Mitä mun pitäisi tehdä tässä tilanteessa, kun ajattelen itsemurhaa ja kuolemaa lakkaamatta? Katsoin netistä kriisipuhelimia ja tietoa itsemurhaan liittyen, esim "lue tämä ensin!"-tekstejä. Niissä sanottiin, että itsemurhatoiveet saattavat johtua vaikeasta masennuksesta, ja että ajatukset menevät pois lääkityksellä ja terapialla.
Mä olen ollut kaksi vuotta terapiassa 2 x viikossa, mulla on käyty kymmenet lääkkeet läpi, oon ollut vaikeasti masentunut nyt viisi vuotta, eikä mun itsemurha-ajatukset ole mihinkään kadonneet!
Sairaalassa oon ollut osastolla useampaan otteeseen, eikä tilanne koskaan ole parantunut, vaan parin kuukauden päästä oon ollu samassa pisteessä kuin aiemminkin.
Eli pitääkö tässä nyt sitten vaan todeta, että mulla ei ole muuta toivoa kuin se kuolema, kun tilanne ei tästä oo mihinkään parantunu?
Tuntuu etten kestä enää sekuntiakaan.
Mä olen ollut kaksi vuotta terapiassa 2 x viikossa, mulla on käyty kymmenet lääkkeet läpi, oon ollut vaikeasti masentunut nyt viisi vuotta, eikä mun itsemurha-ajatukset ole mihinkään kadonneet!
Sairaalassa oon ollut osastolla useampaan otteeseen, eikä tilanne koskaan ole parantunut, vaan parin kuukauden päästä oon ollu samassa pisteessä kuin aiemminkin.
Eli pitääkö tässä nyt sitten vaan todeta, että mulla ei ole muuta toivoa kuin se kuolema, kun tilanne ei tästä oo mihinkään parantunu?
Tuntuu etten kestä enää sekuntiakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Soita kriisipuhelimeen.Puhu vanhempiesi,ystäväsi kanssa.Monet ihmiset parantuneet vakavastakin masennuksesta.Oletko ajatellut mikä on masennuksesi takana?Oletko ajatellut miten läheisesi jaksaisivat elää pois menosi jälkeen?Hae itsellesi apua.Voimia sinulle.
Mitä siinä tilanteessa pitää tehdä jos ei elämässä yksin kertaisesti ole mitään eikä tulevaisuudessakaan ?, kun omasta olemassa olosta on vain haittaa niin itselleni kuin muille eteenki läheisille jotka jo vihjaileekin etteivät enään jaksa tätä minun tilannetta.
kun on menny elämisen halut lopullisesti jopa kuolema tuntuu tylsältä ja kun ei enään edes halua muuttaa elämän tilannetta tai ole edes voima varoja kuin nukkumiseen... noh sielt se nälkä kuolema kohta hiipii kun en ole jaksanu viikkoihin poistua asunnostani.
(ihan sinkku olen ja näämmän pysyn).
vaihtelevat,usko vaan.Uskon,että läheisesi ovat huolissaan,ja hädissään kun eivät osaa auttaa sinua.Jaksaisitko yrittää saada itsellesi ystävän joka sinua ymmärtää?Sellaisia löytyy.Voisitko ajatella,että tilaat itsellesi ruokaa kotiin.Toimittavat kaupastakin,kun pari päivää ennen tilaa,tai pitza taksista.Myös jos jaksat lähteä ulos,vaikka silloin kun ei ole paljon porukkaa liikenteessä voisi sinua piristää.Voimia sinulle.
Itelläkin menny todella huonosti, eikä ole näkynyt mitään toivoa, mutta hengissä ollaan edelleen, ja nykyään ihan iloinen siitä.
Kun tajuat, että kuoleminen on lopullista ja pysyvää niin yritä ennen sitä hakeutua johonkin tukiryhmään, missä on samanlaisia epätoivoisia. Joskus lääkityksen löytäminen kestää ja niinkuin joku sanoi, elämän tilanteet vaihtuvat. Huomisesta ei koskaan tiedä. En silti voisi koskaan tuomita itsemurhaajaa, on varmaan rankkaa tappaa itsensä. Jos siihen pystyy, miksei valitsisi sitä helpompaa vaihtoehtoa, eli yrittäisi vielä elää tätä elämää. Laittaisi aina kuukausi tavoitteen. Onko parantumisesi esteenä joku salattu sisäinen patoutuma vai johtuuko olosi kemiallisesta häiriöstä?
Olen vierestä seurannut ystäväperheen surua, kun heidän tyttärensä päätti päivänsä oman käden kautta. Ei pyytänyt apua, ei kehdannut. Nyt on koko suku surun murtamana, vaikka asiasta on kulunut jo kaksi vuotta. Kuule, usko tai älä, olet varmasti omaisillesi rakas ja tärkeä. Me suomalaiset ei vain osata näyttää ja kertoa tunteistamme. Kaikki rakkaimpasi ryntäävät auttaman kilvan sinua, jos vain kerrot umpikujastasi.Marja-Liisa Kirvesniemi kertoi APU-lehdessä saaneensa avun NONI-tableteista. Sekin voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Älä luovuta, olet rakas ja tärkeä ihminen!!!