Kun vanhemmat ovat alkoholisteja, ei ole kovin kivaa. Välillä on niitä jonkin viikon kuivia kausia, mutta sitten se alkaa taas, yleensä kiihtyvällä tahdilla. Yleensä "putket" ovat usean kuukauden mittaisia. Lomat ovat ehkä epämiellyttävimpiä.
Välillä peittely onnistuu, yleensä ei kovin hyvin. Uskon, että kaikki tuttavatkin huomaavat.
Itse hoidan kouluni parhaani mukaan, noin 9 arvosanoilla. Viimeinen vuosi lukiossa meni hyvin. Jatkan korkeakouluun. Toisinaan ihmettelen, kuinka ylipäätään jaksoin käydä koulua hyvin arvosanoin.
Itse olen ollut koko elämäni täysraitis. En aio koskea alkoholiin koko elämässäni. En pidä siitä, tietäen, mitä se saa aikaan. En keksinyt muuta paikkaa purkaa tunteitani.
Välillä peittely onnistuu, yleensä ei kovin hyvin. Uskon, että kaikki tuttavatkin huomaavat.
Itse hoidan kouluni parhaani mukaan, noin 9 arvosanoilla. Viimeinen vuosi lukiossa meni hyvin. Jatkan korkeakouluun. Toisinaan ihmettelen, kuinka ylipäätään jaksoin käydä koulua hyvin arvosanoin.
Itse olen ollut koko elämäni täysraitis. En aio koskea alkoholiin koko elämässäni. En pidä siitä, tietäen, mitä se saa aikaan. En keksinyt muuta paikkaa purkaa tunteitani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"En aio koskea alkoholiin koko elämässäni. En pidä siitä, tietäen, mitä se saa aikaan"
Tuolla tarkoitin, että en pidä alkoholista, tietäen mitä se saa aikaan perheessä ja läheisissä.
Toivottavasti en tuhlannut kenenkään aikaa.
varmasti raskasta läheisille.Ainoa on,että itse haluaa hakeutua hoitoon.Oletko kuullut alanonista,se on alkoholistien läheisille tarkoitettu paikka,jossa voi käydä keskustelemassa.Hienoa.että olet jaksanut opiskella.Voimia sinulle.
"Oletko kuullut alanonista,se on alkoholistien läheisille tarkoitettu paikka,jossa voi käydä keskustelemassa"
Kiitos kommentistasi. Etsin lisätietoa tuosta "alanonista". Olisi mukavaa, jos olisi muita samanhenkisiä ja saman kokeneita keskustelukumppaneita.
"Hienoa.että olet jaksanut opiskella.Voimia sinulle"
Kiitos. Pyrin olemaan mahdollisimman optimistinen ja pyrin huolehtimaan myös opinnoistani lähimmäisteni lisäksi. Kun vain on luja tahto, uskon, että jaksaa myös elämän vaikeuksissa.
Kuulostat "optimi-ihmiseltä" ! Koulu menee hyvin, vaikka on hirvittävä ongelma kokoajan läsnä !
Tähän ei linkkejä tarvinnu pistää, koska jo ne sait. Uskomattoman upea suoritus sulta, koulu, kestäminen, haluttomuus viinaan! Taidat olla eräänlainen optimi-ihminen, kun ymmärrät asiat noin hyvin!
Arvelisin myös, että jos mahdollista, asuisit erillään vanhemmistasi, ainakin kokeeksi. Se voisi joko helpottaa omaa oloasi tai/ja auttaa vanhempiasi tulemaan järkiinsä. Tosin alkoholismi taitaa olla sellainen vaiva, joka ei itsekseen parane, vaan pahenee, kunnes tulee se vaihe, että joko haetaan apua, tai kuukahdetaan.
Sen mukaan, mitä olen kuullut/lukenut, et voi vaikuttaa heidän käytökseensä, vaan raitistumisen halun on tultava heistä itsestään.
En muuta osaa sanoa, kuin että olet älyttömän fiksu ihminen ja että varmasti tulet pärjäämään elämässäsi erinomaisesti, koska jostain syystä tiedän, että osaat tehdä juuri ne oikeat päätökset, jotka sinun tulee tehdä!
Kirjottele ihmeessä tänne! Sitä vartenhan nämä palstat on, etkä taatusti tuhlannut kenenkään aikaa, joka sitä ei halua tuhlata.
Minä kylläkin oon käyttäny varmaan yli tunnin sun juttus ajatteluun, enkä sittenkään saanu parempaa aikaseksi. Mutta aika ei ole ollut hukkaanheitetty, vaan siitä oli mulle itsellenikin ehkä suurempi hyöty, kuin ehkä osaat edes kuvitella!
Tsemppiä elämääs ja varmasti pärjäät! Kirjoittele!
Minäkin ajattelin nuorena:
"Pyrin olemaan mahdollisimman optimistinen ja pyrin huolehtimaan myös opinnoistani lähimmäisteni lisäksi. Kun vain on luja tahto, uskon, että jaksaa myös elämän vaikeuksissa. "
Minusta tuli diplomi-insinööri ja sitten alkoholistuin. Lujaan tahtoon ei kannata liiaksi luottaa.
