Vierailevat puhujat

Heluntailaisudessa on suhteellisesti enemmän tohtoreita, kuin muussa kantaväestössä.

Koskee nimelisesti vauvakasteeseen luottavia, jotka eivät ole kiinnostuneet Vapahtajasta, Kistuksesta. Tämä maailma sokaisee niin, että he menevät ohitse otollisen ajan tulla omakohtaisesti tunemaan Jumalan Armon ja Rakkauden.
Jumala kutsuu ihmisiä.
Missä näkyy käytännössä yhteys Jeesukseen Kristuksen yhteydestä. Jos ihminen on oikeasti uudestisyntynyt niin hänen elämänsä arvot ovat Kristuskeskeisiä, joka on täynnä lähimmäisen rakkatta, armoa totudessa. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.

Tuontitavaraa ja henkien pumppausta.

Et tunne asioita joita pilkkaat.

Eikös se Ylivainiokin saanut kaatajanvoimansa kun kävi Australiassa Aboriginaalien luona syventävissä opinnoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se Ylivainiokin saanut kaatajanvoimansa kun kävi Australiassa Aboriginaalien luona syventävissä opinnoissa.

Ei hänellä ollut kaatajan voimaa. Ei sellaista ole, kuin painissa ja nyrkkeilyssä.
Ylivainion yhteydessä Jumalan ilmenemä vaikutti merkein
Lue aamatuta mitkä seuraavat niitä, jotka uskovat. Ylivainiolla oli Raamatun mukainen ARMOLAHJA.

Eikös se vie rahat mennessään.

Jää itselle vain mitä satanut taivaasta.

Jennkki pentecostlismin perusperiaate 🔊€€€€

Anonyymi kirjoitti:

Jennkki pentecostlismin perusperiaate 🔊€€€€

Puhumalla rahastusta = mieleen vaikuttamista.

Ilmoitan sinulle oikeutesi:

Sinulla on oikeus vaieta. Kaikki, mitä sanot ja kirjoitat nettiin,
voi kääntyä sinua vastaan Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

Entäs Venäjällä?

Ateisti kommonistit ovat sellaisia.

Kyllä. Jumala vastaa Häntä avuksi huutaville ajallaan.

ps. katsoin kalenteria--- paikalliset helluntalaikirkolliset - vierailin siellä 2011- vuonna.
Varmaan siellä tupa on saanut uutta ilmettä... sekä rakenteita ovat muuttaneet. Näin uskoisin.

Tuolla esikois- lestadiolaisten tuvassa olisi mielenkiintoista piipahtaa- sillä se taitaa olla kaupunkimme suurin istujamäärällisesti kiinteistö. Siellä on ollut aikoinani monta tuttua kasvoa. Heillä oli puinen rukoushuone, joka on purettu ja kerrostalo siinä kohden tontilla täyttää rakennuksena elämää. Nämä esikoiset ovat elävöittäneet kirkkomme hyvän kasvun elopelloksi- meidän paikkakunnalle.
Ainut omalla kohdalla näkyvyys on se, että tuttuja pappeja on jo haudanlevossa, mutta hengellisesti nämä nuoremmat ovat ottaneet paikkansa....
Kirkkoherra- kirkossani on kylläkin muuttanut asumaan naapurikaupunkiin. Hoitaa tointa kylläkin ja vasta haatelin hänen kanssaan hänen uuden - kotikaupunkinsa S-marketin nurkalla.
Ajattelit itsekin muuttaa samoille nurkille. Kaikki on siellä lähellä, kävelymatkan ympäröimän ympyrän sisällä. sunnuntai- sapattimatka on lyhyt.

Hymyä huuleen, olemme uuden--- armonpäivän sisällä. Eilinen on mennyt, eletään tänään ja huomista ei ole.
Tuossa linkkiä joillekin - lyhkäisiä sanan- siemeniä- tuttujen pappien kertomana.

https://www.tv7.fi/arkki/voimaa-sanasta_s80342/

toinen helluntai - toinen henki - toinen kaste -toinen herra

Oikea lääkäri tutki Tampereen yliopistossa tekemässään tri:n väitöskirjassa kaikki Ylivainion aikaiset helluntailaisten väittämät ihmeparanemiset. Yhteensä 1304 tapausta.

Tutkimuksen lopputulos: Kukaan ei ollut parantunut yhtään mistään.

Hellarit kävi kuumana. Yliopiston väitöstilaisuuden turvatoimia piti lisätä.

Mitä Kaataja-Niilo puhui Jumalan kymmenestä käskystä!

Anonyymi kirjoitti:

Oikea lääkäri tutki Tampereen yliopistossa tekemässään tri:n väitöskirjassa kaikki Ylivainion aikaiset helluntailaisten väittämät ihmeparanemiset. Yhteensä 1304 tapausta.

Tutkimuksen lopputulos: Kukaan ei ollut parantunut yhtään mistään.

Hellarit kävi kuumana. Yliopiston väitöstilaisuuden turvatoimia piti lisätä.

Lue lisää

Etkö taaskaan muista, että se sinun oikea lääkärisi ilmitoi, että -hänen- siis subjektisen käsityskyvyn tulkinta- ts. asenne ratkaisi hänen mittaamisensa ja siksi hänen jutustaan tipahti pohja. Samaa- kun tänään se ateisti- avaruusselittäjä kertoi, että kuinka mieletön määrä maailmassa on näitä avaruustutkijoita, väitelleitä ja kun tällaiseen yhden tutkijan väitteisiin paneudutaan, se onkin hyvin suppea ja omanpään puhetta, mihin ei toinen tutkija sitten tee muutakuin viittaa kintaalla.

Sitten Ylivainion parantumisiin, etkö taaskaan muista- Luterilaisuuden- nyt edesmennyt pappi- hän kertoi, että hän tuntee henkilökohtaisesti näitä parantuneita ja olihan siinä taannoin linkkikin luterilaisuuden keskellä itse siellä parantunut naamallaan esissä. Pitkän ajan sairaus parantui... siis sinun dementoituneen vuosia jo esiintulo - muista, sinun juttusi pohjat ovat aikaa sitten ruodittu tyhjänpäiväiseksi jaaritteluksi. Ei arvoa, eikä pohjaa,

Jenkkilahkot ovat nykypäivän fariseuksia, jotka julistavat itse olevansa uskovaisia.

Johannes ei kastanut itsensä uskoviksi julistaneita ollenkaan.

Vain syntisyytensä tunnustaneet ja sen vuoksi kasteeelle tulleet kastettiin.

Helluntailaiset kieltää koko perisynnin ja sen, että kaste tai ehtoollinen liittyisi ihmisen syntiongelmaan.

tapelkaahan ja osaatte te tapellakin. sinäkin tappelussa sanot, että enhän minä, kaveri löi takaisin. Sellaisia te palstalaisena olette... tyhjänpäällä nyrkit pystyssä, ilman Kristuksen rakkautta- heliseviä vaskeja- eikös vain...

Anonyymi kirjoitti:

Jenkkilahkot ovat nykypäivän fariseuksia, jotka julistavat itse olevansa uskovaisia.

Johannes ei kastanut itsensä uskoviksi julistaneita ollenkaan.

Vain syntisyytensä tunnustaneet ja sen vuoksi kasteeelle tulleet kastettiin.

Helluntailaiset kieltää koko perisynnin ja sen, että kaste tai ehtoollinen liittyisi ihmisen syntiongelmaan.

Lue lisää

Kastoihan Johannes virheettömän ja synnittömän Jeesuksen. eli putosi taas pohja sinulta..
Sitten- kuuntele Norvantoa- ja etkö uskokaan Kristuksen työhön. Katselet vain itseäsi, et Jeesusta. Siinä se sinun ongelmasi on. Ehtoollinen on siitä täytetystä työstä muisto, eli ateria, että Jeesuksen veri puhdistaa veriruskeat synnitkin villanvalkoiseksi.

Siis kyse on Jumalantyöstä ja onhan siihen uskottava. Perille, sinne katsos ei pääse mitään epäpyhää... Eikös silloin kohdaltasikin pitäisi sisäistää Pelastuksesi Jeesukselle.

historiaa
1 Lempiäinen 1965, 34.
2 Maliniemi 1955, 97; Parvio 1980, 144.

Suomessa reformaation lopullinen läpimurto tapahtui vuoden 1537 tienoilla, jolloin kansankieli määrättiin liturgiseksi kieleksi kaikissa tuomiokirkoissa ja mahdollisuuksien mukaan myös muissa seurakunnissa.
Tämä pakotti laatimaan kirjallisia suomennoksia sekä kirkkokäsikirjoista että jumalanpalveluskaavoista.

Mikael Agricolan Käsikirja, joka perustuu pääosin vuonna 1548 uudistettuun ruotsinkieliseen käsikirjaan,4 painettiin vasta vuonna 1549, joten runsaan kymmenen vuoden ajan oli suomalaisissa seurakunnissa tultava toimeen käsikirjoitusten avulla. 1500-luvun alkupuoliskolta onkin säilynyt kaksi suomenkielisen käsikirjan käsikirjoitusta, jotka on laadittu ennen Agricolan Käsikirjan ilmestymistä. Näistä toinen sisältyy Westhin koodeksiin ja toinen Uppsalan koodeksiin B 28.5 Käsikirjoituksia on ilmeisesti ollut enemmänkin, sillä säilyneissä teksteissä on ominaisuuksia, joiden perusteella niitä voidaan pitää kopioina vielä
vanhemmista käsikirjoituksista.6 Uppsalan koodeksin käsikirja muistuttaa niin paljon Westhin koodeksin käsikirjaa, että niitä on molempia pidetty saman, vanhemman käsikirjoituksen kopioina. Molempien primaarilähde on joka tapauksessa ruotsalainen käsikirja vuodelta 1541.7 Joissakin yksityiskohdissa B 28
noudattaa hieman tarkemmin vuoden 1541 ruotsalaista käsikirjaa kuin Westhin teksti.

Westhin koodeksin käsikirjan nimiösivulle on merkitty vuosiluku 1546. Uppsalan koodeksia ei ole pystytty ajoittamaan aivan tarkalleen, mutta koska siinä mainitaan Mikael Agricolan Abckiria ja Rucouskiria, se on voitu laatia aikaisintaan vuonna 1544. Toisaalta siitä puuttuvat vuoden 1548 käsikirjaan tehdyt uudistukset, esimerkiksi kotona kastettujen lasten ”kristimistä” eli kasteen vahvistamista koskeva luku, joten se on
ilmeisesti kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä.8 Agricolan Käsikirjassa kasteen vahvistaminen on jo mukana.
Kastetoimituksen sisältö 9

Kastetta käsittelevä luku on Agricolan Käsikirjassa huomattavasti pitempi kuin vanhemmissa
käsikirjoituksissa, sillä Agricola on liittänyt alkuun Lutherin Kastekirjasta10 suomennetun kehotuspuheen kummeille ja läsnä oleville seurakuntalaisille. Sitä seuraa niin ikään Lutheria mukaileva, papeille suunnattu manaus, jossa kielletään hyväksymästä juopuneita tomppeleita lapsen kastajiksi ja huonoa elämää viettäviä ihmisiä kummeiksi.

Käsikirjojen yhteinen osuus alkaa kohdasta, jossa pappi kysyy lapsen nimeä ja karkottaa hänestä voimakkain sanoin saastaisen perkeleen. Sitten pappi tekee ristin merkin lapsen rintaan, panee kätensä hänen päälleen ja lukee kaksi rukousta.

Käsikirjoituksissa nimeltä mainittua lasta nimitetään Jumalan palvelijaksi, mutta Agricolan käsikirjassa hän on joko piltti tai piika eli poika- tai tyttölapsi. Rukousten jälkeen pappi antaa >><suolaa lapsen suuhun, jotta viisauden suola johdattaisi hänet iankaikkiseen elämään.<<<

!!!!! Vuorotervehdyksen jälkeen seuraa rukous, jossa kuvataan faraon sotajoukkojen hukkumista Punaiseen mereen ja Jordanin virran muuttumista Jeesuksen kasteen kautta pelastavaksi vedeksi, joka pesee pois kaikki synnit. !!!
Rukouksen jälkeen >>>lapsesta karkotetaan !!!! jälleen saastainen henki ja perkele, ja sen jälkeen hänelle rukoillaan Jumalan siunausta ja oikeaa uskoa.<<<

3 Tarkemmin esim. Knuutila 2010.
4 Handbook 1548. Agricolan lähteistä tarkemmin Nordberg 1963.
5 Ks. tarkemmin Häkkinen toisaalla tässä niteessä.
6 Pirinen 1988, 21–22; Häkkinen 2012, 43–45.
7 Handbook 1541.
8 Ks. myös Rajamäki 2015.
9 Kuvaus perustuu alkuperäislähteiden synoptiseen vertailuun.
10 Taufbüchlein

Anonyymi kirjoitti:

Kastoihan Johannes virheettömän ja synnittömän Jeesuksen. eli putosi taas pohja sinulta..
Sitten- kuuntele Norvantoa- ja etkö uskokaan Kristuksen työhön. Katselet vain itseäsi, et Jeesusta. Siinä se sinun ongelmasi on. Ehtoollinen on siitä täytetystä työstä muisto, eli ateria, että Jeesuksen veri puhdistaa veriruskeat synnitkin villanvalkoiseksi.

Siis kyse on Jumalantyöstä ja onhan siihen uskottava. Perille, sinne katsos ei pääse mitään epäpyhää... Eikös silloin kohdaltasikin pitäisi sisäistää Pelastuksesi Jeesukselle.

historiaa
1 Lempiäinen 1965, 34.
2 Maliniemi 1955, 97; Parvio 1980, 144.

Suomessa reformaation lopullinen läpimurto tapahtui vuoden 1537 tienoilla, jolloin kansankieli määrättiin liturgiseksi kieleksi kaikissa tuomiokirkoissa ja mahdollisuuksien mukaan myös muissa seurakunnissa.
Tämä pakotti laatimaan kirjallisia suomennoksia sekä kirkkokäsikirjoista että jumalanpalveluskaavoista.

