Kauan jatkuneet

kiusaamisvuodet ovat saaneet minut voimaan todella huonosti! Järkyttävää oli se että projektille annettiin lupa minulta mitään kysymättä. Olen yrittänyt ns. olla mukana projektissa, mutta ainoa mitä se on saanut aikaan on paha olo, stressi ja ahdistus! Ei kiinnosta parisuhteilu, eikä todellakaan paljon nuoremman kanssa kaveeraaminen ja hänen auttamisensa! Olen nukkunut todella huonosti viimeiset muutamat kuukaudet ja se on kertonut siitä, että projekti on saanut minut ahdistumaan syvästi. Ihan samoin kävi aikoinaan, kun kauan jatkuneen parisuhteen ongelmat alkoivat todella ahdistaa. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle öisin ja niin kävi nytkin. Itse tunnen itseki parhaiten ja sen mikä on minunlaistani elämää. Ainoa oikea vaihtoehto on olla yksin. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta löytää edes uutta ystävää. Ehkö joskus vuosien päästä, kun olen selvinnyt rankkojen vuosien aiheuttamasta ahdistuksesta, stressistä ja pahoinvoinnista! Oli täysin väärin aloittaa projekti minulta mitään kysymättä! Se oli minun totaalista aliarvioimista, enkä usko kenenkään haluavan kokea koskaan mitään vastaavaa! Aina on syytä kysyä henkilön omaa mielipidettä siitä, minkä hän kokee olevan juuri hänelle sopivaa ja hänen näköistään elämää!
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

kiusaamisvuodet ovat saaneet minut voimaan todella huonosti! Järkyttävää oli se että projektille annettiin lupa minulta mitään kysymättä. Olen yrittänyt ns. olla mukana projektissa, mutta ainoa mitä se on saanut aikaan on paha olo, stressi ja ahdistus! Ei kiinnosta parisuhteilu, eikä todellakaan paljon nuoremman kanssa kaveeraaminen ja hänen auttamisensa! Olen nukkunut todella huonosti viimeiset muutamat kuukaudet ja se on kertonut siitä, että projekti on saanut minut ahdistumaan syvästi. Ihan samoin kävi aikoinaan, kun kauan jatkuneen parisuhteen ongelmat alkoivat todella ahdistaa. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle öisin ja niin kävi nytkin. Itse tunnen itseki parhaiten ja sen mikä on minunlaistani elämää. Ainoa oikea vaihtoehto on olla yksin. Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta löytää edes uutta ystävää. Ehkö joskus vuosien päästä, kun olen selvinnyt rankkojen vuosien aiheuttamasta ahdistuksesta, stressistä ja pahoinvoinnista! Oli täysin väärin aloittaa projekti minulta mitään kysymättä! Se oli minun totaalista aliarvioimista, enkä usko kenenkään haluavan kokea koskaan mitään vastaavaa! Aina on syytä kysyä henkilön omaa mielipidettä siitä, minkä hän kokee olevan juuri hänelle sopivaa ja hänen näköistään elämää!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu