Funtsin tossa tsekkaillessani noitten ääriliikkeiden kotisivuja kuten:
http://www.pasban-e-aza.com/
http://hizbollah.org
http://www.imamali.8m.com/
etc... jihad aiheisia.
Kuvat vauvojen dekapitoinneista, lasten ja naisten kidutuksista etc länsimaisesta näkökulmasta käsittämätön väkivalta, saavat ainakin minut lievästi sanottuna helvetin vihaiseksi. Ihmettelen myös pinnallisesti arabimaailmaan ja islamiin tutustuneena motiiveja. Aihe ei ehkä kuulu tänne foorumiin, mutta kyllä mielestäni mielenterveyttä näissäkin sivutaan... Mikä saa aikuiset miehet toimimaan niin raukkamaisesti? Tässä tää homma tietty kärjistyy, mutta onhan niitä lunizeja länsimaissakin. Olisikin kiva kuulla mikä saa esim länsimaisen miehen lyömään naista tai lasta? Onko kyse raukkamaisuudesta, omasta pienuudesta, mielenterveysongelmista vai traumaattisista kokemuksista esim lapsuuden tapahtumista. Mä noista näkemistä kuvistani ja lukemastani tekstistä provosoituneena heittelen vaan jotain ilmaan. Kommentoikaa avatkaa keskustelua.
http://www.pasban-e-aza.com/
http://hizbollah.org
http://www.imamali.8m.com/
etc... jihad aiheisia.
Kuvat vauvojen dekapitoinneista, lasten ja naisten kidutuksista etc länsimaisesta näkökulmasta käsittämätön väkivalta, saavat ainakin minut lievästi sanottuna helvetin vihaiseksi. Ihmettelen myös pinnallisesti arabimaailmaan ja islamiin tutustuneena motiiveja. Aihe ei ehkä kuulu tänne foorumiin, mutta kyllä mielestäni mielenterveyttä näissäkin sivutaan... Mikä saa aikuiset miehet toimimaan niin raukkamaisesti? Tässä tää homma tietty kärjistyy, mutta onhan niitä lunizeja länsimaissakin. Olisikin kiva kuulla mikä saa esim länsimaisen miehen lyömään naista tai lasta? Onko kyse raukkamaisuudesta, omasta pienuudesta, mielenterveysongelmista vai traumaattisista kokemuksista esim lapsuuden tapahtumista. Mä noista näkemistä kuvistani ja lukemastani tekstistä provosoituneena heittelen vaan jotain ilmaan. Kommentoikaa avatkaa keskustelua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisi tietenkin hienoa, jos joku lyöjä uskaltautuisi kertomaan tunteistaan. Minä kerron vain uhrin surkeaa tarinaa. Isäpuoleni oli väkivaltainen. En tiedä, onko tämä tarina sellainen, joita halusit kommentillasi aikaansaada, mutta kyllä se pyrkii jossain määrin vastaamaan kysymyksiisi.
Isäpuoleni on akateemisesti koulutettu ja meillä oli "unelmaperhe", josta minua kehoitettiin lapsena olemaan onnellinen. Isäpuoleni oli perheen ulkopuolisille suunnattoman kohtelias ja auttavainen, hän paneutui sukulaisiini antaumuksella ja jokaisessa pienessä yksityiskohdassa osoitti, miten hän ottaa heitä huomioon.
Kun ulko-ovi sulkeutui, astui esiin raivokkaan kurin mies. Hän vaati täydellistä käytöstä. Lasten tuli näkyä, muttei kuulua. Lasten tyytymättömyys ja kiukuttelu oli sopimatonta, se hävitettiin sillä, ettei sitä huomioitu mitenkään. (Minun tunteillani ei ollut mitään väliä.)
Hän saattoi suuttua ennalta arvaamatta, huutaa ja raivota kuin mielipuoli, melkein poikkeuksetta hän löi (meitä) lapsia (alle 10-v.). On sanottava, että itse lyöminen ei ollut pahinta. Yksi traumatisoiva tekijä oli se, että isäpuoli oli todella sekavassa mielentilassa ja häneltä saattoi odottaa mitä tahansa, tämä tunnelma aiheutti suunnatonta ahdistusta ja pelkoa.
Toiseksi isäpuolini piti pitää "istunto", kun hän oli lauhtunut, koska muuten kukaan kuolevainen ei voinut ymmärtää, mistä hän oli suuttunut. Kyseessä ei siis ollut mihinkään järkevään logiikkaan perustuva ylimitoitettu rankaiseminen, vaan viha löysi minut minun sitä mitenkään ennalta aavistamatta. Lapsena en koskaan tiennyt, oliko tekemiseni oikein tai väärin, saisinko rangaistuksen vai en.
