Ei kiinnostanut kuitenkaan eikä oikeastaan jaksanut reagoida siihen.
Ja mikäköhän se juttu siinä oli?
Se ehkä hiukan kiinnosti, mutta en tehnyt sillekään mitään, enkä sen enempää asiaa aio miettiä.
Sattumia vaan, outojakin jotka eivät ehkä sattumaa siis olekaan.
Mutta ei sellaisetkaan enää vaan jaksa kiinnostaa.
mielenkiintoista on kuitenkin olla itse se kiinnostava, vaikka sekään ei mitään herkkua aina olekaan, varsinkaan kun kiinnostus tulee sieltä mistä toivoisi saavan jo rauhan.
Sellaista se on, vittumaista menoa, mutta näillä on eteenpäin menty.
:/
Ja mikäköhän se juttu siinä oli?
Se ehkä hiukan kiinnosti, mutta en tehnyt sillekään mitään, enkä sen enempää asiaa aio miettiä.
Sattumia vaan, outojakin jotka eivät ehkä sattumaa siis olekaan.
Mutta ei sellaisetkaan enää vaan jaksa kiinnostaa.
mielenkiintoista on kuitenkin olla itse se kiinnostava, vaikka sekään ei mitään herkkua aina olekaan, varsinkaan kun kiinnostus tulee sieltä mistä toivoisi saavan jo rauhan.
Sellaista se on, vittumaista menoa, mutta näillä on eteenpäin menty.
:/
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joku mun menneen ajan runokin tupsahti tuossa esille, kukakohan niitä nostelee?
Sen verran oikeestaan huomasin, että siitä ollaan muututtu ja paljon.
Nyt on uudet tuulet, silloin ne olivat valoisat ja lempeät, nyt myrskyisät ja synkät.
:/
Mieti kuka vois olla joka susta välittää ja kaipaa.
" mitään herkkua aina olekaan, varsinkaan kun kiinnostus tulee sieltä mistä toivoisi saavan jo rauhan. " tollasen jälkeen taidan luovuttaa.
Tiedän että kiinnosti halusi muttei uskaltanut. :/
Minua ei ole koskaan kiinnostanut tutustua oman lapseni ikäiseen! Ei ole minun näköistä elämää sellainen! Paljon ahdistavia kokemuksia minun seuraamisesta ja sellaista ihmistä en koskaan elämääni halua!
Vaikka kaikki onkin aika sheissea, niin onhan niissäkin synkissä jutuissa jotain valoa.
Jotain parempaa kuin se onni ja ilo ym. hyvän turhanpäiväinen iänikuinen odotus.
Ärsyttää vaan jotkut saatanan leivänmuruset ja onnen pikku rippeet ym pienet palaset, joita pitäisi etsiä ja niistä muka nauttia.
Millainen bimbojen maailmankatselmus se olisi, että pitäisi kärsiä 24/7 ja kerran vahingossa silloin tällöin löytää joku vitun armopala itsestäänselvyys ja siitä pitäisi muka olla kiitollinen ja iloita?
Ihan kuin joku vatipää yrittäisi opettaa ihmisistä jotain häkkieläimiä, joilla olisi tarkat rajat ja ajat ja saisi jonkin makupalan silloin kun joku saatanan kiduttaja vartija apina sen sallisi.
No, sabotoitu on sen suunnitelmat.
:/
Toivottavasti on sabotoitu, koska en jaksa enää yhtään sellaista kokemusta että liikkumisiani seurataan!
Jotenkin tulee hyvä olo kun saa avautua.
Avauduinkin tuossa jokin aika sitten ihan avoimesti ja ehkäpä siis näytin uuden puolen itsestäni jota en ollut ennen näyttänytkään.
Se saattoi olla aika yllättäväkin odottamaton reaktio ja tapahtuma ja asiat menivätkin odottamattomaan suuntaan.
Se koulutus ja ehdollistaminen ei tuottanutkaan sitä tulosta jota sen odotettiin tuottavan, vaan täysin päinvastainen tulos.
Vähän kuin hakkaamalla se koira oppii tottelemaan, mutta se koira hyökkäsikin ja kävi hakkaajan päälle ja puolusti itseään.
Ja hakkaaja huomasi olevan alakynnessä ja koiran armoilla.
Se jäi loukkuun, sillä koirasta oli tullut isäntä joka määräsi tahdin ja piti hakkaajan nurkassa eikä päästänyt sitä pakoon.
Se ei alistunut vaan vihastui.
:/
Ja niin se jakoi saalista uusien "ystäviensä" kanssa.
Lammaskoirasta oli tullut susien joukossa sen lauman alfa ja se sai parhaat palat ja se piti laumasta huolta ja kuria yllä.
Se murisi kovemmin kuin muut, näytti hampaansa, puri ja raateli jokaisen joka sille näytti hampaitaan tai sitä uhkasi.
:/
Mutta niin ne asiat vain menee.
Itkemällä ja valittamalla ei saa mitään aikaan, ärähtäminen auttaa hieman, se saa hämmennystä aikaan ja kun vielä iskee sinne missä tuntuu, niin asiat muuttuvat.
Sanonta: Hyökkäys on paras puolustus toimii melko hyvin.
