Kun elää yksin ja ei pääse jalkavaivojen takia minnekään.
Eipä silti, ei viittisi muutenkaan lähteä. Minne?
Miten muut yksinäiset taklaavat tilanteen?
Eipä silti, ei viittisi muutenkaan lähteä. Minne?
Miten muut yksinäiset taklaavat tilanteen?
Yksinäistä lauantai-iltana
Anonyymi-ap
1241270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 124
Vanhimmat
No eihän sinulla sitten ole ongelmaa. Tulee mieleen sanonta:
Ei ole ruokaa, mutta onneksi ei ole nälkäkään.
Oppinut ja fiksu.
Tietokone on mukava kaveri.
Kun osaa käyttää, voi löytää vaikka mitä.
Internet luo seuraa.
On tää parempi kuin tv, täällä saa keskustella ja yhteyksiä, tv on kuollutta seuraa.
You Tubessa on videoita va7kka mistä ja automaatti käännös suomeksi aika monessa. Luonto kuvauksia Venäjältä, mökin rakennusta, elämän menia itä Euroopassa. Raikasta ei länsimaiden saastaisia asioita kissa videoita. Remontointia Ranskassa ja Italiassa jne.
Katsottavaa riittää.
Millä selaimella katselet videoita.
Mulla ainakin Bravessa ei mainokset kiusaa.
Latausohjeet:
Mene suoraan: Avaa nykyinen selaimesi ja kirjoita osoiteriville
https://brave.com/fi/
Tai kännykkää tai tabletille
Brave-selaimen turvallisin latauspaikka on aina selaimen virallinen verkkosivusto brave.com/fi/ tai sen viralliset sovelluskaupat, kuten Google Play (Androidille) tai Apple App Store (iOS:lle)
Ei-nörtti ei tajuu tollaisesta mitään.
Kyllä sitä on jo ihan tarpeeksi tullut lauantai-iltoja vietettyä muualla kun kotona ja nykyisellään on ollut ihan mukava viettää rauhallista iltaa kotona omassa rauhassa. Meteliä ja vientiä on piisannut niin ravintolatansseissa kuin muissakin tansseissa, mutta jätin ne juoksut jo aikaa sitten kun ei huvita enää valvoa aamuyölle ja menokaverikin muutti muualle. Nyt enää reissuilla humppaan jos kohteessa tanssit. Eilinen iltakin sujahti tosi nopsaan käsitöitä tehden ja pookia kuunnellen ja välillä vähän jumpaten :)
Ei pahemmin tullut hilluttua ei luonne ole sellainen.
Iltoja on kiva viettää kotona, näin pimeällä en halua lähteä minnekään. Kyllähän ajankulua on vaikka kuinka, netistä löytyy pelejä ja juttuja vaikka kuinka, voi lukea kirjaa, katsella telkkaria, tehdä sanaristikoita, käsitöitä, vain mielikuvitus on rajana ajankäyttöön.
Kyllä siinä mielikuvitusta tarvitseekin, kun yksinään aikansa viettää.
Se on lohdutonta pitemmän päälle.
Kyllä kontaktipalstoja löytyy, jos haluaa kaverin kahville tms.
Meitä on moneksi! Itse olen asunut nyt 20 vuotta yksin, sitä ennen elin yli 30 vuotta perheelle ja työlle. Nautin suuresti kun saan olla pitkin ja poikin ihan kuten tahdon, tehdä mitä haluan ja milloin haluan ottamatta muita kanssa-asujia huomioon. Perhe-elämä oli kyllä mukavaa ja kesti hetken tottua asumaan yksin, mutta nyt en tätä olotilaa muuhun vaihtaisi. Enkä suinkaan ole yksinäinen vaikka asun yksin, ne ovat kaksi ihan eri asiaa, ne joilla ei ole ystäviä tai sukua seurana, ovat tietenkin toinen juttu. Jos jää yksin, esim. puolison kuoltua, vasta eläkeiällä, on sopeutuminen varmasti paljon vaikeampaa ja yksinäisyyden tunteet suurempia. Ei pidä yleistää meitä yksin asuvia yhteen ja samaan kategoriaan, kuten alussa totesin, meitä on moneksi.
