Taas tekisi mieli

Rakas?

Nimi?

Kirjoita käsin.

Rakkaus on ruma sana.

Esto.

Yhtenä päivänä, kun Havu, mies joka oli tottunut käyttämään lempinimeään vuosien takaa oli kävelyllä metsässä, hän löysi vanhan, sammaleen peittämän polun. Hän seurasi sitä ja löysi pienen, hylätyn mökin. Mökki oli romahtamassa, mutta sen sisällä oli pöydällä kirja. Kirja oli täynnä tarinoita, ja kun Havu alkoi lukea, hän löysi itsensä katsomasta tarinaa.

Vihjaa vähän mikä se voisi olla..

Mökki oli saaressa jossa Havu viettänyt useita vuodenvaihteita milloin kenenkin kanssa. Perinyt sen isoisältään joka oli viimeinen majakanvartija.

Vsikka valo oli sammunut Havu tunsi paikat.

Päivät näyttäytyivät rauhallisina ja arki kallioiden reunalla istuskeluna. Siihen maaperään Havun rakastuminen iskee ja lujaa.

Grilli kuumana takana ja makkarat tirisemässä ja tykkäsi sipulin ja valkosipulin tuoksusta.

Pölö!

Hetkessä perhe- elämä vaihtuu kanadalaiseen rakastajaan D:n jota muistella. Erityisesti Havu nauttii sanaleikeistä ja vähän kaksimielisistä jutuista D:n kanssa. Iltaisin sytyttivät kynttilöitä ja katsoivat olohuoneensa ikkunoista, kuinka lumi kimmelsi katuvalojen loisteessa. Lähimetsässä kuusien oksat taipuivat raskaina lumesta. Talvimyrskyt nousivat ja ulvoivat talon nurkissa. Keskustelut ja läpänheitot virtasivat. Olihan se ollut tosi poikkeuksellinen talvi, siitä Havu ei päässyt mihinkään. Aika huuli pyöreänä olin ollut mukana kyydissä, muisteli Havu.

Saaressa olo seesteistä läsnä vapaus. Seisoa ongella moottoriveneessä meren äärellä mutta vene kiinni tutussa laiturissa. Samalla kun mieli vaeltaa ties missä mutta Havun oli hyvä olla juuri tässä auringonpaisteessa ja meren kimmellyksessä. Myrskyisää yötä oli luvattu. Ei pelkkää tuulta ja aaltoja, vaan jotakin kummalista.

Ai se n-sana

Taivas synnytti pimeyden, uhkaaviin sävyihin. Tuuli vinkui ja ulvoi, paiskoen sadevesiä ikkunoita vasten. Sitten Havu kuuli sen äänen.
Se oli laulua, aavemaista, kaihoisaa melodiaa, joka leikkasi läpi myrskyn pauhun.
Havu oli liiterissä ja kääntyi nopeasti,
ei voi olla, mutisi itsekseen, vaikka tiesi sydämessään, mikä ääni se oli. Vanhat tarinat naisseikkailustaan heräsivät eloon hänen mielessään.

Onhan näitä tuumasi Havu.
Kerran nain yhtä hoitoa yhden pikku kaupungin keskustassa autossa. Kerran sen aikaisen seurustelukumppanin kanssa naitiin mökin parvella kun sen veli nukkui alakerrassa, sieltä oli suora näkymä sänkyymme, tämän saman tytyn kanssa naitiin usein heidän kotonaan suihkussa, saunassa jne. Yhtä yh-äitiä nain keskellä kirkasta päivää sen sohvalla ikkunan edessä, ikkunan takana meni pyörätie, mutta ei tuntunut haittaavan ollenkaan vaikka sieltä kulki ihmisiä.

Kaukana merellä aallot löivät rantaan voimalla, joka uhkasi niellä kaiken alleen. Myrsky oli nyt täällä. Pikkuhiljaan alkaa mieleen tulemaan varasuunnitelmat. Aina niistä muistutetaan.
Havu pärjäsi kun myrsky katkaisi sähköt, lämmitti takkaa, kaivoi esiin vanhan spriikeittimen, jolla lämmitti sulavan pakastimen antimia. Suunnitelmissa liiterin katoksesta muutamia metrejä kesäkotiin Pohjanmaan rannikolle. Sieltähän ne jääkäritkin aikoinaan hiihtivät jään yli Ruotsiin. Täällä ehkä asuisi omavaraistaloudessa. Pihassa huussi ja kaivo. Tulisijoja kaksi ja puita riittää, joten lämpö ei loppuisi. Muulla perheellä eteisessä pullovettä, linssejä, makaronia ja lihasäilykkeitä. Länsi- Suomen asunnossa kotipuolessa ei ole takkaa joten tosipaikan tullen tulisi kylmä nopeasti, huh
Havu mietti, tosipaikan tullen juuttuisin luultavasti moottoritien ruuhkaan ja auton akku tyhjenisi. Siinä sitä seistäisiin makaronipussien kanssa jossain Nummelassa.

Ro...... Melkein tein sen. ❤️

Veikkaan pumpuli tai Pumppernikkeli

Tunnistaisiko hän sinut siitä?

Mikset kirjoita sitten?
Nyt vielä saat yhteyden.