Kepuministeri Manninen uhkailee pääkaupunkiseudun kuntia lainsäädännöllisillä pakkotoimilla, jos alueen tonttitarjontaa ei saada kuntoon.
Kepulaiseen tyyliin Manninen ei näe mitään ongelmaa Suomen älyttömän kalliissa kuntarakenteessa. Myös pääkaupunkiseudun kunnat joutuvat rahoittamaan pienten, taloussuohon painuneiden kepukuntien hallinnointia.
Kepukunnissa on tuhansia ja taas tuhansia puolueen jäsenkirjalla töihin päässeita jäsenkirjakepulaisia. Tämän joukon etuja kepu ja ministeri Manninen kyllä turvaa viimeiseen asti.
Mutta Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu saavat vastaanottaa kepulaisministeriltä pelkkiä mauttomia uhkauksia.
Muistuupa vaan mieleen "pitkäaikaisen helsinkiläisen" eli Anneli Jäätteenmäen vaalikampanja eduskuntavaalien alla.
Jäätteenmäen vaalipropaganda oli aivan toista kuin nyt kepuministeri Mannisen käytännön teot.
Mutta kepuhan on ainoastaan siitä luotettava, että kepu pettää aina.
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Kepulaiseen tyyliin Manninen ei näe mitään ongelmaa Suomen älyttömän kalliissa kuntarakenteessa. Myös pääkaupunkiseudun kunnat joutuvat rahoittamaan pienten, taloussuohon painuneiden kepukuntien hallinnointia.
Kepukunnissa on tuhansia ja taas tuhansia puolueen jäsenkirjalla töihin päässeita jäsenkirjakepulaisia. Tämän joukon etuja kepu ja ministeri Manninen kyllä turvaa viimeiseen asti.
Mutta Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu saavat vastaanottaa kepulaisministeriltä pelkkiä mauttomia uhkauksia.
Muistuupa vaan mieleen "pitkäaikaisen helsinkiläisen" eli Anneli Jäätteenmäen vaalikampanja eduskuntavaalien alla.
Jäätteenmäen vaalipropaganda oli aivan toista kuin nyt kepuministeri Mannisen käytännön teot.
Mutta kepuhan on ainoastaan siitä luotettava, että kepu pettää aina.
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
tonttimaan hintojen nousu ja sitä kautta asumisen kallistuminen pääkaupunkiseudulla.
Taidat olla maanomistaja helsinki-vantaan alueella ja pelkäät että sijoituksesi arvo laskee.
Tuota jäsenkirja juttua ei kannattaisi paljon toistella sillä demareillahan oli olemassa oikein ohjelma jonka ainoa tavoite oli saada mahdollisemman paljon oikean jäsenkirjan omaavia valtion ja kunnan töihin.
Keskustan historia Helsingissä on todella surullinen tarina. Liisa Kulhia oli aito helsinkiläinen, jolla myös oli aitoa kannatusta. Mutta Liisapa lähinnä käytti Keskustaa välineenä nousta eduskuntaan, eikä ikinä sitoutunut puolueeseen aidosti.
Olli Rehn oli seuraava yrittäjä. Miehellä oli hyvä asenne, ja hänellä olisi ollut edellytyksiä hyväksi kansanedustajaksi. Valitettavasti vain Rehnin asema omassa puolueessa oli heikko, hän kun oli liberaali ja muutenkin edistyksellinen. Siten Rehn valui pois edustuksellisen demokratian piiristä, ja aloitti uran virkamiehenä, hyvällä menestyksellä.
Tämän jälkeen Keskustan Helsinkisaaga lähti syöksykierteeseen. Esko Aho tuli kaupunkiin, haastaakseen Lipposen ja Niinistön. Ääniä tuli kohtuullisesti, mutta hallitusovi sulkeutui. Ja samalla loppui Ahon kiinnostus politiikkaan. Helsinkiläiset saivat seurata, miten heidän edustajansa vietti sapattivuoden Harvardissa, minkä jälkeen hän kökötti vaalikauden loppuun apaattisena tuolissaan.
