Oikeastaan ainoa, mitä odotan talvelta on valokuvia. Tänään huomasin ohimennen poikkisuuntaisen, hieman laskevan ja hetimutkaisen hiekkatien. Molemmin puolin harvahkoa koivikkoa. Lumipeitteisenä ja kylmänkuivana päivänä pysähdyn tuohon kohtaan ja otan pari kuvaa. Muutamia oksia. Näkyvyyttä kauas. Toivon tuohon hetkeen samanlaisen autiotunnelman, kuin vanhoissa maisemakuvissa joskus 100 vuotta sitten. Yksi hieman vastaava kuva löytyy viime talvelta. Nurmikenttä, toki lumen peitossa, puustoa harvoilla oksilla ja taustalla järven jää. Otin kuvan sivuun hieman vieressä olevan rakennuksen kulmaa, rapattu pinta ja isot ikkunat ja tässäkin välittyi se autious. Tympäisee mennä selvinpäin nukkumaan mutta yritetään. Öitä tänne.
Alpakkakehykset
Anonyymi-ap
1118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Talvinen autius kuvastaa sisäisen tyhjyyden olemusta. Kaamos on sitä täydellisimmillään. Ei lämpöä, ei elämää, ei liikettä päivästä toiseen. Harvat pystyvät torjumaan sen vaikutukset kokonaan. Häviö yrittää tehdä sijaa.