Elätkö tässä hetkessä?

Vedic-teksteissä ja filosofisissa näkemyksissä ajasta menneisyys on olemassa muistojen muodossa ja tulevaisuus oletusten muodossa, mutta nykyhetki ei ole olemassa erillisenä, jatkuvana olemuksena. Se nähdään äärettömän pieneksi ajanjaksoiksi, hetkeksi, joka siirtyy välittömästi tulevaisuudesta menneisyyteen. Tämä näkemys korostaa, että nykyhetki ei ole staattinen tila, vaan vain siirtymäkohta.

Anonyymi kirjoitti:

Vedic-teksteissä ja filosofisissa näkemyksissä ajasta menneisyys on olemassa muistojen muodossa ja tulevaisuus oletusten muodossa, mutta nykyhetki ei ole olemassa erillisenä, jatkuvana olemuksena. Se nähdään äärettömän pieneksi ajanjaksoiksi, hetkeksi, joka siirtyy välittömästi tulevaisuudesta menneisyyteen. Tämä näkemys korostaa, että nykyhetki ei ole staattinen tila, vaan vain siirtymäkohta.

Lue lisää

Menneisyys: Se on olemassa muistona, jonka säilytämme mielessämme.Tulevaisuus: Se on joukko oletuksia ja odotuksia.Nykyhetki: Se on vain hetkellinen siirtymä, piste aikajanalla, joka muuttuu välittömästi menneisyydeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Menneisyys: Se on olemassa muistona, jonka säilytämme mielessämme.Tulevaisuus: Se on joukko oletuksia ja odotuksia.Nykyhetki: Se on vain hetkellinen siirtymä, piste aikajanalla, joka muuttuu välittömästi menneisyydeksi.

Lue lisää

Nykyhetki” ei ole erillinen pitkäkestoinen kategoria, koska sitä ei voi kiinnittää: heti kun yritämme määritellä sen, se on jo mennyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyhetki” ei ole erillinen pitkäkestoinen kategoria, koska sitä ei voi kiinnittää: heti kun yritämme määritellä sen, se on jo mennyttä.

Useissa teksteissä ja kommenteissa sanotaan, että se, mitä kutsumme nykyhetkeksi, on vain siirtymäkohta, hetki, jolla ei ole kestoa.

Anonyymi kirjoitti:

Useissa teksteissä ja kommenteissa sanotaan, että se, mitä kutsumme nykyhetkeksi, on vain siirtymäkohta, hetki, jolla ei ole kestoa.

Aika liitetään muutoksiin (parinama), ja muutokset ovat mahdollisia vain niitä havainnoivan tietoisuuden ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Aika liitetään muutoksiin (parinama), ja muutokset ovat mahdollisia vain niitä havainnoivan tietoisuuden ansiosta.

Advaita-vedantassa aika nähdään mayan aspektina – eli havainnon ehtona, mutta ei absoluuttisena todellisuutena.

Anonyymi kirjoitti:

Advaita-vedantassa aika nähdään mayan aspektina – eli havainnon ehtona, mutta ei absoluuttisena todellisuutena.

Näin ollen ajatuksen voi päättää seuraavasti:

...mutta nykyhetki ei ole olemassa erillisenä, itsenäisenä ajanjaksona; se on vain hetkellinen havainnon siirtyminen, joka on käsittämätön ja muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi. Todellisuudessa on olemassa vain ikuinen ”nyt” – tietoisuus, jossa menneisyyden kuvat ja tulevaisuuden odotukset nousevat pintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen ajatuksen voi päättää seuraavasti:

...mutta nykyhetki ei ole olemassa erillisenä, itsenäisenä ajanjaksona; se on vain hetkellinen havainnon siirtyminen, joka on käsittämätön ja muuttuu jatkuvasti menneisyydeksi. Todellisuudessa on olemassa vain ikuinen ”nyt” – tietoisuus, jossa menneisyyden kuvat ja tulevaisuuden odotukset nousevat pintaan.

Lue lisää

"Elätkö tässä hetkessä?"

EI, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA

Anonyymi kirjoitti:

"Elätkö tässä hetkessä?"

EI, KOSKA SITÄ EI OLE OLEMASSA

"Kannattaisi muistaa, ettei ole olemassa muuta kuin tämä hetki"

TÄTÄ HETKEÄ EI OLE OLEMASSA.

Anonyymi kirjoitti:

"Kannattaisi muistaa, ettei ole olemassa muuta kuin tämä hetki"

TÄTÄ HETKEÄ EI OLE OLEMASSA.

Ajan luonne: vedinen filosofia, Bergson, Heidegger ja buddhalaisten näkemykset — vertailu
1. Vedinen käsitys ajasta

Vedinen ja myöhempi vedantalainen filosofia näkee ajan (kāla) ensisijaisesti tietoisuuden ilmiönä, ei itsenäisenä substanssina.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan luonne: vedinen filosofia, Bergson, Heidegger ja buddhalaisten näkemykset — vertailu
1. Vedinen käsitys ajasta

Vedinen ja myöhempi vedantalainen filosofia näkee ajan (kāla) ensisijaisesti tietoisuuden ilmiönä, ei itsenäisenä substanssina.

Lue lisää

Menneisyys on muistojen muoto (smṛti).

Tulevaisuus on mielikuvituksen tai odotusten muoto (kalpanā).

Nykyhetki ei ole kestävä tila, vaan pelkkä ohimenevä rajanveto, joka muuttuu heti menneisyydeksi.

Korkeammassa metafyysisessä mielessä aika kuuluu māyaan — illuusion periaatteeseen, joka tekee muutoksen ja erillisyyden mahdolliseksi.

Absoluuttinen todellisuus on ajan ulkopuolella, muuttumaton ja ikuinen.

Tämä muistuttaa ajatusta, että ainoa todellinen "hetki" on ikuinen läsnäolo, jossa menneisyys ja tulevaisuus ovat vain tietoisuuden heijastuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Menneisyys on muistojen muoto (smṛti).

Tulevaisuus on mielikuvituksen tai odotusten muoto (kalpanā).

Nykyhetki ei ole kestävä tila, vaan pelkkä ohimenevä rajanveto, joka muuttuu heti menneisyydeksi.

Korkeammassa metafyysisessä mielessä aika kuuluu māyaan — illuusion periaatteeseen, joka tekee muutoksen ja erillisyyden mahdolliseksi.

Absoluuttinen todellisuus on ajan ulkopuolella, muuttumaton ja ikuinen.

Tämä muistuttaa ajatusta, että ainoa todellinen "hetki" on ikuinen läsnäolo, jossa menneisyys ja tulevaisuus ovat vain tietoisuuden heijastuksia.

Lue lisää

2. Bergson: kesto (durée) ja elävä aika

Henri Bergson kritisoi mekaanista ja fysikaalista ajankäsitystä (kellonaika). Hänen mukaansa todellinen aika on:

subjektiivista, laadullista ja virtaavaa

muistista ja intuitiosta rakentuvaa jatkuvuutta

ei jaettavissa diskreetteihin hetkiin

Anonyymi kirjoitti:

2. Bergson: kesto (durée) ja elävä aika

Henri Bergson kritisoi mekaanista ja fysikaalista ajankäsitystä (kellonaika). Hänen mukaansa todellinen aika on:

subjektiivista, laadullista ja virtaavaa

muistista ja intuitiosta rakentuvaa jatkuvuutta

ei jaettavissa diskreetteihin hetkiin

Lue lisää

Yhtäläisyydet vedisen näkemyksen kanssa:

Molemmat painottavat, että ajan todellinen luonne ei ole mitattavissa fysikaalisesti.

Menneisyys elää nykyhetkessä muistona: tämä vastaa vedanta-ajatusta, että mennyt on vain tietoisuuden sisältö.

Todellinen aika on kokemus, ei objektiivinen rakenne.

Ero:

Bergson ei väitä ajan olevan illuusiota, vaan korostaa sen elävää, dynaamista todellisuutta.

Vedanta näkee ajan lopulta ylityttävänä illuusiona — Brahman on ajan yläpuolella, kun taas Bergson ei tarjoa tällaista metafyysistä absoluuttia.

Anonyymi kirjoitti:

Yhtäläisyydet vedisen näkemyksen kanssa:

Molemmat painottavat, että ajan todellinen luonne ei ole mitattavissa fysikaalisesti.

Menneisyys elää nykyhetkessä muistona: tämä vastaa vedanta-ajatusta, että mennyt on vain tietoisuuden sisältö.

Todellinen aika on kokemus, ei objektiivinen rakenne.

Ero:

Bergson ei väitä ajan olevan illuusiota, vaan korostaa sen elävää, dynaamista todellisuutta.