Mikael Agricolan Käsikirja, joka perustuu pääosin vuonna 1548 uudistettuun ruotsinkieliseen käsikirjaan,4 painettiin vasta vuonna 1549, joten runsaan kymmenen vuoden ajan oli suomalaisissa seurakunnissa tultava toimeen käsikirjoitusten avulla. 1500-luvun alkupuoliskolta onkin säilynyt kaksi suomenkielisen käsikirjan käsikirjoitusta, jotka on laadittu ennen Agricolan Käsikirjan ilmestymistä. Näistä toinen sisältyy Westhin koodeksiin ja toinen Uppsalan koodeksiin B 28.5 Käsikirjoituksia on ilmeisesti ollut enemmänkin, sillä säilyneissä teksteissä on ominaisuuksia, joiden perusteella niitä voidaan pitää kopioina vielä
vanhemmista käsikirjoituksista.6 Uppsalan koodeksin käsikirja muistuttaa niin paljon Westhin koodeksin käsikirjaa, että niitä on molempia pidetty saman, vanhemman käsikirjoituksen kopioina. Molempien primaarilähde on joka tapauksessa ruotsalainen käsikirja vuodelta 1541.7 Joissakin yksityiskohdissa B 28
noudattaa hieman tarkemmin vuoden 1541 ruotsalaista käsikirjaa kuin Westhin teksti.

Westhin koodeksin käsikirjan nimiösivulle on merkitty vuosiluku 1546. Uppsalan koodeksia ei ole pystytty ajoittamaan aivan tarkalleen, mutta koska siinä mainitaan Mikael Agricolan Abckiria ja Rucouskiria, se on voitu laatia aikaisintaan vuonna 1544. Toisaalta siitä puuttuvat vuoden 1548 käsikirjaan tehdyt uudistukset, esimerkiksi kotona kastettujen lasten ”kristimistä” eli kasteen vahvistamista koskeva luku, joten se on
ilmeisesti kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä.8 Agricolan Käsikirjassa kasteen vahvistaminen on jo mukana.
Kastetoimituksen sisältö 9

Kastetta käsittelevä luku on Agricolan Käsikirjassa huomattavasti pitempi kuin vanhemmissa
käsikirjoituksissa, sillä Agricola on liittänyt alkuun Lutherin Kastekirjasta10 suomennetun kehotuspuheen kummeille ja läsnä oleville seurakuntalaisille. Sitä seuraa niin ikään Lutheria mukaileva, papeille suunnattu manaus, jossa kielletään hyväksymästä juopuneita tomppeleita lapsen kastajiksi ja huonoa elämää viettäviä ihmisiä kummeiksi.

Käsikirjojen yhteinen osuus alkaa kohdasta, jossa pappi kysyy lapsen nimeä ja karkottaa hänestä voimakkain sanoin saastaisen perkeleen. Sitten pappi tekee ristin merkin lapsen rintaan, panee kätensä hänen päälleen ja lukee kaksi rukousta.

Käsikirjoituksissa nimeltä mainittua lasta nimitetään Jumalan palvelijaksi, mutta Agricolan käsikirjassa hän on joko piltti tai piika eli poika- tai tyttölapsi. Rukousten jälkeen pappi antaa >><suolaa lapsen suuhun, jotta viisauden suola johdattaisi hänet iankaikkiseen elämään.<<<

!!!!! Vuorotervehdyksen jälkeen seuraa rukous, jossa kuvataan faraon sotajoukkojen hukkumista Punaiseen mereen ja Jordanin virran muuttumista Jeesuksen kasteen kautta pelastavaksi vedeksi, joka pesee pois kaikki synnit. !!!
Rukouksen jälkeen >>>lapsesta karkotetaan !!!! jälleen saastainen henki ja perkele, ja sen jälkeen hänelle rukoillaan Jumalan siunausta ja oikeaa uskoa.<<<

3 Tarkemmin esim. Knuutila 2010.
4 Handbook 1548. Agricolan lähteistä tarkemmin Nordberg 1963.
5 Ks. tarkemmin Häkkinen toisaalla tässä niteessä.
6 Pirinen 1988, 21–22; Häkkinen 2012, 43–45.
7 Handbook 1541.
8 Ks. myös Rajamäki 2015.
9 Kuvaus perustuu alkuperäislähteiden synoptiseen vertailuun.
10 Taufbüchlein

Lue lisää

Kasteen asetussanat ovat Markuksen evankeliumin 10. luvusta sekä käsikirjoituksissa että Agricolalla.
Käsikirjoitusten teksti on sanasta sanaan sama, joskin sanamuotojen ortografiassa ja sanojen
murrevarianteissa on jonkin verran eroja. Sen sijaan Agricolan evankeliumiteksti on selvästi erilainen käännös. Evankeliumin päätteeksi käsikirjoituksissa on sanat ”Jumalan olkoon kiitos”, jotka Agricolalta puuttuvat.

Evankeliumitekstin jälkeen pappi polvistuu kummien kanssa lausumaan Isä meidän -rukousta. Uppsalan koodeksissa on rukouksesta kirjoitettu vain alkusanat, ilmeisesti siksi, että sen oletettiin olevan kaikille tuttu ulkomuistista. Rukouksen tunnettuudesta todistaa myös se, että tekstien muista eroista huolimatta Westhin koodeksin ja Agricolan Isä meidän -rukoukset ovat käytännössä samanlaiset.11 Ainoastaan sanan tänäpäivänä on Agricola lyhentänyt muotoon tänäpänä.

Monilta osin vaillinaisen Uppsalan koodeksin kastekaava katkeaa Isä meidän -rukoukseen. Westhin koodeksissa ja Agricolalla seuraa kohta, jossa pappi tarttuu lapsen käteen ja johdattaa hänet sisälle kirkkoon kastemaljan ääreen.

Tästä täytyy päätellä, että toimitus on aloitettu keskiaikaiseen tapaan kirkon eteisessä, vaikka sitä ei kaavan yhteydessä erikseen ole mainittu. Sitten pappi pitää lasta kastemaljan päällä ja kysyy uudelleen lapsen nimeä, jonka kummit jälleen lausuvat. Sen jälkeen pappi kysyy lapselta, luopuuko hän perkeleestä, kaikista hänen menoistansa ja teoistansa. Kummit vastaavat jokaiseen kysymykseen lapsen puolesta: ”Minä luovun.”

Sitten pappi kysyy, uskooko lapsi Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään
Henkeen. Kummit vastaavat: ”Minä uskon.” Lopuksi pappi kysyy, tahtooko lapsi tulla kastetuksi. Kummit vastaavat: ”Minä tahton.”

Erikoista kyllä sekä Westhin koodeksin että Agricolan Käsikirian vastausrepliikissä on astevaihteluton muoto tahton, vaikka molemmissa lähteissä verbi yleensä taipuu normaaliin tapaan. Vastaavaa astevaihtelutonta muotoa on kyllä paikoin esiintynyt suomalaisessa puhekielessä nykyaikoihin asti, mutta vanhassa kirjakielessä se näyttää esiintyneen lähinnä kirkollisten toimituksen repliikeissä, kasteen lisäksi ainakin vihkikaavassa. Sen täytyy perustua keskiaikaiseen suulliseen perinteeseen, koska valtaosalle suomen
murteiden puhujista se on aina ollut heidän oman idiolektinsa vastainen muoto. Kastekaavassa vaihteluttoman muodon välitön malli on papin repliikki: ”Tahtokkos kastettaa?” Sitä seuraamalla kummit ovat hyvin voineet päätyä itselleen outoon taivutusmuotoon.
Myönteisen vastauksen saatuaan pappi kastaa lapsen ja pukee hänet valkeaan vaatteeseen, joka symboloi synnittömyyttä. Sitten hän antaa lapsen käteen sytytetyn kynttilän, joka muistuttaa valvomisesta ja Herran tulemisen odottamisesta. Lopuksi pappi muistuttaa kummeja, että nämä opettaisivat lapselle Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen ja kymmenen käskyä. Agricolan käsikirjassa on myös kehotus isälle ja äidille, että he opettaisivat lasta elämään kristityn ihmisen tavoin.

Mikä kasteessa muuttui reformaation myötä

Reformaatioaikana kastetoimituksessa noudatettiin vielä pääosin keskiajan käytäntöjä. Jokaisella hiippakunnalla oli oma liturginen perinteensä, vaikka toimituksen runko oli pääpiirteittäin sama.
Yhtenäistyminen tuli käytännössä mahdolliseksi vasta painetun käsikirjallisuuden myötä keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Suomen kannalta erityisen merkittäviä lähteitä olivat ruotsalaiset käsikirjat ja LutherinTaufbüchlein.

Anonyymi kirjoitti:

Jenkkilahkot ovat nykypäivän fariseuksia, jotka julistavat itse olevansa uskovaisia.

Johannes ei kastanut itsensä uskoviksi julistaneita ollenkaan.

Vain syntisyytensä tunnustaneet ja sen vuoksi kasteeelle tulleet kastettiin.

Helluntailaiset kieltää koko perisynnin ja sen, että kaste tai ehtoollinen liittyisi ihmisen syntiongelmaan.

