Kai se myönnettävä

Että en ole oikeasti ihastunut, vaan masentunut. Toki ihastunut vähäsen sillein jotenkin, kun se ilmeisesti tuottaa vähäsen dopamiinia kaikenlainen kuvittelu...

Olen unohtanut itseni. Hylännyt itseni ja menettänyt voimat olla enää arjessa. Tuntuu pahalta ajatella että olen näin tehnyt itselleni. Oikein päästänyt itseni näin surkeaan tilaan.

Surullista, mutta en halua olla surullinen. Olen vain surkea ihminen joka ei tiedä mistään mitään, joten ehkä mielikuvituksessa on edes jotain tuntua kontrollista. Kontrollista jota ei ole oikeassakaan elämässä.

En tiedä miksi kirjoitan tän tänne. Ehkä vain annan oman pienen osani tälle yhteisölle keskusteluksi, vaikka tämäkään ei oikein tunnu enää miltään.

Tekisi mieli nukahtaa ja nukkua ainakin 1000 vuotta.

Toivottavasti te olette osanneet pitää huolta itsestänne.
1244
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Jostain syystä mietin yhtä miestä nyt taas.
Että oliko se sittenkin masentunut eikä niinkään oikeasti ihastunut.
Toivon että hän havahtuisi huomaamaan itsensä ja sen osan missä hänen
Tulee huomata itsensä ja ilmaistava itseään että asiat alkavat kulkea parpasn suuntaan.
Ja missä ei voi syyttää aina muita pahasta olosta
Tai siitä mitä he ovat .
Kyllä ne muutkin voi tehdä osan siitä kuormittavuudesta elämästä
Mutta osa aina omissa käsissä .
Ja on myös surullista että ulkoapäin voi auttaa vain tiettyyn rajaan
asti ja loput on toipujan tehtävä .
On surullista kattella sivusta ku toinen ei ota apua vastaa vaan
tuhoaa elämänsä . Kun ei huomaa mitä oikeasti tarvii
Eikä välitä itsestään vähääkään vaan
odottaa vain et joku muu hoitaa .
Onneksi sä AP havahduit pois siitä tilasta.🤔
Naiselta sivusta

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Että en ole oikeasti ihastunut, vaan masentunut. Toki ihastunut vähäsen sillein jotenkin, kun se ilmeisesti tuottaa vähäsen dopamiinia kaikenlainen kuvittelu...

Olen unohtanut itseni. Hylännyt itseni ja menettänyt voimat olla enää arjessa. Tuntuu pahalta ajatella että olen näin tehnyt itselleni. Oikein päästänyt itseni näin surkeaan tilaan.

Surullista, mutta en halua olla surullinen. Olen vain surkea ihminen joka ei tiedä mistään mitään, joten ehkä mielikuvituksessa on edes jotain tuntua kontrollista. Kontrollista jota ei ole oikeassakaan elämässä.

En tiedä miksi kirjoitan tän tänne. Ehkä vain annan oman pienen osani tälle yhteisölle keskusteluksi, vaikka tämäkään ei oikein tunnu enää miltään.

Tekisi mieli nukahtaa ja nukkua ainakin 1000 vuotta.

Toivottavasti te olette osanneet pitää huolta itsestänne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu