Anteeksi, kun en ole puhunut

Puhu vaan

Haluaisin puhua ja mitä sinä meistä haluaisit? Kenelle naiselle?

Puhutaan vaan

Oletko nainen?

Voithan sä aloittaa varovasti ja sitten mä kerron siihen mitä tunnen.

Puhutaan ihmeessä

Haluan puhua. Koskaan ei ole liian myöhäistä sille, että saamme puhuttua. En usko, että kukaan tulee menemään sen tunteen yli, mikä meissä on muodostunut.

Ainakin itselle puhumattomuus vähentää kunnioitusta enemmän kuin mikään muu. Eli isomman riskin ottaa valikoivalla mykkyydellä.

Se kunnioituksen lasku johtuu siitä, että puhumattomuus on lasten tapa selvitä tilanteista. Nuorena opetellaan ”olemaan olemassa” eli ilmaisemaan monimutkaisiakin asioita. Ja aikuisuudessa viedään tuo taito mestarilliselle tasolle, kunnes on valmis opastamaan niitä pieniä mököttäjiä, esim. omia lapsia tai potilaita tai oppilaita.

Meistä, teistä vai mistä? Minä en tiedä mitä sinä haluat ja kenen kanssa. Meidän pitäisi puhua silläkin uhalla että pelkäät mitä siitä seuraisi, sillä se luultavasti kuitenkin helpottaisi tätä tilannetta. Olet antanut ymmärtää mitä kaipaat, mutta se miten olet toiminut puhumattomuuttasi ja mihin se on johtanut, niin jos pelkäät että yhteytemme menisi, niin se ei mene puhumalla vaan sillä kaikella muulla. Toivo sulle kaikkea hyvää, menit sitten missään ikinä kenen kanssa menetkään ja toivon että löytäisin itsekin hyvän ystävän jonka kanssa voisin tehdä samoja asioita kun sun kanssa, mutta jotenkin olen tiennyt sen että se on mahdotonta. Mutta edes joku kaltaisesi jonka kanssa voi jakaa iloja ja suruja ja pitää kunnolla hauskaakin. Hyvää viikonloppua ja kiitos vastauksestasi joka puhutteli ja olen se kenen kirjoitukseen vastasit alunperin tällä aloituksella.

S