Lue lisää

Johannes ei kastanut valtiokirkon jäseniä.

Anonyymi kirjoitti:

Kasteen asetussanat ovat Markuksen evankeliumin 10. luvusta sekä käsikirjoituksissa että Agricolalla.
Käsikirjoitusten teksti on sanasta sanaan sama, joskin sanamuotojen ortografiassa ja sanojen
murrevarianteissa on jonkin verran eroja. Sen sijaan Agricolan evankeliumiteksti on selvästi erilainen käännös. Evankeliumin päätteeksi käsikirjoituksissa on sanat ”Jumalan olkoon kiitos”, jotka Agricolalta puuttuvat.

Evankeliumitekstin jälkeen pappi polvistuu kummien kanssa lausumaan Isä meidän -rukousta. Uppsalan koodeksissa on rukouksesta kirjoitettu vain alkusanat, ilmeisesti siksi, että sen oletettiin olevan kaikille tuttu ulkomuistista. Rukouksen tunnettuudesta todistaa myös se, että tekstien muista eroista huolimatta Westhin koodeksin ja Agricolan Isä meidän -rukoukset ovat käytännössä samanlaiset.11 Ainoastaan sanan tänäpäivänä on Agricola lyhentänyt muotoon tänäpänä.

Monilta osin vaillinaisen Uppsalan koodeksin kastekaava katkeaa Isä meidän -rukoukseen. Westhin koodeksissa ja Agricolalla seuraa kohta, jossa pappi tarttuu lapsen käteen ja johdattaa hänet sisälle kirkkoon kastemaljan ääreen.

Tästä täytyy päätellä, että toimitus on aloitettu keskiaikaiseen tapaan kirkon eteisessä, vaikka sitä ei kaavan yhteydessä erikseen ole mainittu. Sitten pappi pitää lasta kastemaljan päällä ja kysyy uudelleen lapsen nimeä, jonka kummit jälleen lausuvat. Sen jälkeen pappi kysyy lapselta, luopuuko hän perkeleestä, kaikista hänen menoistansa ja teoistansa. Kummit vastaavat jokaiseen kysymykseen lapsen puolesta: ”Minä luovun.”

Sitten pappi kysyy, uskooko lapsi Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään
Henkeen. Kummit vastaavat: ”Minä uskon.” Lopuksi pappi kysyy, tahtooko lapsi tulla kastetuksi. Kummit vastaavat: ”Minä tahton.”

Erikoista kyllä sekä Westhin koodeksin että Agricolan Käsikirian vastausrepliikissä on astevaihteluton muoto tahton, vaikka molemmissa lähteissä verbi yleensä taipuu normaaliin tapaan. Vastaavaa astevaihtelutonta muotoa on kyllä paikoin esiintynyt suomalaisessa puhekielessä nykyaikoihin asti, mutta vanhassa kirjakielessä se näyttää esiintyneen lähinnä kirkollisten toimituksen repliikeissä, kasteen lisäksi ainakin vihkikaavassa. Sen täytyy perustua keskiaikaiseen suulliseen perinteeseen, koska valtaosalle suomen
murteiden puhujista se on aina ollut heidän oman idiolektinsa vastainen muoto. Kastekaavassa vaihteluttoman muodon välitön malli on papin repliikki: ”Tahtokkos kastettaa?” Sitä seuraamalla kummit ovat hyvin voineet päätyä itselleen outoon taivutusmuotoon.
Myönteisen vastauksen saatuaan pappi kastaa lapsen ja pukee hänet valkeaan vaatteeseen, joka symboloi synnittömyyttä. Sitten hän antaa lapsen käteen sytytetyn kynttilän, joka muistuttaa valvomisesta ja Herran tulemisen odottamisesta. Lopuksi pappi muistuttaa kummeja, että nämä opettaisivat lapselle Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen ja kymmenen käskyä. Agricolan käsikirjassa on myös kehotus isälle ja äidille, että he opettaisivat lasta elämään kristityn ihmisen tavoin.

Mikä kasteessa muuttui reformaation myötä

Reformaatioaikana kastetoimituksessa noudatettiin vielä pääosin keskiajan käytäntöjä. Jokaisella hiippakunnalla oli oma liturginen perinteensä, vaikka toimituksen runko oli pääpiirteittäin sama.
Yhtenäistyminen tuli käytännössä mahdolliseksi vasta painetun käsikirjallisuuden myötä keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Suomen kannalta erityisen merkittäviä lähteitä olivat ruotsalaiset käsikirjat ja LutherinTaufbüchlein.

