Kuinka pitkään on välillenne laskeutunut hiljaisuus jo kestänyt? Onko toivoa sen purkamisesta?
Hiljaisuuden nakertamat
Anonyymi-ap
1292056
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 129
Vanhimmat
liian kauan,ei
2 vuotta about, nyt on semmoinen molemminpuolinen syyttely ja kettuilu energia päällä. Toisen ego on niin iso lisäksi sekä lapsellinen käytös. Ihme jos pystyttäisiin puhumaan , samassa tilassa tulis jo Nykänen ja Tapola efekti varmaan päälle.😂
Oletko nainen?
Liian pitkään noin niinkuin odotusmielessä, mutta en osaa laskea sitä ajallisessa muodossa.
En tiedä, onko toivoa, ei kai, mutta saa sitä silti ikävöidä.
Jos asuttaisiin edelleen lähempänä toisiamme, ja oltaisiin samalla työpaikalla vähän samankaltaisissa työtehtävissä ( joka oli aikanaan vähän suunnitelmissani) edes muutama päivä viikossa yhtä aikaa, meillä ei olisi hiljaisuutta vaan paljon puhetta ja naurua, ystävyyttä. Voisi aina odottaa seuraavaa työpäivää ja lähteä joskus töiden jälkeen vaikka jonnekin after workille. Huvittavaa, että vielä pari vuotta sitten kuvittelin tämän olevan ihan realistinen tulevaisuuden näkymä.
n>m
En osaa sanoa. Kun en tiedä haluaako hän olla tekemisissä kanssani vai ei.
Haluaisin taas jutella kanssasi kun seuraavan kerran näemme siellä. En kyllä tiedä onko se mahdollista sitten, juttelu. Tilanteen mukaan, kun aina on paljon muitakin ihmisiä paikalla.
Mitä ihmettä muut ihmiset haittaavat? Tätä olen aina ihmetellyt. Kyllähän kaikki tietävät että me tunnemme toisemme pitkältä ajalta. En tunne ketään ihmistä, edes lähipiiristä, joka siitä pahastuisi että me juttelemme, vaikka koko illan.
n >m
Puoli vuotta. Tuskin enää mitään tapahtuu väillämme.
Miksi ei tapahdu?
Kerro sinä.
Sivusta.
Olen liian vanha.
Joo, sama tääl
Kuinka vanha on liian vanha?
Jos toinen on liian nuori sulle, niin sitten kyllä.
Ei ole minun mielipiteestäni tai toiminnastani kiinni.
Eli toisen mielestä olet liian vanha.
Kohta 23v.
Saa ja tukee jatkumaan.
Too Late, this love can go. Bye bye man.
Kolmisen vuotta tulee täyteen näinä aikoina..
Oletko nainen vai mies?
Minulla meni jo kolme vuotta rikki. Semmosta se on. Ei pitäisi olla.
Nainen
Noin neljä vuotta on kestänyt. Ehkä oli jokin yritys tämän vuoden puolella pitkän näkemättämyyden jälkeen herätellä jotain.
Mä olen vain liian väsynyt koko mun elämääni etten osaa enää.
Mieheltä sille johon ihastuin liikaa.
No miten sen nyt ottaa. Onko meillä ollut hiljaisuutta vai ei. Joo sanallista ja kirjallista on, miten muuten....
Yritän miettiä.
Naiselta
Liian pitkään
Arvostan miehessä piirrettä, että pystyy myöntämään virheensä.
Mä en arvosta miestä, joka tekee virheitä, vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut toimia arvokkaasti ja toistakin arvostaen.
Se on päinvastoin. Olet viritetty niin, että jos hän myöntää virheensä, et arvosta häntä enää.
Mun mielestä se on juurikin niin päin, että kertomalla ja myöntämällä virheensä nimenomaan kunnioittaa sitä toista ja se kunnioitus säilyy sit molemmin puolin, mikäli ei ole liian isosti virheillyt. Siis sellaista, mitä ei voisi tuo toinen antaa anteeksi ja hyväksyä, että okei, mut älä tee toiste.
Toihan nyt on ihan päin vttua ajattelu 😂
Kumpikin tietää miehen tehneen virheen, mutta mies kuvittelee että arvostus loppuu kun myöntää 😂😂😂
Ootko joku 5 vuotias, joka seisoo rikkinäisen ikkunan edessä kivi kädessä ja väittää, ettei ole osaa, eikä arpaa?
