lähestymistapaan.
Nykyinen linjaus, jossa maksetaan kalliita EU- ja Nato-jäsenyysmaksuja, ei ole tuonut taloudellista nousua. Suomen on löydettävä oma, erottuva linjansa maailmassa. Olemalla osa massaa me hukkaudumme.
Vasemmiston ja perussuomalaisten yhteistyö voisi olla välttämättömyys, jotta Suomi voisi ottaa diplomaattisen ohjakset käsiinsä ja kääntää talouden suoraan nousuun. Kaupankäynti lisää hyvinvointia, eikä suhteiden politisointi.
Historiamme opettaa, että diplomatia on ollut tehokkain aselajimme Neuvostoliiton/Venäjän kanssa. Sen pitää olla ainoa aselajimme jatkossakin – syvä, pragmaattinen diplomatia, ei tunteisiin perustuva uhittelu. Vain joustavuudella ja korkean tason dialogilla voimme turvata Suomen edut.
On aika pohtia, olemmeko valmiita vastaanottamaan uuden, länsimielisen Venäjän, jota kohti kehitys voi viedä. Tällaisen muutoksen seurauksena talous voisi lähteä vetämään. Siihen asti meidän on oltava vieraanvaraisia ja autettava kaikkia poliittista vainoa pakenevia, myös venäläisiä pakolaisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.