Lue lisää

11 Vanhimpia Isä meidän -rukouksia on yksityiskohtaisesti vertaillut Hannu Uusitalo pro gradu -tutkielmassaan (2015).

Suurin muutos reformaatioaikana oli epäilemättä se, että koko toimitus suoritettiin suomen kielellä, kun aiemmin suomea oli käytetty vain muutamissa tärkeissä kohdissa. Joitakin muutoksia tapahtui kuitenkin myös toimituksen rakenteessa.12 Keskiajalla ennen varsinaisen kastetoimituksen aloittamista oli karkotettu pahat henget toimituksessa käytettävästä suolasta ja vedestä ja siunattu ne. Suolaa pantiin myös veden joukkoon, ja vettä pirskotettiin pyytäen Jumalan armahdusta. Reformaation yhteydessä näistä manauksista luovuttiin, koska suolan katsottiin olevan Jumalan luomaa ja puhdasta jo sellaisenaan.13

Kuten jo edellä todettiin, Agricolan kastekaavaa edeltää Lutherilta saatu kehotuspuhe, joka vanhemmista käsikirjoista puuttuu. Lapsen nimen kysyminen toimituksen alussa jatkui keskiajan tapaan, mutta Agricolan käsikirjassa kehotetaan kysymään myös, kuka on lapsen isä. Lisäksi piti varmistaa, ettei lasta ollut kastettu jo kotona, koska kahdesti kastaminen ei ollut sallittua. Jos lapsi oli saanut hätäkasteen, pappi saattoi ainoastaan vahvistaa kasteen, mutta ei kastaa uudelleen.

Kasteen asetussanat luettiin Manuale Aboensen mukaan Matteuksen14 evankeliumin 19. luvusta, kun reformaatioaikana alettiin käyttää Markuksen evankeliumin 10. lukua. Suolanantoseremonian perään lisättiin samanlaiset vuorotervehdykset, joita käytettiin myös jumalapalveluksessa. Seremonian jälkeen tuli uusi, kastetoimituksen merkitystä korostava rukous. Reformaatioajan uutuus oli myös se, että pappi ja kummit polvistuivat lausuessaan Isä meidän -rukouksen, samoin kuin se, että pappi piti kättään lapsen pään päällä rukousta lukiessaan. Manuale Abonsen mukaan oli luettava myös uskontunnustus, mutta sitä ei ole enää reformaatioajan kastekaavoissa.

Keskiajalla oli tapana, että pappi otti sormellaan sylkeä ja kosketti sillä lapsen korvia ja sieraimia. Tämä ns. effeta perustui Uuden testamentin kertomukseen, jossa kerrottiin kuuromykän parantamisesta. Olavus Petri jätti sen kuitenkin pois käsikirjastaan, eikä sitä ole myöskään suomalaisissa käsikirjoissa, vaikka sille olisi ollut malli Lutherin Taufbüchleinissa. Pois jäi myös pyhällä öljyllä voitelu, joka oli kuvannut pääsemistä osalliseksi pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Se oli lyhennettynä ollut vielä mukana Lutherilla, mutta
ruotsalaisesta käsikirjasta se poistettiin vuonna 1541.15
Kaste suoritettiin ilmeisesti upottamalla keskiaikaiseen tapaan, joskaan tästä ei ole tarkkaa kuvausta missään suomalaisessa käsikirjakirjassa.
Vanhaa perua oli myös pukeminen valkeaan vaatteeseen kasteen jälkeen, samoin palavan kynttilän antaminen lapsen käteen. Sen sijaan reformaatioajan uutuus oli rauhantervehdyksen lisääminen loppukehotusten edelle.

”Sillä eipä tämä ole joku lasten leikki eikä inhimisten sääty”

Agricolan kastekaavan alkusanoista käy ilmi, ettei kasteeseen ja papin velvollisuuksiin aina suhtauduttu niin vakavasti kuin olisi ollut suotavaa. Moni kastettu lankesi syntiin, ja sen arveltiin johtuvan siitä, että heidän kasteensa oli toimitettu huonosti ja laiskasti ja heidän puolestaan oli rukoiltu hitaasti ja jumalattomasti.

Agricola teroitti, että kaste on uusi syntyminen, jolla ”me kaikesta perkeleen ankaruudesta, synnein raskaudesta, kuoleman vallasta ja helvetin fankiuksesta vapaaksi tulemma”. Suola, valkea paita, sytytetty kynttilä ja muut ulkonaiset asiat eivät riittäneet pitämään pahoja voimia loitolla, vaan sana, usko ja hengen voima. Kastekaavassa mainitaan perkele peräti kaksitoista kertaa. Vaikka paholaisen manaamista alettiin 0reformaatioaikana kritisoida ja vastustaa, vanhimmissa kastekaavoissa se oli vielä vahvasti mukana.


12 Muutokset voidaan todeta vertaamalla Manuale Aboensen (1522) kastetoimitusta luterilaisten käsikirjojen kasteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Johannes ei kastanut valtiokirkon jäseniä.

