Retu oli yksi hemmo matkaseurueestamme 80-luvun lopulla.

Ensikertalainen valtaisa jätti joka tuli Pattikselle toppatakissa ja talvikengissä.
Hieno ja kohtelias mies kaiken kaikkiaan.
Ammatiltaan automaalari omassa yrityksessään.
Pojat kertoivat hänestä yhden tarinan:
Pitkään tinkinyt asiakas oli saanut sovittua kuplansa ylimaalauksen pilahintaan.
Luovutuksessa oli sitten peilaillut että konepellillä oli "knööli".
Retu katsoi että niin p++++ onkin. Haki temmin ja vasaran ja kohta nööliä ei enää ollut.

Retu tykästyi juomaan pääasiallisesti Lipovitania joka oli silloin paljon styrkempaa kuin nykyinen litku.
Oli sitten pari yötä kävellyt kun ei nukuttanut.

Asuimme kaikki pikku hotellissa kävelykadun varrella ja aloitimme aamumme yleensä vastapäisessä baarissa.
Yhtenä aamuna baarilikka lätkäisi tiskin alta valtaisat talvimonot eteeni.
Sanoi että se Retu oli ostanut sandaalit ja jätti nämä tänne.

Eikä tässä kaikki.
Rytkäytti selkänsä ja kannettiin baareilla sairaalaan jossa kävimme häntä katsomassa.
Retu raahasi mukanaan neitoa joka yöpyi myös sairaalassa.
Yhtenä päivänä likka kysyi minulta että miksi Retu häntä täällä pitää kun se ei panekaan? Vastaa nyt sitten tuollaiseen viisaita?!

Retulla oli sitten fyrkat vähissä ja pyysi lainaksi olisikohn ollut jotain 5000 bahtia?
Rahat tulivat tililleni heti kun hra Suomeen saapui.

Viimeisin asia jonka Retusta kuulin niin hän on Etelä- Afrikassa. Äijällä on siellä yritys joka maalaa autoja. Työllistää kymmenkunta ihmistä.

Kiitos jos jaksoitte lukea...!