Vedanta näkee ajan lopulta ylityttävänä illuusiona — Brahman on ajan yläpuolella, kun taas Bergson ei tarjoa tällaista metafyysistä absoluuttia.

Lue lisää

3. Heidegger: aika on olemisen rakenne

Heidegger erottaa ajan fysikaalisesta kellonajasta ja korostaa eksistentiaalista aikaa (Zeitlichkeit).
Hänelle aika ei ole maailmassa oleva asia, vaan:

Aika on ihmisen olemisen perusrakenne (Dasein).

Keskeistä:

Menneisyys = se, mistä tulemme (heitettyys)

Tulevaisuus = se, johon olemme suuntautuneita (projektiot)

Nykyhetki = käytännöllinen toiminnan tila

Heideggerille näitä ei tule erottaa toisistaan, vaan ne muodostavat eksistentiaalisen kokonaisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

3. Heidegger: aika on olemisen rakenne

Heidegger erottaa ajan fysikaalisesta kellonajasta ja korostaa eksistentiaalista aikaa (Zeitlichkeit).
Hänelle aika ei ole maailmassa oleva asia, vaan:

Aika on ihmisen olemisen perusrakenne (Dasein).

Keskeistä:

Menneisyys = se, mistä tulemme (heitettyys)

Tulevaisuus = se, johon olemme suuntautuneita (projektiot)

Nykyhetki = käytännöllinen toiminnan tila

Heideggerille näitä ei tule erottaa toisistaan, vaan ne muodostavat eksistentiaalisen kokonaisuuden.

Lue lisää

Yhtäläisyydet vedisen näkemyksen kanssa:

Menneisyys ja tulevaisuus ovat tietoisuuden tapoja, eivät itsenäisiä ulottuvuuksia.

Nykyhetki ei ole pysyvä piste, vaan virtaava rakenne.

Ero:

Heidegger ei pyri ajan ylittämiseen tai sen illusorisuuden osoittamiseen.

Hänelle ajan rakenteiden ymmärtäminen on keskeinen tie autenttisuuteen, ei vapautumiseen (moksha).

Anonyymi kirjoitti:

Yhtäläisyydet vedisen näkemyksen kanssa:

Menneisyys ja tulevaisuus ovat tietoisuuden tapoja, eivät itsenäisiä ulottuvuuksia.

Nykyhetki ei ole pysyvä piste, vaan virtaava rakenne.

Ero:

Heidegger ei pyri ajan ylittämiseen tai sen illusorisuuden osoittamiseen.

Hänelle ajan rakenteiden ymmärtäminen on keskeinen tie autenttisuuteen, ei vapautumiseen (moksha).

Lue lisää

4. Buddhalainen käsitys ajasta

Buddhalaisuus (erityisesti varhaisessa muodossaan) näkee ajan tilana, joka syntyy hetkellisyydestä (ks̱anika-vāda) ja mielen prosesseista.

Anonyymi kirjoitti:

4. Buddhalainen käsitys ajasta

Buddhalaisuus (erityisesti varhaisessa muodossaan) näkee ajan tilana, joka syntyy hetkellisyydestä (ks̱anika-vāda) ja mielen prosesseista.

Lue lisää

Keskeistä:

Kaikki ilmiöt ovat hetkellisiä, syntyvät ja lakkaavat välittömästi.

Menneisyys on vain muistijälki; tulevaisuus on odotusta.

Aika on riippuvaisesta syntymisestä (pratītya-samutpāda) nouseva mielen konstruktio.

Ei ole pysyvää nyt-hetkeä — kaikki muuttuu liian nopeasti, jotta se voisi olla olemassa.

Yhtäläisyydet vedan kanssa:

Näkemys, että menneisyys ja tulevaisuus ovat vain mielen muotoja.

Aika ei ole absoluuttinen todellisuus.

Vapautuminen liittyy tietoisuuden tilaan, jossa ajan tavanomainen kokemus lakkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Keskeistä:

Kaikki ilmiöt ovat hetkellisiä, syntyvät ja lakkaavat välittömästi.

Menneisyys on vain muistijälki; tulevaisuus on odotusta.

Aika on riippuvaisesta syntymisestä (pratītya-samutpāda) nouseva mielen konstruktio.

Ei ole pysyvää nyt-hetkeä — kaikki muuttuu liian nopeasti, jotta se voisi olla olemassa.

Yhtäläisyydet vedan kanssa:

Näkemys, että menneisyys ja tulevaisuus ovat vain mielen muotoja.

Aika ei ole absoluuttinen todellisuus.

Vapautuminen liittyy tietoisuuden tilaan, jossa ajan tavanomainen kokemus lakkaa.

Lue lisää

Erot:

Vedanta näkee Brahmanin ajan tuolla puolen, muuttumattomana.

Buddhalaisuus ei hyväksy tällaista pysyvää metafyysistä substanssia. Aika on ilmiöiden virta ilman taustalla olevaa ikuista todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Erot:

Vedanta näkee Brahmanin ajan tuolla puolen, muuttumattomana.

Buddhalaisuus ei hyväksy tällaista pysyvää metafyysistä substanssia. Aika on ilmiöiden virta ilman taustalla olevaa ikuista todellisuutta.

Lue lisää

6. Kokonaisvaltainen vertailun ydin

Vedinen ja buddhalainen näkemys pitävät aikaa mielen rakenteena, eivät objektiivisena entiteettinä.
Bergson ja Heidegger puolestaan purkavat fysikaalisen ajan käsitettä, mutta eivät ohita aikaa kokonaisuutena — he tutkivat sen kokemuksellista ja eksistentiaalista luonnetta.

Voidaan tiivistää näin:

Vedanta: aika on illuusio, todellisuus on ajaton.

Buddhalaisuus: aika on mielen hetkisyntyistä virtaa, ei pysyvää todellisuutta.

Bergson: aika on kokemuksen elävä jatkumo.

Heidegger: aika on ihmisen olemisen perusrakenne.

Anonyymi kirjoitti:

6. Kokonaisvaltainen vertailun ydin

Vedinen ja buddhalainen näkemys pitävät aikaa mielen rakenteena, eivät objektiivisena entiteettinä.
Bergson ja Heidegger puolestaan purkavat fysikaalisen ajan käsitettä, mutta eivät ohita aikaa kokonaisuutena — he tutkivat sen kokemuksellista ja eksistentiaalista luonnetta.

Voidaan tiivistää näin:

Vedanta: aika on illuusio, todellisuus on ajaton.

Buddhalaisuus: aika on mielen hetkisyntyistä virtaa, ei pysyvää todellisuutta.

Bergson: aika on kokemuksen elävä jatkumo.

Heidegger: aika on ihmisen olemisen perusrakenne.

Lue lisää

Ajan luonne on yksi metafysiikan, fenomenologian ja mielenfilosofian keskeisistä teemoista. Sekä intialaiset että länsimaiset ajatusperinteet ovat kehittäneet laajoja tulkintoja ajasta, joita yhdistää pyrkimys erottaa subjektiivinen kokemus fysikaalisesta ajasta. Tässä analyysissä vertaillaan vedisen ja vedantalaisen metafysiikan, Henri Bergsonin intuitionistisen filosofian, Martin Heideggerin eksistentialistisen fenomenologian sekä buddhalaisen psykofilosofian näkemyksiä ajasta ja sen ontologisesta statuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ajan luonne on yksi metafysiikan, fenomenologian ja mielenfilosofian keskeisistä teemoista. Sekä intialaiset että länsimaiset ajatusperinteet ovat kehittäneet laajoja tulkintoja ajasta, joita yhdistää pyrkimys erottaa subjektiivinen kokemus fysikaalisesta ajasta. Tässä analyysissä vertaillaan vedisen ja vedantalaisen metafysiikan, Henri Bergsonin intuitionistisen filosofian, Martin Heideggerin eksistentialistisen fenomenologian sekä buddhalaisen psykofilosofian näkemyksiä ajasta ja sen ontologisesta statuksesta.

Lue lisää

Vedinen ja erityisesti vedantalainen filosofia käsittää ajan (kāla) ensisijaisesti mielen ja kokemuksen rakenteena. Aika nähdään osana māyaa, kosmista ilmiöllisyyttä, joka tuottaa harhan pysyvyydestä ja erillisyydestä. Menneisyys määrittyy muistiksi (smṛti), tulevaisuus intentionaalisiksi projekteiksi ja mielikuviksi (kalpanā), ja nykyhetki pelkäksi ajalliseksi katkoskohdaksi, jolla ei ole kestoa. Absoluuttinen todellisuus (Brahman) sijaitsee ajan ulkopuolella; näin ollen aika on suhteellista, fenomenaalista ja lopulta ontologisesti toissijaista.