Seuraavaksi kaupunkiin purjehti Jäätteenmäki, valtavalla budjetilla. Lipposelle piti antaa turpiin tämän omalla kotikentällä, kuluja säästämättä. Tämä tavoite epäonnistui, helsinkiläiset kyllä antoivat Jäätteenmäelle mukavan äänimäärän, mutta vastareaktiona kaksinkertaisen pääministerin äänimäärä kasvoi hurjasti. Jäätteenmäen siivellä eduskuntaan nousi radiosta tuttu Pertti Salovaara, joka ei edes yritä näytellä Helsinkiläistä. Mies on Lempäälästä, ja asettuu Pirkanmaalla ehdolle seuraavissa vaaleissa.
Jäätteenmäki kuitenkin nousi pääministeriksi, mutta menetti pian luottamuksensa eduskunnassa. Seurasi nolo ero, ja viimeinenkin mielenkiinto omaan vaalipiiriin katosi. EU tarjosi sopivan turvapaikan, ja paluu Suomen eduskuntaan tuskin tapahtuu Helsingin vaalipiirin kautta. Pohjanmaa saanee suuren tyttönsä takaisin. Jäätteenmäen tilalle eduskuntaan nousi Terhi Peltokorpi, lestadiolainen, joka omaa kolme viikkoa vanhan Suomenmaan karisman, eikä muutenkaan oikein istu helsinkiläiseen habitukseen.
Uutena tulokkaana Hkiin kunnallisvaalien kautta tuli pian ministerinä aloittava Mari Kiviniemi. Nätti pätevän oloinen poliitikko, jonka uskottavuus kuitenkin Helsingissä on todella heikko. Keskustan edelliset kellokkaat ovat sen verran heikkoa pohjatyötä tehneet.
Keskustan kunnallispoliitikot, Paasikivi, Molander, Savolainen, Seppo Híetanen jne. ovat kevyttä tavaraa, heidän avullaan puolue ei etene.
Omin voimin seuraavat eduskuntavaalit ovat Helsingissä vaikea paikka. Yksi paikka menee varmasti, ja Kivinimenkin läpimeno on epävarmaa. Vaihtoehdoksi jää siis Matti Vanhasen tai Tanja Karpelan tuominen Helsinkiin. Edellinen on tehnyt suuren numeron Nurmijärven omakotitalostaan, jälkimmäisellä on ollut median kanssa ongelmia.
Valistunut arvaus kuitenkin on, että Karpela asettuu ehdolle Helsingissä tulevissa vaaleissa.
Mutta kaiken tämän jälkeen on kyllä pakko kysyä : minkä takia stadilainen äänestäisi Keskustaa vaaleissa ?
kulhiaaa...!
Lähde: tamperelainen.
--------------------------------------------------------------------------------
Torstaina 14. heinäkuuta 2005
Perheenäiti itse teossa - Liisa Kulhia
Minä uskon intuitioon, ensivaikutelmaan. Useimmiten se on oikea tai ainakin lähellä sitä. Liisa Kulhiasta sain lämpimän, avoimen, vaatimattoman, iloisen ja vilpittömän ihmisen mielikuvan, kun Lintisen Veikon kanssa tapasimme hänet heinäkuun viimeisenä 1990.
Ilmiö ja ihminen Liisa Kulhia aloitti elämänsä keskiviikkona 1. lokakuuta 1925. Hän oli kolmen pojan äiti - Arin, Teron ja Timon - ja jo eronnut nainen, kun tapasimme. Hän asui yksin Herttoniemen Karhutiellä. Asunto oli hänen yhden naisen tulenjohtokeskuksensa.
Hän oli etäällä kuuluisuudesta ja julkisuudesta, kun hän kerran 60-luvun puolivälissä oli poikansa Teron moottoriveneen kyydissä ja katseli rantoja. Miksi saarten ennen niin hienot hiekkarannat olivat muuttuneet kivisiksi ja karuiksi, hän mietti. Minne fiini merihiekka oli kadonnut?
Etäällä merenselällä pumppasivat suuryhtiön ruoppaajat merestä hiekkaa rakennustarpeisiin. Liisa-rouva tutki asiaa. Vääjäämätön tulos osoitti, että rantojen hiekka valui meren syvänteisiin sitä mukaa kuin hiekkaa niistä ruopattiin. Pumppauksen vuoksi oli erään saaren ranta pudonnut 17 vuodessa puolitoista metriä ja sen hieno hiekkaranta muuttunut karuksi kivikoksi. Ruoppaajayhtiö ruoppasi ja myi Helsingin kaupungin omistamaa hiekkaa Helsingin kaupungille kovaan hintaan. Liisa-rouvan pitkälliset tutkimukset paljastivat lopulta useita hiekanpumppaukseen liittyneitä väärinkäytöksiä ja huijauksia, jotka olivat koituneet yhteiskunnan vahingoksi.