Sivusts
Riippuu virheestä.
olen myöntänyt ja pahoitellut(, mutta en ryömi), ei minkäänlaista vastetta, voinen sanoa, että on förbi...
Öööö… sun logiikka ei pelaa. Harmi että uskot noin. Arvostan ihmistä joka nimenomaan myöntää virheensä.
Kyllä rakastunut antaa anteeksi lähes mitä vaan sille yhdelle. Tietenkin voi olla tekoja, joita ei voi tai jotka voi, mutta ei sitten enää kiinnosta. Mutta en edes keksi helposti, mitä ne voisivat olla. Virheitä saa tehdä, kaikenlaisia, mutta joku pitempikestoinen vahingoittamistarkoitus tietenkin tarkoittaisi, että toinen ei tykkää yhtään.
4.11 viimeksi jotain yhteistä keskustelua viesteillä (oikeastaan kumpikaan ei ymmärrä toisen lähettämiä viestejä). Väärinymmärrystä ja siitä hiljaisuus. Mitään suhdetta ei ole koskaan ollut.
Hautaan asti.
Toivottavasti ei 😭
Näin se on!
Mitä pahaa hän on tehnyt?
Vuosia on kestänyt. En tiedä onko hänellä halua purkamiseen, minulla on.
8 kuukautta
Mulla sama. Viimeksi nähnyt ihaninta tuolloin. Tämä siis naiselle.
Mä en edes muista milloin.
Aprillipäivästä oikeastaan. :(
Oliko huono aprillipila?
8 vuotta.
Kahdeksan vuoden hiljaisuus täälläkin.
Mitä tapahtui?
En arvosta sellaista naista.
Minkälaista?
Haluan meidän välit kuntoon.
Välit on kunnossa, ei jäänyt kaunaa.
Et odota enää meille mitään?
Kaunaa mistä? Sattuu.
Toivon, mutta suhtaudun realistisesti. Voin olla ainoa, jolla on vielä tunteita.
Ei mun lopu. Yritän elää näiden kanssa ja toivoa että kaikki menee hyvin.
Ei minunkaan. Tuskin koskaan. Uskon toki, ettei tuota tarvitse testata ja asiat menevät meidän kannalta hyvin.
On raskasta kantaa samanaikaisesti tätä tunnetta ja etäisyyttä sinuun. Mietin liikaa että kelpaanko kun haluaisin vain olla oma itseni ja kokea kaikkea.Nyt on vielä se että mitä sinä ajattelet?😔
Niinpä, Love Don't Let Me Go. 😢
Syvä sininen on parempi kuin monenkirjavainen kyllä.
Se on jatkunut pitkään. En tiedä oikein, pystyykö sitä purkamaan. Maailma tuli väliimme.
Ai masilmako se olikin 🤔
Masilmapa masilma. 👍🏼
Maailma. Tuli niin paljon kaikkea muuta tärkeää väliimme. Ei se vain onnistu.
Noin kuukausi sitten nähtiin. Tänä aikana hyvän vähäistä neutraalia viestittelyä noin neljänä päivänä. Yksi puhelu myös. Edellinen viestien vaihto tapahtui sunnuntai-iltana. Vaikka pientä viestittelyä ollut, tuntuu hiljaisuus kestäneen ikuisuuden. Viestittely on tapahtunut mun aloitteesta. En osaa sanoa purkautuuko hiljaisuus - itse tulen viestittämään/soittamaan enää vain jos hän tekee avauksen.
Hieno otsikko tässä, se miten hiljaisuus nakertaa💔😥
Kohta minä lopetan sen, vaikkakaan en niin kuin oikeasti tahtoisin. En kestä enää.
Miten tahtoisit hiljaisuuden oikeasti päättyvän?
En oikein osaa tai halua vastata tuohon.
Okei, ymmärrän. Olis ollut kiva keskustella siitä.
Ei ollut minulta mikään näistä. Päätän omalta osaltani hiljaisuuden, kun hetki on sopiva. Siihen asti sinnittelen. Jos silloin on myöhäistä, niin ainakin koitan olla onnellinen, että olet löytänyt jotain hyvää.
