Hei.
Oon nyt rv 28 ja kaikki on mennyt suht hyvin tähän asti, mitä nyt kasvukipuja sielä täälä. Nyt olen alkanut miettimään menneitä aivan stressaantumiseen asti. Silloin kun sain tietää olevani raskaana, en tiennyt kuinka olisin miehelleni kertonut että odotan. Asia kun vahinko oli. No sanoin ihan suoraan että meille tulee vauva. Enkä aio aborttia tehdä, enkä mieltäni muuta vaikka kuinka mieheni yrittäisi päätäni kääntää. No mieheni sanoi että kyllä voidaan vauva pitää että eiköhän me sen kans pärjätä. Meni muutama viikko ja meille tuli pari mieheni kaveria ottamaan vähäsen olutta ennen baariin menoa. Kaverit sitten kysyi että miksen itse juo, sanoin että odotan. Kaverit innoissaan onnittelivat miestäni joka siinä sitten oli vaivautunut tilanteesta ja sanoi ettei vielä olisi välittänyt koko asiasta että vauva olisi saanut vasta myöhemmin tulla. No nyt kun on viikkoja kulunut niin mieheni on onnensa kukkuloilla ja lässyttää vatsalleni "mitä isin pikkuinen sielä masus tekee, ootko kovaa kiusannut äitiä potkuilla jne." Eikä malttaisi odottaa että vauva syntyy ja sanoo että vähäsen jännittää isäksi tulo mutta on asiasta iloinen. Niin millä saisin tuon alkureaktion unohdettua ja mietinnän pois päästä että aluksi ei niin halunnut mutta nyt on innoissaan?
Oon nyt rv 28 ja kaikki on mennyt suht hyvin tähän asti, mitä nyt kasvukipuja sielä täälä. Nyt olen alkanut miettimään menneitä aivan stressaantumiseen asti. Silloin kun sain tietää olevani raskaana, en tiennyt kuinka olisin miehelleni kertonut että odotan. Asia kun vahinko oli. No sanoin ihan suoraan että meille tulee vauva. Enkä aio aborttia tehdä, enkä mieltäni muuta vaikka kuinka mieheni yrittäisi päätäni kääntää. No mieheni sanoi että kyllä voidaan vauva pitää että eiköhän me sen kans pärjätä. Meni muutama viikko ja meille tuli pari mieheni kaveria ottamaan vähäsen olutta ennen baariin menoa. Kaverit sitten kysyi että miksen itse juo, sanoin että odotan. Kaverit innoissaan onnittelivat miestäni joka siinä sitten oli vaivautunut tilanteesta ja sanoi ettei vielä olisi välittänyt koko asiasta että vauva olisi saanut vasta myöhemmin tulla. No nyt kun on viikkoja kulunut niin mieheni on onnensa kukkuloilla ja lässyttää vatsalleni "mitä isin pikkuinen sielä masus tekee, ootko kovaa kiusannut äitiä potkuilla jne." Eikä malttaisi odottaa että vauva syntyy ja sanoo että vähäsen jännittää isäksi tulo mutta on asiasta iloinen. Niin millä saisin tuon alkureaktion unohdettua ja mietinnän pois päästä että aluksi ei niin halunnut mutta nyt on innoissaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raskaana sitä moni asia harmittaa ja asioita pohtii ja märehtii...Sanoit että raskaus oli yllätys.Ehkä miehelläsi vain kesti jonkin aikaa sopeutua ajatukseen.Kuitenkin hän ilmeisesti oli ajatellut että joskus lapsia hankitte ja sitten kun se joskus tulikin vähän aikaisemmin kuin piti niin hänellä saattoi olla pieniä sopeutumisvaikeuksia.Ole iloinen siitä ettei sinua heti painostettu aborttiin tai jätetty niinkuin monelle muulle on käynyt.Iloitse siitä että miehesi on nyt täysillä mukana ja unohda menneet.
miehesi reaktio on täysin normaali ja ymmärrettävä... eise isäksi tulokaan niin helppoa aina ole!! miehesi kuitenkin nyt innoissaan vauvaa odottaa.. sellaisiakin on jotka eivät välitä koko raskauden aikana eikä sen jälkeenkään... ole onnellinen miehestäsi!!
mutta musta tuo kuulostaa siltä että miehes vain tarvitsi aikaa sopeutuakseen isäksi tulemiseen.
en ole ikinä ollut (vielä ;) ) raskaana, mutta uskoisin että se että tuo vaivaa sua, johtuu vain siitä että olet (ymmärrettävästi) hiukan yliherkkä vauvastasi... ;)
eli mä ainakin toivotan teille mitä onnellisinta odotusaikaa, nauti siitä että sulla on tuommonen mies rinnallas!
ja onnea tuleville vanhemmille!