Yksinäisyydestä ei kannata kertoa kelle vain

Miksi siinä olisi mitään pahaa, että kertoisi yksinäisyydestään ?
Ei kukaan tuomitse yksinäistä. Yksinäisen, kuten kenenkään muunkaan ei kannata miettiä, mitä muut mahtavat ajatella.

Aloittajalla on pointti. Ihmisillä ei oo välttämättä halua tarjota sympatiaa yksinäiselle eikä välttämättä kellekään muullekaan. Naisten välisissä ystävyyssuhteissa tilanne voi olla toinen.

Hyvä aloitus! Olen samaa pohtinut. Kun kertoo, että menee sillei huonosti että on liian yksinäinen, niin se jotensakin leimaa. Ihan kuin sitä ei haluttaisi kuulla, saatika että haluaisi ja voisi jotenkin auttaa asiassa. Ja jos joku jotenkin käy auttamaan, niin sehän on jotakin plää-plää turhauttavia neuvoja tyyliin mene, tee.

Yksinäisyyttä kokevaa on miltei mahdoton auttaa, sillä et voi juurikaan vaikuttaa toisen kokemukseen. Useimmiten yksinäinen sitä paitsi itse pitää muureja ympärillään tai toimii muuten niin, että hänen kanssaan on kenenkään hankala olla.

Minusta yksinäisen pitäisi kiinnittää huomiota omaan osuuteensa yksinäisyyden kokemuksessa.

Leimaamisen tunne tulee usein omasta itsestä, ei ne muut mitään leimaa.
Jos ihminen on yksinäinen, hän saattaa syyttää/syyllistää siitä itseään, että itsessä olisi muka jotain vikaa, kun on jäänyt/joutuu olemaan yksin/yksinäiseksi.
Se alentaa itsetuntoa, ja huonomman itsetunnon kanssa voi tulla pelkoa, ettei uskalla kertoa yksinäisyydestään kenellekään.
Yksinäisyys ei tee ihmisestä huonompaa ihmistä.
Ja kai jokaisella yksinäisellä on syynsä, miksi ovat yksinäisiä.
Minäkin olen muutamille ihmisille sanonut, että usein tuntuu yksinäiseltä. Ei siinä sen kummempaa, ei ne ole karkuun juosseet, eivätkä millään tavalla leimanneet minua.