Jännä että tulet aina sivusta sönkkäämään että joku ole sinulta, niin kuin tietäisit kirjoittajat. Ymmärrätkö että aika moni asia on varmaan aika monella sanalla tavalla?
Jos sinua muiden kommentit noin kovasti ahdistaa, niin suosittelen siirtymään privaatimpaan viestintätapaan. 😊
Ilahdun jos hän lopettaa radiohiljaisuuden, olen odottanut sitä kaikki nämä vuodet.
Oletko sinkku?
Sehän se oli se kynnyskysymys.
Oletko vai et?
Oikea tietää.
ei ole Hän nainen
Kyllä hän on nainen, varattu sellainen.
Vastaa kun kysytään. Ihme saivartelua.
Sivusta
Vaan sellanen 33 vuoden hiljaisuus takana.
Niin ja ikävä.
En aio vähentää tuosta ajasta 4 vuotta pois
kahden juttelun tai näkemisen takia.
Toiveissa oli hiljaisuuden purku vielä hetki sitten,
alku syksystä, mutta nyt en oikeastaan enää näe tai usko olevan toivoa jäljellä sen suhteen.
Saa kestää seuraavat 40 vuotta
Eli ikuisuuden, koska 40 vuoden päästä en joka tapauksessa ole enää edes elossa.
Ei ole toivoa
juu ei
Ei ole koskaan ollutkaan.
Vaikea puhua siitä mitä kerran tapahtui. Ollaan työkavereita ja naapureita enkä haluaisi rikkoa perusarkea. Sitä keneen rakastuu ei voi valita.
Tämän elämän aikana ei tule enää tapahtumaan mitään korjausliikkeitä.
Jos kypsässä iässä ja kaikki terapiat käyneenä haluaa edelleen törkätä vastuun omista tunnesekoiluistaan toiselle, en näe paljoa toivoa. Se on vähän kuin itsensä ruvelle vetänyt alkoholisti — vuosikymmeniä vastuunpakoilua alkaa näkyä mätänä luonteena.
Vai onkohan ihmeitä?
En ole sellaisia ikinä nähnyt.
Hyväksi ihmiseksi kasvaminen on täyspäiväistä työtä.
Puran. Pidän sinusta. Myös fyysisesti. 😀kuin hänelle
ei. se on sinun kuvitelmaa me.
Kohta puolitoista vuotta. Minimaalinen toivo jos minusta tai "sattumasta" riippuu. Tuskin hänen kunniansa antaa myöskään periksi ja luulen, ettei haluaisi sotkea asioita enempää. Ehkäpä hän on unohtanut minut jo kokonaan, eikä edes tunnistaisi, vaikka kävelisimme toisiamme vastaan.
Pitäisi minunkin vain unohtaa, sillä saattoihan se olla jotakin manipulointia mitä en autistina silloin tajunnut, enkä tajua vieläkään. Liian hyvää ollakseen totta pätenee tässäkin asiassa. Kokonaisuus ja kokemus oli liian ihmeellinen ja mutkikas ja päättelykykyni vajaa, jotta voisin muodostaa selkeän mielipiteen asiasta. Tämä hämmennys kai estää unohtamasta.
Vaikea kuitenkaan uskoa, että todella vilpittömästi välitti, kun oli valmis ottamaan niin suuria riskejä hyvinvointini kustannuksella.
Olen oppinut paljon viime vuoden aikana, enkä ole enää niin naiivi. Koitan eheytyä niin, etten olisi lumottavissa ystävällisyydellä, välittämisellä tai kokemuksella kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta.
Täysi riippumattomuus ihmisten hyväksynnästä.
Ainoa mikä nakertaa on ne ristiriitaiset signaalit hänen taholtaan. Ei niinkään hiljaisuus tai pitkä aika, kun viimeksi olemme nähneet.
Miten hän käyttäytyy? Minun on vaikea tulkita.
Signaalit…koko romanttisen maailmani tunnearsenaali on kulkenut pitkään yhteen suuntaan, jos olet hän , niin ymmärrät tilanteemme tuntien miten se on vaikuttanut minuun.
En halua sulle mitään muuta kuin parasta.
Mikset tule juttelemaan minulle tai juttele minulle? Et lopulta halua sitä?
