Miten pärjää jos sattuu olemaan niitä harvoja miespuolisia opiskelijoita sellaisella naisvaltaisella alalla? Ja sitten kun vielä olen jokseenkin vähäpuheinen, eli onko vaikea saada kavereita? Onko miehen edes mahdollista olla pelkkä kaveri naisen kanssa??? En nimittäin tahdo alkaa seurustella, mutta olisi ihan mukava jos sieltä löytyisi kaveri jonka kanssa voisi jutella vähän kaikesta... ja ujouteni takia se on yleisestikin aika hankalaa. Opiskelijoina alalla on myös jonkin verran miehiä, mutta koska en ole sellainen rempseä tyyppi (enkä muuten käy baareissakaan enkä käytä alkoholia) niin arveluttaa josko heidän kanssaan muutenkaan ystävystyy. Ja useimmista yliopisto-opinnoista poiketen oma koulutusohjelmani sisältää paljon opintoja sen oman "luokan" kanssa. Ainakin näin olen käsittänyt.
Voisivatko naispuoliset henkilöt kertoa mielipiteitään ja kokemuksiaan? Ja tietysti miehetkin voi kirjoittaa jos ovat samanlaisessa tilanteessa olleet.
P.S. Anteeksi tuo "kanalauma"-otsikko, tarkoitus oli vain kiinnittää huomiota, ei loukata naisihmisiä...
Voisivatko naispuoliset henkilöt kertoa mielipiteitään ja kokemuksiaan? Ja tietysti miehetkin voi kirjoittaa jos ovat samanlaisessa tilanteessa olleet.
P.S. Anteeksi tuo "kanalauma"-otsikko, tarkoitus oli vain kiinnittää huomiota, ei loukata naisihmisiä...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Opiskelet siis opettajaksi!! :) Ystäviä ei ole vaikea saada, ei todellakaan. Kaikki on vain kiinni sinusta itsestäsi.
Ryhdy hieman karskimmaksi macho-mieheksi, niin jo alkaa pesää herua tyttöporukalta!
Kylläpä oli harvinaisen typerä kommentti asialliseen kirjoitukseen. Naisena sanoisin, että olet todella kypsymätön yksilö.
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle:
Kyllä nainen ja mies voivat olla ystäviä. Olen jo vähän kypsempi naisihminen ja sanoisin, että tosiystävyys miehen kanssa on elämän suola. Se on paljon parempaa kuin naisten välinen ystävyys.
Niin, eikös nainen ole naiselle susi?
aikoinaan kieliä, ja miesten määrä oli kymmenen prosenttia. Mutta eihän opiskelun tarkoitus olekaan välttämättä ystävystyä sen muun porukan kanssa vaan tehdä yhteiset opiskelujutut normaalisti - ja siinä ei ole mitään eroa onko mies vai nainen. Asialliset asiat tehdään asiallisesti, ja muulla ei ole väliä. Ei minulla ainakaan ollut koskaan mitään vaikeuksia, mutta en ollutkaan etsimässä mitään ystävyyssuhteita tai valloituksia, olin tekemässä töitä opiskelun suhteen. Hyvin tultiin toimeen kaikki ne vuodet ja edelleen tervehditään kun joskus aina nähdään.
Ystävät tulivat sitten muualta, samoin kuin aviopuolisokin aivan toiselta alalta.
Tuossa viimeiseksi kerroit, että ystävät tulivat muualta. Minulla ne ystävät ovat kaikonneet nyt lukion jälkeen kaikki omille teilleen ja olen nyt ihan yksin. Pitäisi siis opiskeluaikana näinkin ujon ihmisen jostain kavereita saada... ja entiset ystävät oli hankittu joskus kauan kauan sitten. On se elämä hankalaa...
Ehkä olet menossa kieliä lukemaan? Itse olen myös kieliä lukenut, nainen kylläkin, mutta meidän porukassamme oli alusta loppuun saakka yksi mies, siis 1/20. Hyvin meni kaikki, ja hän oli joukossamme mukana kuin kuka tahansa muukin. Kavereitakin hän sai, eli ei se mitenkään sukupuoleen katso. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että useimmat kielten opiskelijat ovat sen verran avoimia että kaikki mahtuvat kyllä joukkoon. Vaikka nyt en edes tiedä mitä olet menossa opiskelemaan :) Tsemppiä, hyvin se menee!
>>mutta koska en ole sellainen rempseä tyyppi (enkä muuten käy baareissakaan enkä käytä alkoholia) niin arveluttaa josko heidän kanssaan muutenkaan ystävystyy
Minusta tuo alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta ihmiseltä kuin sinä. Mietipä sitä. Näköjään et ole juurikaan naisten kanssa ollut tekemisissä.
Minkä sortin mies kirjoittelee tuollaiseen aikaan paskaa netissä sen sijaan, että olisi juomassa? Syljetkö vai ruiskitko lasiin, näyttöön vai kenties molempiin?
Ettäkö miesten pitää "ystävystyä" miesten kanssa. Hyhhyh.
Jos vielä opettelisit kiroilemaan silloin kun oikeasti on tarvis etkä vikisisi pakosta kuin jokin homofoobikko, niin ehkä menisit täydestä.
PPP (provo piristää päivän).
On ihanaa olla nainen, saa vapaasti vihata kaikkia :D
Täällähän lehmä rupeaa ammumaan ihan haastavaan sävyyn.
Miksi kuvittelet, että juominen ja täällä kirjoitteleminen olisivat jotenkin toisensa poissulkevia asioita?
Ja kiroilua vielä, että sinäkin oppisit:
Voi kiiltäväksi nuoltu kissan peräaukko, voi tupesta työntynyt susikoiran kulli, voi vikisevän hintin puhkinussittu peräsuoli.
Sanojen muodostus kestää sinulla sen verran pitkään, että juomisteho kärsii ja pahasti. Usko tai älä, joillakin ihmisillä nuo kaksi asiaa eivät sovi millään yhteen.
Otan osaa.
Itselläsi kestää sanojen muodostus suunnilleen yhtä kauan, ainakin jos meidän forum-viestien perusteella asiaa tarkastelee.
Käyvätkö pötsin läpi, kiertävät satakertaa, ja viipyvät hetken utareissa? Lehmä.
Kun sä nostat häntää, minä työnnän sisään mäntää.
viesteissäsi on sen verran alhainen, että sanojenmuodostuskyvyn tunnusluku jää väkisinkin pakkasen puolelle.
Parantele kaikessa rauhassa krapulapäätäsi ja takapäätäsi että löydät sitten illalla takaisin sinne naapurisi navettaan. Täällä lähdetään iltapäivällä kaukomaille, pois kaltaistesi nettiälykköjen välittömästä vaikutuspiiristä. Paha menetys, onneksi neljän viikon kesäloma hieman kompensoi...
Olisit nyt edes käyttänyt jotain muuta nimimerkkiä, etkä leimaisi kanssaopiskelijoitasi itsesi kaltaisiksi. Onneksi todellisuudessa suurin osa asteriskimiehistä on fiksua porukkaa, myös ne Asemalla (tai siis nykyisin Sotkussa) örveltävät känniääliöt ovat oikeasti mukavia ja fiksuja. Tietäisinpä oikean henkilöllisyytesi niin voisin avautua ihan livenä. Sen tiedän, että sinun on oltava korkeintaan toisen vuoden opiskelija...
Olen sitä mieltä, että vaikutat pikkasen nössykältä. Ei millään pahalla. Valitettava totuus on, että ne hiukan nössöt joko päätyvät yksin tai omansa kaltaisten joukkoon.
Helpointa itsellesi olisi kerätä sitä rohkeutta hieman. Jos olet ujo, näytä viileen coolilta oman tien kulkijalta. Älä hakeudu missään tapauksessa paikkaan jossa ei ole ihmisiä, esim nurkkaan seisomaan tai luennoilla istumaan perimmäiseen nurkkaa yksin. Jutustele vaikka kouluasioista uusille opiskelukavereillesi, siitä voit jatkaa juttua vaikkapa kevyesti muihin aiheisiin. Ensin voisit hakeutua ystävällisen näköisen ja puheliaan ihmisen kahdenkeskeiseen seuraan. Hän saa ehkä sinutkin avautumaan ja toki tällaisen ihmisen seura saa sinutkin näyttämään hyvältä tyypiltä. Muista myös ettet pyytele anteeksi omaa olemassaoloasi ''anteeksi, mutta saanko sanoa mielipiteeni'' jos sulla on asiaa, niin toki saat ilmaista sen ilman luvan kysymistä. Kuitenkin varo liikaa tungeskelua, mikä tosin ujona sinun on helppo välttää :)
Ja toinen valitettava totuus on se, että mikäli yleisilmeesi on se perusnössykkä eli äitin leikkaama tukka ja kaapista kaivetut vanhat farkut niin voi olla vaikeampaa tutustua ihmisiin. On totta että ihmiset jotka näyttävät omanlaisella tavallaan tyllikkäiltä ja huolitelluilta saavat kavereita helpommin. Ja ystävyyshän alkaa kaveruudesta. Muista myös yleinen siisteys.
Ja jos haluat tutustua niihin vähäisiin miehiin alallasi, helpoin tapa on lähteä illan viettoon. Baarit ei ole kamalia paikkoja. Olisiko mahdollista että hieman horjuttaisit tuota ei-rempseää elämääsi ja lähtisit poikien kanssa kaljalle tai lätkämatsiin? Tai ehkäpä muutkin alalle suuntautuvat ovat hiukan ujoja. Voisin kuvitella naisvaltaisilla aloilla näin olevan. Ehkä teillä löytyy yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Useat opiskelemaan lähtevät ovat siinä tilanteessa etteivät tunne ketään. Rohkeasti ensimmäisinä päivinä vaan tekemään tuttavuutta, siitä se lähtee :) Älä ota paineita, kyllä sä kavereita löydät. Lopuksi vielä vinkki: älä odota että sulle tullaan juttelemaan, mene sinä juttelemaan muille. Muut arvostaa rohkeuttasi.
Taidan todellakin olla sellainen nössö-luonne. Näin siksi etten käy baareissa enkä ole rempseä ihminen. Silti olen hyvin reilu ja mukava tyyppi jos minuun tutustuu. Minulla ei vain ole tapana olla suunapäänä menossa kaikkialla. Mutta en silti ole niin ujo että jäisin nurkkaan istumaan tai välttelisin ihmisiä. Ehkä ujo on täysin väärä sanavalinta... olen pikemminkin tuntemattomassa seurassa vähäpuheinen ja omiin ajatuksiinsa uppoutuva henkilö joka ei ole riippuvainen toisten seurasta, mutten silti tahdo jäädä yksin. Ja ongelmana taitaa siis olla se, että muut kuvittelevat minun haluavan olla jonkinlainen erakko. Tietysti sen harhakuvitelman välttää jos edes yrittää jutella jonkun saman alan opiskelijan kanssa. Ja onnekseni yleisilmeeni ei ole sen perusnössykämpi kuin muidenkaan tuntemieni ihmisten yleisilme. Jollain tavalla saatan pukeutua hieman erilailla mutta en usko että siitä haittaakaan olisi. En kuitenkaan pukeudu mitenkään repäisevästi tai huomiota herättävästi. Taidan siis siinä mielessä sulautua hyvin joukkoon ;)
Ja tässä vaiheessa voisin kai kiittää kaikkia niitä jotka ovat vinkkejä jakaneet. Toivoa ei ole vielä(kään) menetetty :D
Minun osaltani tuo "keskustelu" hairahtui vähän sivuraiteelle :P mutta... mitäs vikaa on siinä, että olet vain oma itsesi.
Kuka asettaa rajat sille, mikä on nössöilyä? Ja jos joku sellaisia asettaa, mikäs helvetin pakko niistä on välittää? Jos ihminen viihtyy omissa oloissaan (olkoon sitten vaikka äidin leikkaama siili päässä, so what) eikä tieten tahtoen pyri nujertamaan muita henkisesti/fyysisesti, se on jo iso plussa missä tahansa uudessa porukassa. Inhimillisyys yleensä palkitaan, ei kusipäisyys. Tämä on universaalia, eikä riipu siitä, onko seurassasi miehiä, naisia vai niiden välimuotoja.
Ja pointtini lyhyesti: jos yrittäisit väkisin olla toisenlainen, tapaisit luultavasti pelkkiä siideriä vetäviä pinkkitoppikanoja, joiden kanssa sinulla ei ole mitään yhteistä. Eli jatka huoletta valitsemallasi linjalla, se kannattaa :)
Noin kyllä itsekin asiaa vähän pohdiskelin... mutta älkää nyt ainakaan kuvitelko että äitini leikkaisi hiukset minulta... ihan oikeassa parturissa toissapäivänä kävin! :)
Olen siis tainnut jo valita itselleni sen absoluuttisen raittiin linjan, mutta vielä kun tietäisi miten voi saada kavereita ihan vaan olemalla oma epätäydellinen itseni niin eipä olisi mitään hätää. En enää muista kerroinko alkuperäisessä viestissäni, mutta ihmissuhdetaidoissani ei ole kehumisen varaa ja tähän asti olen lukiossa ja yläasteella onnistunut hankkimaan pari ystävää. En enää ole tekemisissä heidän kanssaan ja arveluttaa että voiko yliopistolla enää käydä niin hyvä tuuri että kavereita löytyy... mutta sitähän ei vielä voi tietää. Toivon ettei siellä kaikilla olisi niin kovia vaatimuksia uusille kavereille. Olen vaan kuullut kamalasti kertomuksia ujoista, hiljaisista ja omissa oloissaan viihtyvistä (itsenäisistä???) ihmisistä jotka ovat yliopistossa jääneet ihan yksin. Toivottavasti se ei ole mikään yleinen sääntö...