Suomessa valtio ei omista yhtään kirkkoa. Hellarit valehtelee.

Anonyymi kirjoitti:

Suomessa valtio ei omista yhtään kirkkoa. Hellarit valehtelee.

Lohkasit tietämättömyyden ja virheellisyyden kalliosta uskonpalasesi, taitaa nämä hellaritkin puhua totta. Otapa valtio- kirkosta pois ja katsotaan mitä tapahtuisi.
Aikainsaatossa meidän opettajatkin -piti- olla kirkonjäsen, ennenkuin pääsivät edes opettajan koulutukseen. Sotilasvalat vannotaan kirkossa, valtiopäivät- avataan kirkossa jne.
Omissaanhan toimitiloissa käyvät.

Lahkoissa kolmoismurhaajat on ehdotonta eliittiä.

jätä sinäkin papparainen se juoksuhautasi räkäpää päpätys - pam pam pam. kuaaaalit.

Intissä puupää paukkuja sanottiin räkäpäiksi, jolla ei saatu mitään aikaiseksi, mutta patruunansärkijä piti olla kivääripiipun edessä. Vanhat papat sen muistavat..
mutta räkäpäillä leikittiin sotaa.

Ei sinulla ole todellista asiaa. Mene juoksuhaudastasi Golgatalle oppimaan sijaisuhrisi - uhrikertomus- että löytäisit elämän. Nouse ylös, jos vielä aivotoimintaa on, eikä käsi vapise, ja näkökin olisi kunnossa. Papat ovat jo aikansa eläneet, eikä heillä ole muuta, kuin vanhat taisteluvarustukset yllä ja olematon sota- vielä käynnissä.

Kuole pois, tahi nouse elämään sisälle. kuivat oksat karsitaan ja poltetaan.

siis huomaatko sanat- syntinen- unohdit mainita, että synnit tunnustettiin.

Käypä siellä uskovien luterilaistenkin kokouksessa. Se syntien tunnustaminen Sanan mukaan on sitä, että Raamattu sanoo, ettei Hän edes muista- niitä tunnustettuja syntejä.
Siis usko- astu esiin sopivalla hetkellä ja lähde uskovaisena sijaiseesi matkalle ja kerro, että Jeesuksen veri on sovittanut minunkin syntini- näin luterilaisenakin saa olla puhtaana.
Veri pesee syntien paljouden.. ja ei Jumalakaan niitä muistele. Katso Häntä - Hän on antanut puolustajan Pyhän Hengen ja sen kautta on voimakin olemassa. Hokaatko?

https://www.tv7.fi/arkki/voimaa-sanasta/uskon-perustus-osa-4-4_p105341/
katsopa tätä

Anonyymi kirjoitti:

siis huomaatko sanat- syntinen- unohdit mainita, että synnit tunnustettiin.

Käypä siellä uskovien luterilaistenkin kokouksessa. Se syntien tunnustaminen Sanan mukaan on sitä, että Raamattu sanoo, ettei Hän edes muista- niitä tunnustettuja syntejä.
Siis usko- astu esiin sopivalla hetkellä ja lähde uskovaisena sijaiseesi matkalle ja kerro, että Jeesuksen veri on sovittanut minunkin syntini- näin luterilaisenakin saa olla puhtaana.
Veri pesee syntien paljouden.. ja ei Jumalakaan niitä muistele. Katso Häntä - Hän on antanut puolustajan Pyhän Hengen ja sen kautta on voimakin olemassa. Hokaatko?

https://www.tv7.fi/arkki/voimaa-sanasta/uskon-perustus-osa-4-4_p105341/
katsopa tätä

Lue lisää

tälle päivälle rakennukseksi
Hebrealaiskirjettä ... kannattaa linkki panna talteen ja kuunnella tätä Heb. kirjettä alusta.
https://sansa.fi/rkk/kuuntele/?fwp_rkk_testamentti=ut&fwp_raamatun_kirjat=58&fwp_paged=2#rukoukset
mutta nyt, tämän aamun sanaa.

Hepr. 8:1-12 Mitä Jumala ei muista? aiheesta se kuuntelunuoli- ja korvat auki, sekä aamukahville.

Järviradiossa tämä kuuluu 6.30 aamutunnilla

Jaahas, aamu on alkanut- uusi armonaamu. klo 5.10 oli pyykit pesty ja ripustin narulle.
uutta kalaa sain illalla ja tonnikalafile on kypsä, keitettynä ja pistin sen tuonne Tupperinkupissa ulos jäähtymään alkaa ulkolämpö olla 0- asteessa... vähänaikaa sitten vielä lämpöä kertoi...

varokaa liukkautta tienpinnalla