Anonyymi kirjoitti:

Vedinen ja erityisesti vedantalainen filosofia käsittää ajan (kāla) ensisijaisesti mielen ja kokemuksen rakenteena. Aika nähdään osana māyaa, kosmista ilmiöllisyyttä, joka tuottaa harhan pysyvyydestä ja erillisyydestä. Menneisyys määrittyy muistiksi (smṛti), tulevaisuus intentionaalisiksi projekteiksi ja mielikuviksi (kalpanā), ja nykyhetki pelkäksi ajalliseksi katkoskohdaksi, jolla ei ole kestoa. Absoluuttinen todellisuus (Brahman) sijaitsee ajan ulkopuolella; näin ollen aika on suhteellista, fenomenaalista ja lopulta ontologisesti toissijaista.

Lue lisää

Bergsonin durée: laadullinen ja subjektiivinen ajanmuoto

Henri Bergsonin filosofia muodostaa länsimaisen ajattelun piirissä vahvan vastakkainasettelun fysikalistiselle ajankäsitykselle. Bergson erottaa laskettavan, homogeenisen ajan ja kokemuksellisen, laadullisen keston (durée), joka ei ole kvantifioitavissa. Menneisyyden ja tulevaisuuden välinen raja menettää merkityksensä tietoisuuden virrassa: menneisyys on jatkuvasti läsnä nykyhetken sisällä muistin muokkaamana jatkumona.

Vaikka Bergson ei kiellä ajan todellisuutta, hän siirtää sen painopisteen kokemuksen jatkuvaan sisäiseen muuntumiseen. Tämä lähestyy vedantalaisia näkemyksiä ajasta mielen muotona, mutta ei johda ajatukseen ajattomasta ontologisesta perimmäisyydestä.

Anonyymi kirjoitti:

Bergsonin durée: laadullinen ja subjektiivinen ajanmuoto

Henri Bergsonin filosofia muodostaa länsimaisen ajattelun piirissä vahvan vastakkainasettelun fysikalistiselle ajankäsitykselle. Bergson erottaa laskettavan, homogeenisen ajan ja kokemuksellisen, laadullisen keston (durée), joka ei ole kvantifioitavissa. Menneisyyden ja tulevaisuuden välinen raja menettää merkityksensä tietoisuuden virrassa: menneisyys on jatkuvasti läsnä nykyhetken sisällä muistin muokkaamana jatkumona.

Vaikka Bergson ei kiellä ajan todellisuutta, hän siirtää sen painopisteen kokemuksen jatkuvaan sisäiseen muuntumiseen. Tämä lähestyy vedantalaisia näkemyksiä ajasta mielen muotona, mutta ei johda ajatukseen ajattomasta ontologisesta perimmäisyydestä.

Lue lisää

Heidegger: eksistentiaalinen aikarakenne

Martin Heidegger pyrkii erottamaan käsitteellisen ajan fenomenologisesta ajallisuudesta (Zeitlichkeit), joka on Daseinin — inhimillisen olemisen — perusrakenne. Menneisyys (Geworfenheit) ei ole pelkkä muistisisältö, vaan olemisen rakenteellinen lähtökohta; tulevaisuus (Entwurf) on suuntautuneisuuden horisontti; nykyhetki (Gegenwart) puolestaan toiminnallisen maailmassa-olemisen ulottuvuus.

Heideggerilaisessa tulkinnassa aika ei ole illusorista eikä ulkoista, vaan syntyy olemisen ekstaattisesta rakenteesta. Tämä erottaa sen radikaalisti vedantalaisesta ajatuksesta, mutta samalla se jakaa ajatuksen ajan ei-substantiivisesta, ei-fysikaalisesta luonteesta.

Anonyymi kirjoitti:

Heidegger: eksistentiaalinen aikarakenne

Martin Heidegger pyrkii erottamaan käsitteellisen ajan fenomenologisesta ajallisuudesta (Zeitlichkeit), joka on Daseinin — inhimillisen olemisen — perusrakenne. Menneisyys (Geworfenheit) ei ole pelkkä muistisisältö, vaan olemisen rakenteellinen lähtökohta; tulevaisuus (Entwurf) on suuntautuneisuuden horisontti; nykyhetki (Gegenwart) puolestaan toiminnallisen maailmassa-olemisen ulottuvuus.

Heideggerilaisessa tulkinnassa aika ei ole illusorista eikä ulkoista, vaan syntyy olemisen ekstaattisesta rakenteesta. Tämä erottaa sen radikaalisti vedantalaisesta ajatuksesta, mutta samalla se jakaa ajatuksen ajan ei-substantiivisesta, ei-fysikaalisesta luonteesta.

Lue lisää

Buddhalainen ajattomuus ja hetkellisyys

Buddhalaisessa filosofiassa aika hahmotetaan pikemminkin ontologisesti toissijaiseksi kuin itseksi entiteetiksi. Varhaisbuddhalaisessa ajattelussa korostuu ilmiöiden hetkellisyys (kṣaṇika-vāda), jonka mukaan kaikki dharmat syntyvät ja lakkaavat välittömästi. Menneisyys on vain muistijäljen muodossa oleva ehdollistuma, tulevaisuus odotuksen ja intention tasolla rakentuva rakenne, ja "nykyhetki" on liian ohikiitävä ollakseen pysyvä.

Koska buddhalainen traditio ei hyväksy pysyvää metafyysistä taustatekijää (kuten Brahmania), aika nähdään jatkuvasti muuttuvien ehdollistumien verkostona ilman perimmäistä perustaa. Ajan ilmiöluonne yhdistää buddhalaisuuden vedanta-perinteeseen, mutta sen ontologinen kehys eroaa radikaalisti.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalainen ajattomuus ja hetkellisyys

Buddhalaisessa filosofiassa aika hahmotetaan pikemminkin ontologisesti toissijaiseksi kuin itseksi entiteetiksi. Varhaisbuddhalaisessa ajattelussa korostuu ilmiöiden hetkellisyys (kṣaṇika-vāda), jonka mukaan kaikki dharmat syntyvät ja lakkaavat välittömästi. Menneisyys on vain muistijäljen muodossa oleva ehdollistuma, tulevaisuus odotuksen ja intention tasolla rakentuva rakenne, ja "nykyhetki" on liian ohikiitävä ollakseen pysyvä.

Koska buddhalainen traditio ei hyväksy pysyvää metafyysistä taustatekijää (kuten Brahmania), aika nähdään jatkuvasti muuttuvien ehdollistumien verkostona ilman perimmäistä perustaa. Ajan ilmiöluonne yhdistää buddhalaisuuden vedanta-perinteeseen, mutta sen ontologinen kehys eroaa radikaalisti.

Lue lisää

Vertailu ja johtopäätökset

Näiden traditioiden väliset erot ja yhtäläisyydet voidaan jäsentää seuraavasti:

Ajan ontologinen status

Vedanta: aika on māyaa, ei absoluuttinen.

Buddhalaisuus: aika on mielen ja ehdollistumien tuottama ilmiö.

Bergson: aika on subjektiivinen kesto, mutta ei illusorinen.

Heidegger: aika on eksistentiaalinen rakenne, ei objektiivinen entiteetti.

Menneisyyden ja tulevaisuuden luonne

Intialaiset traditiot tulkitsevat ne mielen konstruktioiksi.

Bergson näkee ne osana jatkuvaa kokemuksellista virtaa.

Heidegger pitää niitä olemisen perusrakenteina, ei kokemuksen johdannaisina.

Nykyhetken asema

Vedanta ja buddhalaisuus torjuvat pysyvän nykyhetken.

Bergsonille nykyhetki on virtaavan keston synteesi.

Heideggerille nykyhetki on toiminnallinen ulottuvuus eikä temporalisoinnin keskipiste.

Anonyymi kirjoitti:

Vertailu ja johtopäätökset

Näiden traditioiden väliset erot ja yhtäläisyydet voidaan jäsentää seuraavasti:

Ajan ontologinen status

Vedanta: aika on māyaa, ei absoluuttinen.

Buddhalaisuus: aika on mielen ja ehdollistumien tuottama ilmiö.

Bergson: aika on subjektiivinen kesto, mutta ei illusorinen.

Heidegger: aika on eksistentiaalinen rakenne, ei objektiivinen entiteetti.

Menneisyyden ja tulevaisuuden luonne

Intialaiset traditiot tulkitsevat ne mielen konstruktioiksi.

Bergson näkee ne osana jatkuvaa kokemuksellista virtaa.

Heidegger pitää niitä olemisen perusrakenteina, ei kokemuksen johdannaisina.