Ei minun ainakaan ole tarvinnut liikoja miettiä miten aikaani vietän, käsitöitä olen ikäni harrastanut mitä milloinkin niitä isommasti miettimättä ja niiden parissa aika hurahtaa ihan huomaamatta. Yksin asuessa se etu että voi mennä, tulla ja tehdä sitä mitä milloinkin haluaa ja miten ja vaikka hetken mielijohteesta.
Nyt olen ollut kestojoutilaana jo yli 10 vuotta eikä ole ollut ajanvietto-ongelmia vielä kertaakaan.
.....
Seesteistä on elämä, oli alkuviikko tai viikonvaihde, verrattuna aiempaan työaikoihin.
Perjantai tuntui hienolta, kun työviikko oli takana ja voi rentoutua että huilia.
Vieläkin perjantai tuntuu samalta, melkein.
Netti on ykspuolista seuraa. Kaipaa ihmisiä. Vuorovaikutusta. Kasvokkain.
Etkö tosiaan pääse yhtään mihinkään jalkavaivojesi takia? Jos olet pyörätuolissa niin onhan monet teatterit, elokuvateatterit rakennettu esteettömiksi.
Vierailin juuri äitini luona ja hän valitti kuten tapanaan on, yksinäisyyttään. Kyselin josko olisi soitellut jollekin kuten lapsilleen tai lapsenlapsilleen. EI ole kun "eipä sitä viitsi kun hekään eivät soita minulle". JOsko olisi kutsunut jonkun kylään tmv. "Eipä sitä viitsi kun ei nekään kutsu minua"
Että sellainen tapaus
Kuuleppas nyt. Asianlaita on niin että: Ystäviä.ja kavereita on jonkin verran ja myös kolme sukulaista ja kaksi lasta täällä Oulussa. Ystävät ja kaverit eivät tule kylään vaikka kutsunkin heidät. Kun on muutaman kerran kutsunut eikä kukaan tule, niin ei enää kehtaa sen jälkeen samoja ihmisiä kutsua. Kahdella sukulaisella on aina kiire. Lapset ovat työelämässä, harrastuksissa, tai kaveriporuksssa ja perhekin vie heidän aikansa. Eivät he jaksa eikä heillä ole aikaa. Eivätkä he jaksa eikä ole aikaa puhelimessa puhua. Juhlapyhinä, äitienpäivänä, isänpäivänä ja syntymäpäivänä käyvät. Kyllä se lauantai- ilta on yksin vietettävä. Joskus toki ystävän kanssa on teatteria ym.. Ei nykyään voi itseään kenenkään kylään kutsua, on odotettava kutsua ( jota ei tule). Tässä odotan kyläänkutusua, tuskin sitä tulee. Ulkoilen, käyn harrastuksissa arkipäivinä ja teen käsitöitä. Harrastukset ovat Ok, mutta ei sieltä todellisia kavereita eikä ystäviä saa. Kun harrastus on loppu tai on tauolla, niin kukaan harrastuskaveri ei kysele kuulumisia, eihän siellä hsrrastuksissa tiedä edes kenenkään nimeä kun ilmoittsutumiset ym. ovst sähköisiä ja nimet salataan. . Onneksi jouluaattona lapset kutsuvat kahville. Tähän on tyytyminen. Jalattomalle sanoisin. Mene sinulle sopivaan harrastukseen tai kerhoon. Ainakin joskus järjestävät myös ( harvoin) ohjelmaakin myös lauantaina.
"Mene sinulle sopivaan harrastukseen tai kerhoon"
Niitä kerhoja ja harrastuksia ei niin vaan ole tarjolla - etenkään pikkupaikkakunnilla
ei ole mitään.
Menisitkö jos niitä olisi?
Ai jaa, ja minulla taas on käsitys, että nimenomaan pikkupaikkakunnilla on niitä kerhoja sun muita kun siellä ei ole niitä ison kaupungin mahdollisuusia vapaa-ajan viettoon kuten teattereita tai festareita ymv.