On turha vain ottaa iskuja vastaan ja yrittää torjua niitä, se vastaisku lamaannuttaa hyökkääjän.
Se ei välttämättä vain lopeta ennen kuin siltä lyödään se nenä poskelle ja hampaat kurkkuun.
:/
Pitäisi opetella itsekin välillä ärähtämään. Mutta jotenkin se on vaan niin noloa.
Itsehän te teette tätä. Jatkatte. Anteeksi ei ole kukaan pyytänyt. Kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi korvata mitään.
Ja entä tämä, että täälläkö ei saisi käydä? Entä kun se elinoloauhde on järjestetty täksi, mitä se nyt on eikä siihen pysty itse vaikuttamaan? Kymmeniä kysymyksiä olisi varmaankin, ei niihin saa vastauksia. Tänne houkuteltu, eikö se ole tavallaan pyyntö siinä tapauksessa?
Kun olen ihan muun tahon käskystä, minut tulkitaan vihamieliseksi. Syystä? Siitäkö, että joku on ilmeisesti mustasukkainen, vaikka en ole keltään viemässä kumppania? Siitäkö, että on jo valmiiksi nega asenne minua kohtaan? Vaiko siitä, että oletetaan minua vaikka miksi, muttei vaivauduta kysymään mitään?
Turhaa minä näitä kirjoittelen tänne. Hienoa syytää minun teoiksi asioita, joihin en ole syypää. Onko se oma tontti siellä niinkään puhdas? Kestääkö tarkemman katsannon?
Vois joku/jotkut mennä vähän itseensä ja miettiä, mitä tekee ja kelle.
En olisi koskaan halunnut joutua kokemaan edes yhtä vuotta sitä kaikkea kauheutta, mikä kesti monta vuotta! Projektin aloittajat eivät ottaneet mitään vastuuta kaikesta siitä pahuudesta, mikä teki elämästäni helvettiä! Kaikki alkoi mennä alusta asti pieleen, koska aloititte kaiken minulta mitään kysymättä ja teidän olisi pitänyt laittaa loppu kaikelle pelleilylle jo monta vuotta sitten!
Projektille luvan antaneet voidaan laittaa samaan häkkiin kärsimään häiriköiden kanssa. Ehkä sitten ymmärtäsivät kuinka kauheita kaikki ne vuodet olivat!
Sitä ei kannata opetella vaan sen kannattaa antaa tulla silloin kun se tulee melkein väkisin.
Rajansa on jokaisella, mutta se täytyy tiedostaa että niitä rajoja ei ylitetä eikä niitä saa muutkaan loukata.
Kannattaa ajatella sitä hieman kuin rajaloukkauksena, jos ne rajat ylittää joku sinulle vihamielinen, niin asia on kuin vieraan vallan sotavoima tekisi rajaloukkauksen ja silloin saa antaa noottia ja jopa avata tulen.
Mikäli se on tahallista härnäämistä kuten minulle kävi, niin siinä on hieman vaikeaa hillitä itsensä, mutta vastaus on kohtalokas.
Pilkkaa eivät saa anteeksi ja se oli heidän juoni joka ei onnistunut vaan paljastui.
Kun ammattihenkilö tekee jotain tuollaista törkeää, niin saa kantaa siitä vastuun ja siinä hän löi ne viimeiset naulansa omaan arkkuunsa.
Hänen uransa loppui siihen.
Hän on ennenkin jo tehnyt näin ja silloin reagoidessani vahvasti siihen vääryyteen, hän käytti sitä reaktiotani minua vastaan.
Nyt hän ei saanut minusta sitä reaktiota esiin, hän huomasi kyllä turhautumiseni ja suuttumuksen. mutta epäonnistuessaa hän yritti toisella keinolla sitä saada vielä esiin.
Heitti bensaa oikein kunnolla liekkeihin ja siinä mentiin oikeastaan niin törkeään käyttäytymiseen hänen osaltaan, että hänen uransa oikeastaan päättyi siihen.
Voin avata asiaa sen verran, että tilanteessa mukana "todistamassa" ollut myös huomasi sen ja tietää myös, että jos minä teen asiasta ilmoituksen taikka kantelun, niin sen ura päättyy siihen.
Sen jälkeen vaikka tästä tapahtuneesta asiasta ei suoraan keskusteltu, niin tämä "todistaja" mainitsi minulle, että se on ainoa alueella toimiva ammattilainen ja jos se lähtee, niin on todella vaikeaa saada uutta tilalle.
Se on nyt minun käsissäni ja päätettävissäni.
Ja olin kiukkuinen, loukkaantunut, turhaantunut ja tämä oli jo kolmas kerta.
Ja kaiken lisäksi tilanteessa oli hänen puoleltaan painostusta jopa kiristämisen puolelle menevää painostusta ja harhaanjohtamista sekä niin törkeää toimintaa, että sellaista ei tarvitsisi kenenkään suvaita taikka saada osakseen.
Parempi siis kaikille olisi saada hänet ainakin jäähylle hetkeksi miettimään sitä omaa toimintaansa ja ymmärtämään, että hänellä on täysi vastuu omasta toiminnastaan virantoimituksessaan ja väärästä toiminnasta on seuraukset.
:/