Nykyhetken asema

Vedanta ja buddhalaisuus torjuvat pysyvän nykyhetken.

Bergsonille nykyhetki on virtaavan keston synteesi.

Heideggerille nykyhetki on toiminnallinen ulottuvuus eikä temporalisoinnin keskipiste.

Lue lisää

Näin ollen voidaan päätellä, että vaikka nämä traditiot purkavat fysikaalisen ajan käsitteen ja painottavat subjektiivista tai eksistentiaalista ajallisuutta, ne eroavat toisistaan syvällisesti siinä, katsotaanko aika ilmiöksi, ontologiseksi rakenteeksi vai fenomenologiseksi jatkuvuudeksi — ja onko sen taustalla jokin ajaton perimmäinen todellisuus vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Näin ollen voidaan päätellä, että vaikka nämä traditiot purkavat fysikaalisen ajan käsitteen ja painottavat subjektiivista tai eksistentiaalista ajallisuutta, ne eroavat toisistaan syvällisesti siinä, katsotaanko aika ilmiöksi, ontologiseksi rakenteeksi vai fenomenologiseksi jatkuvuudeksi — ja onko sen taustalla jokin ajaton perimmäinen todellisuus vai ei.

Lue lisää

Vedinen ja vedantalainen filosofia
Primaarilähteet:

Upaniṣadit
– Bṛhadāraṇyaka Upaniṣad
– Chāndogya Upaniṣad
– Katha Upaniṣad
(Erityisesti ajan ja kokemuksen luonne, Atman–Brahman -oppi)

Bhagavadgītā
(Erityisesti luvut 10–11, joissa Kṛṣṇa identifioituu ajaksi: kālo ’smi)

Yoga Sūtra, Patañjali
Kommentaarien kautta tarkasteltuna (esim. Vyāsa), erityisesti parināma– eli muutosteoria.

Anonyymi kirjoitti:

Vedinen ja vedantalainen filosofia
Primaarilähteet:

Upaniṣadit
– Bṛhadāraṇyaka Upaniṣad
– Chāndogya Upaniṣad
– Katha Upaniṣad
(Erityisesti ajan ja kokemuksen luonne, Atman–Brahman -oppi)

Bhagavadgītā
(Erityisesti luvut 10–11, joissa Kṛṣṇa identifioituu ajaksi: kālo ’smi)

Yoga Sūtra, Patañjali
Kommentaarien kautta tarkasteltuna (esim. Vyāsa), erityisesti parināma– eli muutosteoria.

Lue lisää

Eliot Deutsch: Advaita Vedanta: A Philosophical Reconstruction

Anantanand Rambachan: The Advaita Worldview: God, World, and Humanity

Anonyymi kirjoitti:

Eliot Deutsch: Advaita Vedanta: A Philosophical Reconstruction

Anantanand Rambachan: The Advaita Worldview: God, World, and Humanity

Henri Bergson: Essai sur les données immédiates de la conscience (1889)
(Time and Free Will: An Essay on the Immediate Data of Consciousness)

Henri Bergson: Matière et mémoire (1896)

Henri Bergson: L’évolution créatrice (1907)
(Creative Evolution)

Anonyymi kirjoitti:

Henri Bergson: Essai sur les données immédiates de la conscience (1889)
(Time and Free Will: An Essay on the Immediate Data of Consciousness)

Henri Bergson: Matière et mémoire (1896)

Henri Bergson: L’évolution créatrice (1907)
(Creative Evolution)

Lue lisää

Gilles Deleuze: Bergsonism

Keith Ansell-Pearson: Philosophy and the Adventure of the Virtual: Bergson and the Time of Life

Frederick Worms: Bergson or the Philosophy of Duration

Martin Heidegger ja eksistentiaalinen ajallisuus
Primaarilähteet:

Martin Heidegger: Sein und Zeit (1927)
– Erityisesti Division II, luku 5 (Zeitlichkeit ja Daseinin ekstaattinen rakenne)

Martin Heidegger: Der Begriff der Zeit (1924)
(Luennot, joissa varhainen muoto ajan ontologiasta)

Anonyymi kirjoitti:

Gilles Deleuze: Bergsonism

Keith Ansell-Pearson: Philosophy and the Adventure of the Virtual: Bergson and the Time of Life

Frederick Worms: Bergson or the Philosophy of Duration

Martin Heidegger ja eksistentiaalinen ajallisuus
Primaarilähteet:

Martin Heidegger: Sein und Zeit (1927)
– Erityisesti Division II, luku 5 (Zeitlichkeit ja Daseinin ekstaattinen rakenne)

Martin Heidegger: Der Begriff der Zeit (1924)
(Luennot, joissa varhainen muoto ajan ontologiasta)

Lue lisää

Mircea Eliade: Yoga: Immortality and Freedom

T. S. Eliot: “Tradition and the Individual Talent” (ei aikafilosofinen per se, mutta relevantti ajallisuuden käsitteelle kulttuurisessa mielessä)

Thomas McEvilley: The Shape of Ancient Thought: Comparative Studies in Greek and Indian Philosophies

Jonardon Ganeri: The Concealed Art of the Soul (intialainen ajan ja tietoisuuden filosofia)

Anonyymi kirjoitti:

Vedinen ja erityisesti vedantalainen filosofia käsittää ajan (kāla) ensisijaisesti mielen ja kokemuksen rakenteena. Aika nähdään osana māyaa, kosmista ilmiöllisyyttä, joka tuottaa harhan pysyvyydestä ja erillisyydestä. Menneisyys määrittyy muistiksi (smṛti), tulevaisuus intentionaalisiksi projekteiksi ja mielikuviksi (kalpanā), ja nykyhetki pelkäksi ajalliseksi katkoskohdaksi, jolla ei ole kestoa. Absoluuttinen todellisuus (Brahman) sijaitsee ajan ulkopuolella; näin ollen aika on suhteellista, fenomenaalista ja lopulta ontologisesti toissijaista.

Lue lisää

Sinulla on vielä pitkä matka tähän hetkeen, elät kuvitelmissasi.

Emm eole koskaan sellaista kirjoittanut,

Anonyymi kirjoitti:

Emm eole koskaan sellaista kirjoittanut,

Sekoitat varmasti akashaan.

Anonyymi kirjoitti:

Emm eole koskaan sellaista kirjoittanut,

Et pääse todellisuutta pakoon vänkäämällä siitä netissä. Jos et haluaa elää nyt, niin kadut sitä kun olet vanha. Valinta on ihan omasi.

Anonyymi kirjoitti:

Et pääse todellisuutta pakoon vänkäämällä siitä netissä. Jos et haluaa elää nyt, niin kadut sitä kun olet vanha. Valinta on ihan omasi.

Akaasinen arkisto


Akasha on sanskritin sana, joka tarkoittaa ”taivasta”, ”avaruutta” tai ”eetteriä”
Akaasisten arkistojen väitetään olleen olemassa aikojen alusta ja niiden sisältävän tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista.

Se on hieman samankaltaista kuin Veda-tiedostot avaruudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Akaasinen arkisto


Akasha on sanskritin sana, joka tarkoittaa ”taivasta”, ”avaruutta” tai ”eetteriä”
Akaasisten arkistojen väitetään olleen olemassa aikojen alusta ja niiden sisältävän tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista.

Se on hieman samankaltaista kuin Veda-tiedostot avaruudessa.

Lue lisää

"Jos et haluaa elää nyt, niin kadut sitä kun olet vanha. Valinta on ihan omasi."

OK, oliko sinulla vielä muuta?

Anonyymi kirjoitti:

Akaasinen arkisto


Akasha on sanskritin sana, joka tarkoittaa ”taivasta”, ”avaruutta” tai ”eetteriä”
Akaasisten arkistojen väitetään olleen olemassa aikojen alusta ja niiden sisältävän tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista.

Se on hieman samankaltaista kuin Veda-tiedostot avaruudessa.

Lue lisää

Tietovarasto, joka sisältää kaikki vastaukset, ratkaisut ja aikataulut – menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Tietovarasto, joka sisältää kaikki vastaukset, ratkaisut ja aikataulut – menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Akashic record. Akaasinen arkisto.

Akaasinen arkisto, kokoelma arkistoiduna kaikista tapahtumista, teoista, ajatuksista ja tunteista, jotka ovat tapahtuneet aikojen alusta lähtien.

Anonyymi kirjoitti:

Akashic record. Akaasinen arkisto.

Akaasinen arkisto, kokoelma arkistoiduna kaikista tapahtumista, teoista, ajatuksista ja tunteista, jotka ovat tapahtuneet aikojen alusta lähtien.

Lue lisää

Mutta Vedat.

Erityisten informaatiokoodien avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat


Akasha tarkoittaa muinaisesta sanskritin kielestä käännettynä eetteriä tai avaruutta. Akasha on viides elementti, joka muodostaa maailmankaikkeuden. Se on kaikkein hienovaraisin ja näkymättömin, mutta samalla universaalisin elementti. Se ilmestyi maailmankaikkeuteemme ensimmäisenä ja sisälsi kaikki muut myöhemmin ilmestyneet elementit, kuten ilman, tulen, veden ja maan. Akasha eli eetteri toimii eräänlaisena informaatioenergiakenttänä, joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. Se on ikään kuin verkko tai kehys, josta kaikki muut universumin elementit ilmenevät ja joka on nivottu yhteen. Yksi akashan tärkeimmistä tehtävistä on varastoida tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta ja koostumuksesta. Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

Erityisten informaatiokoodien - äänivärähtelyjen - avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat, jotka sisältävät ehdottoman täydellistä tietoa kaikesta maailmankaikkeudessamme ja jopa sen ulkopuolella olevasta.


Monilla muinaisilla tietäjillä oli vapaa pääsy tähän universaaliin tietoverkkoon. Ja aivan kuten tietokoneella painamalla tiettyä näppäintä, ja tässä tapauksessa sanomalla tietyn äänivärähtelyn - mantran - voi saada tietyn tuloksen.

Vedoista tiedetään, että muinaisten aikojen tietäjät pyysivät ja saivat tästä maailmanlaajuisesta universaalista verkostosta mitä tahansa aineellisten elementtien yhdistelmiä.

Nyt ihmiskunnan rappeutumisen vuoksi tämän verkon ohjeet ovat unohtuneet ja kadonneet. Mutta nytkin on mahdollista päästä käsiksi tähän Universaaliseen tietoon. Menetelmät ja tiedot siitä sisältyvät Vedoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Vedat.

Erityisten informaatiokoodien avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat


Akasha tarkoittaa muinaisesta sanskritin kielestä käännettynä eetteriä tai avaruutta. Akasha on viides elementti, joka muodostaa maailmankaikkeuden. Se on kaikkein hienovaraisin ja näkymättömin, mutta samalla universaalisin elementti. Se ilmestyi maailmankaikkeuteemme ensimmäisenä ja sisälsi kaikki muut myöhemmin ilmestyneet elementit, kuten ilman, tulen, veden ja maan. Akasha eli eetteri toimii eräänlaisena informaatioenergiakenttänä, joka läpäisee koko maailmankaikkeuden. Se on ikään kuin verkko tai kehys, josta kaikki muut universumin elementit ilmenevät ja joka on nivottu yhteen. Yksi akashan tärkeimmistä tehtävistä on varastoida tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta ja koostumuksesta. Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

Erityisten informaatiokoodien - äänivärähtelyjen - avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat, jotka sisältävät ehdottoman täydellistä tietoa kaikesta maailmankaikkeudessamme ja jopa sen ulkopuolella olevasta.


Monilla muinaisilla tietäjillä oli vapaa pääsy tähän universaaliin tietoverkkoon. Ja aivan kuten tietokoneella painamalla tiettyä näppäintä, ja tässä tapauksessa sanomalla tietyn äänivärähtelyn - mantran - voi saada tietyn tuloksen.

Vedoista tiedetään, että muinaisten aikojen tietäjät pyysivät ja saivat tästä maailmanlaajuisesta universaalista verkostosta mitä tahansa aineellisten elementtien yhdistelmiä.

Nyt ihmiskunnan rappeutumisen vuoksi tämän verkon ohjeet ovat unohtuneet ja kadonneet. Mutta nytkin on mahdollista päästä käsiksi tähän Universaaliseen tietoon. Menetelmät ja tiedot siitä sisältyvät Vedoihin.

Lue lisää

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi


Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat on pranan ALKUPERÄINEN värähtely kosmoksessa, jota kutsutaan Akasha Shastraksi


Eetteri värähtelee Vedojen värähtelystä. OM jne. Ja kun ihminen, jolla on puhdas sydän, pystyy vastaanottamaan nämä värähtelyt uskontokunnasta riippumatta, silloin sitä kutsutaan Vedaksi. Henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, puhas sydän, voi vastaanottaa nämä värähtelyt kielestä riippumatta.

Puhtaassa muodossaan Vedat ovat aina olemassa akasha-shastran muodossa, joka on kaiken läpäisevää puhdasta tietoa kaikesta siitä, mitä henkisessä tai aineellisessa maailmassa on koskaan ollut olemassa. Niitä, jotka ovat saavuttaneet ominaisuudet, jotka antavat pääsyn tähän kaiken läpäisevään tietoon, kutsutaan valaistuneiksi. Kun nämä tietäjät kirjoittavat heille paljastuneen tiedon tekstien muotoon, he edustavat Vedan ilmenemismuotoa muiden ulottuvilla olevassa muodossa.

Lue lisää

Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

Anonyymi kirjoitti:

Se on eräänlainen kovalevy - nykyaikaisen tietokoneen kovalevy, joka sisältää kaiken tiedon ja kaikki ohjelmat tietokoneen toimintaa varten.

”Akasha-kronikat” viittaavat Akashic-kirjoituksiin, metafyysiseen käsitteeseen universaalista kirjastosta, joka sisältää kaikki tapahtumat, ajatukset ja tunteet

KUN TAAS:

Vedojen kannalta ”Akasha” kuvataan hienovaraisena elementtinä (eetterinä), jota voidaan pitää näiden tekstien välittäjänä.

Vaikka vedat eivät nimenomaisesti kuvaile ”Akasha-kronikoita” käsitteenä, Akashan perusperiaate kosmisen tiedon varastona on syvästi juurtunut vedalaiseen filosofiaan.

Anonyymi kirjoitti:

”Akasha-kronikat” viittaavat Akashic-kirjoituksiin, metafyysiseen käsitteeseen universaalista kirjastosta, joka sisältää kaikki tapahtumat, ajatukset ja tunteet

KUN TAAS:

Vedojen kannalta ”Akasha” kuvataan hienovaraisena elementtinä (eetterinä), jota voidaan pitää näiden tekstien välittäjänä.

Vaikka vedat eivät nimenomaisesti kuvaile ”Akasha-kronikoita” käsitteenä, Akashan perusperiaate kosmisen tiedon varastona on syvästi juurtunut vedalaiseen filosofiaan.

Lue lisää

Vedojen kannalta ”Akasha” kuvataan hienovaraisena elementtinä (eetterinä), jota voidaan pitää näiden tekstien välittäjänä.

Vaikka vedat eivät nimenomaisesti kuvaile ”Akasha-kronikoita” käsitteenä, Akashan perusperiaate kosmisen tiedon varastona on syvästi juurtunut vedalaiseen filosofiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vedojen kannalta ”Akasha” kuvataan hienovaraisena elementtinä (eetterinä), jota voidaan pitää näiden tekstien välittäjänä.

Vaikka vedat eivät nimenomaisesti kuvaile ”Akasha-kronikoita” käsitteenä, Akashan perusperiaate kosmisen tiedon varastona on syvästi juurtunut vedalaiseen filosofiaan.

Lue lisää

Vedic-tekstit nähdään kosmisen tiedon varastoina, joissa ”akasha” (eetteri) -käsite toimii perustavanlaatuisena välittäjänä, joka sisältää tämän universaalin viisauden.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos et haluaa elää nyt, niin kadut sitä kun olet vanha. Valinta on ihan omasi."

OK, oliko sinulla vielä muuta?

Eipä juuri.

Anonyymi kirjoitti:

Vedic-tekstit nähdään kosmisen tiedon varastoina, joissa ”akasha” (eetteri) -käsite toimii perustavanlaatuisena välittäjänä, joka sisältää tämän universaalin viisauden.

Korkeammat tietoisuuden tilat ovat välttämättömiä näiden eetteriin koodattujen tietojen ”lukemiseksi” tai saavuttamiseksi.

Nykyaikaiset vastaavuudet

Jotkut nykyaikaiset tieteelliset teoriat, kuten holografinen universumi ja kvantti-informaatioteoria, ovat osoittaneet yllättäviä vastaavuuksia muinaisen ajatuksen kanssa kosmisesta tietovarastosta.

Anonyymi kirjoitti:

Korkeammat tietoisuuden tilat ovat välttämättömiä näiden eetteriin koodattujen tietojen ”lukemiseksi” tai saavuttamiseksi.

Nykyaikaiset vastaavuudet

Jotkut nykyaikaiset tieteelliset teoriat, kuten holografinen universumi ja kvantti-informaatioteoria, ovat osoittaneet yllättäviä vastaavuuksia muinaisen ajatuksen kanssa kosmisesta tietovarastosta.