Munkin edesmennyt äiti valitti yksinäisyyttä.
Harmittaa kun en tajunnut asioita täysin. Olen nähnyt monesti pieniä painajaisunina kun olen menossa äitini luokse ja sitten menekin muualle.
En ajatellut että on yksinäinen kun 3 kertaa viikossa kävi kolmen hengen naisryhmä ja hän kävi myös heillä. Veivät aina omat syömisensä, vain kahvi ja maito tuli häneltä jonka luona olivat. Se oli vain 2-4 tuntia. loppuaika oli yksinäistä.
Hän ei siis ollut "yksinäinen" yhtään eikä ollenkaan. Joillakin ei ole minkäänlaisia kontakteja vuosikausiin.
Jos tahtoo olla niin.
Miten ?
Ollaan kuin ellun kanat.
Joka ilta samanlaista.
Elämä on mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.
Aika lattea ja kulunut sanonta, joka ei yksinäistä lohduta. Sisäänpäinkääntyneet
tuppisuu-erakot ovat varmaan onnellisia, mutta useimmat muut tykkäävät ihmisten seurasta.
Jaksuhalit sinne.
.............
Yksinäisyys tappaa.
Henklsesti kutistuu, jos ei pidä varaansa.
Miten yksin pystyy pitämään varansa ? Vanhuksien itsemurhia on lähes 200
vuosittain.
Miten kukaan ulkopuolinen sinun sisäistä elämääsi ja henkeäsi 'pystyssä', elossa ja hengissä pystyy pitämään. Se on jokaisen oma tehtävä.
Pärjää sisulla.
jmm
Pitääkö lauantaina mennä vielä 70v Ei pidä. Arkipäivänä aam6päibänö jne voi tehdä mitä vaan. Mennä jonnekin kauppa paikalle istuskelee tai kesällä toreille kahville ja vain olemaan ja katselemaan ja voi jutella erilaisten ihmisten kanssa. Kävellä, pyöräillä.
Kyllä aloittajallekin tulee vielä kiinno .stavia asioita eteen kunhan maltat odottaa. Tv on aika tyhjä pelkkää hölinää. Olen itse löytänyt YT jossa olisi enemmän katsottavaa kuin ehdin tai haluan.
Käytän paljon nettiä ja silmiin ottaa.
"Kyllä aloittajallekin tulee vielä kiinno .stavia asioita eteen kunhan maltat odottaa"
Niinku mitä esimerkiksi ?
Vain joka toinen 70 vuotta täyttänyt näkee 80 vuotis päivänsä,
että on erittäin epätodennäköistä, että muuta tulee eteen kuin kuolema.
Sehän voi kuitenkin olla elämäsi paras asia ja tapahtuma. Siis se "kuolema". Oletko tullut ajatelleeksi.
"Elämäsi paras asia" ?!?
Oletko tullut ajatelleeksi mitä vastaat ?
Kyllä. Monesti. Koetapa sinäkin tutustua aiheeseen, jottei ole vallan vieras, kun aika tulee.
,.-.,.-
Kiitos hyvbin!
Ei yksinäinen liikuntarajoitteinen oikein pysty tilannetta taklaamaan.
Sukan kutominen ja kaurapuuron syöminen ei oikein auta yksinäisyyteen.
Ei miltään päivältä ole mitään odotettavaa. Aina periaatteessa samaa pienin
vaihteluin.
Kaipaa ihmistä, juttukaveria. Niitä voi tilata "ystäväpalvelusta",
mutta ei sekään tunnu oikein mukavalta.
On jotenkin nöyrryyttävää, ettei ole ketään, vaikkei sille mitään voi,
että ystävät on menehtyneet jo ja että joutuisi "tilaamaan ystävän".
Luin kerran, että Suomessa on noin 300000 yksinäistä, jolla ei ole ketään.
Surullista.
Miten me voisimme tutustua toisiimme ?
Onko olemassa eläkeikäisten yksinäisten palstaa ? Jos ei ole sellainen pitäisi perustaa,
jospa se auttaisi löytämään kaverin/ystävän, jonka kanssa voisi kahvitella ja rupatella
ja mennä yhdessä rientoihin tai edes lähikauppaan.
