Porttiteoriasta puhutaan paljon vielä tämänkin päivän ns. "virallisessa" huumevalistuksessa. Yksinkertaisesti selitettynä jotkut tutkijat uskovat, että altistuminen jollekin huumaavalle aineelle altistaa ihmisen koko kaanonille tämän ryhmän aineita. Selitetään että tämä olisi jokin ominaisuus itse aineessa.
Porttiteoria on täten ollut erinomainen pelottelukeino valistuksen aseena. Miedon huumeen käyttäjä ajautuu kovien huumeiden pariin, piippu vaihtuu piikkiin ja loppuelämän mitan voi laskea yhden käden sormilla.
Porttiteorian alunperin visioineet ihmiset ovat kuitenkin unohtaneet muutaman tärkeän pointin.
Ihmisen itsensä:
Meistä jokainen on yksilö, ja ihan kuten lääkemaailmassakin, yksi lääke sopii toiselle siinä missä toiselle ei. Ei ole olemassa sellaista stereotypiaa johon kaikki ihmiset mahtuisivat
Laittomuusfunktion:
Laillinen versus Laiton, ylitettäessä laittomuuden rajaa, kynnys kokeilla muita tarjolla olevia aineita madaltuu. Vahvoja huumeita myyvät samat liigat mitkä myyvät myös mietoja aineita.
Mahdollisuuden valita kansanterveyden instrumenttina:
Koska päihteetön elämä on utopiaa usealle meistä, ja koska alkoholi ei jokaiselle sovi, kuuluisi kansalaisilla olla mahdollisuus valita itselleen sopivampi vaihtoehto. Tänä päivänä vaihtoehtoja on yksi. Porttiteorialla tuodaan esiin teennäinen teesi "vain laillinen on turvallista".
Yhden laillisen huumeen yhteiskunnassa laillinen huume on porttihuume:
Alkoholista siirrytään vahvempiin, koska edellämainittu ei anna sitä mitä kaivataan. Kukaan raivoraitis ei tuosta vaan työnnä sätkää suuhunsa tai piikkiä hihaansa, vaan sitä on edeltänyt enemmän tai vähemmän reipasta alkoholinkäyttöä. Tätä ei haluta tunnustaa lainkaan, koska Päihdepolitiikan utopistinen "Huumeeton maailma" halutaan vieläkin saavuttaa, ja koska tämän myöntäminen olisi samalla sen myöntämistä että alkoholi on huume siinä missä mikä tahansa muukin päihdyttävä aine.
Lopetan analyysini seuraavaan loppukaneettiin:
Vakavan päihdeongelman kanssa kamppailevan yhteiskunnan pitäisi etsiä ratkaisuja, missä päihdehakuisia ihmisiä voitaisiin ohjata vähähaittaisempien vaihtoehtojen pariin. Yhteiskunnan valvoma järjestelmä toimisi myös useamman päihteen kontrollina, siinä missä se tänään valvoo vain yhtä. Laajempi tarjonta edesauttaisi valintojen suuntautumista niihin laillisiin vaihtoehtoihin, mitä tarjolle asetettaisiin. Tänä päivänä annettu tarjonta ei tyydytä kysyntää, ja sen seurauksena ihmisiä ajatuu käyttämään mm. suonensisäisiä huumausaineita.
Realistinen virallinen tarjonta syö pohjan laittomalta huumekaupalta.
Porttiteoria on täten ollut erinomainen pelottelukeino valistuksen aseena. Miedon huumeen käyttäjä ajautuu kovien huumeiden pariin, piippu vaihtuu piikkiin ja loppuelämän mitan voi laskea yhden käden sormilla.
Porttiteorian alunperin visioineet ihmiset ovat kuitenkin unohtaneet muutaman tärkeän pointin.
Ihmisen itsensä:
Meistä jokainen on yksilö, ja ihan kuten lääkemaailmassakin, yksi lääke sopii toiselle siinä missä toiselle ei. Ei ole olemassa sellaista stereotypiaa johon kaikki ihmiset mahtuisivat
Laittomuusfunktion:
Laillinen versus Laiton, ylitettäessä laittomuuden rajaa, kynnys kokeilla muita tarjolla olevia aineita madaltuu. Vahvoja huumeita myyvät samat liigat mitkä myyvät myös mietoja aineita.
Mahdollisuuden valita kansanterveyden instrumenttina:
Koska päihteetön elämä on utopiaa usealle meistä, ja koska alkoholi ei jokaiselle sovi, kuuluisi kansalaisilla olla mahdollisuus valita itselleen sopivampi vaihtoehto. Tänä päivänä vaihtoehtoja on yksi. Porttiteorialla tuodaan esiin teennäinen teesi "vain laillinen on turvallista".
Yhden laillisen huumeen yhteiskunnassa laillinen huume on porttihuume:
Alkoholista siirrytään vahvempiin, koska edellämainittu ei anna sitä mitä kaivataan. Kukaan raivoraitis ei tuosta vaan työnnä sätkää suuhunsa tai piikkiä hihaansa, vaan sitä on edeltänyt enemmän tai vähemmän reipasta alkoholinkäyttöä. Tätä ei haluta tunnustaa lainkaan, koska Päihdepolitiikan utopistinen "Huumeeton maailma" halutaan vieläkin saavuttaa, ja koska tämän myöntäminen olisi samalla sen myöntämistä että alkoholi on huume siinä missä mikä tahansa muukin päihdyttävä aine.
Lopetan analyysini seuraavaan loppukaneettiin:
Vakavan päihdeongelman kanssa kamppailevan yhteiskunnan pitäisi etsiä ratkaisuja, missä päihdehakuisia ihmisiä voitaisiin ohjata vähähaittaisempien vaihtoehtojen pariin. Yhteiskunnan valvoma järjestelmä toimisi myös useamman päihteen kontrollina, siinä missä se tänään valvoo vain yhtä. Laajempi tarjonta edesauttaisi valintojen suuntautumista niihin laillisiin vaihtoehtoihin, mitä tarjolle asetettaisiin. Tänä päivänä annettu tarjonta ei tyydytä kysyntää, ja sen seurauksena ihmisiä ajatuu käyttämään mm. suonensisäisiä huumausaineita.
Realistinen virallinen tarjonta syö pohjan laittomalta huumekaupalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos siirtyy alkoholista kannabikseen, onko se siirtymistä vahvemmasta aineesta miedompaan? Kyllä.
"Alkoholista siirrytään vahvempiin"
Aloitetaan alkoholilla, jatketaan huumeiden "koko kirjo" ja vedetään lopulta "soft landing" eli juodaan itsemme hengiltä.
Näin tekee moni ja alkoholi on kovin huume, johon useimmat kuolevat. Tämä koetaan edellä kuvattuna "soft landingina"(=pehmeä lasku), koska se on laillista!
"Vakavan päihdeongelman kanssa kamppailevan yhteiskunnan pitäisi etsiä ratkaisuja, missä päihdehakuisia ihmisiä voitaisiin ohjata vähähaittaisempien vaihtoehtojen pariin. Yhteiskunnan valvoma järjestelmä toimisi myös useamman päihteen kontrollina, siinä missä se tänään valvoo vain yhtä. Laajempi tarjonta edesauttaisi valintojen suuntautumista niihin laillisiin vaihtoehtoihin, mitä tarjolle asetettaisiin. Tänä päivänä annettu tarjonta ei tyydytä kysyntää, ja sen seurauksena ihmisiä ajatuu käyttämään mm. suonensisäisiä huumausaineita."
Mielestäni tässä ratkaisussa - joka kyllä itsessään on järkevä - on unohdettu yksi tärkeä asia (tai ainakaan sitä ei painotettu) - nimittäin kontrolli ja metodiikka joilla käyttötapoja ja käyttökulttuureja paimennetaan terveempään suuntaan.
Minun mielestäni nykyisin ei kontrolloida mitään aineita, tällä tarkoitan sellaista verkostoa joka puuttuu päihteiden väärinkäyttöön. Alkoholin suhteen tämä kontrolloinnin puute esiintyy liikatarjonnassa - sillä että se mitä alkoholilla tehdään ja miten jätetään kansalaiselle joka voi hakea minkä tahansa määrän etanolia ja käyttää sitä sumeilematta väärin. Ei ole edes pyrkimystä hillitä yksilön väärinkäyttöpotentiaalia - vaikka samalla on tiedossa että juopolle se juoma on myrkkyä eikä hänen sitä pitäisi juoda.
Huumeissa tämä kontrollin puute puolestaan toimii niin että väitetään kontrollin olevan mutta kontrollitoimet tehdään vasta jälkikäteen. Diilereiltä saa ostaa rajattomasti mitä tahansa ja "kontrollikoneisto" toimii lähes aina vasta sitten kun joku on ollut jo pitkään ongelmissa aineiden kanssa. 95% huumausaineiden käyttäjistä ei paljastu missään vaiheessa tai eivät joudu tekemisiin kontrollikoneiston kanssa ensimmäisten kolmen aktiivisen käyttövuotensa aikana.
Tätäkö kutsumme kontrolliksi?
Kannanotossa toivoisin pyrkimystä vähentää konkreettisin toimin päihteidenkäyttöä mutta kuitenkin siten ettei se luo kieltolakikulttuurin kaltaista tilaa. Aineita pitäisi olla laillisesti saatavilla muttei niin paljoa että ne aiheuttavat yksilöille ongelmia; ja jos aiheuttavat niin silloin ongelma on hoidettava mielummin ongelman ollessa tuore ennemmin kuin sitten kun yksilö on jo livennyt elämäntapaan jossa ongelma on olennainen osa elämää ja sen kantava voima.
Yritettiin toissapäivänä kaverin kanssa ostaa mäyräkoira kaupasta ja meille ei myyty, vaikka oltiin omasta mielestämme ihan selvinpäin! Ei se mitään auttanut. Mentiin vaan viereiseen kauppaan ja siellä myytiin.