Lue lisää

Holograafinen periaate on säieteorioiden ja oletettavasti myös kvanttigravitaation ominaisuus, jonka mukaan avaruuden tilavuuden voidaan ajatella olevan osa raja-aluetta. Se on todennäköisesti valonkaltainen raja kuten gravitaatiohorisontti.

Anonyymi kirjoitti:

Holograafinen periaate on säieteorioiden ja oletettavasti myös kvanttigravitaation ominaisuus, jonka mukaan avaruuden tilavuuden voidaan ajatella olevan osa raja-aluetta. Se on todennäköisesti valonkaltainen raja kuten gravitaatiohorisontti.

Lue lisää

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-vaittavat-maailma-jossa-elamme-on-pelkka-hologrammi/6294588
Tutkijat väittävät: Maailma, jossa elämme, on pelkkä hologrammi

Anonyymi kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkijat-vaittavat-maailma-jossa-elamme-on-pelkka-hologrammi/6294588
Tutkijat väittävät: Maailma, jossa elämme, on pelkkä hologrammi

Lue lisää

https://areena.yle.fi/1-3920669
Fysiikan piirissä on jo aikaa sitten herännyt ajatus, että maailmankaikkeus on saattanut - ainakin jossakin historiansa vaiheessa - olla holografinen, siis kuin hologrammi. Asia nousi esille, kun tammikuussa tutkijaryhmä kertoi saaneensa havaintoihin perustuvia viitteitä holografisesta maailmankaikkeudesta.

Anonyymi kirjoitti:

https://areena.yle.fi/1-3920669
Fysiikan piirissä on jo aikaa sitten herännyt ajatus, että maailmankaikkeus on saattanut - ainakin jossakin historiansa vaiheessa - olla holografinen, siis kuin hologrammi. Asia nousi esille, kun tammikuussa tutkijaryhmä kertoi saaneensa havaintoihin perustuvia viitteitä holografisesta maailmankaikkeudesta.

Lue lisää

https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/
Soul Technology -The Akashic Records

Anonyymi kirjoitti:

Tietovarasto, joka sisältää kaikki vastaukset, ratkaisut ja aikataulut – menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Paitsi sen elämän. Tietovarastosi pitää vain egon tyytyväisenä.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/
Soul Technology -The Akashic Records

Lue lisää

Toisin kuin kyyninen näkemys, jonka mukaan akashic-kirjat ovat ”new age -huijausta”, ne ovat itse asiassa olennainen osa intialaisissa vedalaisissa teksteissä kuvattua muinaista tietoteoriaa. Uusi tiede onkin nyt tietoinen siitä, että se ei voi enää sivuuttaa tätä tietoa, kun se on havainnut rajoitukset tietoisuuden ja totuuden ymmärtämisessä materiaalimaailmassa.
https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/

Anonyymi kirjoitti:

Toisin kuin kyyninen näkemys, jonka mukaan akashic-kirjat ovat ”new age -huijausta”, ne ovat itse asiassa olennainen osa intialaisissa vedalaisissa teksteissä kuvattua muinaista tietoteoriaa. Uusi tiede onkin nyt tietoinen siitä, että se ei voi enää sivuuttaa tätä tietoa, kun se on havainnut rajoitukset tietoisuuden ja totuuden ymmärtämisessä materiaalimaailmassa.
https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/

Lue lisää

Akashic-kirjat, joita usein kutsutaan ”elämän kirjaksi” tai ”Akashic-kirjastoksi”, ovat käsite, joka on peräisin useista hengellisistä ja metafyysisistä perinteistä. Termi ”Akasha” on peräisin sanskritin kielestä ja tarkoittaa ”eetteriä” tai ”henkeä”. Akashic-arkistojen uskotaan olevan eräänlainen kosminen tai universaali arkistointijärjestelmä, joka sisältää tallenteen jokaisesta ajatuksesta, tunteesta, tapahtumasta ja kokemuksesta, joka on koskaan tapahtunut menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.
https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/

Anonyymi kirjoitti:

Akashic-kirjat, joita usein kutsutaan ”elämän kirjaksi” tai ”Akashic-kirjastoksi”, ovat käsite, joka on peräisin useista hengellisistä ja metafyysisistä perinteistä. Termi ”Akasha” on peräisin sanskritin kielestä ja tarkoittaa ”eetteriä” tai ”henkeä”. Akashic-arkistojen uskotaan olevan eräänlainen kosminen tai universaali arkistointijärjestelmä, joka sisältää tallenteen jokaisesta ajatuksesta, tunteesta, tapahtumasta ja kokemuksesta, joka on koskaan tapahtunut menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.
https://www.mediaforjustice.net/soul-technology-the-akashic-records/

Lue lisää

Akashic-arkistojen uskotaan olevan eräänlainen kosminen tai universaali arkistointijärjestelmä, joka sisältää tallenteen jokaisesta ajatuksesta, tunteesta, tapahtumasta ja kokemuksesta, joka on koskaan tapahtunut menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti:

Akashic-arkistojen uskotaan olevan eräänlainen kosminen tai universaali arkistointijärjestelmä, joka sisältää tallenteen jokaisesta ajatuksesta, tunteesta, tapahtumasta ja kokemuksesta, joka on koskaan tapahtunut menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.

Lue lisää

”Akasha”-käsite juontaa juurensa muinaisesta filosofiasta.


Vedalainen viitekehys tarjoaa rikkaan filosofisen ja metafyysisen kontekstin Akashic Records -käsitteen ymmärtämiselle.


Vedalaisessa ajattelussa esiintyvät elementit, epistemologia (tietoteoria) on syvästi yhteydessä laajempaan ymmärrykseen todellisuudesta, tietoisuudesta ja olemassaolon luonteesta.


Vaikka termiä ”Akasha-kirjat” ei mainita nimenomaisesti vedalaisissa teksteissä, sen taustalla olevat periaatteet ovat yhdenmukaisia tiettyjen vedalaisten käsitteiden kanssa. Seuraavassa tarkastellaan Akasha-kirjojen epistemologiaa vedalaisessa viitekehyksessä:

Anonyymi kirjoitti:

”Akasha”-käsite juontaa juurensa muinaisesta filosofiasta.


Vedalainen viitekehys tarjoaa rikkaan filosofisen ja metafyysisen kontekstin Akashic Records -käsitteen ymmärtämiselle.


Vedalaisessa ajattelussa esiintyvät elementit, epistemologia (tietoteoria) on syvästi yhteydessä laajempaan ymmärrykseen todellisuudesta, tietoisuudesta ja olemassaolon luonteesta.


Vaikka termiä ”Akasha-kirjat” ei mainita nimenomaisesti vedalaisissa teksteissä, sen taustalla olevat periaatteet ovat yhdenmukaisia tiettyjen vedalaisten käsitteiden kanssa. Seuraavassa tarkastellaan Akasha-kirjojen epistemologiaa vedalaisessa viitekehyksessä:

Lue lisää

Vaikka termiä ”Akasha-kirjat” ei mainita nimenomaisesti vedalaisissa teksteissä, sen taustalla olevat periaatteet ovat yhdenmukaisia tiettyjen vedalaisten käsitteiden kanssa. Seuraavassa tarkastellaan Akasha-kirjojen epistemologiaa vedalaisessa viitekehyksessä:

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka termiä ”Akasha-kirjat” ei mainita nimenomaisesti vedalaisissa teksteissä, sen taustalla olevat periaatteet ovat yhdenmukaisia tiettyjen vedalaisten käsitteiden kanssa. Seuraavassa tarkastellaan Akasha-kirjojen epistemologiaa vedalaisessa viitekehyksessä:

Lue lisää

Akashic-kirjat voidaan tässä viitekehyksessä nähdä heijastuksena kosmisesta tietoisuudesta tai jumalallisesta älykkyydestä, joka läpäisee universumin.

Anonyymi kirjoitti:

Akashic-kirjat voidaan tässä viitekehyksessä nähdä heijastuksena kosmisesta tietoisuudesta tai jumalallisesta älykkyydestä, joka läpäisee universumin.

Akasha hienoimpana elementtinä -viitekehyksessä Akasha on hienoin elementti, joka edustaa kosmisia avaruutta.

Se liittyy kuuloaistiin ja sitä pidetään väliaineena, jonka kautta ääni kulkee. Vedic-perinteessä tunnustetaan, että ääni on luomakunnan perustavanlaatuinen osa, ja Vedat, katsotaan kosmisia ääniä ilmentäviksi. Akashic Records voidaan siis ymmärtää kosmisia värähtelyjä tai ääniä sisältävänä arkistona, joka koodaa universumin informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

Akasha hienoimpana elementtinä -viitekehyksessä Akasha on hienoin elementti, joka edustaa kosmisia avaruutta.

