Luther:
“Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa."
“Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa."
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Pahinta ei kuitenkaan lahkoissa ole, etteivät he saarnaa lakia niin kuin heidän pitäisi. Jos joku heidän keskuudessaan on joutunut kauhun ja tuskan valtaan, eivät he vielä saarnaa hänelle evankeliumia. Silloin he arvelevat tekevänsä mitä hirvittävimmän synnin, jos he kohta lohduttaisivat tuollaista ihmistä. Sen sijaan he sanovat ihmisparalle, mihin kaikkeen hänen on ryhdyttävä päästäkseen ehkä armontilaan, kuinka kauan hänen nyt täytyy rukoilla, kuinka kauan hänen täytyy kilvoitella, painiskella ja huutaa, kunnes hän viimein voisi sanoa: "Ah, nyt minä sen tunnen, minulla on Pyhä Henki ja Jumalan armo", kunnes hän voi nousta seisomaan ja huutaa: Halleluja!'. Ja jotta hän oikein pian pääsisi niin pitkälle, sanovat metodistisaarnaajat jossakin suurehkossa kokouksessa: Nyt tahdomme polvistua sinun ympärillesi ja huutaa Jumalan puoleen, että hän antaisi sinulle sinun syntisi anteeksi. Useinkin se on tuloksetonta, usein sitä kestää viikkoja ja kuukausia. Jos joku on vilpitön ja tunnustaa: "Voi, minä tunnen itsessäni vain voimattomuutta ja pelkkää taipumusta pahaan", silloin he vastaavat hänelle: "Onpa sinun laitasi tosiaankin vielä murheellisesti! Sinun täytyy rukoilla ja kamppailla!" - kunnes hän viimein kokee jonkin tunteen. Silloin he sitten sanovat: "Jumalan kiitos! Sinä olet päässyt vapaaksi synnistä! Nyt on kaikki hyvin! Sinä olet suoriutunut katumuskamppailusta. Nyt sinä olet Jumalan lapsi ja hänen armossaan." Mutta se on väärä perusta. Voihan tuo tunne johtua aivan muusta syystä. Se voi olla fyysillistä vaikutusta, jonka on aiheuttanut ja tuottanut saarnaajan elävä esitystapa eikä mikään Pyhän Hengen todistus. Siitä johtuukin, että monet vilpittömät sielut, jos ovat uskossa, välistä tuntevat, että heillä on Herra Jeesus, välistä taas, että he ovat kadottaneet hänet; toisinaan he luulevat olevansa armontilassa, toisinaan taas langenneensa armosta. Ja kurjasti on tuollaisten sieluparkojen laita, jos niillä kuoleman hetkellä ei ole mitään armon tunnetta, vaan ajattelevat: Voi sinua, sinä olet iankaikkisesti kadotettu ja tuomittu!"
"Toiseksi lahkot opettavat evankeliumista väärin. He eivät pidä sitä minäkään muuna kuin opastuksena siihen, mitä ihmisen täytyy tehdä hankkiakseen itselleen Jumalan armon, vaikka evankeliumi on päin vastoin Jumalan julistus - Kuulkaa, ihmiset, te olette lunastetut synneistänne; te olette sovitetut Jumalan kanssa; teidän syntinne ovat teille anteeksi annetut! Sitä ei yksikään lahkolaissaarnaaja uskalla avoimesti sanoa. Ja vaikka joku joskus niin tekisikin, kuten esim. Spurgeon joissakin saarnoissaan, on kuitenkin näin luterilainen piirre lahkojen parissa poikkeus. Se saattaakin hänet suuresti epäluulonalaiseksi; tällä kohden sanotaan: Hän menee sentään liian pitkälle."
Luther eli 1500-luvulla.
Viittaukset metodistisaarnaajiin tarkoittavat että kirjoituksen täytyy olla aikaisintaan 1700-luvulta, metodistikirkon voidaan katsoa saaneen alkunsa 1739 John Wesleyn (1703-1791) julkisista saarnoista Bristolissa Isossa-Britanniassa. Viittaukset Spurgeoniin tarkoittavat babtistisaarnaaja Charles H. Spurgeonia (1834-1892). Mistä lainaus? Valehteletko tahallasi?
Teksti on luultavasti Laestadiuksen mutta mistä kirjasta katkelma on?
Oikeassa olet, en valehdellut tahallani. Ensimmäinen lainaus on Lutheria, mutta tämä jälkimmäinen siis on C.F W. Waltherin oppeja 1800-luvulta. Sanoma on siinä kuitenkin hyvin saman kaltainen kuin Lutherillakin, ja kun vielä molemmat lainaukset olivat samalla nettisivulla, menin nimissä sekaisin.
en tiedä, että mistä nyt syytetään, mutta kaippa aloituksen aiheensa oli synninpäästön julistamisen "pakollisuus" vanhurskauden ehtona, niin laitanpa tueksi Raamattua.
A.p.t 8 luku.
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.
Niin, että eivätpä hekään Samariassa olleet saanet Pyhää Henkeä noin vain tyhjästä, vaikka heidät oli jo kastettu!
Kyllä heille piti antaa synnit vielä anteeksi Jeesuksen nimessä, niin kuin Pietari tekikin, ja he saivat Pyhän Hengen. Eivät he saaneet syntejä anteeksi kasteessa, eivät he saaneet omalla uskollaan(he arvatenkin ovat jo tässä vaiheessa uskoneet Jeesuksen, koska ovat jo ottaneet kasteen vastaan) tai rukouksillaan syntejään anteeksi ja Pyhää Henkeä, vaan he saivat synnit anteeksi uskomalla ne anteeksi uskovaisen ihmisen välityksellä - mutta kumminkin voima ja kunnia on siitä Jumalalla.
Eikös se näin ole?
saarnaa ei edes tarvita, tarvitaan vain joku jolla on Pyhä henki ja joka laittaa käden pääni päälle, eikö?
"17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen."
...että se Paavali varmasti myös puhui jotain samalla, koska monissa muissa vastaavissa kohdissa mainitaan puhuminen.
Esim. "Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat." (Ap.t.10:44)
ja jatkuu...
"Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?" (Ap.t.10:47)
muut Raamatun kohdat sen todistavat.
Raamatussa ei aina kerrota kaikkia yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena se kertoo kaiken tarpeellisen.
Ihmeellistä, että Lars Levin juttuja ei saada vieläkään suomeksi; kaikki näkemäni ovat olleet paitsi kieliopillisesti svetisistisiä myös sanastoltaan kummallisia.
Heititkö muuten vaan ajatuksen ilmaan vai onko sillä todellisuuspohjaa?
Hullujenhuonelainen ja Postillat ovat ilmeisesti saatavilla, muista en tiedä.
Eikös esikoislestadiolaiset myy noita em. kirjoja?