Helsinki Missio ottaa itseeni aika-ajoin yhteyttä (olen päätynyt heidän postituslistalleen), mutta itse en ole vielä ottanut tuonne yhteyttä. Heillä on jonkinlaista aktiivista toimintaa ja osaavat ainakin neuvoa myös muunkin Suomen kohdalla, mistä löytää aktiviteetteja myös senioreille.
https://www.helsinkimissio.fi/?utm_medium=cpc&utm_source=google&utm_term=helsinki missio&utm_campaign=HelsinkiMission brändikampanja&utm_content=HelsinkiMissio&gad_source=1&gad_campaignid=1815128386&gbraid=0AAAAADoU7m6v92-ul34CpUu8xZV6-GNMj&gclid=EAIaIQobChMIievTyNWnkQMVY2iRBR1usApsEAAYASAAEgLmovD_BwE
Tässä erikseen senioreille:
https://www.helsinkimissio.fi/hae-apua/senioreille/
*
Pitkä linkki tuonne etusivulle, mutta toimii, kun painaa linkin sinistä osaa.
En availe näitä koskaan.
Touhuilen kaikenlaista kotonani. Luen jotain kirjaa. Katson telkkaria, luen ja kirjoittelen nettiin. Te olette minun seurapiirini. En kaipaa mitään meneväistä menoa. Hiljaisuus ja rauha on mukavaa.
Tuntematon Sotilas tulee perinteisesti.
Ei jaksa enää sitä.
Luupin alla ihmiset.
Yksinäisyys on hyvin subjektiivinen kokemus. Elämme liian pitkään tarpeetonta tylsää elämää. Elämä ikäänkuin kulkee muualla. Istumme ja ihmettelemme.
Vaikka on lapsia ja lapsenlapsia ja muutama ystävä ja tuttavakin, niin ei se auta, jos tuntee itsensä ikäänkuin yhteiskunnasta ulos jääneeksi.
Jotain pientä puuhaa täytyy ajankulukseen keksiä. Jotain menemistä, että aika kuluisi. Ei vaan enää täyty päivät tekemisellä, josta tuntisi yhteiskunnassa elävänsä.
Huomastiko ja otitko huomioon aloittajan kirjoituksess lauseen:
"Kun elää yksin ja ei pääse jalkavaivojen takia minnekään"
Huomasin ja otin, kun olen itsekin rampa, eikä liikkuminen ja meneminen enää niin onnistu. Yksin elän minäkin.
Silti yksinäisyys on subjektiivinen tunne. Vaikka olen yksin, niin en oloani yksinäiseksi tunne, vaikka en enää pääse, enkä jaksa mennä.
Tunnen oloni vain tarpeettomaksi ja turhaksi. Ei ole mitään mieltä tällälailla tyhjää töröttää.
Yksinäisyys ei poistu kliseillä kuten:
"Yksinäisyys on hyvin subjektiivinen kokemus"
Se on hänen oma kokemuksensa yksinäisyydestään, oli klisee tai ei. Kaikki eivät pidä yksinäisyyttä ongelmana tai sellaisena juttuna, että se pitäisi jotenkin poistaa olemasta.
Niin hyviä pointteja täällä!
Totta.
Kiitos ja pärjäillään!
Pärjättän, kun ei rutista joka asiasta, sitähän se on.
Yksinäisyys on aina jonkuntasoinen ongelma.
Yksin olo ei ole, kun se on vapaaehtoista.
Niinhän se on. Yksin oleminen voi olla vapaaehtoinen ja miellyttävä tila,
kun taas yksinäisyys on vastentahtoista ja se voi olla hyvinkin ahdistava ja kielteinen
kokemus, joka syntyy yhteenkuuluvuuden kaipuusta.
Pitkä yksinäisyys voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten kipua ja väsymystä.
Yksinäinen ihminen voi tuntea voimakasta kaipausta ja ikävää toisten ihmisten seuraan ja yhteyteen tai saada toivomaan, että olisi edes yksi ystävä
tai kaveri.
Kun kaikki lähiomaiset ja ystävät menehtyivät jäin yksin.
On ollut niin monet hautajaiset ja suru on niin suuri,
ettei ole voimia yrittää tutustua kehenkään eikä ihmisiä tapaakaan missään.
En ole seurakunnassa kävijä
eikä tässä kinkeripiirissä ole mitään missä ihmisiin tutustuisi,
jos joskus vielä voimiaan saisi takaisen sen verran,
Nyt ei ole se aika.
Hiljaista on. Ei kukaan soita "Hei mitä sinulle kuuluu ?" kun ei ole ketään.
Joka päivä ja ilta on yksinäistä. Ei kukaan ole kiinnostunut invalidista.
En ole keksinyt keinoa taklata yksinäisyys.
Ongelma on suuri.
Suomessa on satoja tuhansia yksinäisiä eläkeläisiä/vanhuksia, ja tilanne on pahenemassa väestön ikääntyessä.
Jopa joka kolmas tai neljäs ikääntyneistä kokee yksinäisyyttä ainakin joskus, ja erityisesti yksin asuvat ikäihmiset (yli 65-vuotiaat) ovat riskiryhmässä,
joista suuri osa kokee yksinäisyyttä säännöllisesti, vaikka tarkkaa lukua on vaikea antaa, koska yksinäisyys on subjektiivinen tunne, mutta luvut puhuvat noin
300 000–500 000 ihmisen puolesta, jotka kokevat yksinäisyyttä.
Mitä sille eläkeiässä voisi tehdä ?
Nuorempana oli helppo pyyhältää jonnekin ihmisten pariin.
Kotikulman pubi oli hyvä mesta. Siellä oli aina juttuseuraa.
Oman kaverin löytäminen oli taas sitten toinen juttu
ja yhä vaikeammaksi käy.
Seurakunta vaihtoehtona ei kiinnosta kaikkia jos ei pubikaan.
Urbaani-ihmiselle kesä-terassi oli mahtava paikka, mutta
enää ei kehtaa mennä edes limulle.
Raittius on hyvä asia, mutta ei sitä pidä päästää riistäytymään käsistä.
Nuorempana helpompaa pyyhältää? Ei se ole sen vaikempaa nytkään, sekaan vaan.
Missä maailmassa elät ?
Todellisessa.
Mitä hemmettiä höpiset? Silloin, kun viihdytin itseäni vierailuilla naapurikaupungin yöhön, pubiin ja / tai ravintolaan, en koskaan tilannut alkoholillista juomaa, vaan alkoholittoman tai vain vettä tai mehua ja täydestä meni. Absolutisti en ole, mutta kuljin omalla autolla, taxi oli silloin liian kallis lysti.
Päälle 70 vuotias ei pyyhältele mihinkään niinkuin nuorena.
En tarkoittanutkaan mitään vauhtia, nopeutta, vaan ASENNETTA.
Asenne on amrikkalaista puppua. Miten se auttaa pyyhältämään, kun rollaattorilla ei pyyhälletä mihinkään.
Tiedän rollaattorilla kulkevia, joilla on asennetta, näen kahvilassa joka viikko, keskustelevat älykkäästi, huumorilla, eivät surkuttele vaikka 5tä eri lääkettä joka päivä syö.
Kuka on surkutellut ? Faktaa vaan pukkaa.
Minäkin näen paljon ihmisiä kahvilla ihan tavallisesti ilman mitään "asennetta".
Kahville voi mennä ihan ilman "asennetta".
Iäkkäitten keskustelujen "älykkyyden" päätteleminen riippuu päättelijän
tasosta.
Ikäloput on omasta ja toistensa mielestä niiin älykkäitä, viisaita ja hauskoja.
Se on hyvä, kun keskenään kulkevat.
Suosittelen vähemmän kyynistä elämänasennetta.
"Asenne" on ajattelujuttu ja kertoo, miten olet asiat ja aiheet sisäistänyt elämässäsi. "Puppua" se on vain, jos ajattelusi on pielessä eli päin pöpelikköä ja / tai mäntyä.
