Edelleen anna anteeksi,en ollut oma itseni silloin..ja nyt en ole enään varma osaanko olla yhtään mitään..mutta ihan sama mitä olen väittänyt tai sanonut vihoissani,niin on aika-ajoin sua niin kovin ikävä,haluisin vain niin kävellä suoraan sua vastaan ja sun halaukseen,mutta en uskalla,en olisi uskaltanut silloinkaan jos yhtään itseni olisin ollut, niin kauan kuin minulla on pienikin mahdollisuus kävellä ohitsesi,niin kävelen koska en uskalla muutakaan,olen jo niin kauan toivonut että seisot polullani eikä minulla ole mahdollisuutta kävellä ohitsesi,sulje mut rintaasi vasten,paina sun poski vasten mun poskea,hyväile mun huulia sun huulilla,en uskalla enään tulla itse sua lähellekkään,ensinnäkin hävettää ihan kaikki ja näitä kasvoja en enään halua katsoa edes itse,niin miksi ihmeessä luulisin että niitä kukaan muukaan.. On sua niin ikävä🩷🩷 edelleen. Anteeksi sekava teksti, olen hieman väsynyt,syksy ja kevät särkee hetkeksi unirytmin ja jää unet liian vähille.
Petri K. Ikävä
Anonyymi-ap
072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.