Sanotaan vaikka että lähtiessäni opiskelemaan olin samassa tilanteessa kuin sinä. Olin valinnut absoluuttisen raittiin linjan ja epäilin viettäväni loppuelämäni yksiöni nurkassa yksin kuolaten. Sosiaalisia taitoja oli puhtaasti nollatason verran, naiset kiersivät käytävän toisen reunan kautta ja en erityisemmin pitänyt elämästäni.
Ah - niin paljon ehtii muuttua vuoden aikana. :)
Alkuvuodesta joissain bileissä tulin siihen lopputulokseen että ei tätä selvänä kestä - ihan hyvä päätös. Kyllä niissä bileissä kannattaa vähän ottaa - kukaan ei ole enää opiskellessa odottamassa sinulta jotain tiettyä käytösmallia joten olet vastuussa ainoastaan itse itsestäsi. Överitkin ihan teinimalliin tuli kokeiltua vappuna kaikkia huippuidioottiuksia myöten mutta hei - "ei liian pahasti voi mokata". Alkoholin käyttö ei kuitenkaan ole mikään elinehto - hauskaa on ollut muutenkin. Lähinnä bileissä viina vain auttaa kummasti. (Ja pohjalaisella osakunnalla mutta se onkin aivan toinen tarina.)
Kavereitakin alkoi löytyä ihan selvänä ollessa yhtä lailla kuin muutenkin. Tällä hetkellä omaan yhden helsingin omituisimmista mutta silti pahuksen laajan kaveripiirin - meistä on moneksi. Todellakin. :)
Ainoastaan naiset kiertävät yhä kaukaa. Kavereita lukuunottamatta toki koska kaverit tulkitaan sukupuolettomaksi ryhmäksi - ovat aivan yhtälailla kavereita joka tapauksessa. Tämäkään ei tosin varsinaisesti haittaa kunhan vaan on hauskaa.
Koita vaan olla oma itsesi ja keskittyä nauttimaan opiskeluajastasi. Älä ota itseesi paineita muiden (kuvitelluista) ennakkoluuloista vaan tee mikä itsestäsi tuntuu parhaalta. Opiskelemassa on oikeasti pirun hauskaa. Onnea matkaan. ;)
*menee jatkamaan kerrosbileisiin*
Nämä siis tuttavieni ja itseni kokemuksia vuosien varrelta:
1) Yliopisto/(amk) on jotain ihan muuta kuin se pienen kurppakylän yläaste tai lukio. Ystävystymisen logiikka voi yllättäen kääntyä täysin päälaelleen.
2) Olemalla oma itsesi löydät ennen pitkää juuri ne ihmiset, jotka sinun kuuluikin tavata. Esittämällä jotain muuta lopputulos olisi huomattavasti kehnompi.
3) Niistä yltiösosiaalisista viinasienistä tulee ylioppilaskunnan kekkuleita, eivätkä he koskaan valmistu, paitsi korkeintaan ostamalla harjoitustyöt muilta ;)
Joten ei hätää. Menestystä opintoihin!
että mitä alaa opiskelet?
En opiskele opettajaksi enkä opiskele kieliä, kuten tuossa joku jo ehti epäillä. Ja kyseessä on naisvaltainen ala, sukupuolijakauma taitaa olla jotain 80-20. Vaihtoehdoiksi ei siis jää enää muu kuin farmasia (proviisoriksi tähtään). Ajattelin nimittäin jonain päivänä vielä hankkia oman apteekin... Ja nyt varmaan joku kertoo että farmasian opiskelijat on muutenkin tosi hiljaista porukkaa, mutta itse en usko että kyseessä on mitenkään hiljainen ala enää nykyisin. Vaikka apteekkireissuilla ei kyllä uskoisi että nekin tyypit on joskus riehuneet ympäripäissään kuin pahaiset teinit, liekö vieläkin töiden jälkeen suunnistavat jonnekin juottolaan aikaansa tappamaan :D
"Vaikka apteekkireissuilla ei kyllä uskoisi että nekin tyypit on joskus riehuneet ympäripäissään kuin pahaiset teinit---"
Kannattaa uskoa vain - asiatodisteet ovat vahvasti seikan puolesta. :D
Itselläkin on muutama kaveri farmasian puolella ja hiljainen hissukka termi pätee uusiin fukseihin kyllä varsin suuressa määrin.
Toisaalta taas jokainen kolmannen vuoden opiskelija jonka tunnen on kammottava bilehile.
En minä käsitä mitä ne niille fukseille siellä tekee mutta ainakin se näyttää toimivan.
Älä stressaa - homma toimii juurikin oman luonteen mukaisesti. Yhtälailla hyvin mutta jossain määrin eri lailla kaikille. Itse en tiedä ainoatakaan henkilöä joka ei tunnustaisi pitävänsä opiskeluajastaan.