Liisa Kulhia osoittautui tehokkaaksi ja tarkaksi virkamiesvallan ja väärinkäytösten vastustajaksi. Hän kaiveli esille Helsingin metroon ja bussiliikenteen avustussotkut, ongelmajätelaitokseksi naamioidun ongelmalaitoksen aiheuttamat miljoonalaskut, vilpit ja vääryyden kaupungin asuntojen ja asuntolainojen jaossa sun muut.
Erään kerran hän joutui jopa kanittamaan arvokkaan kultaisen rannerenkaansa lunastaakseen rötöstelyihin liittyneitä julkisia asiakirjoja vastentahtoisilta ja vihamielisiltä virkamiehiltä.
Helsingin herrat olivat oikeustaistelija Liisa Kulhian edessä ihmeissään. Väärinkäytöksiin syyllistyneet panivat kampoihin ja yrittivät estää Kulhian toiminnan monin tavoin sekä vähätellä sitä tai väittää häntä valehtelijaksi. Veronmaksajien rahoja saatiin sentään myös perittyä takaisin ja väärinkäytösten jatkumoita suljetuksi.
Kansa palkitsi Liisa Kulhian valitsemalla hänet ensin Helsingin kaupunginvaltuustoon, mistä hänen tiensä johti tilintarkastajaksi. Siinäkin hommassa hän osoittautui tinkimättömäksi veronmaksajien rahojen puolustajaksi ja väärinkäytösten vastustajaksi.
Liisa Kulhia teki siis itse sen, mitä virka- ja luottamusmiehet eivät tahtoneet tai voineet. Tästä syystä hänestä tuli kansallinen kuuluisuus. Vuonna 1984 julkaisi Lehtimiehet Yhtymä hänen työstään kertovan kirjan "Itse teossa". Kirja piti julkaista Tampereella, Helsingissä ei ilmeisestikään ollut siihen halua.
Lopulta kansa palkitsi oikeustaistelijansa valitsemalla hänet kansanedustajaksi. Imatran Voiman tilintarkastajana hän sai isot kihot raivoihinsa. Vuoden 1994 hakuteos MMM sanoo käsitellessään 18.10.1992 pidettyjä kunnallisvaaleja:
"Helsingissä suurimman äänimäärän keräsi Liisa Kulhia, entinen keskustalainen kansanedustaja ja vaikuttaja." Mutta hakuteoksen ilmestyessä kaikki oli jo ohi.
Elämänmyönteisyydessään ja sydämellisyydessään vaikuttava Liisa Kulhia kuoli vaikean sairauden murtamana 13. syyskuuta 1993. Hän jos kuka oli ollut legenda jo eläessään.
--lisää vaan kulhia helsinkiin niin virkamiesten rötöstelyt paljastuvat.
Hieno kirjoitus, Kepun seikkailut Helsingissä ovat surullista luettavaa.
Toivottavasti äänestäjät ovat läksynsä lukeneet.
surullista luettavaa?
Kepulaisen käsi on aina jonkun muun taskussa.
eipä tunnu olevan kiinnostusta pääkaupunkiseudulla saada edullisempia tontteja.
Siellä vain halutaan maksaa näköjään kaikesta enemmän ja siitäkin vierittää syyt muiden niskaan.
Onkohan pääkaupunkiseudun huonolla tonttitarjonnalla jokin yhteys suomalaiseen kuntarakenteeseen?
Jos on, pääkaupunkiseudun päättäjien kannattaisi lähteä katsomaan, miten muualla maassa on tonttiasiat hoidettu.
Jokainen pääkaupunkiseudulla liikkunut on huomannut, että tonttimaata riittää.
Näissä paljon haukutuissa pikkukunnissa ovat käytännön asiat paljon lähempänä päättäjiä.
Mistä ton kirjan sais
Onko Hansu Manninen enää edes elossa? Nestorit Väyrystä lukuhnottamatta takaisin kepun ruoriin.