Joo, jokainen vain reppunsa eväillä koittaa pärjätä.
Nyt on pikku-lauantai, keskiviikko. Mitä on ohjelmassanne illalla ?
Minulla on normisettiä. Lukemista ja töllötintä.
Siis keksiviikko ja / tai seksiviikko.
Sitä samaa mitä muinakin iltoina. Jotain käsitöitä näperrän aikani kuluksi ja katson telkkaria jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa tai kuuntelen pookia. Voisin soittaa jollekin jos olisi kelle soittaisin.
Miten meni yksinäisten uuteen vuoteen siirtyminen ?
Nukkumalla kuten minunkin ?
Syömällä hyvin, roihut laitoin parvekkeelle, paukkuja kuunnellen.
Yksin asuminen ja yksinäisyys ei ole sama juttu. Itse en jaksas höpötellä kaiken aikaa kaverien kanssa ja todellakin täällä netissä voi vaihtaa ajatuksia. On kokemusta suurin osa elämästä et on ollut säpinää. Nyt nautin tästä vapaudesta ja en ole yksinäinen vaikka täällä käyn. Kaikilla oma tapansa elää ja ei kaikki iäkkäät ole yksinäisiä, turhaa leimata kaikki. Joku tykkää säpinästä elämäässään, minä en jaksa enkä edes kaipaa. Aikansa kutakin.
Sinulla on vilkas mielikuvitus, ei täällä "kaikkia ole leimattu". Ei ketään
ja sitäpaitsi täällä kysytään yksinäisiltä, miksi sinä tänne tulit ?
Säpinäkin on kivaa, mut ei jatkuvasti jaksaisi sellaista, samaa mieltä.
Mikä säpinä ?
Säpinää oli alle 30 vuotiaana.
Säpinää, meilläkin, 5 lasta. Voi sitä vaatteiden määrää, jokaisella piti olla 3x arkivaatteet ja vielä vähän parempia vaatteita.
Ruuhkavuosiksi nyt sanotaan niitä.
Yksinäiset, menkää jonnekin ihmisten pariin, kun vielä pystytte !
Sitten on pahempi kun huono terveys tulee vastaan. Kaduttaa,
ettei mennyt, kun kykeni. Eikö mitään paikkaa olisi yksinäisen päälle
seitsemänkymppisen mennä ?
Alta 20 v menin ja harrastin , kun käskettiin, koin kaiken. Lavatanssit, ravintolat, elokuvat, mökit, matkailuvaunut, veneilyn, sukelluksen jne. Mikään vaan ei kiinnostanut. Joka paikassa koin tekeväni jatkuvasti töitä.
Enkä mistään löytänyt kaltaistani vaimoa.
Löysin vaimon luonnosta. Ja se on jatkunut. Näin kaikki kokeneena on kyllä harmittavan hiljaista, vaikka ei ole mitään terveysrajoitteita. Vain vanhuus ja laiskuus. On niin moni tuttava kuollut, eikä yhtään ole tullut lisää. Kolme vuotta takaperin oli kolme läheistä samassa lehdessä ristillä.
Ei osaa kysyäkään mitään, kun tietää jo kaiken.
Jaksan kyllä aina vain ja edelleen ihmetellä ihmisiä, jotka tietävät "jo kaiken". Itse kun olen sitä mieltä, ettei sellaista tyyppiä tästä maailmasta löydy lainkaan, joka tietäisi kaikesta kaiken.
Ei kaveeraus mikään tietokilpailu ole, Ei tarvitse tietää kaikkea ja tyyppi
joka kaiken luulee tietävänsä on yleensä sietämätön omahyväisyydessään.
Älykkään ja sympaattisen juttukaverin haluaisin löytää, ei löydy.
Ei niitä nuorenakaan niin helposti löytynyt, nimittäin sellaista oikeaa hengenheimolaista. Nykyään on vähän tarjolla minkäänlaista, kun väki hupenee.
Ihmiset on erilaisia, jotkut viihtyy ihan itsekseen ja jotkut toiset kärsivät yksinäisyydestä.
