Viime syksynä olin todella masentunut ja lopetin syömisenkin siinä sivussa miltei kokonaan. Laihduin tosi nopeasti paljon. Pidin ruokapäiväkirjaa ja minua ahdisti jos sinne tuli "liikaa" merkintöjä. Eli jos siellä oli päivältä yli kaksi merkintää, se oli liikaa. Kunnon ruokaa en syönyt. Joskus oksensin syömäni ruoan, tai ainakin aina teki mieli oksentaa se.
Talvella tilanne helpottui. Pääsin psykiatriselle osastolle, siellä minulla ei kuitenkaan syömishäiriötä todettu.
Nykyään masennus on helpottanut, mutta ruoan kanssa on yhä joskus ongelmia. Syöminen on minulle velvollisuus ja tuottaa ahdistusta. Olen tyytyväinen kun saan syötyä, sittenpähän on sekin asia pois päiväjärjestyksestä. En nauti syömisestä, se on vain pakollinen velvollisuus. Muutenkin pidän itseäni kammottavana läskinä (170/64). Silloin kun tämä syömiskompleksi alkoi, painoin n. 75kg. Nälkää tunnen aika harvoin, silloin kun minulle tulee paha olo ja alkaa pyörryttämään, tajuan että pitäisi ehkä syödä.
Onkohan tämä vakavaakin. Ainakin se haittaa elämääni. Psykologini sanoo ettei mitään ole vialla, koska en ole ylipainoinen..
Talvella tilanne helpottui. Pääsin psykiatriselle osastolle, siellä minulla ei kuitenkaan syömishäiriötä todettu.
Nykyään masennus on helpottanut, mutta ruoan kanssa on yhä joskus ongelmia. Syöminen on minulle velvollisuus ja tuottaa ahdistusta. Olen tyytyväinen kun saan syötyä, sittenpähän on sekin asia pois päiväjärjestyksestä. En nauti syömisestä, se on vain pakollinen velvollisuus. Muutenkin pidän itseäni kammottavana läskinä (170/64). Silloin kun tämä syömiskompleksi alkoi, painoin n. 75kg. Nälkää tunnen aika harvoin, silloin kun minulle tulee paha olo ja alkaa pyörryttämään, tajuan että pitäisi ehkä syödä.
Onkohan tämä vakavaakin. Ainakin se haittaa elämääni. Psykologini sanoo ettei mitään ole vialla, koska en ole ylipainoinen..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä noita törppöjä aina riittääki jotka luulee että syömishäiriö katsoo painoon?! Jos sun psykologi väittää ettet voi olla syömishäiriöinen koska et ole tietyn painoindeksin rajoissa niin hän ei kyllä tiedä syömishäiriöistä sen taivaallista.
Kyllä sinun tilanteesi aikalailla syömishäiriöltä kuulostaa. Jos syöminen on vaan velvollisuus ja se inhottaa sinua niin se jo pelkästään kertoo että jotain on vialla. Lisäksi jos olet nuin tarkasti syömisiäsi vahtinut ja vielä syönyt nuin kauhean vähäisesti niin ei ole enää epäilystäkään. Oksentaminen on piste iin päälle.
Mäkin olen sitä mieltä (ja niinhän asia onkin) että syömishäiriö ei katso painoa. Kumminkaan en tällä psykologilleni viitsi enää puhua asiasta, koska olen jo pari kertaa puhunut eikä se mitään auta..
hus-sairaalassa ole se nuorten syömishäiriöklinikka? Googleta se, ja jos se on olemassa, ota yhteyttä sinne.
Jos ei, niin vaihda psykologia, ei tiedä "mitään" tästä.
ihan noin? Epäilen, sitä en epäile yhtään, etteikö sitä, mitä sanoi voisi tulkita noin...