yksitoista vuotta sitten "kuolin" ja sen jälkeiset tapahtumat veivät elämästä kaiken hyvän pois! Minut pakotettiin vastentahtoisesti johonkin niin kaameaan kokemukseen vuosien ajaksi, että melkein menetin elämänhaluni kokonaan! Yhdelläkään ihmisellä ei ollut oikeutta aloittaa kiusaamisprojektia! Tuo sana kertoo kaiken siitä, miten valtavan paljon jouduin kärsimään niinä kaikkina vuosina, kun projekti oli menossa! Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä, koska se ei millään tavalla vastannut sitä elämää, koska oma näkemykseni poikkesi täysin siitä mitä projektilla haettiin! Minä olisin vain halunnut tehdä itselle hyvin rakasta työtä vakituisessa työpaikassa ja muut luulivat, että olisin halunnut toisenlaista elämää! Kun muut ajattelevat eri tavalla, ei heillä ole oikeuttaa yrittää väkisin saada eri tavalla elämäänsä hahmottavaa muuttumaan toisenlaiseksi! Sen pitäisi olla kaikkien tiedossa! Ja kauheinta oli ettei minulta edes kysyttä koskaan siitä haluanko osallistua projektiin! En todellakaan halunnut! Kuitenkin minut pakotettiin siihen, koska heidän mielestään he tiesivät paremmin kuin minä, miten minun tulisi elää!
Kesäkuussa
Anonyymi-ap
6243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole ollut ihmisten kaipaaja koskaan lähes parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen eroni jälkeen, miksi kukaan ei kysynyt mitään siitä, mikä on juuri minun näköistäni elämää? Olen ollut syvästi surullinen siitä hetkestä asti, kun sain tiedon etten saanut vakituista työpaikkaa.
Olet kyllä kova jankuttamaan tätä projektiasiaa 🤭
Trolliukko low life
Kaikki me lopulta eletään täällä muita ja muiden tarpeita varten. Esim. joku työtönkin voi olla onnellinen kotona pienellä rahalla, mutta häntä yritetään väkisin työntää työelämään keinoja kaihtamatta. Ei siinä kysytä henkilön omaa mielipidettä asiaan.
Monia asioita pakotetaan vastentahtoisesti, koska niin muka tämän elämän kuuluu mennä.
Työtävieroksuvat pummit ei saakaan olla onnellisia, koska elävät loisina yhteiskunnan piikkiin. Eri asia on ne harvat työttömät, jotka oikeasti haluaisivat töihin.
Entäpä jos et koko ajan miettisi mitä tapahtui joskus vuosia sitten. Katsoisit eteenpäin ja suunnittelisit jotain mukavaa itsellesi. Ei niistä projektisi jäsenistä palstalla ole muita kuin sinä ukkopaha mielikuvituksesi kanssa. Laita läppäri kiinni ja etsi vaikkapa niitä lastenhoitotöitä.