”Ainoa mikä nakertaa… ” Nämä ajatukset olivat miehestä. En pääse tällä hetkellä tapaamaan, koska on muuta. Parastahan sitä aina toiselle toivoo.
Yhteen suuntaan? Tarkoitatko, että et ole saanut vastakaikua?
En sitä tarkoittanut, vaan sitä että olet ollut tavallaan maailmani keskipiste.
Olisi terveempää jos meidän suhde olisi mutkattomampi.
Miettinyt paljon tätä kaikkea.
Mun on helpompi olla jos suojelen itseäni, mutta haluaisin hirveästi nähdä.
Tai siis hänestä puhun 😉
Aivan.
Mitä tarkoitat itsesi suojelulla?
Sitä etten antaisi tunteille liikaa valtaa ennenkuin tiedän enemmän hänen ajatuksistaan.
On aina ihmetyttänyt ihmiset, jotka tuolla tavalla kertovat pystyvänsä kontrolloimaan tunteitaan. Onko mikään tunne aitoa, jos ne ovat päätettävissä.
Ymmärrän hyvin sen, että ihminen pystyy kontrolloimaan toimiiko tunteiden mukaan vai kärvisteleekö vain itsekseen paljastamatta niitä muille, mutta niiden olemassaolon päättämistä en käsitä.
Eihän hän kirjoittanut, että pystyisi kontrolloimaan tunteitaan. Pidättäytyvä käytös ei tarkoita sitä.
Tulkitsin tuon niin, että hän ei halua päästää tunteitaan kokonaan valloilleen, uskomalla 100% että toinen on mukana. Kun ei anna ajatukselle, toiveiden toteutumisesta, liikaa valtaa, niin mahdollinen negatiivinen lopputulos ei sitten tunnu niin pahalta kuin tuntuisi, jos olisit 100-varma, että kaikki toiveet toteutuvat. Pessimisti ei pety, sanotaan. Tai ei ainakaan pety niin pahasti. 😉
Itse tukahdutan kovastikin tunteitani, varsinkin tavatessamme, koska en usko enää minkään toteutuvan. En halua haaveilla turhaan vaan oppia elämään niiden tunteiden kanssa, kunnes tilanne / tunteet muuttuvat.
(29.11. 10:23, 19:20, 30.11. 13:41, 21:35)
Aivan pa s kaa. Saan mahahaavan.
Etsin sinua täältä enkä tiedän mikä olisi sinulta.
Mut sen verran tajuan, ettei tunteet voi lennosta hävitä.
Ikävä sinua😭
Ketä etsit? Oletko J?
Mä olen. En tiedä enää.
j
Kai jokin sinut tänne ajoi?
Liian kauan, mikä on minun syy ja se saa luvan loppua.
Mitä aiot tehdä?
Otan yhteyttä.
Useita vuosia on kulunut.
Vaikka yhä edelleen odotan tietäen sen olevan turhaa, en toivoani ole nurkkaan heittänyt. Se on vielä se minun kantava voimani.
Kauan! Minä olen sitä mieltä, että pitäisi jo purkautua ☝🏻 Mutta en voi tehdä hätiköityjä päätöksiä 😑
Sydämeni on syväjäätyneeszä tilassa sinua kohtaan.
Sen voi sulattaa.
Yli 20 vuotta.
Niin kauan, että en enää muista hänen ääntään.
Soita hänelle niin kuulet sen jälleen.
Ennemmin juttelisin kasvotusten.
Mene käymään hänen luonaan sitten.
En tiedä missä hän on.
Tämä keskustelu ei johda mihinkään, joten päätän sen osaltani tähän.
melko kauan. ..viimeistään siinä kohtaa ei tarvitse enää ikinä miettiä kun kuolen pois. en halua elää vanhaksi. minun maailmassa ei olen eläkepäiviä.suunnitelmani on lähteä siinä noin 15 vuoden kuluttua. jos ei sitten tosiaan tule lähtö aiemmin. sitä ennen koitan saavuttaa pisteen jossa elän perus tyytyväistä elämää. tasapainoista elämää. onnellinenkin toivoisin olevani
Mitä teet sen eteen että saavutat tuon päämääräsi?
Liian kauan.
Haluan että voidaan jutella taas.
Ei ole mitään järkeä olla hiljaa kun paras molemmille olis ihan muu. 🤗