häirintä on ollut järkyttävä kokemus. Ja vielä järkyttävämpää oli kaikki se kautta rantain esitys ja kertominen. Jossain vaiheessa ajattelin, etten selviä hengissä! Ainoa asia mikä oli minulle tärkeää oli saada tehdä töitä, mutta pelottaa jo ajatuksenakin se, että jos kautta rantain kerronta yhä jatkuu, enkä vieläkään saa tehdä tötiä rauhassa! Toivon todella sitä, että korvauksia maksetaan. Kunpa vihdoin ymmärtäisitte, ettei projektia olisi koskaan saanut aloittaa! En tule koskaan ymmärtämään sitä, miksi se ylipäätään aloitettiin! Siinä ei ollut järkeä ryhtyä moiseen puuhaan ja olen loppuelämäni ajan hämmentynyt siitä, ettei siihen kysytty lupaa! Miten se on mahdollista?
Minulle se jatkuva
Anonyymi-ap
1149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se kaikki mitä tapahtui on jäänyt sisälleni muistuttamaan miten julmaa elämä voi olla, vaikka et olisi tehnyt mitään pahaa kenellekään! Olen rauhallinen ja pidän rauhallisesta elämästä ja siitä että olisin saanut elää omannäköistäni elämää mieluisaa työtä tehden. On käsittämätöntä, että kukaan ei halunnut tietää minkälaisesta elämästä minä unelmoin! Kaikki osallistujat kaikilla työpaikoillakin, yrittivät muuttaa minua toisenlaiseksi! Sellaiseen ei ole oikeutta yhdelläkään ihmisellä! Lähes joka ilta kun kirjoitan täällä olen osittain kauhuissani, koska tämä paikka muistuttaa aina siitä mitä minä menetin! Minut uhrattiin toisen ihmisen pelastamiseksi, minulta lupaa kysymättä! Minulta viétiin turvapaikka, minkä takia menetin puolet elämänhalustani. Kukaan ei tuntunut pystyvän asettumaan minun asemaani ja se tuntui joka päivä yhä kauheammalta! Olin hädissäni aina kun olin lähdössä töihin vieraaseen työpaikkaan ja pahin pelkoni kävi todeksi. Kahdeksan tunnin rääkki ja en pystynyt koskaan ymmärtämään sitä miksi niin toimittiin! Ei ollut yhtään sellaista työpaikkaa missä olisin saanut tehdä töitä rauhassa! Kyyneleet valuvat poskiani pitkin nytkin, kun muistan kuinka syvästi ahdistuin joka ikinen työpäivä! Kymmenen vuoden aikana minua ei hyväksytty sellaisena kuin olisin halunnut olla! Ainoa mitä nyt tarvitsen on saada korvauksia, jotta minun ei tarvitse mennä töihin enää kärsimään, koska pelkkä ajatuskin siitä, että kautta rantain kertominen yhä jatkuisi, saa minut toivomaan kuolemaa!