jotenkin harmittaa, kun uskovaisissa on sellaisia, jotka on niin kovia mielipiteissään, että sitten hiljasemmat ei enää tiedä mikä tässä ois lopulta oikein. Jos vähäänkään aattelet maailman mukaan, niin teet väärin ja koko aika pitäis muistaa, että homot tuomitaan Raamatussa. Tuomitaan siellä paljon muutakin, mutta sitä ei meinaa moni muistaa. Ihan oikeasti monikaan vl ei enää tiedä, et mitä tässä pitäisi tehdä.
Vanhoillislestadiolaisuus jakaantuu kahtia: fanaatikkoihin ja suvaitsevaisempiin.
Ei sitä voi käsittää että pitäis olla jokaista homoa ojentamassa ja käskemässä parannukseen. Jos ei kiinnosta uskon asiat, niin ei kiinnosta, oli homo tai ei ja miksi ette te ohjaamaan neuvovat mene itse ohjaamaan parannukseen niitä, jotka tekee abortteja, ottaa avioeroja ja jotka pettävät puolisoaan? Voi hyvänen aika, kyllä kait tässä pahasti syntinen on, kun ei viitsi mennä jokaisen elämäntapaan sekaantumaan ja ohjaamaan parannukseen. Vai pitäiskö mennä? Ja ennen kaikkea homoja, miksi juuri heitä, entä avioeroja ottavia heteroita?
Kouluissakin pitäisi saarnata kaikille, jotka ryyppää joka viikonloppu, että tehkää parannus? Kuka niin tekee? Kuka? Ei ketään saa väkisin muuuttamaan elääntapaansa ja ...
tuskin muuten kovinkaan montaa oikeesti
kiinnostaa, että pääseekö homot taivaaseen vai ei..
Vaikeeta se ois mennä kertomaan jollekin uskovaiselle, että joo mä tossa jotenkin oon ihastunut samaa sukupuolta olevaan, kuin mitä itse olen..mutta tiedän kyllä, että en saa ajatella häntä. Ei sellaista uskalla sanoa, ei. Pidettäis jotenkin syntisenä ja epäonnistuneena, jos tunnustais, että saattaa ihastua oman sukupuolenkin edustajaan jollakin tasolla. Ei välttämättä seksuaalisella tasolla.
Mutta kyllä se on niin, että kaikki ovat syntisiä, syntiä tehneet ja tulevat tekemään.
Aatelkaa miltä uskovaisesta äidistä tai isästä tuntuu, jos lapsi on homo tai lesbo..kyl siin jotkut toiset ihmiset miettii, et meniks kasvatuksesssa joku pieleen vai miksi se niiden lapsi on homo? Ja entäs se ihmisen oma suru, kun ei uskalla edes rakastaa ihastustaan ilman seksuaalista suhdetta.
Vanhoillislestadiolaisuus jakaantuu kahtia: fanaatikkoihin ja suvaitsevaisempiin.
Ei sitä voi käsittää että pitäis olla jokaista homoa ojentamassa ja käskemässä parannukseen. Jos ei kiinnosta uskon asiat, niin ei kiinnosta, oli homo tai ei ja miksi ette te ohjaamaan neuvovat mene itse ohjaamaan parannukseen niitä, jotka tekee abortteja, ottaa avioeroja ja jotka pettävät puolisoaan? Voi hyvänen aika, kyllä kait tässä pahasti syntinen on, kun ei viitsi mennä jokaisen elämäntapaan sekaantumaan ja ohjaamaan parannukseen. Vai pitäiskö mennä? Ja ennen kaikkea homoja, miksi juuri heitä, entä avioeroja ottavia heteroita?
Kouluissakin pitäisi saarnata kaikille, jotka ryyppää joka viikonloppu, että tehkää parannus? Kuka niin tekee? Kuka? Ei ketään saa väkisin muuuttamaan elääntapaansa ja ...
tuskin muuten kovinkaan montaa oikeesti
kiinnostaa, että pääseekö homot taivaaseen vai ei..
Vaikeeta se ois mennä kertomaan jollekin uskovaiselle, että joo mä tossa jotenkin oon ihastunut samaa sukupuolta olevaan, kuin mitä itse olen..mutta tiedän kyllä, että en saa ajatella häntä. Ei sellaista uskalla sanoa, ei. Pidettäis jotenkin syntisenä ja epäonnistuneena, jos tunnustais, että saattaa ihastua oman sukupuolenkin edustajaan jollakin tasolla. Ei välttämättä seksuaalisella tasolla.
Mutta kyllä se on niin, että kaikki ovat syntisiä, syntiä tehneet ja tulevat tekemään.
Aatelkaa miltä uskovaisesta äidistä tai isästä tuntuu, jos lapsi on homo tai lesbo..kyl siin jotkut toiset ihmiset miettii, et meniks kasvatuksesssa joku pieleen vai miksi se niiden lapsi on homo? Ja entäs se ihmisen oma suru, kun ei uskalla edes rakastaa ihastustaan ilman seksuaalista suhdetta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskinpa keskimääräinen kristitty jaksaa kovin intensiivisesti keskittyä muistelemaan päivittäin, onko homoilu syntiä vai ei, kun kyseessä on vain marginaali-ilmiö.
Itse en ole lessu enkä tule lessuksi, mutta arvostan sitä, että edes joku klikki muistaa ottaa synninkin puheenaiheeksi. Enkä ensi suvena otetaan teemaksi viina? Tosin itse toivoisin, että aiheena olisi tupakointi, mutta sen iljetyksen ovatkin maalliset viranomaiset omineet julistusaiheekseen. Hyvä tietysti niinkin.