Oleg asui Kalugassa, kaupungissa joka oli tunnettu Skoda-tehtaasta. Hän työskenteli tuolla nimenomaisella Skodan tehtaalla, missä jokainen päivä tuntui samalta: harmaat hallit, harmaat työvaatteet ja harmaat kasvot ympärillä. Työpäivän jälkeen hän löysi itsensä usein jonosta: milloin ruokakaupan ovella, milloin valtion virastossa. Jonottaminen oli kuin toinen työ, ja se oli osa arkea, jota kaikki pitivät normaalina.
Kun Oleg pääsi kotiin, hän kaatoi itselleen lasillisen jos toisenkin vodkaa. Se oli klisee, mutta myös todellisuutta: vodkasta tuli hänen pieni lohtunsa harmauden keskellä. Pullon äärellä hän saattoi unohtaa hetkeksi, että koko hänen kotinsa, työpaikkansa ja jopa hänen autonsa kuuluivat valtiolle. Yksityisomaisuus oli sana, jota ei juuri käytetty, koska kaikki oli yhteistä, ainakin virallisesti.
Kävelymatkoillaan kaupungilla Oleg ei voinut olla huomaamatta Leninin patsaita ja Marxin kuvia, jotka kohosivat aukioilla ja koristivat seinäjulisteita. Ne olivat kuin ikuisia varjoja, jotka muistuttivat häntä siitä, että ideologia oli kaikkialla, vaikka ihmiset itse olivat jo väsyneet sen hokemiseen.
Illalla, kun hän sulki radion ja sammutti valot, Oleg tunsi joskus pelon hiipivän mieleensä. Hän tiesi, että KGB:n varjo oli aina läsnä. Ei hän ollut tehnyt mitään väärää, mutta ajatus siitä, että joku kuuntelee, oli juurtunut syvälle. Se sai hänet varomaan sanojaan jopa ystävien seurassa.
Näin Olegin elämä Kalugassa kulki: harmauden, jonojen, vodkan, ideologisten kuvien ja salaisen pelon sävyttämänä. Ja silti, kaiken keskellä, hän jatkoi työnsä tekemistä Skodan tehtaalla. Hän edusti mallikelpoisesti proletariaattia.
Kun Oleg pääsi kotiin, hän kaatoi itselleen lasillisen jos toisenkin vodkaa. Se oli klisee, mutta myös todellisuutta: vodkasta tuli hänen pieni lohtunsa harmauden keskellä. Pullon äärellä hän saattoi unohtaa hetkeksi, että koko hänen kotinsa, työpaikkansa ja jopa hänen autonsa kuuluivat valtiolle. Yksityisomaisuus oli sana, jota ei juuri käytetty, koska kaikki oli yhteistä, ainakin virallisesti.
Kävelymatkoillaan kaupungilla Oleg ei voinut olla huomaamatta Leninin patsaita ja Marxin kuvia, jotka kohosivat aukioilla ja koristivat seinäjulisteita. Ne olivat kuin ikuisia varjoja, jotka muistuttivat häntä siitä, että ideologia oli kaikkialla, vaikka ihmiset itse olivat jo väsyneet sen hokemiseen.
Illalla, kun hän sulki radion ja sammutti valot, Oleg tunsi joskus pelon hiipivän mieleensä. Hän tiesi, että KGB:n varjo oli aina läsnä. Ei hän ollut tehnyt mitään väärää, mutta ajatus siitä, että joku kuuntelee, oli juurtunut syvälle. Se sai hänet varomaan sanojaan jopa ystävien seurassa.
Näin Olegin elämä Kalugassa kulki: harmauden, jonojen, vodkan, ideologisten kuvien ja salaisen pelon sävyttämänä. Ja silti, kaiken keskellä, hän jatkoi työnsä tekemistä Skodan tehtaalla. Hän edusti mallikelpoisesti proletariaattia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinähän tuon tyypin tunnen ja olet seurannut hänen elämäänsä.
Olet lahjakas ja älykäs ihminen.
Aloittaja seuraa kyllä aktiivisesti ympäristöään, mutta hänen huomionsa kiinnittyy sairaalloisen poikkeaviin asioihin.
Itse asiassa Kalugassa valmistettiin pääasiassa Volkswageneita ja osat tuotiin sinne Saksan tehtailta!!!
Pöhelö. Kalugassa ei oo ikinä mitään Skoda tehtaita ollu. Sen sijaan Toyota on siellä ollu ja on edelleen. Valmistetaan edelleen kahta Toyotan mallia.
Ensinnäkin Toyota ei ole enää ollut venäjällä pitkään aikaan ja ryssä otti tehtaat haltuunsa heti 2022!!!
Toiseksi Skodaa valmistettiin Volkswagenin tehtailla Kalugassa Ryssän maassa todistetusti!!!
Huom. Tiedot ovat helposti kaikkien saatavissa netinihmemaasta,,,
Siinä taas yksi johon silovikkien maskirovka on uponnut. Se, että Kalugan tehtaan seinään on laitettu arvostetun länsiauton, Toyotan, logo ei suoraan tarkoita kyseisessä tehtaassa Toyotoja valmistettavan. Fabiaa ja Praktikia siellä edelleen todellisuudessa kasataan.
Keskittyykö Kalugan kombinaatti nykyään Taaveihin vai tehdäänkö siellä myös Super-B:eitä? Kiitos! Tero