Itse kuulun jälkimmäisiin ja voin hyvin ymmärtää vastentahtoisesti yksinään asuvia. Vaimoni kuoleman jälkeinen vuosi oli aika ikävää aikaa. Sitten kuin ihmeen kaupalla elämääni ilmestyi kohtalontoveri ja rakastuimme molemmin puolin ja nyt kolmas yhteinen, onnellinen vuosi menossa.
Olin aikoinaan monisairaan, kotiin sidotun vaimoni omaishoitaja ja vielä työelämässä ollessani vaimoni luona kävi juttelemassa joku ihminen jostain ystävätoiminnasta. Olisiko sellaisesta sinulle apua.
Jaa, että ystäviäkin voi tilata ?
Joo, mut ei pidä temusta tilata....sekundaa on.
Yksinäni lauantaiehtoota viettelen.
Kun ei muuta, niin kotihommia toimittelen, tiskasin astiat ja heittelen vanhoja juttuja pois aina välillä. Kyllä on paperia kerääntynyt.
Vanhoja osoitteita, tuokin oli tuttu aikoinaan ja tuo, tuon heitän menemään.
Sattuu sitten silmään jotain kiinnostavaa.
En kaipaile seuraa oikeastaan, olis pari tuttua jolle vois soittaa, mutta kun tietää etukäteen, että vaivojansa valittelevat ja samoja asioita jallaavat, niin en viiti soittaakaan.
Vois tietysti mennä kattomaan televviisioita.
Hyvää jatkoa yksinäiskaverit.
No taitaa olla joku perheellinenkin, mukavaa heillä kun saavat kahdestaan riidellä/rupatella tms.
Yksin on hyvä asua. Kun vaivoja ja sairauksia niin ei jaksaisi olla toisen kanssa Easittavaa olisi.
Olen nukkunut huonommin ja liian vähän jo pitemmän aikaa ja valvookin yöllä ja käy wc.
En jaksaisi edes yövierasta.
Kokeile sitä 4-7-8 metodia, eli hengität syvään ja lasket neljään, sitten pidätät hengitystä ja lasket seittemään ja sitten puhallat ulos ja lasket kahdeksaan.
Useamman kerran.
Toisaalta seura saattaisi keventää mieltä ja siten auttaa sekä jaksamis- että unipulmiin. Asioilla on monet puolensa. Kaikilla asioilla.
Seura tekisi niin hyvää enkä haluaisi yksin asua. Haluan puhua,
kuunnella, kommunikoida, keskustella, syödä yhdessä jonkun kanssa
edes joskus, mennä johonkin jonkun kanssa edes joskus,
katsella telkkaria jonkun kanssa jne. ja tuntea oloni turvallisemmaksi
ja vähemmän yksinäiseksi. En totu yksinäisyyteen.
Laita ilmoitus lehteen tai lähikaupan ilmoitustaululle, ehkä nappaa.
Ai niinkö ?! Että yhteystiedot kaupan seinälle ??? No, salli mun nauraa.
Täällä on marketit poistaneet ilmoitustaulut vuosia sitten. Kaikki on netissä nykyisin ,seuraakin löytynee sieltä
Yksi iso market ja muutama pienepi pitää ilm.palstaa kaupassaaan.
Pakkanen pitää kai jotkut kotonaan, itse menen aina ulos, ei pysty sisällä olemaan koko päivää, seinät kaatuu päälle. Keskustan kahvilassa istuin ja juttukavereiden kanssa laitettiin maailman asiat taas kuntoon.
oivaa oloa
Ei pahemmin ahista pakkaset. On joku muukin syy pysyä sisällä kuin
yksinäisyys.
Ottaa ne pakkaset kyllä pikkasen, voi kylmettyä.
"Sunnuntaina sataa aina, nyt on sunnuntai." Tapsa lauloi surumielisesti kauan sitten tuon, melankoliaa ja alakuloa.
"Ei itketä lauantaina", lauloi Tapsuli Kansa. Sopii paremmin ketjun aiheeseen.
Joo, niin sopii, mut nyt on sunnuntai.