Se liittyy kuuloaistiin ja sitä pidetään väliaineena, jonka kautta ääni kulkee. Vedic-perinteessä tunnustetaan, että ääni on luomakunnan perustavanlaatuinen osa, ja Vedat, katsotaan kosmisia ääniä ilmentäviksi. Akashic Records voidaan siis ymmärtää kosmisia värähtelyjä tai ääniä sisältävänä arkistona, joka koodaa universumin informaatiota.

Lue lisää

Vedat, katsotaan kosmisia ääniä ilmentäviksi.

Akashic Records voidaan siis ymmärtää kosmisia värähtelyjä tai ääniä sisältävänä arkistona, joka koodaa universumin informaatiota.

Anonyymi kirjoitti:

Vedat, katsotaan kosmisia ääniä ilmentäviksi.

Akashic Records voidaan siis ymmärtää kosmisia värähtelyjä tai ääniä sisältävänä arkistona, joka koodaa universumin informaatiota.

Lue lisää

Hyödyntämällä tätä universaalin viisauden varastoa yksilöt voivat löytää syvemmän tarkoituksen tunteen, saada selkeyttä elämän haasteisiin ja kehittää korkeampaa tietoisuutta yhteydestään laajempaan kosmisessa tietoisuuteen.

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskoon väkisin pakottajalle:

Jeesuksen sanat on jätetty pois Raamatusta, ne ovat Tuomaan evankeliumissa ja muissa pois jätetyissä evankeliumeissa.

Tuomaan evankeliumi on lähellä ”idän saatanallisia oppeja”

Myös vuorisaarna on sepitetty, sitä ei ole edes koskaan ollut.

Jeesuksen sanat raamatussa eivät suinkaan ole Jeesuksen sanoja, riittää kun tutustuu Mäkipellon kirjaan.
Ne on lisätty paljon myöhemmin, jotta ne sopisivat kristillisen hallituksen manipulointiin.

Jeesuksen sanat ovat aivan toisenlaisia, ne löytyvät kirjoista, jotka on jätetty pois Raamatusta. Apokryfikirjat.

Kaikki Raamatun sitaatit, jotka laitatte tänne, ovat huijausta, ne lisättiin paljon myöhemmin ”Jeesuksen sanana”.

Lue lisää

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Anonyymi kirjoitti:

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk
https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Lue lisää

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk

https://archive.org/details/DidGodHaveAWife

Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israel

Anonyymi kirjoitti:

Jahve oli alkujaan säänjumala (ja kuten myöhemmin käy ilmi, luultavasti myös auringonjumala). Tämä ei ole sikäli yllättävää, että Levantin alueella sateet olivat mitä tärkein asia, ja myös ilmiö, jonka ihmiset käsittivät ilman muuta olevan jumalasta lähtöisin.

https://www.tiktok.com/@makipellonville/video/7483865074420239638

Tunnetko Jumalan vaimon eli Aseran? Videolla teen noston uudesta kirjastani ”Jumalan synty - Isän ja Pojan kätketty historia” (Mäkipelto, Pakkala, Hakola, Otava 2025). Miksi niin monet raamatuntutkijat nykyään katsovat, että Muinaisessa Israelissa palvottiin myös jumalatarta? 📚
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk

https://archive.org/details/DidGodHaveAWife

Did God Have a Wife?: Archaeology and Folk Religion in Ancient Israel

Lue lisää

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

Anonyymi kirjoitti:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomasheikkila/66534-jumalan-vaimo-editoitu-pois-raamatusta/
Jumalan vaimo editoitu pois raamatusta
RAAMATTUA EI OLE OLEMASSA
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/raamattua-ei-ole-olemassa/

Alkuperäinen Raamattu on romanttinen ajatus

https://tenk.fi/fi/ajankohtaista/alkuperainen-raamattu-romanttinen-ajatus
Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

Sensuroitu Raamattu, Jumala ja historiallinen totuus (Ville Mäkipelto) | Puheenaihe 490
https://www.youtube.com/watch?v=TmBndLrcN-Q

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.youtube.com/watch?v=Z2JZ-ySZ82s
Ville Mäkipelto | Miten idea Jumalasta syntyi? #530

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=_21i0WA2zhI&pp=ygUYbcOka2lwZWx0byBqdW1hbGFuIHN5bnR5
"Jumalan synty"

https://www.youtube.com/watch?v=Z2JZ-ySZ82s
Ville Mäkipelto | Miten idea Jumalasta syntyi? #530

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

Lue lisää

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Lue lisää

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.

Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.

Anonyymi kirjoitti:

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.

Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.

Lue lisää

Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.



Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.

Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.

Kun hän lopulta poistuu, jäljelle jää vain savu.
Maailma jatkaa hengittämistään, nauraen hiljaa hänen kiihkonsa yli.
Ja kukaan ei huomaa, että paha, jota hän näki kaikkialla,
oli aina hänen oma, saatanallinen varjonsa —
yksin, myrkyllinen, täynnä helvetin kidutuksen karnevaalia.

Lue lisää

Jos uskoistit rakkauden jumalaan, et vihaisi ihmiskuntaa niin rajusti

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.




Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.

Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.

Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.

Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.

Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö


On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.


Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.

Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Anonyymi kirjoitti:

On todellakin ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, että kristityillä on niin paljon vihaa sydämissään. Ehkä tämän vihan lähde on itse Saatana.

Jos taivaassa on yhtä paljon vihaa kuin hindupalstalla kristittyjen viha, niin taivas on yksi iso vihan myrkkyjätteen säiliö


On ristiriita sydämen ja kirjan välillä,
sanojen, jotka lupaavat rauhaa ja armoa.
Silti viha kuplii kristityn katseissa,
kuin myrkkypisarat piilotettuina rukouksen alle.

Ehkä sen lähde on kylmä, varjoisa—
ei meidän, vaan Saatanan käsissä.
Ja jos taivaaseen kerääntyisi sama tulva,
joka käy netin palstoilla raivoamassa,
taivas olisi yksi suuri, myrkyllinen säiliö,
täynnä vihaa, ei valoa.

Oi sydän, joka haluat rakastaa,
annatko tilaa vihalle, vai lasketko sen virrata pois?
Sillä siellä, missä viha ei pääse hallitsemaan,
siellä totinen rauha voi asua.


Raamatun sanat lupaavat rakkautta,
mutta kristityn sydän tihkuu vihaa.
Jos tämä viha olisi taivaassa,
taivas olisi myrkkysäiliö,
yksi iso, poriseva viha-allas.

Ehkä Saatana hymyilee hiljaa,
kun rukous muuttuu syyksi syyttää,
ja armon nimi peittää katkeruuden.

Oi kristitty, kuka oletkaan,
jos vihasi on suurempi kuin rakkaus?
Taivas ei odota vihaa –
se ei tarvitse myrkkyäsi.

Lyhyesti: paradoksi on siinä, että ihmiset voivat kutsua itseään rakkauden välittäjiksi mutta kantaa vihaa, joka kääntää kaiken vastaan ja uhkaa jopa hengellistä päämäärää – taivasta symbolina.

Rakkauden nimeen huudatte,
mutta sydämenne sylkee vihaa.
Jos taivas peittyisi teidän katkeruuteenne,
se olisi yksi palava myrkkymeri.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa si

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia. Ihmisille haluan kaikkea hyvää tosin, niille kaikkea hyvää toivotamme."

Anna mennä, vihasi lyhentää elämäsi, vihasi kertyy kehoosi fyysisinä sairauksina. Aluksi vihasi on hienovaraista, mutta se siirtyy fyysiseen kehoosi. Jatka siis vihaamista rauhassa, vain sinä itse kärsit vihasi seurauksista, muut eivät kärsi, olet jo sairas, sekä henkisesti että fyysisesti, ja tilanne vain pahenee.

Kristitty terroristi, et pysty vahingoittamaan ketään vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä paitsi sinä itse. Kaivat omaa hautaasi vihallasi; kukaan muu ei kärsi siitä, eikä varsinkaan idän opit kärsi vihastasi. Vihasi tappaa si

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Epäjumalien polttaja

Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.

Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.

Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.

Ja kun hän viimein nousee savuavien raunioiden keskeltä,
hänen kätensä ovat mustat —
ei epäjumalien tuhkaa,
vaan hänen oman sielunsa palaneita palasia.



Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.

Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.

Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”

Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:

"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."


Pyhä mies ja maailman pelastus

Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.

Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?