Lyöminen loppui ollessani 13-vuotias, kun löin ensimmäisen kerran takaisin. Kun (me) lapset olimme kaikki liian puolustuskykyisiä lyötäviksi, isäpuoleni kävi vihdoin käsiksi äitiini, joka siihen asti väitti, ettei perheessä tapahtunut lyömistä. Äiti ei koskaan puuttunut asiaan, vaikka se hänen silmiensä edessä tapahtui. Päinvastoin "istunnoissa" hän selvensi isäpuolen sairaita selityksiä, joissa itseasiassa syyllisyys sairaan miehen käytöksestä vieritettiin lapsille.
Isäpuolella on tietenkin jokin psykkinen sairaus, en itse tiedä mikä, eikä hän koskaan ole ollut misään hoidossa, koska sairas käyttäytymien ei julkisesti ilmennyt. Hän itse sanoi, että hänen isaänsä oli yhtä tiukka ja että me aikuisena vielä tulemme kiittämään häntä hänen hyvästä kasvatuksestaan, niin kuin hän isäänsä.
Kiitostaan isäpuoleni joutuu odottamaan. En ole nykyään missään yhteydessä häneen.
Joo kiitoksia, minultakin alkaa olemaan pahin kiukku kadonnut enpähän availe edellä mainitsemiani sivuja ihan heti uusix. =)
Itselläni on ollut penskana tosi tiukka kuri, rangaistus tuli ja yleensä tiesin myös syyn. Eli faija toimi oikeudenmukaisesti. Vanhemmiten ollaan hyvissä väleissä, vaikkakin siinä mun ollessa 2-kybän tienoilla, sille sattu nihkeempi kausi ja silloin minä jouduin häntä rauhoittelemaan, yleensä vedettiin puolin ja toisin toisiamme kunnolla läskiin. Koskaan se ei kyl mutsii tai systerii lyöny, mutta paikkoja hajotti. Kaik meitsi on sit sen ominaisuuden periny, äkkipikaisuus, tuskin mielenterveydellinen ongelma.
Olisin onnellinen, jos pääsisin tappelemaan isäpuoleni kanssa fyysisesti. Olen kyllä pieni nainen, mutta isäpuoleni ei ole mikään liikunnan harrastaja, mitä minä olen. En voisi luottaa, että olen vahvempi, mutta kiista tai riita muuttaisi voimasuhteen niin, etten ole puolustuskyvytön lapsi.
Mutta tähän isäpuoleni ei tietenkään suostu. Hän lyö vain heikompiaan. Siksi saan loputtomasti kärsiä voimattomuuden ja pienuuden tunteista.
Sanon vielä sanasen ongelmistani. Minulta puuttuu syyllisyyden tunto. Koska sain rangaistuksen, milloin sattui, enkä koskaan tuntenut olevani syyllinen (isäpuoli astui kuvioihin ollessani 7-v.), koska olin jo tarpeeksi vanha, niin sain kuvan, että maailma rankaisee minua riippumatta siitä, mitä teen.
Tätä tunnetta korosti se, että lapsena tuskaisiin tunteisiini ei reagoitu. Oli suuri hyve jättää lapsi itkemään ja olla välittämättä, eikä se liittynyt pelkästään lyömiseen.
Rangaistus siis tuli kuin luonnonlaki, enkä voinut vaikuttaa siihen mitään, eikä muutenkaan tunteillani tai käyttäytymiselläni ollut väliä.
Vieläkin on siis vaikeuksia tajuta, että minulla on jotakin osuutta tai arpaa asioihin, jotka minulle tapahtuvat.
Otan esimerkiksi irtisanomisen, joka tapahtui joku aika sitten. Minusta tuntui, että olin joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Teen työni, mutta (taas) kohtaan vittumaisen pomon, joka ei ymmärrä minua. Pomo painotti, että syy ei ole suorituksessa, vaan persoonassani.
Nyt olen elämäni ensimmäisen kerran alkanut miettiä, että olisiko minun käytökselläni vaikutusta asiaan.
Kiistat välillämme alkoivat tutkinnostani. Olen suorittanut LuK:n eli luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon, mikä ei ole mikään tunnettu akateeminen tutkinto. Pomo oli sitä mieltä, ettei kyseisellä tutkinnolla ole arvoa, ettei se ole tutkinto. Kun minut kutsuttiin selittämään asiaa hänelle suhtauduin häneen heti niin, että hän yrittää mitätöidä tutkintoni, en niin kuin olisin voinut, että hän ei ole ymmärtänyt asiaa ja minun pitää kertoa se hänelle.