Isäni oli (ja on edelleen) alkoholisti. Kun olin lapsi, se saatto olla monta viikkoa poissa kotoa ja tuli sitten krapulassa kotiin pummimaan mutsilta rahaa. Sen jälkeen kun vanhemmat eros en oo nähnyt isääni kuin muutaman kerran, viimeks varmaan pari vuotta sitten. Itekkin oon tänä kesänä ratkennut ryyppäämään paljon useammin kuin aikaisemmin, varmaan juominen on vähän geeneissä. Yleensä juon unohtaakseni työ- ja perhehuolet. Tiedän ettei se ole kovin järkevää ja ajattelinkin ryhtyväni absolutistiksi, ettei tuo juominen karkaa käsistä. Mullakin lukio meni tosi hyvin ja pääsin yliopistoonkin, vaikka lukion viimeisenä vuonna elämä menikin päin helvettiä. Serkku, jonka kanssa olin hyvissä väleissä kuoli viinan takia. Sun kannattais ehkä muuttaa pois kotoa jos vielä siellä asut ja ottaa vähän etäisyyttä vanhempiis, mulla ainakin on menny paljon paremmin sen jälkeen kun lopetin yhteydenpidon isän kanssa kokonaan. Ehkä sun vanhempaskin alkaa miettiä tuota juomistouhua sitten eri tavalla, kun ne huomaa, että sä kärsit siitä. Mut tsemppiä sulle, kyllä se elämä vielä hymyilee!
Hatun noston arvoinen
teko sinulta että olet
jaksanut näinkin kauan!!
http://www.al-anon.fi/ ..tuolta saat vähän osviittaa siitä Al-Anonista.
kotoa 16 vuotiaana toiseen kaupunkiin lukioon, pois kotoa, kun en tullut äitini kanssa toimeen. En silloin tiennyt äitini olevan alkoholisti, vaikkakin juomisesta tuli usein sanomista. Silloin oli helppo unohtaa koko ongelma, mutta nyt muutamaa vuotta myöhemmin asia painaa mieltäni päivittäin useaan otteeseen. Muutin takaisin kotikaupunkiin poikaystävän luokse, sitten taas pois opiskelemaan AMK:uun. Silloin vanhempani erosivat kun isä ei enää jaksanut katsella äitiä joka joi kaikki rahat. Samoihin aikoihin lastenhoitajaäitini menetti työpaikkansa kun lasten vanhemmat valittivat äitini olevan kännissä kun tulevat lapsia hakemaan. Isäni oli yrittänyt salata äitini juoppoutta, ja sainkin tietää oikean totuuden vasta silloin kun isäni alkoi puhua erosta äitini kerran sammuttua mökillä. Järkytys oli suuri, enhän ollut heidän kanssaan paljoa tekemisissä kun muualla asuttiin. Sukulaiset alkoivat syyttää isääni (äitini suku etupäässä) aivan turhaan. Häpeäntunne tuntuu nykyään vain vahvistuvan kun asiaa ajattelee eri kanteilta. Kaikki kaverini eivät edes tiedä asiasta kun en ilkeä sanoa, kai he ovat kuitenkin kuulleet muualta. Kukaan ei kysy asiasta minulta mitään, ainoastaan äitini sisko joka on lääkäri, yrittää patistaa minua johonkin keskustelemaan kun on itsekkin käynyt. Tuntuu että olen itse syyllinen kun olen toivonut äidilleni kuolemaakin että oloni paranisi ja ettei tarvitsisi miettiä koska se taas ajaa kännissä autolla ja milloin se löytyy kotoaan kuolleena. Juoppoystävät ja eräs entisen hoitolapsen äiti (venäläinen) veivät äitini rahat joita hänelle jäi avioerosta, tietysti oman juomisen lisäksi.
Oma avomieheni ei koskaan kysy miltä minusta tuntuu tai mitään muutakaan aiheesta. Ainoastaan jos olen kuullut juoruja mitä äitini on taas saanut aikaan. Itsestä tuntuu olevan liian vaikeaa aloittaa puhuminen, saati mennä ulkopuolisen puheille. Eihän siitä aiheudu kuin itkua, voi sitä itkeä kotonakin ilman kenenkään huomaamatta. Mieheni lähdettyä yötöihin purskahdan samantien itkuun ja pyörin kotona itsesäälissä kierien, milloin tuntien mitäkin.
Odotan vain sitä päivää että saisin asian ratkaistua kaikkien hyväksi vaikka tiedän ettei se ole minun käsissäni.
Tässä hieman omaa tilannettani... jos sinua tai muita vastaavassa tilanteessa olevia/olleita kiinnostaa, minulle voi kirjoitella. [email protected]
Kiitos teille kaikille, jotka kirjoititte rohkaisevia kommenttejanne.
On hyvä, että voi puhua toisille, jotka vielä kuuntelevat ja ymmärtävät. Luettuani tarinanne, opin paljon. Varsinkin tuo lähimmäisille suunnattu "alanon" herätti mielenkiintoni.
Keskityn nyt lähinnä omiin opintoihini ja elämääni.
Kiitos vielä kerran rohkaisevista kommenteistanne.