Epäjumalien polttaja

Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.

Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.

Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.

Ja kun hän viimein nousee savuavien raunioiden keskeltä,
hänen kätensä ovat mustat —
ei epäjumalien tuhkaa,
vaan hänen oman sielunsa palaneita palasia.



Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.

Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.

Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”

Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:

"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."


Pyhä mies ja maailman pelastus

Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.

Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?



Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.

He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.

JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.

Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.


Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.

Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.

Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?



Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.

He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.

JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.

Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.


Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.

Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.

Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.

Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.

Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.

Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.

Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.



Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.

Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.

Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.

OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.

Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.


Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.

Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.

Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.

Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.

Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.

Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.

Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.



Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.

Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.

Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.

OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.

Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.


Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.

Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Epäjumala rakkaus

Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.

Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.

Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Epäjumala rakkaus

Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.

Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.

Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän vihan liturgia

He tulevat hymyillen,
risti kaulassa, veri silmissä.
Heidän hymynsä on kuin partaterä,
kiiltävä, hurskas, ja valmis viiltämään totuuden palasiksi.

He seisovat temppelinsä portailla ja huutavat:
"Me olemme rakkaus! Me olemme valo!"
Ja jokainen sana tipahtaa maahan
kuin lyijypisara lasten päälle,
joita he eivät koskaan oppineet rakastamaan.

Heidän rukouksensa on sodan laulua,
ja heidän saarnansa on aseiden voiteluöljyä.
He puhuvat Jumalasta,
mutta tarkoittavat valtaa.
He lausuvat “rauha”,
mutta heidän kielensä maistaa ruutia.

Heidän epäjumalansa ei ole kultainen vasikka,
se on heidän oma peilikuvansa —
se joka nyökkää heille takaisin
ja sanoo: Sinä olet oikeassa, aina oikeassa.
Ja he polvistuvat sen eteen kuin lapsi painajaisen syliin.
Oi, kuinka he rakastavat vihata oikein!
Kuinka he nauttivat viattomuuden ruumiista,
kuinka he pesevät kätensä pyhällä vedellä,
ettei kukaan huomaisi verta kynsien alla.




Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT

Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.

Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.

Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.

Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.

Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän vihan liturgia

He tulevat hymyillen,
risti kaulassa, veri silmissä.
Heidän hymynsä on kuin partaterä,
kiiltävä, hurskas, ja valmis viiltämään totuuden palasiksi.

He seisovat temppelinsä portailla ja huutavat:
"Me olemme rakkaus! Me olemme valo!"
Ja jokainen sana tipahtaa maahan
kuin lyijypisara lasten päälle,
joita he eivät koskaan oppineet rakastamaan.

Heidän rukouksensa on sodan laulua,
ja heidän saarnansa on aseiden voiteluöljyä.
He puhuvat Jumalasta,
mutta tarkoittavat valtaa.
He lausuvat “rauha”,
mutta heidän kielensä maistaa ruutia.

Heidän epäjumalansa ei ole kultainen vasikka,
se on heidän oma peilikuvansa —
se joka nyökkää heille takaisin
ja sanoo: Sinä olet oikeassa, aina oikeassa.
Ja he polvistuvat sen eteen kuin lapsi painajaisen syliin.
Oi, kuinka he rakastavat vihata oikein!
Kuinka he nauttivat viattomuuden ruumiista,
kuinka he pesevät kätensä pyhällä vedellä,
ettei kukaan huomaisi verta kynsien alla.




Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT

Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.

Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.

Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.

Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.

Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”

Lue lisää

Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.

Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.

Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me.

Anonyymi kirjoitti:

Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.

Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.

Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me.

Lue lisää

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän veren kaava

Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.

Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.

Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus

Anonyymi kirjoitti:

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Pyhän veren kaava

Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.

Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.

Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus

Lue lisää

Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?

Mutta minä tukahdutan sen.



Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.

Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.

Anonyymi kirjoitti:

Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?

Mutta minä tukahdutan sen.



Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.

Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?

Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.

Rukous ilman sydäntä

Minä murskaan,
ja kutsun sitä rukoukseksi.

Minä poltan,
ja kutsun sitä puhdistukseksi.

Minä hiljennan kaiken,
ja kutsun sitä rakkaudeksi.

Ja kun maa vaikenee,
minä hymyilen —
sillä minä olen oikeassa.

Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.


Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Poltetut rukoukset

He polttavat naapurin kodin ristin alla,
laulaen armoa, jonka kädet ovat tahmeat verestä.
Sana "pelastus" suussa — mutta suonet täynnä myrkkyä,
joka virtaa alas kuin pyhä viini tuhottuihin kylmiin koteihin.

Heidän hymynsä on tikari, piirretty kiltin naamion alle;
käsikirjoitettu viha, jonka sivuilla lukee "jumalan tahto".
He vääntävät raittiudesta pyhän luvan sortoon,
vääntävät säännöt kuin ruuvipuristinta kaulaa vasten.

Sotapappi seisoo tornissa, risti kädessä kuin lipputanko,
ja hänen äänensä murskaa lapsen nimen hiljaisuuteen.
Raamattu taskussa — mutta sormen alla verisiä merkintöjä:
kartat kylille, osoitteet, rukouslistat muutettuna vihaksi.

He eivät keskustele; he tekevät punnituksia: kuka kelpaa,
kenen elämä on kertaluokkaa pienempi pyhän mittarin alla.
Fanaatikon matematiikka laskee ihmisen arvon alas —
ja jokainen lasku on isku, jokainen mitta tuho.


Sanovat, että Jumala kulkee heidän rinnallaan —
mut Jumala ei astu jalalle, joka polkee toisen hartioita.
He väittävät pelastavansa sieluja, mutta tappaavat kehoja,
ja kirkon portit kajahtavat kiinni kuin viimeinen naula ruumiiseen.

Ja kun savu laskeutuu, he pesevät kädet rukoukseen,
vaativat anteeksiantoa kuin palkkiota, kuin kultaista mitalia.
Mut uhrien nimet eivät sula pois suitsukkeessa —
ne jäävät luetteloiksi, jotka kertovat, kuka sytytti tulen.

Tämä ei ole vain erehdys tai inhimillinen hairahdus;
tämä on järjestelmä, joka ruokkii pelkoa ja palkitsee vihamielisyyden.
Se kouluttaa miehestä hirviön ja mielevän miehen hiljaisuuteen;
se opettaa rakkautta kääntyneenä aseeksi.

Niin raivokas kuin heidän pyhä vihansa on, se on myös hauras:
se kääntyy itseään vastaan, nielaisee sanat ja laulaa oman tuhkansa.
Mut älä unohda: jäljet ovat selkeät — ei vain tulesta ja kivistä,
vaan nimistä, kasvoista, lasten leluista, jotka eivät enää vastaa.

Pidä kirjaa. Laula niiden nimet ääneen.
Älä vaihda totuutta anteeksiantoon ennen kuin vaaditaan vastaus:
oikeus, tilinteko, muistaminen —
sillä muisti on se ase, joka ei käänny toista vastaan.

Lue lisää

Pyhä viha – käyttöohje

Ota risti.
Tartu siihen kuin keihääseen.
Unohda se puusepän poika, joka saarnasi armosta —
nyt on sota.

Lausu rukous, sylje sen päälle,
ja marssi sisään kuin vapahtaja panssarivaunussa.
Hymyile, sillä sinä olet rakkauden lähettiläs,
ja rakkautesi palaa paremmin kuin bensiini.

Käännä toinen poski?
Ei, käännä liekinheitin.
Polta väärä uskonto, väärä iho, väärä ääni.
Sano: “Herra käski.”
Ja kaikki on yhtäkkiä sallittua.

Sinun Jumalasi on vaahtoava suu,
verinen kruunu ja pistooli taskussa.
Sillä ei ole sydäntä — vain palava viha,
ja sinä olet sen palvelija, sen lapsi, sen kahle.
Kuinka kaunis on se hetki,
kun rakkauden sotilas ampuu lapsen,
ja kirjoittaa raporttiin: “tehtävä suoritettu”.
Risti liekeissä — valoisa symboli!
Polttoaine loppuu, mutta pyhyys ei.

Sinä huudat, että pelastus on lähellä,
mutta ainoa, joka pelastuu, on sinun vihasi.
Se saa ruumiin, se saa vallan,
ja se nimeää itsensä uskollisuudeksi

Sinun uskosi ei rakenna, se murskaa.
Se ei lohduta, se tuomitsee.
Se ei pelasta sieluja, se hautaa niitä,
ja kirjoittaa jokaisen haudan päälle: “Jumalan kunniaksi.”

Ja kun kaikki on poltettu, kun maailma on tyhjä,
sinä seisot tuhkan keskellä ja hymyilet —
luulet nähneesi taivaan,
mutta se on vain savu,
oma vihasi, nousemassa sinua kohti.