Tämän jälkeen sattui muutama välikohtaus, joka kasvatti kuilua välillämme, pidin häntä kateellisena ja haluttomana tunnustamaan minut. Olin silti järkyttynyt, että hänellä oli varaa irtisanoa (omien sanojensa mukaan) tuottava työntekijä.
Nyt yritän opetella tajuamaan, että en ole tyhjä säkki, jonka kiukunpurkaukset eivät liikuta ketään. Yritän opetella tajuamaan, että minulla on vaikutusta, että ihmiset reagoivat tekemisiini. Ja että muut ihmiset eivät ole kuin isäpuoleni tai äitini.
Itseasiassa, olen lähtenyt toisaalta ja huomannut ettei tekemisilläni ole ollut lopputulokseen mitään vaikutusta. Ehkä totuus löytyy jostain puolesta välistä. Samoin kuin merkityksellistä on aina vain lopputulos, matkalla ei ole väliä vaikka olisi kuinka hienosti mennyt, usein 99% on yhtä kuin 0 tulos, vrt korkeushyppy.
Irtisanouduin, minut lomautettiin irtisanomisajaksi, joka pidettiin täysmääräisenä. Yritin itsaria, olin sairaalassa, nyt minut on haastettu rosikseen ja entinen työnantaja perää korvausta työsuhde-etuuden, kannettavan käytöstä (palautin työsuhteen loppuunmennessä), työnantaja ei ole suorittanut minulle kuuluvia lomakorvauksia... hassua eikö, ei ne työmarkkinat hirveen oikeudenmukaisesti aina kohtele, mutta eipä ratkaise näitä asioita oikeuslaitoskaan terveenjärjen mukaisesti. Odotan mielenkiinnolla oikeudenkäyntiä.
Kaippa yksilön ainut keino vaikuttaa tai muuttaa käytäntöä on anarkia.
moi ! lukasin ton sun juttus äsken.oon ennenkin miettiny mikä saa ihmiset tekemään "uskon" varjolla kaikkia kauheuksia.kun raamatussa sanotaan että tulisi rakastaa lähimäistään kuin itseään.kun aatelaa esim.miten joissain maissa naiset silvotaan ennen kuukautisia tylsällä partakoneen-terällä eikä mitään desinfointia ym sen tekee oma isä,paikat tulehtuu ja moni kuolee näihin infektioihin,kapula suuhun ettei pure kieltä poikki "ihan kamalaa".ja nainen kärsii tästä koko ikänsä.onko rakkautta ??mielestäni ihminen on kamalin peto maan päällä...ja näitä kauheuksiahan riittää moniin tekohin..onnex suomessa on näiltä osin hyvä asua,ja toivottavasti tulee aina olemaan.mutta kurja olo tulee muiden ihmisten puolesta jotka joutuu kärsimään eri puolella maailmaa. :(
Uskon takana piilotellaan omaa pienuuttaan myös suomessa. Raamatusta muuten löytyy erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita tulkitaan niitäkin ihan yhtä mielivaltaisesti kuin koraania. Itseäni on huvittanut mm. seuraavan tyyppinen ajatus raamatusta: Minä kostan isienne pahat teot 3-4 neljännelle sukupolvelle. Aikas pirulainen toi jumala, päästää pahat pannasta ja korostaa anteeksi antamusta, mutta aloittaa katkeruuden ja vihan kierteen kostamalla syyttömille...
moi taas !joo oon joskus tutkinu ton sukupolvi asian,mutta siit on niin monta vuotta aikaa etten oikeen muista mitä sillä tarkotettiin,mut se ei tarkota ihan kirjaimellisesti niinku raamatussa sanotaan et jumala kirjaimellisesti kostais meille toisten teot..uskontoja on ihan mielenkiintoista tutkia,mutta pirunmoinen homma kun maailmassa on 10:kunta pääuskontoa ja noin 10.000 eri lahkoa,,ja kuitenkin raamattu väittää että on vain yksi tosi uskonto.mut mikä niin kova homma selvittää.ja onko sitä todellisuudessa ??kaikissa on jotain mätää tai mikä ei sovi omaan ajatteluun.?!?ja uskonnon varjolla soditaan kidutetaan huijataan ym.ainoa uskonto joka ei sodi lähimmäistä vastaan on j.todistajat.mutta siinäkin uskonnossa on monia juttuja joita en hyväksy,mut nostan hattua että ne kieltäytyy aseista jos kaikki aattelis niin voitais sanoo hyvästi sodille..mutta jatkoja sulle.... :) ....
Kyseinen kohta soveltuu siihen kuinka usein ihmisen pahat teot/pahuus "periytyy" seuraaville sukupolville. Niinkuin esim. edellä oleva kirjoitus väkivaltaisesta isästä, jonka isä myös oli ollut väkivaltainen. Toivottavasti kierre saadaan katkaistua!:)